Artikkeli

Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, Joosef ja Maria tekivät parhaansa. Majapaikassa ei ollut tilaa synnyttävälle äidille, mutta Joosef löysi kuitenkin eläinsuojan. Maria selvisi synnytyksestä ja teki parhaansa lapsen hyväksi. Kun muuta paikkaa ei ollut, hän laski Jeesuksen eläinsuojan seimeen.

Jeesuksen syntymän aikaan lapsen osa ei ollut helppo. Vähäinen oli myös Jumalan Pojan alku tässä maailmassa. Vuosikymmeniä myöhemmin Jeesus käänsi aikansa arvoasetelmat ylösalaisin. Hän teki lapsesta, vähäisestä, suurimman. Lapsesta tuli esikuva aikuiselle.

Kesti kauan ennen kuin lapsen oikeuksien sopimus saatiin aikaiseksi. On oikeastaan hämmentävää, että se syntyi vasta vuonna 1989. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki maailman valtiot yhtä lukuun ottamatta. Lapsen oikeuksien sopimus on laajimmin hyväksytty kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja. Sopimuksesta on kuitenkin vielä matkaa siihen, että lapsen oikeudet toteutuvat käytännössä.

Sopimuksen allekirjoittajat tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. UNICEFin entinen pääsihteeri James Grant on kiteyttänyt olennaisen seuraavasti: ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”. Lastemme isoäiti ilmaisi saman asian arkipäiväiseen tapaansa näin: ”en minä ole teistä aikuisista niin kiinnostunut, kunhan hoidatte lapset hyvin”.

Jouluna keskuksessa on lapsi. Kahdella tapaa. Juhlimme maailman Vapahtajan syntymää: seimessä kapaloissaan oleva lapsi on Jeesus, pelastajamme. Sen vuoksi joulu on ilon ja kiitollisuuden juhla.

Kunpa tänä jouluna jokainen lapsi, niin oman suvun piirissä kuin kaukana maailmalla, olisi aikuisten huomaavaisuuden kohteena. Kestävimmät joulumuistot syntyvät läheisyydestä ja välittämisestä. Mitä jos tänä jouluna lahjoittaisimme lapsille onnellisuutta, rakkautta ja ymmärtämystä. Seimen lapsikin iloitsisi.

Rauhallista joulua toivottaen

Simo Peura
Lapuan hiippakunnan piispa

Lapualainen sotaveteraani Väinö Mäkynen sai joululahjansa hieman etuajassa, kun klapikuorma purkajineen saapui häneen pihaansa joulua edeltävällä viikolla.

98-vuotias veteraani asuu edelleen omakotitalossa ja lämmittää kotiaan osaksi myös puilla. Seinäjokelaisen klapiyrittäjä Alpo Syväsen lahjoittamat klapit tulivat siis aitoon tarpeeseen. Lahjoituksesta onkin tullut jo perinne, sillä klapeja purettiin veteraanien liitereihin jo toisena jouluna peräkkäin. Mäkyselle puukuorma ohjautui Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin esityksestä.

Klapikuormaa olivat purkamassa Lapuan reserviläisten ja reserviupseerikerhon puheenjohtajat Jukka Tauriainen ja Jussi Talvitie, reserviläisten jäsen Maria Koski sekä Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirien toiminnanjohtaja Jani Syvänen.

Sotaveteraani Väinö Mäkysen puolesta klapilahjoituksen vastaanotti poika Jorma Mäkynen.

-Isä vietiin sairaalaan maanantaina. Uskoisin, että hän pääsee jouluksi takaisin kotiinsa, Jorma Mäkynen kertoo.

Uusia avauksia yhteistyöhön

Vuoden reserviläistoimijaksi Lapualla valittu Koski tuumasikin, että haluaa ehdottomasti olla mukana viemässä klapeja veteraanille, joka on vieläpä vähän sukulainenkin. Koski on ollut mukana reserviläistoiminnassa jo ennen kuin varusmiespalvelusta suorittamatta oli mahdollista liittyä virallisesti yhdistyksen jäseneksi. Tänä vuonna tehdyn sääntömuutoksen myötä täysjäsenyys tuli viimein mahdolliseksi.

Lapuan reserviläisjärjestöt ovat kuluneen vuoden aikana tiivistäneet yhteistyötään. Nykyään kaikki toiminta ammunnoista kunniavartioihin järjestetään yhdessä.

-Tämä on ollut ehdottomasti oikea valinta. Näin pystytään käyttämään yhdistysten rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, toteaa Talvitie.

Veteraanityö osana reserviläisten toimintaa

Veteraanien rivien vuosi vuodelta harvetessa on tärkeää, että jäljellä olevat kunniakansalaisemme saavat kaiken sen avun, jota he tarvitsevat. On vain kekseliäisyydestä kiinni, millä tavoin voimme heitä auttaa.

Tärkeä reserviläisjärjestöjen tehtävä on myös sotaveteraanien perinnön säilyttäminen. Veteraaniyhdistysten toiminta on tulevan vuoden aikana siirtymässä paikallistasollakin Tammenlehvän perinneliitolle. Se mahdollistaa veteraanien kokemusten ja arvojen välittämisen myös tuleville sukupolville. Tässä työssä myös reserviläisten on luontevaa olla mukana.

Kertokaa lapsenlapsille lauluin: himmetä ei muistot koskaan saa!

Kirjoittaja Jukka Tauriainen on sekä Lapuan reserviläisten puheenjohtaja että Lapuan reserviupseerikerhon hallituksen jäsen.

Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin syysneuvottelupäivänä 24.10.2019 viriteltiin ajatuksia siitä, miten kauan sotaveteraanipiiriä ylläpidetään ja kuinka valmistaudutaan perustamaan oma perinnepiiri.

Yhteenvetona todettiin, että sotaveteraanipiiriä ja perinnepiiriä ”pyöritetään” ehkä pari vuotta rinnakkain, mutta sitten on aika lopettaa sotaveteraanipiiri siirrytään perinnetyöhön.

Myös yhdistyksen lopettamisesta keskusteltiin niin, että yhdistyksen mahdolliset varat siirretään piirin tilille, mutta varojen käytöstä vastaa yksin ja vain yhdistyksen nimeämä henkilö, piiri ei näitä varoja saa käyttää omiin kohteisiinsa.

Yhdistyksiä kehotettiin jo suunnittelemaan eri järjestöjen ja yhteistyötahojen edustusta, jotta saadaan kattava 3-15 hengen hallitus perinnepiirille. Aikatauluksi kaavailtiin, että helmi-maaliskuun taitteessa 2020 pidetään perinnepiirin perustettava kokous, johon lehti-ilmoituksella kutsutaan kiinnostuneet tahot.

Koolla olivat joko puheenjohtajat tai yhdistyksen perinnevastaavat. Ihmeen yksimielisiä oltiin siitä, että nyt on aika toimia, kahden vuoden kuluttua olemme auttamattomasti myöhässä.

Näin tuumattiin Etelä-Pohjanmaalla.

Esko Petäjä