Artikkeli

Kesällä jatkosodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta.
Raskas Patteristo 1:n muistoa kunnioitetaan kahdella tapahtumalla.

19.6. Kurikassa Wanhalla rautatieasemalla klo 10.00 – 15.00 Patteriston perustamisen 80v. juhlatilaisuus (Ei ilmoittautumista).

3.-4.7. Tohmajärvellä, jossa paljastetaan 80v. muistomerkki alueella josta Patteriston varsinainen sotatie alkoi. (Ilmoittautuminen)

Tervetuloa molempiin tapahtumiin!

Raskas Patteristo 1:n 80 v. muistomerkkijuhlan paljastustilaisuuteen 4.7. Tohmajärvelle järjestetään Kurikasta yhteiskuljetus. Paikalle voi saapua myös omalla autolla. Majoitus ym. järjestelyjen organisoimiseksi ilmoittautumiset muistomerkin paljastusjuhlaan 31.5.mennessä: muistomerkkijuhla@gmail.com

Lisätietoa tapahtumasta: https://www.rspsto1.fi/fi/muistomerkki/

Tuomo Aho
Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen pj.

Hyvää Kansallista veteraanipäivää kaikille. Valtioneuvosto on päättänyt Lapinsodan päättymisen vuosipäivän kansalliseksi juhlapäiväksi veteraanien työn kunnioittamiseksi.

Tänä päivänä sotaveteraaneja on joukossamme noin 6500, noin puolet miehiä ja puolet naisia, keski-iältään 92 vuotta. Heistä sotainvalideja on noin 900. On meidän nykypolvien kunniatehtävä varmistaa, että jokaisesta kunniakansalaisesta pidetään huolta veteraanien tunnusaluseen ”Kaveria ei jätetä” hengessä.

Erityisesti näin korona-aikana on tärkeää, että eristyksiin jääneet seniorikansalaiset eivät unohdu ja jää yksin. Jo toisena vuotena peräkkäin joudutaan kansallista veteraanipäivää viettämään koko Suomessa poikkeuksellisin tavoin koronapandemian vaatimien rajoitusten takia.

Tasavallan presidentti on useamman kerran sanonut, että itsenäisyys on lahja ja tehtävä. Jo sadan vuoden ajan me suomalaiset olemme saaneet itsenäisyyden lahjana. Ylipäällikön sanojen mukaisesti itsenäisyyden eteen tulee myös alati tehdä töitä. Yhden sukupolven tehtäväksi tuli pelastaa kahden vuosikymmenen vanha itsenäisyys.

Veteraanit ottivat aikanaan yhteistuumin vastuun sotien kurimuksesta ja pelastivat meille jälkipolville paremman tulevaisuuden. Heidän sinnikkyytensä sodassa ja jälleenrakennuksen aikakautena on kansakunnallemme edelleen mittaamaton arvokas. Heidän ansiostaan voimme elää useilla mittareilla mitattuna maailman onnellisimmassa ja turvallisimmassa maassa.

Valitettavat viimeaikaiset tapahtumat Euroopassa ovat osoittaneet, ettei sodan mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Suomen kannalta keskeistä on säilyttää kyky ennaltaehkäistä kriisien syntyminen. Tässä välineinä ovat turvallisuuspolitiikka sekä sitä tukeva uskottava puolustus. Uskottava puolustus koostuu kyvystä ja tahdosta.

Yleinen asevelvollisuus on suomalainen malli uskottavan sotilaallisen maanpuolustuksen rakentamiseksi. Reserviläisillä on aivan ratkaiseva merkitys Suomen puolustukselle jo pelkästään sen johdosta, että reserviläiset muodostavat 97 % Puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta.

Te reserviläiset – lakeuden maanpuolustajat – olette konkreettinen esimerkki tarttumisesta ylipäällikön kehottamaan itsenäisyyden tehtävään. Tällä tavoin vaalitte myös konkreettisesti veteraanien perintöä.

Reservin suorituskyvyn ylläpito edellyttää opittujen taitojen ylläpitoa sekä uuden oppimista. Toiminnan onnistumisen kannalta kuitenkin maanpuolustustahto on avainasemassa – ilman tahtoa ei parhaistakaan aseista ole hyötyä.

Maanpuolustustahto on tutkimuksessa mitattujen tulosten perusteella Suomessa erittäin korkealla tasolla. Sitä ei saa kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä ja sitä kautta pois hävitettävänä. Reserviläisjärjestöjen ja reserviläisten tekemä vapaaehtoinen maanpuolustustyö on korvaamaton osa suomalaista maanpuolustusta.

Vääjäämättä lähestyvän viimeisen iltahuudon myötä on veteraanien perintöä vaalittava uudella tavalla. Reserviläistyön merkityksen tunnistaminen ja tunnustaminen veteraanien perinnön vaalimisessa on yksi itsenäisyyden tehtävä.

Hyvää Kansallista veteraanipäivää kaikille isänmaan ja lakeuden puolustajille. Kiitos tekemästänne työstä.

Porin prikaatin komentaja, prikaatikenraali Mika Kalliomaa

Kuulun sukupolveen joka ei ole elänyt sota-aikaa, mutta jonka vanhemmat ja isovanhemmat ovat kokeneet sodan ja lähes jokaisen isät ovat osallistuneet taisteluihin rintamalla. Vaikka he eivät yleensä puhuneet sodasta kotona perheen keskuudessa, oli sota monella tavalla läsnä. Sodissa koetut henkiset ja fyysiset vammat seurasivat arjessa ja valvottivat öisin.

Isoisäni osallistui 17–vuotiaana vapaussotaan 1918 ja lähti varusmiespalvelun suoritettuaan Aunuksen sotaretkelle 1919. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän oli mukana talvisodassa. Jatkosodan alkaessa 1941 hän oli 40 -vuotias kahdeksan lapsen isä ja haavoittui heti sodan alkupäivinä Kaalamon asemalla niin vaikeasti, ettei hänen tarvinnut lähteä uudelleen rintamalle. Isäni otti osaa sekä talvi- että jatkosotaan ja haavoittui lievästi jatkosodassa.

Sota koetteli koko kansaa. Ei sovi unohtaa lottia, joista osa toimi rintamalla vapauttaen miehiä sotatoimiin, osa kotirintamalla mm. huolto- ja ilmavalvontatehtävissä. Monet kotirintaman naiset joutuivat kantamaan yksin vastuun perheestään, jolloin kaiken fyysisen ponnistelun ylle lankesi monelta taholta turvattomuuden henkinen paine. Naiset, lapset ja vanhukset suoriutuivat kotona rintamalla olleiden miesten vaativistakin töistä. Yli 15-vuotiaat määrättiin lain voimalla kesätöihin ja alle 15-vuotiaille järjestettiin kesätyöpaikkoja maaseudulle.

Sotien päätyttyä sodan kauhut ja rasitteet kokenut sukupolvi maksoi mittavat sotakorvaukset. Karjalaiset rakensivat elämänsä täysin tyhjästä vieraisiin olosuhteisiin. Vaikka yleinen ilmapiiri ei kannustanut jaksamaan, uskottiin kaikesta huolimatta parempaan huomiseen. Kun ei ollut vaihtoehtoja oli kestettävä. Tämän sukupolven ansiosta elämme hyvässä ja turvallisessa yhteiskunnassa.

Artturi Leinonen on kirjoittanut: ”Puu kasvaa juurien voimasta, mutta juuret eivät ole yhden hetken asia. Myös vapauden puu tarvitsee juurensa ja ruokamultansa. Suomenkaan vapauden puussa silmut eivät olisi omana kevätkautenaan puhjenneet lehdiksi, elleivät juuret olisi imeneet voimaa oikeasta maaperästä.”

Vuoden 1918 sota ja sen lopputulos loivat perustan maamme itsenäisyydelle ja sen tulevaisuuden suunnalle, vapauden puun juuret pääsivät leviämään ja vahvistumaan, puu kasvoi pituutta ja paksuutta. Kun itsenäisyyttämme oli sitten puolustettava 1939 -1945, vapauden puussa oli riittävästi vuosirenkaita ja hyvin kehittynyt oksisto vastaanottamaan ja kestämään kaikki sodan aiheuttamat vastoinkäymiset. Vaikka muutamia oksia menetettiin ja runko kolhiintui, vaurioilla ei ollut pitkäaikaisia vaikutuksia puun jatkuvalle kasvulle.

Isoisäni tavoin monet vuoden 1918 sotilaista olivat mukana vielä vuosina 1939 – 1940 ja 1941 – 1944 vapautemme puolesta käydyissä sodissa, edelleen saman ylipäällikön johdolla ja samaa vihollista vastaan.

Kansallisena veteraanipäivänä osoitan kunnioitukseni kaikille itsenäisyyttämme puolustaneille sukupolville ja erityisesti vapaussodan, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan veteraaneille.

Hyvää kansallista veteraanipäivää!

Tapani Tikkala
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja