• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Jani Syvänen

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan

Julkaistu 28.10.2022

Ähtärin Reserviupseerikerhon järjestämä ajankohtaistilaisuus Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sai Pirkansalin täyttymään viime sunnuntaina. Seminaarissa luennoivat ja yleisökysymyksiin vastasivat puolustusministeriön tiedustelusta vastaava neuvotteleva virkamies, kenraalimajuri (evp) Harri Ohra-aho ja kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen Mikko Savola. Tilaisuuden alustajana ja puheenjohtajana toimi eversti (evp) Jari Mäenpää.

Heti aluksi Harri Ohra-aho esitti näkemyksensä Ukrainan sodan lopputuloksesta: Venäjä tulee häviämään tämän sodan poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti, psykologisesti ja teknologisesti. Putin on historian vääristelyllä hakenut oikeutta hyökätä Ukrainaan. Siksi Putinin hallinto ei saa voittaa.

Kun vuonna 2008 keskusteltiin Naton huippukokouksessa Ukrainan tulevaisuudesta, Putin sanoi, että Ukraina voi liittyä Natoon ja EU:hun, mutta ilman Krimiä ja Itä-Ukrainaa. Samana vuonna Venäjä ja Georgia kävivät sotaa, jonka päätteeksi Etelä-Ossetia ja Abhasia julistautuivat itsenäiseksi. Obaman hallinto pyrki luomaan hyvät suhteet Venäjään Georgian sodasta huolimatta. Nato ja EU eivät seurannut aktiivisesti Venäjää.

Ohra-aho kertoi vuonna 2014 toimineensa tiedustelupäällikkönä, kun Krimin laiton haltuunotto tapahtui. Krimin valloitus tuli yllätyksenä lännelle ja jopa tiedustelupalveluille.

Mikko Savola kertoi Suomen turvallisuusympäristön muuttuneen pysyvästi helmikuun 24. päivän jälkeen. Samalla alkoi keskustelu, miten voimme avustaa sotaakäyvää maata. Nyt on annettu useita tukipaketteja Ukrainalle ja lähdetty kaikkiin Venäjää vastaan kohdennettuihin pakotteisiin.

Eduskunta päätti äänin 188 – 8, että Suomi jättää Naton jäsenhakemuksen.

Ukrainan kriisin puhjettua, myös puolustusmäärärahoja lähdettiin nostamaan. Savolan mielestä Nato-jäsenyys ei muuta perusratkaisujamme: meillä on yleinen asevelvollisuus ja reserviin pohjautuvat sodanajan joukot, meillä on Länsi-Euroopan vahvin tykistö, meillä on vahvat ilma- ja merivoimat. Näiden syiden takia Suomi on myös haluttu Naton jäsenmaa.

Meillä on tehty runsaasti kansainvälistä yhteistyötä jo ennen Nato -päätöstä, joten Suomi oli jo valmiiksi verkottunut.

Savola kertoi ensi vuoden puolustusmäärärahojen olevan 6 mrd. euroa, mikä on miljardi euroa enemmän, kuin tänä vuonna. Kun vastuu lisääntyy, myös puolustusvoimien henkilöstö on paljon lujemmalla. Uutta henkilöstöä pitää rekrytoida ja se vaatii euroja. Ikäluokkien pieneneminen tuo haasteita yleiseen asevelvollisuuteen ja tulevaisuudessa kutsuntoja tullaan laajentamaan myös naisia koskemaan. Kyberpuolustus, asejärjestelmät, kaikki verkossa tapahtuva ja miehittämättömät alukset, ovat tulevaisuutta myös meillä, sanoi Savola.

Eversti (evp) Jari Mäenpää (vas.), kansanedustaja Mikko Savola, kenraalimajuri (evp) Harri Ohra-aho ja Ähtärin Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Juhani Luodeslampi. Kuva: Tapio Makkonen

Ukrainan sodan näkymät ja vaikutukset

Ohra-ahon mukaan Venäjän sotamenestys on ollut heikkoa: Venäjä on valloittanut vajaa 20 % Ukrainan alueesta. Kun ammattisotilaiden voima ei riittänyt, eikä vapaaehtoisten värvääminen onnistunut, toteutettiin osittainen liikekannallepano. Nyt droneilla isketään siviilikohteisin ja Ukrainan infrastruktuuriin. Kylmä talvi on tulossa ja energialaitosten tuhoamisella pyritään vaikuttamaan kansan mielialaan. Toteutuneet sähkökatkokset eivät ole onneksi olleet pitkäkestoisia. Ukraina on vahvistanut huolto- ja korjausvalmiuttaan ja pystyy korjaustoimiin melko nopeasti. Tätä Ukraina on harjoitellut jo 8 vuotta ja kaikkein kriittisimmät kohteet on suojattu vahvasti.

Ajankohtainen kysymys Ohra-ahon mukaan on, mitä Venäjä tekee Kahovkan voimalan padolle. Jos se räjäyttää sen, niin se aiheuttaa erittäin laajoja ja vakavia tulvavahinkoja Dneprin alajuoksulla, sillä joen pinta nousee viisi metriä ja joen leveys kasvaa nykyisestä kilometristä noin viiteen kilometriin. Tulvavesi estää ukrainalaisten pääsyn Dneprin itäpuolelle. Jos Ukraina valtaa takaisin alueitaan, niin Venäjän on epätoivoista tuoda esille, että Venäjä hallitsee näitä alueita.

Ohra-aho kertoi, että Ukrainalle toiseksi eniten aseapua toimittaa Venäjä, USA on ykkönen. Venäjä haalii nyt aseita maista, joihin se on toimittanut vuosien varrella aseita.

Suomi on antanut Ukrainalle apua jo yli sadan miljoonan euron edestä ja apu tulee jatkumaan. Ukrainalaiset katsovat jo vahvasti jälleenrakentamiseen. Savola muistutti, että viime keväänä Zelenski toi puheessaan esiin toivomuksen, että Suomi auttaa koulujen ja koulutusjärjestelmän rakentamisessa.

Suomen antama apu ei ole julkista. Euroopan tasolla katsotaan, mitä kalustoa ja materiaalia toimitetaan eri maista ja toimitetaan Puolaan. Sieltä tarvikkeet toimitetaan todistetusti Ukrainaan.

Savolan mukaan sodan vaikutukset näkyvät Suomessa oman sisäisen turvallisuuden ja rajaturvallisuuden vahvistamisena. Puolueilla on halu estää venäläisten kiinteistöostoja Suomesta, mutta haasteena ovat bulvaanit, jotka kierrättävät ostajia. Myös kaksoiskansalaisuus on näyttänyt ongelmallisena. Uuden lainsäädännön avulla tätäkin asiaa voidaan tarkastella.

Molemmat alustajat olivat sitä mieltä, että Ylen ja Helsingin Sanomien venäjänkieliset uutiset tarjoavat maamme venäjänkielisille ja täällä käyville venäläisille tietoa heidän omalla äidinkielellään. Tämä on hyvä vastapaino Venäjän tuottamalle propagandalle.

Osittainen liikekannallepano

Tämä oli Ohra-ahon mukaan erittäin huono päätös Putinilta, sillä koulutettua reserviä ei juuri ole. Venäläisten tavoitteena on nyt pysyä rintamalta erossa. Vuonna 2012 Venäjällä mentiin ammattiarmeijaan. Tämän lisäksi Venäjällä on käytettävissään noin 2 miljoonaa reserviläistä, mutta tämä ei tunnu riittävän. Kalusto alkaa olla heikkoa ja monenlaisten joukkojen operatiivinen johto on vaikeaa. Nyt tieto oikeasta sodasta on levinnyt myös Moskovaan ja Pietariin.

Ohra-ahon mielestä on turha toivo odottaa Putinin syrjäyttämistä. Venäjällä on moneen eri tehtävään perustettuja joukkoja, jotka ovat Putinille uskollisia. Myöskään Putinin lähipiiristä ei ole odotettavissa palatsivallankumousta.

Vapaa kanalaistoiminta on niin tukittu, että sieltäkään ei löydy voimaa Putinin vastustamiseen.

Ohra-ahon mielestä on kuitenkin olemassa yksi skenaario: Venäjä katsoo erittäin tarkasti, millaisia joukkoja se aseistaa ja millä aseilla. Kaikkein suurin uhka, mitä Venäjällä voisi tapahtua on, että aseita saaneet käyttäisivät niitä vallankumoukseen vuoden 1917 tavalla.

Pirkanlinnan Pirkansali täyttyi ääriään myöten Ukrainan tilanteesta kiinnostuneista kuulijoista. Kuva: Reija Kaskimäki

USA ja Ruotsi

Joku aika sitten Yhdysvaltain asevoimien 101. maahanlaskudivisioona saapui Romaniaan. Ohra-ahon mukaan tämä on Naton normaalia toimintaa, eikä tarkoita sitä, että USA olisi liittymässä Ukrainan sotaan. Suomessakin harjoittelee tällä hetkellä Naton joukkoja.

USA:ssa presidentinvaalit ovat tulossa ja nyt mietitään, muuttuisiko USA:n suhtautuminen Natoon, jos Trump pääsisi uudelleen valtaan. Savola on lähdössä käymään USA:ssa lähiaikoina Nato-asioissa. Aikoinaan Trump kehotti Nato -maita itse parantamaan omaa turvallisuuttaan ja käyttämään puolustukseensa vähintään 2 % BKT:stä, kuten Suomi nyt tekee. Savolan mielestä vaaleilla ei ole merkitystä Suomen asemaan Natossa.

Ruotsi noudatti varsin nopeasti Suomen esimerkkiä Nato -asiassa. Ruotsi luopui vuonna 2012 yleisestä asevelvollisuudesta ja se on aiheuttanut ongelmia Ruotsin maavoimille. Savolan mielestä ruotsalaiset luottavat maavoimien osalta Suomeen. Ruotsilla on hyvät meri- ja ilmavoimat. Naton myötä yhteistyö tiivistyy. Savola painotti Kauhavan lentokentän strategista merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Jalkaväkimiinat ja joukkotuhoaseet

Suomessa pantiin toimeen jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus. Vuonna 2012 suurin osa miinoista räjäytettiin Kittilässä. Savolan mukaan miinoista luopuminen oli iso virhe. Halvalla olisi päästy, jos jalkaväkimiinat olisi säilytetty. Korvaavia hankintoja on nyt tehty.

Ydinaseiden käytön raja on todella korkea. Ohra-ahon mukaan Venäjällä on doktriini, jonka mukaan ydinasetta käytetään, jos kysymyksessä on Venäjän olemassaolo. Tällaista kynnystä ei ole nähtävissä. Lisäksi Ohra-aho on melko varma, että USA:n ja Kiinan välillä on käyty keskusteluja tästä asiasta.

Ukrainan sodan Venäjän joukkojen uusi komentaja on tunnetusti julma. Hänen kerrotaan käyttäneen Syyriassa kemiallisia aseita. Ohra-ahon mielestä niiden käyttäminen Ukrainassa olisi sekin kova päätös.

Resilienssi

Jokapäiväiseen elämäämme tulleet uudet haasteet koettelevat kansalaisten selviytymiskykyä niin meillä kuin muualla. Savolan mukaan meidän on pystyttävä nostamaan omaa kynnystä hyödyntää niitä voimavaroja, jotka mahdollistavat hyvinvoinnin muuttuneissa ja haasteellisissa tilanteissa. Savola kertoi jonkun kaverin sanoneen, että hän maksaa mielellään polttoaineesta vaikka kolme euroa litralta, jos sillä voimme syrjäyttää Putinin.

Tilaisuuden aluksi Ähtärin Kansalliset Seniorit ry järjestivät kahvitarjoilun, jonka tuotosta osa meni ukrainalaisten hyväksi.

Heikki Makkonen
Ähtärin Reserviupseerikerho

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Tietokirjailija Kari Kallonen luennoi partisaaneista

Julkaistu 27.10.2022

Suomalaisen sotahistorian yksi koskettavimmista kipukohdista on jäänyt ilman riippumatonta selvitystä. Tietokirjailija Kari Kallonen luennoi partisaaneista Seinäjoella ravintola Almassa (Pollarin talo) 9.11.2022. Tilaisuus alkaa klo 18.30 omakustanteisilla kahveilla ja varsinainen luento alkaa klo 19.00. Avoin tapahtuma, ei sisäänpääsymaksua. Järjestää Seinäjoen Reserviläiset ja Hotelli Ravintola Alma yhteistyössä alueen reserviläisjärjestöjen kanssa.
Tietokirjailija Kari Kallonen 28.12.2018. Kuva: Päivi Luosma

Neuvostopartisaanien jatkosodassa 1941–1944 suorittamissa iskuissa uhreiksi joutui lukuisia suomalaiskylissä olleita siviilejä, surmansa sai naisia, lapsia ja vanhuksia, mutta ketään ei ole rangaistu sotarikoksista.

Venäjällä partisaanit ovat edelleen sotasankareita. Partisaanienjoukoissa on huhuttu olleen myös suomalaisia, mutta asiaa ei ole koskaan todistettu. Partisaanisota-teoksen julkaisseen Kari Kallosen poikkeuksellista materiaalia sisältävä ja silmiä avaava luento selvittää nyt, miksi itärajan yli paenneet punakaartilaiset ja heidän jälkeläisensä jatkoivat sotaa entistä kotimaataan vastaan punaupseereina, desantteina ja partisaaneina.

Uutuuskirja sisältää myös poikkeuksellisen listan suomalaisista neuvostopartisaaneista, henkilötiedot on poimittu tuhansia nimiä sisältävästä alkuperäisaineistosta. Luentotilaisuudessa on myös kirjamyynti. Maksuvälineenä käy pankkikortti.

Tervetuloa!

Kategoriassa: Artikkeli, Tapahtumat, Uutiset

Kantajien usko – veteraanipyhä Alajärvellä

Julkaistu 26.10.2022

Alajärven kirkossa vietettiin sunnuntaina 23. lokakuuta 2022 veteraaniväen radiomessua. Veteraanisukupolven ikääntyessä perinteiset kokoontumiset kirkkopäiville ovat jääneet taakse, mutta radion ja suoratoiston välityksellä on edelleen mahdollisuus kokoontua sanan äärelle yhdessä kirkkoon saapuneen seurakunnan kanssa.

Liturgina messussa toimi Alajärven seurakunnan kirkkoherra Ari Auranen, ja sävelin palvelivat komeasti kanttori Ismo Pitkänen ja Korsukuoro. Petra Ojala johti esirukousta, ja Johanna Pohjoisaho toimi tekstinlukijana. Ehtoollisavustajina olivat Seija Korkea-aho ja Juha Särkijärvi. Juha Tuomela toimi suntiona, ja Tuomo Uusipaikka vastasi suoratoistosta. Messu oli kuunneltavissa Järviradion taajuuksilla. Messun videotallenne on katsottavissa Alajärven seurakunnan YouTube-kanavalla.

Messun päätteeksi Annikki ja Raimo Kaltiala laskivat seppeleen sankarihaudoille. Lämpimät kiitokset Alajärven seurakunnalle ja eri tehtävissä palvelleille.

Messussa saarnasi Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin pappi Jaakko Antila. Saarna on luettavissa alla. Sunnuntain evankeliumi oli evankeliumista Markuksen mukaan

Markus 2:1–12:
Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Liturgina messussa toimi Alajärven seurakunnan kirkkoherra Ari Auranen. Kuva: Esko Petäjä

Nousta, tunnustaa ja kantaa

Rakkaat kristityt, niin täällä Gabrielin kirkossa Alajärvellä, kuin radion tai verkkoyhteyden äärellä.

Saarna päättyy usein sanoihin: ”Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.” Tässä messussa tunnustaminen tapahtuu virren sanoin, ja ajattelin tänäänkin lausua aikanaan tuon kehotuksen. Tämän sunnuntain evankeliumi vie meidät itse asiassa juuri noiden sanojen ääreen ja laittaa miettimään niitä. Sanat eivät ole vain lyhyt kehotus. Niihin sisältyy paljon.

Kehotuksessa on kaksi osaa, nouseminen ja tunnustaminen. On kunniatehtävä nousta tänä sunnuntaina juuri tähän saarnatuoliin. Kenellekään meistä ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että pystyy nousemaan. Ehkä sinä täällä kirkossa tai vastaanottimen äärellä olet kokenut sen, että nouseminen vaatii ponnistuksia tai apua. Joskus se on saattanut sujua helposti, mutta ei välttämättä tänään.

Toinen merkittävä kohta tuossa kehotuksessa on ”tunnustaa yhteinen kristillinen uskomme”. Sekään ei välttämättä ole elämän vaiheissa aina helppoa. Tämän sunnuntain evankeliumissa on kysymys näistä molemmista, nousemisesta ja tunnustamisesta. Niitä ennen evankeliumi tuo kuitenkin eteemme kolmannen teon, kantamisen.

Jyrki Tuomela kertomassa kirkkoväelle kirkkorakennusten entisöintityöstä. Taustalla seurakunnan kiinteistötoimintaryhmän jäseniä. Kuva: Esko Petäjä

Sodan kuvat

Yksi mieleenpainuvimpia ja koskettavimpia kuvia tältä vuodelta on kuva kantamisesta. Maaliskuun alussa tiedotusvälineissä levisi kuva, jossa lasta odottavaa naista kannetaan paareilla turvaan Mariupolin synnytys- ja lastensairaalasta. Taustalla raunioista nousee savua. Kantajat kiiruhtavat. Siinä on yksi lukemattomista sodan kuvista kuluneilta kuukausilta.

Teillä Suomen sota-aikaa eläneillä voi olla muistiin painautuneina hyvin omakohtaisia kuvia. Ehkä ne ovat tänä vuonna nousseet uudella tavalla mieleen, kipeästikin. Olivat muistot ja mielen kuvat millaisia tahansa, rohkaisen sinua kertomaan niistä jollekulle, jonka kanssa muistojen jakaminen tuntuu turvalliselta. Uskon, että jaettua muistoa on kevyempi kantaa.

Mariupolin uutiskuvan kantajat näyttävät keskittyneiltä ja päättäväisiltä. He uskovat, että he voivat vielä saada äidin ja lapsen turvaan. He eivät ole luovuttaneet – jos niin olisi, heidän toimintansa luultavasti näyttäisi toisenlaiselta. Heillä on kantajien usko.

”Jeesus näki heidän uskonsa”

Myös tämän sunnuntain evankeliumi avaa silmiemme eteen kuvan kantajien uskosta. Jeesus on tehnyt monia ihmetekoja, ja hänen maineensa on kiirinyt. Kun hän palaa Kapernaumiin, väkeä tungeksii talon ympärillä kuullakseen sanaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin neljään mieheen. He ovat tuomassa paikalle halvaantunutta. Kun he eivät muuten pääse Jeesuksen luo, he purkavat risuista ja oljista tehdyn katon Jeesuksen kohdalta ja laskevat halvaantuneen vuodematolla Jeesuksen eteen. Kyllä meidänkin huomiomme kääntyisi, jos jotkut alkaisivat purkaa tämän kirkon uutuuttaan hohtavaa julkisivua, jotta saisivat tuotua ystävänsä sisälle. Siksikin on hienoa, että täällä on isot ovet ja myös uutta tekniikkaa, jotta mahdollisimman monella olisi pääsy mukaan seurakunnan elämään täällä kirkossa eri tavoin.

Halvaantunut ei pysty tekemään evankeliumin kuvaamassa tilanteessa juuri mitään, ei nousemaan, ei ehkä edes tunnustamaan uskoaan. Ei myöskään kerrota, mitä kantajat puhuvat. Ainakaan Jeesus ei kiinnitä huomiota heidän sanoihinsa. Sen sijaan evankelista Markus kertoo, että Jeesus näkee heidän uskonsa. Jeesus näkee heidän sisimpäänsä, ja hän näkee, miten he kaikkien vaikeuksien keskellä tuovat halvaantunutta hänen eteensä. Näiden neljän miehen toiminta kertoo, että he uskovat Jeesuksen voivan auttaa. Oli tuo usko miten epätoivoista tai horjuvaa hyvänsä, se on näiden miesten oljenkorsi. Se on kantajien uskoa. Kun Jeesus näkee heidän uskonsa, hän sanoo halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Ja vielä kaikkien hämmästykseksi: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

Korsukuoro palveli sävelin komeasti. Kuva: Esko Petäjä

Kannettavana

Jokainen meistä on monin tavoin kannettavana. Elämämme on täysin Jumalan luomakunnan varassa. Puhutaankin maapallon kantokyvystä. Tänään alkaa ekumeeninen Vastuuviikko, joka teemallaan Kohtuullisuus muistuttaa tästä tärkeästä asiasta. Myös meitä edeltäneet sukupolvet ovat kantaneet meitä, rakentaneet ja rukoilleet. Kantaminen jatkuu henkilökohtaisen elämän kokemuksissa. Ehkä sinullakin on muistoja siitä, että sinua on kannettu – joko kirjaimellisesti tai henkisesti ja hengellisesti. Monet sodan kokeneet ovat kouriintuntuvasti kertoneet kantajista, sellaisista ihmisistä, joille he ovat olleet kiitollisia koko elämästään.

Jatkosodan alkupäivinä kaksi suomalaista sotilasta lähti taistelun keskellä kantamaan suojaan majuria, joka oli haavoittunut vakavasti. Hän näytti jo kuolleelta, mutta sotilaat kantoivat silti. Kun he sitten varovasti laskivat majurin maahan, kuului ääni: ”En ole vielä kuollut.” Miehet tarttuivat kiireesti haavoittuneeseen ja kantoivat hänet eteenpäin. Tuo majuri, nimeltään Adolf Ehrnrooth, myöhempi jalkaväenkenraali, selvisi. Vastaavia esimerkkejä on monia.

Me saamme olla kiitollisia kantajille, niille, jotka eivät ole luovuttaneet vaan ovat lannistumatta uskoneet ja tuoneet avun. Yksi tällaisista kantajista oli alajärveläinen veteraani, lääkintämies Eino Takala, joka sai iäisyyskutsun kuluneella viikolla. Hän hoiti monen haavoittuneen turvaan, ja myös hänet kannettiin haavoittuneena hoidettavaksi. Aina lääkintämiehenkään apu ei riittänyt. Myös silloin Eino Takala piti kunnia-asianaan, että kaatunut saatetaan kotiin. Saamme olla kiitollisia kantajille silloinkin, kun heidän työnsä ei pääty iloon vaan kun mukana tulee suruviesti. Mariupolin kantajien ponnisteluista huolimatta maailmalle levisi pian surusanoma: kannettavat eivät selvinneet. Kantaminen ei kuitenkaan lopu siihen. Usko, toivo ja rakkaus eivät lopu siihen. Kun kaikki muu häviää, olemme halvaantuneen tavoin kannettuina Jeesuksen edessä.

Messun päätteeksi Annikki ja Raimo Kaltiala laskivat seppeleen sankarihaudoille. Kuva: Esko Petäjä

Kannettuna Jeesuksen luo

Elämässä voi tulla hetkiä, jolloin jaksaa vain voihkaista ylöspäin: ”En ole vielä kuollut. Auta minua.” Silloin on hyvä muistaa, että ympärillä on seurakunta. Kantaminen on seurakunnan perustehtävä, meidän yhteinen tehtävämme. Seurakunnan yhteinen usko kantaa jo pienenkin lapsen kasteelle, ja kasteessa Jumala lahjoittaa uskon. Seurakunnan yhteinen usko voi kantaa epäröivän ihmisen myös ehtoolliselle, armon aterialle. Martti Luther kehottaa sallimaan ”kirkon kantaa sinua äidin käsivarsillaan ja helmassaan kuin paareilla makaavaa halvaantunutta Herran eteen” ehtoollispöytään. Kun seurakunta lausuu tai laulaa uskontunnustuksen, yhtyy esirukoukseen ja kokoontuu ehtoolliselle, tulee näkyväksi, että yhteinen kristillinen usko on kantajien ja kannettavien uskoa. Ja vaikka et tänään pääsisi ehtoolliselle, seurakunta haluaa kantaa sinuakin esirukouksin.

Kaikki tämä yhteinen kantaminen perustuu yksin siihen, että meillä on Kantaja, isolla alkukirjaimella. Hän, Jeesus, sanoo halvaantuneelle ja meille jokaiselle: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Ei kantajien usko ollut Kapernaumissa heidän itsensä aikaansaamaa tai ansaitsemaa, eikä se ole sitä tänäänkään. Kantajien usko on Jumalan lahjoittamaa uskoa, ja kantajien voima tulee siitä, että hekin ovat lopulta kannettuja. Me kaikki olemme kannettuja. Jeesus Kristus on kantajien kantaja. Hän kantaa silloinkin, kun kaikki toivo tässä ajassa on mennyt, kun alttarille kannetaan arkussa lepäävä ihminen. Jeesus on luvannut nostaa ja kantaa silloinkin, kotiin taivaaseen.

Hiippakuntapastori Jaakko Antila

Niin, nousta tunnustamaan yhteinen kristillinen usko. Vain kannettuna voi nousta ja tunnustaa. Hyvä ystävä, tänne, tähän lokakuiseen sunnuntaipäivään saakka kannettuina ja tästä eteenpäin kannettavina me saamme nyt kohottaa sydämemme, nousta kukin voimiemme mukaan omalla paikallamme ja tunnustaa halvaantuneen miehen ja kantajien uskon, yhteisen kristillisen uskomme yhtymällä virteen 733.

Jaakko Antila
Hiippakuntapastori
Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin pappi

Messun videotallenne on katsottavissa Alajärven seurakunnan YouTube-kanavalla:

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Tapahtumat, Uutiset

Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoamisesta 80 vuotta – tietokirjailija Lassi Saressalo luennoi Seinäjoella

Julkaistu 25.10.2022

Jatkosodan legendaarisin ja suurin kaukopartioisku toteutettiin helmikuussa 1942 sadan miehen voimalla syvälle vihollisen selustaan suunnatulla retkellä tuhottiin venäläisten merkittävä huoltokeskus täydellisesti. Vihollinen huolsi tästä keskuksesta koko Äänisen alueen joukkojaan.
Tietokirjailija Lassi Saressalo

Päämajan alaiset kaukopartiomiehet olivat sotilaittemme eliittiä. Heille järjestettiin paras mahdollinen varustus ja muona mitä siihen aikaan oli saatavilla. Heiltä myös vaadittiin lähes yli-inhimillisiä suorituksia vihollislinjojen takana.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n toimesta järjestetään esitelmätilaisuus tästä retkestä Seinäjoen kaupungin Apila -kirjaston Jaaksi-salissa 9.11.2022 klo 17.30 alkaen. Luennoitsijaksi saapuu Dosentti tietokirjailija Lassi Saressalo Turusta. Lassi Saressalo on perehtynyt perusteellisesti mm. jatkosodan aikaisiin kaukopartioretkiin.

Tilaisuus on vapaa ja 100 ensimmäistä mahtuu sisään.

Tervetuloa!

Kaukopartiomiehet käskynjaolla. SA-KUVA

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Ateenalaisten laulu

Julkaistu 24.10.2022

Muistatteko Ateenalaisten laulun? Olen sitä tässä hieman tuumiskellut. ”Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut, taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.” Noilla säkeillä tuo Kadettikoulun kunniamarssinakin tunnettu laulu alkaa. Myöhemmin laulussa vakuutetaan myös mm. että ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”.

Tuo laulun 1930-luvulla kirjoitettu, isänmaallista paatosta tihkuva sanoitus on tietysti nykypäivän näkökulmasta katsottuna vähintäänkin absurdi. Sodassa kuolemisessa lienee aniharvoin mitään sinällään kaunista. Sota on julmaa ja rumaa. Eikä nuorukaisten kuulu kuolla – vaan saada elää ja rakentaa elämäänsä; kasvaa, kehittyä ja rakastaa.

Sodissa kuitenkin kuollaan, on aina kuoltu. Ajatus kauniista kuolemasta lieneekin juuri sanoissa ”eestä maas”. Hengen uhraamista oman isänmaan puolesta on pidetty uhreista suurimpana ja sitä se varmasti onkin. Näin olemme tottuneet ajattelemaan Suomen eri sotien sankarivainajista; heidän kuolemansa ei ollut turha, vaan kallis hinta, joka oli maksettava isänmaan vapauden puolesta. Silloin sinällään ruma tapahtuma, hengen väkivaltainen menettäminen, muuttuu kauniiksi sankaruudeksi, vaikkakin erityisesti omaisten kohdalla surulliseksi menetykseksi.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Tuomas Taivalmaa. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Sen sijaan kuoleminen jonkin sellaisen asian takia, jota ihminen ei koe omakseen ja jota ei voi itselleen perustella on pelkästään vastenmielistä. Sellaiseen kuolemaan ei olla valmiita. Tästä olemme viime aikoina saaneet seurata varsin selkeää esimerkkiä seuratessamme naapurimaamme Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Sodan perusteet ovat väärät ja asia alkaa valjeta myös Venäjän sisällä. Presidentti Putinin julistama ”osittainen” liikekannallepano sai ilmeisesti kymmeniä, jopa satoja tuhansia sotaan joutumista pelkääviä miehiä poistumaan kiireesti maastaan. Ei käydäkään ”sotilaallista erikoisoperaatiota”, vaan täyttä sotaa, joka ei tunnu näistä miehistä tai heidän omaisistaan perustellulta. Putinin diktatorisen valloitushalun vuoksi kuoleminen ei houkuta, se ei olekaan kaunista vaan turhaa, julmaa ja rumaa.

Asian oikeutusta voi vertailla sodan alussa helmikuussa hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa Ukrainassa nähtyyn ihmisten pakenemiseen. Muistattehan vielä? Sieltä koettiin pakolaisaalto, jossa erityisesti naisia ja lapsia pyrittiin kiireesti saamaan turvaan ulkomaille. Miehet, näiden pakenevien isät, veljet, pojat ja rakastetut sen sijaan hyvästelivät rakkaansa ja lähtivät torjumaan maahan tunkeutuvaa hyökkääjää. Raskain mielin, totta kai, mutta asiaan ja sen oikeutukseen uskoen. Ja kaatumisia heille todellakin on tullut – toivottavasti ne uhrit eivät ole olleet turhia.

Samaan tapaan kuin turhia eivät olleet oman maamme kahden maailmansodan melskeissä annetut uhrit. Niillä luotiin Suomen itsenäisyys ja pelastettiin sen olemassaolo. Ei todellakaan turhaa, vaan kaikessa julmuudessaankin laulun tarkoittamaa ”kaunista”. Siltikään en toivo maamme tarvitsevan enää yhden yhtäkään sankarikuolemaa. Niitä on tarvittaessa varauduttava antamaan, mutta luojan kiitos sankarivainajien muistelu kuuluu meillä historian piiriin – ja toivottavasti sellaisena pysyykin!

Ateenalaisten mainitseminen johtaa mieleeni myös Suomen Ateenan. Tätä lempinimeä kantaa Jyväskylän kaupunki ja sanonta johtaa juurensa Keski-Suomen pääkaupungin sivistys- ja kulttuuriperinteisiin, erityisesti yliopistoon, jonka alku on jo 1863 aloitetussa seminaarissa eli opettajakoulutusta antavassa laitoksessa. Yhteys Kreikan Ateenaan muodostuu historian tunneilta tutuista tiedoista: Ateena oli aikoinaan demokratian sekä monenlaisen sivistyksen ja kulttuurin kehto. Itselleni Jyväskylä on henkilökohtaisesti läheinen siksi, että se oli oma opiskelukaupunkini 1990-luvulla. Suoritin opettajakoulutuksen opinnot Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäellä.

Kuva: RUL

Nyt on tullut aika kokoontua taas Jyväskylään. Siellä järjestetään nimittäin Reserviupseeriliiton ja neljän muun maanpuolustusjärjestön yhteinen liittokokoustapahtuma 18.-20.11. Tapahtuma on saanut nimekseen Yhteisin siivin, joka viitannee paitsi liittojen yhteistapahtumaan, myös Tikkakosken Ilmasotakouluun sekä jossain vaiheessa toteutuvaan Suomen NATO-jäsenyyteen. Senhän voi kuvainnollisesti katsoa tarkoittavan maamme liittymistä yhteisrintamaan siinä suunnassa maailmaa, johon haluamme samaistua – eli länteen.

Jyväskylän liittokokous on osaltani merkittävä tapahtuma, sillä oma rupeamani Etelä-Pohjanmaan reserviupseeripiirin puheenjohtajana on samalla päättymässä. Olen päättänyt luopua tehtävästä kolmen vuoden jälkeen ja uusi puheenjohtaja piirille valitaan piirin omassa syyskokouksessa ennen Jyväskylän viikonloppua. Kuluneita kolmea vuotta leimaa tietysti niiden osuminen korona-aikaan, jolloin moni asia sujui toisin kuin oli ennakoitu. Toisaalta olemme Ukrainan sodan ja NATO-jäsenyyden myötä astuneet aikaan, jolloin maanpuolustuksen arvo nähdään monella tapaa merkityksellisempänä kuin joskus ennen. Itse en tokikaan jätä vapaaehtoista maanpuolustusta kokonaan, vaan se säilyy sydämen asianani, mutta vetovastuu piiristä siirtyy eteenpäin. Toivotan jo tässä vaiheessa onnea ja menestystä seuraajalleni.

Loppuvuodesta on vielä edessä myös omien piiriemme yhteinen itsenäisyyspäiväjuhla hotelli Almassa 5.12. Tätä pääsemme nyt viettämään pakollisen koronakauden keskeytyksen jälkeen. Toivottavasti näemme siellä runsain joukoin ja pääsemme yhdessä kohottamaan juhlamaljan itsenäiselle isänmaallemme!

Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 71
  • Sivu 72
  • Sivu 73
  • Sivu 74
  • Sivu 75
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 159
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Jurvan Reserviläisten kahvihetki
  • Yhteistyötahot tutustuivat HAKKA26 -harjoitukseen
  • Tukikomppaniayrittäjät ammunnoissa Pohjankankaalla
  • Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri muisti stipendillä esimerkillistä oppilasta
  • Maanpuolustajat Tuurissa

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·