Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Tulitauko-orkesteri esittää isänmaallisen Joulutervehdyksen.
TULITAUKO-ORKESTERI
Laulu – Osku Ketola
Kitarat – Timo Luostari
Basso – Juha-Matti Hirsimäki
Rummut – Jussi Lahtinen
MIELENRAUHAA
Säv. K Halonen San. E Kettunen Sov. T Luostari
KUVAUS, LEIKKAUS JA OHJAUS
Jani Syvänen
ÄÄNIKÄSITTELYT
Timo Luostari
Joulu ja sitä edeltävä adventti ovat toivon aikaa. Tätä ilmentää joulun virsi (VK 27:1).
”Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä,
rientäkää, kutsuu nyt Betlehem.
Etsikää lasta, taivaan kuningasta
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme.”
Toivo on sukua odotukselle. Kaikki ei ole vielä toteutunut, jotain puuttuu. Mitä enemmän toivova ihminen kaipaa, sitä merkityksellisemmäksi toivon kohde käy. Toivon täyttäjää on etsittävä, ja lopulta myös kumarrettava.
◊◊◊
Toivolle on tarvetta tänäänkin. Maailma on pandemian kourissa, ja tulevaisuuden näkymät ovat utuiset. Ilmastonmuutos jyllää hitaasti mutta varmasti. Ääri-ilmiöt toistuvat. Olemme siirtyneet jyrkkien vastakkainasettelujen aikakauteen. Äänekkäimmät ja kovimmat saavat viestinsä kuuluviin. Hyvä tahto tuntuu jäävän pahoinvoinnin varjoon. Ei siis ole ihme, jos pelko, toivon vastakohta, hiipii mieleen.
Minkä varaan voimme rakentaa tulevaisuuden tällaisessa maailmassa? Jaksatko sinä vielä toivoa?
◊◊◊
Toivoa tarvitaan erityisesti silloin, kun usko tulevaisuuteen horjuu tai kun rakkaus hiipuu ja itsekkyyden valta kasvaa. Toivo kuitenkin syntyy kielteisistä tulevaisuuden näkymistä huolimatta. Sen vuoksi toivoa kutsutaan jopa jumalalliseksi hyveeksi.
Toivon saa aikaan Jumala, joka tulee luoksemme. Hän johdattaa eteenpäin uhkien keskellä. Hän rohkaisee, kannustaa ja saa luottamaan ja iloitsemaan. Ja mikä ihmeellisintä, hän käyttää hyvää tahtovia lähimmäisiä, myös sinua, toivon ylläpitämiseen.
Toivolle on tunnusomaista, että se herää hitaasti ja vähitellen. Huomaamatta se karkottaa epätoivon, pimeyden ja pelon. Odotus täyttyy. Niin kuin kerran Betlehemissä, kun Jumalan Poika syntyi. Nyt on toivon aika.
Levollista ja iloista joulua toivottaen
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon, sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Jes.9.
Tämä profeetta Jesajan jo satoja vuosia aikaisemmin ennustama erityinen lapsen syntymä tapahtui siis ensimmäisenä jouluna reilut 2000 vuotta sitten Beetlehemissä. Eipä tämä joulunaika mene meiltä keneltäkään huomaamatta ohi. Joka taajamassa on monenlaista jouluvaloa tuomassa valoa pimeimpään vuodenaikaamme. Kyllähän ne lukuisat jouluvalot tahtovat muistuttaa meitä myös siitä joulun alkuperäisestä sanomasta. Se joulukuusen latvassa oleva tähti muistuttaa meitä siitä Beetlehemin tähdestä, jonka johdolla itämaan tietäjät osasivat löytää vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo. Jumalan sana saa olla meille se tähti, joka johdattaa elämässä oikeaan suuntaan.
Maanantaimarssilla me reserviläisjoukolla juuri tällä viikolla kävelimme tämän Härmän kylpylän ympäri ja siinä pihalla pysähdyimme ihastelemaan kookasta ja komiaa joulukuusta valoineen ja latvassa loisti kirkas tähti. Kaikkihan meillä täällä on komiaa. Ja mitä meiltä puuttuu, sitä ei tarvitakaan. Jos rehellisiä olemme, niin kyllähän me tämän päivän härmäläiset ja suomalaiset yltäkylläisyyden keskellä elämme. Tuskin tällaista aikaa osasi kuvitellakaan tulevaksi vaikkapa yli 80 vuotta sitten, kun Suomi taisteli olemassaolostaan vihollisen ylivoimaa vastaan. Niin vain sodan vuosistakin selvittiin kovalla taistelulla ja raskain uhrein. Kansa taisteli ja turvautui kaiken hädän keskellä Jumalan apuun ja johdatukseen. Sitä voidaan kysyä, että miten on tänä aikana?
Onhan koko elämämme lahjaa Elämän Antajalta. Sitä ei saisi unohtaa. Aihetta on kiitokseen.
Tämä joulunaika on vuoden kiireisintä markkina-aikaa. Toki kaupan alan ihmisten on hyvä saada palkkansa, mutta kun on isoja marketteja, jotka ovat auki yötäpäivää ja pyhät arjet, niin eihän siinä ole mitään tolkkua. Ei se tärkein, itse alkuperäinen joulun sanoma tule ostamalla. Se on arvokkainta ja silti ilmaista. Jeesuksessa, siinä joulun lapsessa Jumala, Taivaallinen Isämme lähetti pelastuksen tähän maailmaan. Jumala syntyi ihmiseksi. Tämän maailman pimeään tuli valoa, taivaallista kirkkautta.
Monenlaisen pimeyden keskellä me tässä maailmassa elämme. Näyttää, ettei maailmanlaajasta pandemiasta edelleenkään eroon päästä. Aina vain sodanuhka on todellisuutta myös keskellä eurooppaa. Erilaisia uhkakuvia on helppo nostaa esille. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Kuoleman varjon maassa me asumme. Jos me jouluaattoiltana menemme hautausmaalle, niin siellä loistavat lukemattomat hautakynttilät. Ne muistuttavat meitä siitä, että sinne kuolemankin pimeään loistaa taivaan valo, ikuinen kirkkaus. Myös se viimeinen vihollinen eli kuolemakin on jo voitettu.
Tuskinpa Jeesuksen syntymää juhlittaisiin, jos hän olisi jäänyt vain sinne seimen lapseksi. Hän tuli tähän maailmaan suorittamaan sitä tehtävää, jonka oli Jumalalta saanut. Meidän tähtemme hänen piti kärsiä ristinkuolema. Hän kärsi puolestamme ”ristillä rinnalla ryövärin”, että voisimme saada armon ja anteeksiannon. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän valmisti pelastuksen, tien taivaaseen -niin, että voidaan uskoa niin kuin laulussa lauletaan, että ”taivasta kohti matka vie”.
Esa Vaittinen
Rovasti
Historian havinaa
Seinäjoen reserviläisjärjestöjen yhteisen hengellisen- ja perinnetoimikunnan toimintasuunnitelmassa on vuodelle 1993 merkintä, jonka mukaan Etelä-Pohjanmaan reserviläispiiri on tarjonnut kyseisen tapahtuman järjestelyä Seinäjoen paikalliselle toimikunnalle.
Vuosina 1993-1994 tapahtumaa ei saatu vielä aikaiseksi, mutta pienimuotoisesti Joulutulet käynnistyivät jo vuonna 1995 jatkuen vuonna 1996. Paikkana tuolloin oli Lakeuden pelto eli Lakeuden Ristin ja Lakeus -hotellin välissä oleva pelto. (Kirkkokatu päättyi siihen aikaan Koulukadun risteykseen)
Varsinainen isompi tapahtuma käynnistyi vuonna 1997. Samana vuonna, kun Seinäjoen reserviläisnaiset perustettiin. He tulivat yhdessä vuorottain reserviupseerinaisten ja sotilaskotinaisten kanssa mukaan lähinnä glögi- ja piparkakkutarjoiluun. Paikka säilyi samana ja Joulutulet laitettiin sellaiseen ajankohtaan, kun yleisö poistui Lakeuden Risti -kirkosta kauneimmat Joululaulut -tapahtumasta.
Tulet Korsuaukiolle
Myöhemmin kun ”Vuori -tukikohta” Jouppilanvuorella saatiin rakennettua Seinäjoen Elämysliikunnan ja reserviläisjärjestöjen yhteishankkeena, Joulutulet -tapahtuma siirrettiin Korsuaukiolle ja ns. Esteetön -lenkki liitettiin tapahtuman alkuun samassa ympäristössä olevan lenkkipolun valmistumisen jälkeen.
Vuosien saatossa Joulutulet -tapahtuma on kerännyt säästä riippuen parhaimmillaan jopa 150 osallistujaa ”lenkille”. Glögi- ja piparkakkutarjoilun jälkeen jätkänkynttilöiden loisteessa on innolla laulettu tutut Joululaulut ja päätteeksi hiljennytty Joulun sanoman äärellä Suomen siniristilipun hulmutessa vapaan isänmaan merkkinä.
Jokainen tapahtuma on aloitettu ”Arkihuolesi kaikki heitä” ja päätetty Enkeli Taivaan -virren viimeiseen värssyyn; ”Nyt Jumalalle Kunnia”. Myös tällä tapahtumalla me reserviläiset olemme halunneet kunnioittaa veteraanipolven uhrauksia.
Viime lauantaina 18.12.2021 oli 25. kerta, kun Joulutulet järjestettiin. Viimevuotiset joulutulet jäivät koronan vuoksi väliin.
Osallistujia oli glögimukeista laskettuna 75 ja mukana oli ilahduttavasti myös lapsiperheitä. Monille osallistujille myös korsuaukiolla sijaitseva ja sodanajan piirustuksilla rakennettu korsu on ollut monelle ainutlaatuinen kokemus.
Järjestäjille on ”maistunut” hyvälle vuosien saatossa palaute:
”Joulutulet tapahtumasta alkaa minun jouluni!”
Heikki Koivisto
Puheenjohtaja
E-P:n Reserviläispiirien hengellinen- ja perinnetoimikunta
Alavuden Reserviläisjärjestöjen joulutulet 14.12.2021
Joululaulun pieni liekki muistuttaa valosta, toivosta ja rauhasta, suurista lupauksista, jotka ympäröivät meitä tänäänkin.
Kiitos teille Alavuden reserviläisjärjestöt, kun mahdollistatte tämän hetken joulutulien luona, mahdollisuuden olla avaran taivaan alla, sankarihautausmaan kupeessa, hiljentymässä joulun odotukseen ja vastaanottamassa joulun sanomaa, sitä, joka on kuvitettuna Muistojen kappeliin valmistetussa seimiasetelmassa.
Tämä paikka muistuttaa koskettavasti menneistä sukupolvista. Paikka, jossa sankarivainajat lepäävät ja heidän muistoaan kunnioitetaan. Tämä paikka muistuttaa siitä, mikä merkitys rauhalla on.
Muistojen kappelin lasimaalauksessa on kuva rauhanenkelistä. Se kertoo uskonluottamuksen tuomasta lohdutuksesta ja toivosta vaikeinakin aikoina, keskellä kaipausta ja pelkoja. Rauhasta julisti kolmannen adventtisunnuntain psalmiteksti Psalmin 85 sanoin näin: ”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen. Hän lupaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Herra antaa kaiken hyvän. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa Herralle tien.”
Jumala lupaa rauhan kansalleen. Tämä lupaus kantoi ihmisiä sukupolvien ajan. He olivat saaneet lupauksen siitä, että koittaisi aika, jolloin rauha vallitsisi. Rauha, jolle ei löydy vertauskohtaa tästä maailmasta. Profeettojen kautta Jumala oli ilmoittanut, että pimeyden valaisisi valo, jonka loiste ei sammu ja joka näyttää suunnan Jumalan luo.
Siitä valosta jouluyön enkelit ilmoittivat paimenille. Enkelit toivat Jumalalta sanoman rauhasta, sanan lupausten täyttymisestä ja uudesta toivosta, joka kantaisi elämän epävarmuudenkin keskellä.
Tämä lupaus ja todeksi tullut uskonluottamus on kantanut ja kantaa kristittyjä. Siitä on kuultu tällä paikalla, kun on hiljennytty yhteiseen jumalanpalvelukseen ja sanankuuloon seurakunnan ensimmäisessä ja toisessa kirkossa tai niin kuin silloin kutsuttiin: saarnahuoneessa. Ja siitä ovat kertoneet myös ne kirkonkellot, jotka olivat ensimmäisessä saarnahuoneessa ja myöhemmin tälle paikalle rakennetussa kellotapulissa.
Kerrotaan, että ensimmäiset kirkonkellot joutuivat aikanaan sotasaaliiksi, mutta v. 1725 hankittiin uusi kirkonkello, joka on edelleen yksi käytössä olevista kelloista. Tuossa kellossa on teksti: ”Deo Gloria in excelsis – Jumalalle kunnia korkeuksissa!” Ja toisessa vähän myöhemmin hankitussa kellossa lukee: ”Minä olen huutawan ääni corwes.”
Mitä se ääni julistaa? Se kertoo siitä, mistä adventin Psalmi muistuttaa: ”Minä kuuntelen, mitä Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan!” Se muistuttaa siitä, ettei kukaan voi tehdä loppua Jumalan mahdollisuuksista eikä siitä toivosta, jonka hän lupaa meille. Se toivo kantaa elämässä ja uskossa elämään myös kuoleman jälkeen.
Meitä ympäröi siis suuri lupaus – niin maan päällä kuin taivaassakin – Jumalan läsnäolon lupaus, jonka usko näkee hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen syntymässä. Seimen lapsi, maailman Vapahtaja, on merkkinä rauhasta.
Pimeässä yössä loistaa Jumalan kirkkaus, joka valaisee tien seimen luo. Ja siellä heinillä härkien kaukalon, on Jumalan rakkaus, se toivo, jonka hän antaa, ja rauha, joka kestää.
Siksi Jumalalle kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa!
