Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Sedu Törnäväntien kampuksen itsenäisyysaamun puhe pidettiin ulkona autohallin sisäpihalla perjantaina 02.12.2022. Aamunavaus oli valkoisen hämäränharmaa, joka toi tunnelmaa tilanteeseen sekä muistoja Suomen itsenäisyydestä tärkeydestä.
Tilaisuuden avasi Sedu Törnäväntien kampuksen koulutuspäällikkö Jani Pusa.
Itsenäisyysaamun juhlapuheen oli valmistellut ja varautunut pitämään Lapuan hiippakunnan pastori sekä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Hengellisen- ja Perinnetoimikunnan jäsen Jaakko Antila. Hän oli kuitenkin harmillisesti sairastunut ja oli estynyt tulemaan juhlapuhujaksi itsenäisyysaamuun.
Juhlapuhujan kirjoittaman puheen esitti Sedun Törnäväntien kampuksen opinto-ohjaaja, Seinäjoen reserviläisyhdistyksen jäsen Timo Järvinen.
Jaakko Antilan juhlapuheessa kerrottiin seuraavaa, joka kosketti hyvin monia kuulijakuntaa sekä nuoria:
”Kävin lähes 17 vuotta sitten mieleenpainuvan keskustelun. Keskustelukumppanini oli syntynyt vuonna 1911. Hän oli siten kuusivuotias, kun Suomi julistautui itsenäiseksi. Hänellä oli tarkat muistikuvat tuosta oman lapsuutensa päivästä.
Tämä isoisä siis teki 105 vuotta sitten samoin kuin me tänään, meni pihalle avoimen taivaan alle juhlistamaan itsenäisyyttä. Katsoin Ilmatieteen laitoksen sivuilta, että joulukuun 6. päivä 1917 oli harmaan tuulinen, sateinen ja lauha. Päivä oli ulkoisesti ihan tavallinen joulukuun alun päivä, mutta tuolle isoisälle kaikki näytti yhtäkkiä uudelta ja ihmeelliseltä. Hän oli koko siihenastisen pitkän elämänsä katsellut Suomen suuriruhtinaskunnan taivasta Venäjän keisarikunnassa. Nyt hän näkikin ympärillään itsenäisen maan, vaikka ulkoisesti kaikki oli ennallaan.
Myös se kuusivuotias poika, joka seurasi isoisänsä toimintaa joulukuussa 1917, joutui lapsuus- ja nuoruusvuosinaan huomaamaan, että vapaus ei ole itsestään selvä. Kun hän oli 28-vuotias, marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Alkoi talvisota. Hän toimi talvi- ja jatkosodassa rintamalla joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Kerran hän katsoi tätä samaa taivasta, kun hänen miehensä kantoivat häntä vakavasti haavoittuneena turvaan. Selviytymisen mahdollisuudet näyttivät vähäisiltä. Hän kuitenkin selvisi, ja liikuttuneena hän sitten aikanaan 95-vuotiaana kertoi minulle noista tapahtumista.
Tuosta keskustelusta on tosiaan jo pian 17 vuotta aikaa, mutta tuntuu siltä, että tämän vanhuksen viesti on entistä ajankohtaisempi. Sanotaan, että nykyään me teemme matkaa omissa kuplissamme – enkä nyt viittaa saksalaisen autoteollisuuden kruununjalokiveen. Elämänpiirit ovat eriytyneet, emmekä aina oikein ymmärrä toisiamme.
Itsenäisyyspäivä muistuttaa terveellisellä tavalla, että me täällä Suomessa elämme kuitenkin yhteisessä maassa, katsomme tätä samaa taivasta. Me tarvitsemme toisiamme. Minä tarvitsen niitä, jotka ehkä minun mielestäni ajattelevat väärin, ja päinvastoin.
Tuo 95-vuotias vanhus oli meidän keskusteluumme mennessä nähnyt lähes 90 vuotta itsenäisen Suomen historiaa, alusta saakka. Oli helppo sanoa, että hän oli rakentanut elämänsä aikana tätä maata. Sellainen tehtävä näyttäytyy helposti hyvin suurena ja erityisenä. Pitääkin paikkansa, että tuo vanhus ja hänen sukupolvensa joutui käymään läpi monia ankaria vaiheita ja uhraamaan paljon.
Olennaista ei ole se, miten suuria uutisotsikoita meidän töistämme tehdään, vaan se, että jokainen toimii omalla paikallaan opinnoissaan, työssään ja vapaa-ajallaan läheisten ihmisten kanssa. Jos tämä päiväsi kuluu öljypohjan alla, niin oikeasti kysymys on siitä, että sinä olet tänään rakentamassa yhteistä Suomea. Tai jos päivä menee kerratessa raaka-ainehygienian teoriaa, niin oikeasti on kysymys siitä, että sinä rakennat tätä yhteistä maata. Tai kun päivä sujuu asennusten ja kaapelointien parissa, pohjimmiltaan ei ole kyse vain noista tehtävistä vaan – niin, tiedät kyllä.
Keskustelukumppanini kuoli vuoden kuluttua tuosta tapaamisestamme. Mutta olen varma, että hän olisi iloinen, jos hän näkisi teidät kaikki tänään tärkeissä tehtävissänne rakentamassa Suomea.
Hyvää ja valoisaa itsenäisyyspäivää!”
Lopuksi kuuntelimme koskettavan säveltäjän Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnin.
Timo Järvinen
Seinäjoen Reserviläiset