Artikkeli

Vaiherikas vuosi 2019 alkaa olla takana ja katseet on suunnattu jo vuoteen 2020. Vauhtia ja pikatilanteita ei kuluvasta vuodesta puuttunut. Muun muassa uuden vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja ampuma-aseita koskevien lakien nopeatemposet muutokset ja niistä aiheutuneet seuraukset, kuten tilapäinen ampumakoulutuskielto ja uudet vaatimukset ammunnanjohtajille, ovat jossain määrin vaikuttaneet myös kentän toimintaan. Vaikutukset ovat kuitenkin olleen tilapäisiä ja käytänteet ovat pikkuhiljaa vakiintuneet tulevaa vuotta silmällä pitäen.

Lakimuutoksen myötä vuonna 2020 puolustusvoimat ei enää voi tilata MPK:lta sotilaallista koulutusta totuttuun tapaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aktiivisesti kouluttajataitojaan kehittäneet, sitoutuneet kouluttajamme kävisivät tarpeettomiksi, päinvastoin. MPK ylläpitää ja kehittää edelleen sitoutuneiden kouluttajien ja tukitoimijoiden taitoja alueellisilla ja valtakunnallisilla kouluttajakoulutuksilla. Tästä kouluttajapoolista maanpuolustuspiiri esittää puolustusvoimille heidän asettamien tarpeiden pohjalta kouluttajat paikallisjoukkojen kertausharjoituksiin ja vapaaehtoisiin harjoituksiin. Näin kouluttajien merkitys paikallisjoukkotuotannossa jopa entisestään korostuu.

Myös sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus uudistuu. Aiemmin aluetoimisto on maksanut joidenkin kurssien osalta maakuntajoukkoihinsa kuuluvien reserviläisten kurssimaksut. Uudessa mallissa puolustusvoimat maksaa patruunakulut pois lukien osallistumismaksun paikallisjoukkoihin kuuluville reserviläisille, ja soveltuvilta osin myös muille reserviläisille, joiden sodan ajan sijoitusta tai suunniteltua sijoitusta kyseinen koulutus palvelee. Aluetoimistot valitsevat MPK:n järjestelmän kautta kursseille osallistuneista reserviläisistä kuukautta ennen kurssin alkamisajankohtaa ne, jotka kurssille hyväksytään. Tämä lakisääteinen käytäntö edellyttää normaalia aikaisempaa ilmoittautumista sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen.

Sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus keskittyy entistä enemmän yksilö-, partio- ja ryhmätason taitoihin. Koulutuksen pohjana ovat uudet, valtakunnalliset koulutusohjelmat, joilla pyritään yhtenäistämään koulutussisältö ja osaamisvaatimukset koko valtakunnan alueella ja näiden koulutusohjelmien perehdyttämiseen keskitytään vuoden 2020 kouluttajakoulutuksissa. Osa koulutusohjelmien mukaisista kursseista toteutetaan Pohjanmaan maanpuolustuspiirin alueella jo vuonna 2020, mutta tavoite on, että valtaosa vuoden 2021 SOTVA -koulutuksesta pohjautuu valtakunnallisiin koulutusohjelmiin. Koulutusohjelmien myötä myös Pohjanmaalle saadaan uusia avauksia taistelijan perustaitojen eri teemoista.

Koska mm. PAUHA- ja HÄJY -harjoitukset tulevat reserviläisten osalta olemaan aiempaa enemmän taistelijan osaamista mittaavia, soveltavia harjoituksia, harjoituksissa tarvittavia taistelijan perustaitoja koulutetaan MPK:n kursseilla ja juuri näille maksuttomille kursseille paikallisjoukkoihin kuuluvia reserviläisiä pyritään ohjaamaan ja sitä kautta luomaan heille paremmat edellytykset toimia soveltavassa harjoituksessa ja omassa sodan ajan tehtävässään. Lisäksi uusi laki antaa aiempaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet käyttää puolustusvoimien resursseja koulutuksessa, kuten asemateriaalia.

Myös Pohjanmaan maanpuolustuspiiriin palkataan vuoden vaihteessa valmiuspäällikkö, joka työpiste on Pohjanmaan aluetoimiston yhteydessä. Täysipäiväisen valmiuspäällikön tehtävä on yhteen sovittaa maanpuolustuspiirin koulutustarjonta vastaamaan puolustusvoimien paikallisjoukoilleen asettamia vaatimuksia. Lisäksi hän vastaa uusien kouluttajien rekrytoinnista, koulutuksen suunnittelun tukemisesta, kouluttajien jatkokoulutukseen ohjaamisesta ja sitä kautta reserviläisen urapolun suunnittelusta kouluttajan omat tarpeet ja osaamisalueet herkällä korvalla kuunnellen.

Tässä on vain pieni osa muutoksien mukanaan tuomista mahdollisuuksia. Kokonaisuutta ajatellen tulevasta vuodesta tulee kuitenkin taatusti mielenkiintoinen ja se tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia niin kurssilaisille kuin toimijoillemmekin. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä kiittää kaikkia kurssilaisia, kouluttajia- ja tukitoimijoita, yhteistyökumppaneita ja kaikkia toiminnassamme tänä vuonna mukana olleita – te kaikki olette olleet mukana tekemässä turvallisuutta yhdessä tänäkin vuonna.

Koko MPK:n Pohjanmaan maanpuolustuspiirin henkilökunnan puolesta haluan toivottaa lukijoille rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2020.

Jani Pikkarainen
Piiripäällikkö

Maanantai aamuna 11.11 kello 05.00 suuntasimme bussimme nokan Kurikassa Kainuuseen. Matkan varrelta poimimme Seinäjokiset, Kuortanelaaset ja Lapualaaset kyyttihin. Keli lähenteli nollaa, kuskinamme toimi Tapio Piittari Vaasasta ja matkanjohtajana Mikko S. Säntti. Esittelyt pidettiin ennen ensimmäistä kahvitaukoa Kärsämäellä. Mukana oli ”kirjava” joukko maanpuolustusväkeä. Sanoa voi että jokainen puoulustushaara oli edustettuna sekä sotilasarvot sotamiehestä majuriin.

Matkan tarkoitus oli selvä. Tutustua joukkoon, joka kouluttaa alueemme varusmiehiä n. 1100 saapumiserää kohti. Kainuun prikaatissa ei voi olla törmäämättä pohjalaiseen ensimmäisen 10 minuutin aikana.
Kainuun prikaatin Hoikankankaan portilla meitä oli vastassa esikuntamestari yliv Kari Mankinen, ajopiirturin pakottama tauko jonka vietimme sotilaskodissa. Jatkoimme matkaa kohti Kuhmoa jossa aioimme majoittua pari yötä Hotelli Kainuussa.

Kuhmon Rajavartiosto

Ensimmäinen varsinainen tutustumiskohde oli Kainuun rajavartiosto ja sen Kuhmon rajavartiosto. Portit avautuivat ja meitä vastassa oli ltn Alexander Kyllönen. Hän toimi vartioston apulaispäällikkönä.
Alexander Kyllönen esitteli rajan toimintaa valtakunnan tasolla sekä viranomaisyhteistyötä. Kuhmon rajavartioston tehtävien osalta saimme seikkaperäisen selvityksen, jota kuuntelimme ”korvat höröllä” kahvia hörppien.
Ulkona meille esiteltiin vielä nykyaikaista laitteistoa mm. pimeänäkö kiikareita, sekä ajoneuvokalustoa monipuolisine kalusteineen ja johtamisvälineineen.

Luovutimme käynnistä muistoksi kiltamme standaarin sekä historiikin yhdessä sihteerimme Marko Pänkälän kanssa.

Talvisotamuseo

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80-vuotta Talvisodan syttymisestä marraskuun 30:s päivä. Seuraava kohteemme olikin vain meitä varten avattu talvisotamuseo. Museonjohtaja Hilkka Tampio oli meitä vastassa. Hän on toiminut museon johtajana jo yli 20 vuotta. Kokemus huokui kuulijalle, kun hän alkoi esittelemään museota. Kuhmo kärsi kovia menetyksiä talvisodan aikana. Seinillä olevat taulut ja esineet kertoivat karua ja surullista tarinaansa, josta Hilkka osasi kertoa vielä vaikuttavia yksityiskohtia. Museolla käy vuodessa noin 6 tuhatta vierailijaa. Museo on Kuhmon kaupungin ylläpitämä, erittäin persoonallinen rakennelma luonnonhelmassa.

Hotelli Kainuu

Hotellissa meitä odotti lämmin sauna. Päivällisen söimme ravintolan salissa. Palvelu oli moitteetonta. Voimme suositella. Eräs halusi varata ensivuoden kamarimusiikkipäiville majoitusta, mutta paikat olivat jo loppuunmyydyt.

Kuhmo-talo

Koitti tiistai aamu ja olin veljeni Ari kanssa aamukävelyllä. Törmäsimme naishenkilöön, joka torilla kuvasi lumikasaa. Minä tietysti kysymään, että mikäs tämä tällainen kuvattava nähtävyys on? Koska minä en näe siinä mitään kuvattavaa. Hän sanoi, että kasassa ei ole mitään erikoista, se on vain väärässä paikassa. Olimme törmänneet Kuhmon kaupungin kulttuuripäällikköön. Kerroimme mistä olemme ja mitä Kuhmossa teemme. Hän sanoi, että ehdottomasti teidän tulee tutustua Kuhmo-taloon. Joukko bussiin ja Kuhmo-talolle. Huutelin käytävässä, että ”ny me tultihin”. Pienen hämmennyksen jälkeen tuli kulttuuripäällikkö ja toiminnanjohtaja, joka aloitti talon esittelyn. Täytyy sanoa, että kaunein puusta rakennettu rakennus, jonka minä olen nähnyt. 64 km kuusipuuta. Yli 600 istumapaikkaa. Akustiikkaa pystyi muuntamaan muutamassa minuutissa. Aivan valtava paikka Kuhmon kamarimusiikkijuhlille. Kannatti törmäillä torilla.

Vuosanka ja Kainuun prikaatin harjoitus

Lähdimme kohti Vuosangan harjoitusaluetta, joka sijaitsee noin 60 km:ä Kuhmosta länteen. Matka tuntui loputtomalta pientä uraan mentäessä ja luntakin oli Kainuuseen satanut jo yli 40cm. Lumihan ei ole mikään este sotilaalle, vaan ainoastaan hidaste. Sutisentietä kohti johtolaa. Meitä oli vastassa yliv Kari Mankinen, joka johdatti meidät prikaatin tarjoamalle lounaalle. Lounaan oli valmistanut Leijona Catering kenttäkeittiöllään. Maittavan lounaan jälkeen meidät otti vastaan harjoituksen johtaja ja KAIPR:n esikuntapäällikkö evl Oula Asteljoki. Prikaatin esittelyn jälkeen hän kertoi meille käynnissä olevasta harjoituksesta ja sen tavoitteista. Tässä vaiheessa luovutimme prikaatille Seinäjoen Sotilaspiirin Killan standaarin ja historiikin.

Keltaiset ja siniset

Tilanneselvityksen saapui antamaan evl Jari Salonen. Siirryimme omalla bussilla harjoituksen ”sisään”. Keltaiset puolustivat ja siniset hyökkäsivät. Puolustajien tueksi saapui panssaroitua voimaa, kun pyyhälsimme Leopard panssarivaunun perään, jota seurasi iskujoukko ps-sisulla. Siniset käyttivät epäsuoraatulta hyväkseen, mutta eivät saaneet tulta vaikuttamaan. Ei tappioita keltaisille ja asemat pitivät.

Mistä tämän taistelun kulun saimme tietoomme? Tekniikka kehittyy. Vääpeli Janne Karppinen piti meille tilannekatsauksen. Ajonneuvon peräosassa oli iso näyttö, jossa kaikki tapahtumat näkyivät reaaliajassa. Näimme ryhmitykset ja koko taistelun kulun. Mielenkiintoisen esityksen jälkeen lähdimme tutkimaan mitä pioneerijoukkue on saanut aikaan.

Maj Markku Heikkinen piti ansiokkaan esittelyn pioneeritoiminnasta. Miinoitteen rakentamisesta ja rakentamista helpottavasta kalustosta. Ilta alkoi hämärtämään. Evl Oula Asteljoki kysyi, että voisimme juoda vielä kahvit johtolassa ennen poistumista harjoitusalueelta. Ei meitä tarvinnu kahta kertaa pyytää tai käskeä. Johtolassa vierähti vielä tunti. Tuli mieleen entisen komentajan lausahdus katsoessaan kahvihuoneeseen. ” katsokaa, että kahvitunnista ei tule ruokatuntia pidempi”.

Pöytäkeskusteluissa löytyi yhteisiä tuttuja jokaiselle. Lähdimme hotellia kohti. Päivä oli antoisa. Saunassa ja illallisella purimme vielä päivien antia. Kyllä kannatti herätä. Paluumatkakin tuntui lyhyemmältä kuin tultaessa.

Kiitokset kaikille osalllistujille.
Mikko S. Säntti

Vuoden 47. viikko on valtakunnallinen mielenterveysviikko. Käsittelen asiaa reserviläisnaisen näkökulmasta ja pohdin aihetta omien kokemusteni, huomioiden ja käymieni keskusteluiden pohjalta. Uskon ja tiedän, että henkilön oma kokemus siitä mitä on olla varusmies ja myöhemmin kokemus siitä, mitä on olla reserviläinen vaikuttavat suoraan hänen aktiivisuuteensa.

Osa lukijoista tuhahtaa tällä hetkellä, ettei asia ole näin enkä tiedä mistä puhun. Jos olet laiska, huonossa kunnossa ja ilman motivaatiota, niin ei varmaan ole aktiivinen varusmiespalveluksessa saatikka reservissä. On totta, että omalla motivaatiolla ja muilla edellä mainituilla asioilla on merkitystä aktiivisuuteen. Mutta jokaisen mennessä itseensä huomaa, että sinun omat mielipiteesi ja toimintasi peilaantuvat sinun kokemukseen ja tunteeseen asiasta. Työskentelen siviiliammatissani nuorten aikuisten kanssa, joista yli puolet on maahan poljettuja ja tavalla tai toisella kiusattuja, aliarvostettuja. Heidän kanssaan teemme päivittäin työtä sen eteen, että he saavat jälleen tuntea olevansa arvokas ja mahdollisuuden turvallisesti suunnitella tulevaisuutta. Myös heille on annettava mahdollisuus kehittyä, kasvaa ja näyttää omat vahvuutensa. Nämä samat mahdollisuudet tulee antaa varusmiespalveluksessa ja viimeistään reserviläisenä.

Oma mielenkiintoni aiheeseen virisi keskusteltuani reserviläisnaisten vähäisestä lukumäärästä aktiivitoimijoissa. Keskusteluparini oli itsekin reservissä oleva naishenkilö, joka kommentoi pohdintaani todeten, että ainakin hän itse oli kymmenen vuotta maan alla palvelusaikana kohtaamansa kiusaamisen vuoksi. Palveluksen jälkeen hän halusi unohtaa armeijan harmaat enkä lainkaan ihmettele miksi vapaaehtoinen maanpuolustus reserviläisenä ei palveluksen jälkeen motivoinut. Jokainen meistä voi mennä itseensä, kiinnostaisiko sinua. Jotkut nousevat Feenix-linnun lailla entistä motivoituneempana, mutta tämän viedessä aikaa heiltä jää paljon rikkaita muistoja saamatta ja ainutlaatuisia harjoituksia kokematta. Ikävät muistot ovat
poteron pohja, miksei aktiivitoimijoissa ole juurikaan naisia. Jäävuoren huipulla on haasteina ruuhkavuosien tuoma kiire ja etenkin tietämättömyys toiminnasta ja siihen mukaan pääsemisestä. Mutta palataan jäävuoren huipulta takaisin pohjalle.

Puolustusvoimat ovat tehneet linjauksen kiusaamisen kitkemisestä. Itse hyväksyn kollektiivisen koulutuksen enkä pidä sitä simputuksena. Puolustusvoimissa on hyväksytty hierarkia ja niin sen tulee ollakin. Suuria massoja on saatava liikkeelle ja tottelemaan käskyjä, jotta toiminta on tarkoituksenmukaista. En tarkoita, että varusmiehiä ja reserviläisiä tulisi pitää silkkihansikkain ja varoa käskyttämästä, mutta maalaisjärki olkoon olemassa. Asevelvollisina me kaikki olemme kuitenkin saman valan Isänmaalle vannoneet ja olemme valmiita sitä puolustamaan tarvittaessa omien voimiemme mukaisesti. Tällä ajatuksella kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista hänen tahtoessaan osallistua harjoituksiin tai suorittaa palvelus sukupuolesta riippumatta, näin sanoo myös sotilasvala: ” Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.” Naisten vähättely, isottelu ja kukkopoikailu ei tositilanteessa vahvista ketään, kehitä mitään eikä auta etenkään maanpuolustuksellisesti.

Aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille erinomaisen hengen, mitä olen kokenut reserviläistoimijana. Usein olen ollut ainut nainen, muttei se ole menoa haitannut. Minut on otettu aina vastaan hymyileväisesti kätellen ja toivotettu tervetulleeksi. Ainahan se jännittää, kun näin nuorena aikuisena astun vanhojen konkareiden joukkoon, mutta se ei saa nousta esteeksi. Olen samalla tavalla asevelvollinen kuin suurin osa muistakin reserviläisistä, minulla on mahdollisuus edistää vapaaehtoista maanpuolustusta samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia toiminnassa mukana ollut. Erityisen kiitollinen olen siitä, että olen saanut siirtää tietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta sekä tuleville naispuolisille asevelvollisille, kuin myös heille jotka ovat oman palveluksena aikaa sitten käyneet ja tahtovat parantaa sekä omaa, että ympäristön toimintaa vastaamaan paremmin 2010-luvulla palveluksensa käyneiden tarpeita.

Joten tulevan varusmiehen vanhempi, nykyinen palveluksessa oleva varusmies ja kouluttaja, kuin myös reserviläinen, on sinun tehtäväsi olla ylläpitämässä hyvää, toimivaa ja tasavertaista toimintakulttuuria sekä ennen palvelusta, palveluksen aikana kuin myös sen jälkeen. Jos mahdollisesti aktiiviset, motivoituneet reserviläiset poljetaan jo palveluksen aikana kymmeneksi vuodeksi kiven alle, vaatii se sekä puolustusvoimilta, että reserviläistoimijoilta paljon resursseja. Nämäkin resurssit voisimme käyttää luotettavaa, laadukkaaseen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen ja toimintaan, joka kasvattaa asevelvollisten osaamista, luoden heille ja meille onnistumisen kokemuksia sekä hyviä muistoja millaista on olla reserviläinen reserviläisten joukossa. Sillä parhaimmillaan reserviläistoiminta on kuin yhteisöllisyyden tukipartio, joka nostaa taistelutoverin ylös sieltä poteron pohjalta.

Marjo Kauppinen