Lakeuden Maanpuolustaja

Jani Syvänen

Esittelyssä 72h varautumispakkaus

Julkaistu

Yhteiskunnassa voi esiintyä monenlaisia häiriötilanteita. Tilanteet, jotka olivat entisaikojen ihmisille arkipäivää, voivat olla nykyajan ihmiselle varsin haasteellisia. Esimerkiksi pitkäaikaiset katkokset sähköverkossa asettavat nykyihmisen uuteen tilanteeseen. Miten pärjätä yhteiskunnan tarjoamien palvelujen häiriintyessä?

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki esittelemässä 72h varautumispakkauksen sisältöä. Kuva: Jani Syvänen

Jokaisessa kodissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti vähintään kolme vuorokautta mahdollisen häiriötilanteen sattuessa. 72 tunnin kotivara on viranomaisten ja järjestöjen varautumissuositus kotitalouksille.

Koteihin tulisi siis varata ennalta kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa, juomaa ja lääkkeitä. On tärkeää tuntea myös varautumisen perusteet, miten selviytyä kylmenevässä asunnossa, kun sähköä ei ole tai mistä löytää tietoa häiriötilanteessa, kun internet ei ole käytettävissä.

Apu yhteiskunnalle

Henkilökohtaisesta varautumisesta on apua myös yhteiskunnalle. Kun yhteiskunnan palvelut ovat vikatilassa, auttajat eivät ehdi heti joka paikkaan. Tuolloin ennalta varautumisen ja kotivaran merkitys nousee uudelle tasolle. Jos pystyt huolehtimaan omasta ja läheistesi perustarpeista häiriötilanteissa, olet miettinyt asiaa ennakkoon ja ymmärtänyt varautumisen sekä kotivaran tärkeyden.

EPRESP72H varautumispakkauksen sisältöön kuuluu ohjevihko, joka opastaa toimintaa häiriötilanteen sattuessa. Kuva: Jani Syvänen

Millainen on hyvä 72h varautumispakkaus

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki heitti piirihallituksen kokouksessa ajatuksen koostaa reserviläispiirin toimenpitein kompakti ja tyylikäs nykyaikainen versio perustarvikkein varustetusta 72h varautumispakkauksesta. Yhtenä lähtökohtana oli, että varautumispakkaus tulisi olla vesitiivis, jolloin sen voisi sijoittaa tarvittaessa vaikkapa kellariin. Kaikki kellarit eivät ole lämpöisiä, joten pakkauksen sisältämät pahvisiin rasioihin pakatut elintarvikkeet eivät saisi saada kosteutta.

Varautumispakkaukseen tuli varata peruselintarvikkeita viranomaisten suosituksen mukaisesti 72h selviytymistä varten ja mikä tärkeintä varautumispakkauksesta tulisi löytyä myös selkeä ohjeistus häiriötilanteiden varalle. Varautumispakkaus on ikään kuin valmiiksi mietitty runko siitä, mitä vähintään kotitaloudesta tulisi löytyä. ”Kun hyvä perusrunko on olemassa, varautumispakkausta voi täydentää itse parhaaksi katsomallaan tavalla” – mainitsee Mäki.

EPRESP72H varautumispakkaus sisältää peruselintarvikkeet kolmen vuorokauden selviämiseen häiriötilanteessa. Kuva: Jani Syvänen

Mitä muuta kotiin tulisi varata?

  • Paristoilla toimiva radio
  • Taskulamppu
  • Paristoja
  • Varavirtalähde, esimerkiksi puhelimen lataamista varten
  • Retkikeitin
  • Käteistä rahaa
  • Välttämättömät lääkkeet
  • Joditabletteja
  • Hygieniatarvikkeita
  • Ensiaputarvikkeita
  • Käsisammutin/sammutuspeite

EPRESP72H esillä TURVA24 tapahtumassa

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin räätälöimä 72h varautumispakkaus on esillä Seinäjoen Ideaparkissa 13.-14.4.2024 järjestettävässä maanpuolustustapahtumassa. EPRESP72H varautumispakkauksia on mahdollista hankkia esittelypisteellämme.

Tervetuloa tutustumaan reserviläistoimintaan ja keskustelemaan varautumisesta!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Varautumispakkauksen esittelyvideo:

Henkinen kriisinkestävyys

Julkaistu

Tällä kertaa tartun piirikirjoituksessani henkiseen kriisinkestävyyteen. Ukrainan tilanteessa tämä on ollut vähemmän esillä kuin sotaan varustautuminen, materiaalinen tuki tai Nato-keskustelu.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki

Mediassa toisaalta ylistetään Ukrainan kansalaisten kykyä kohdata sota ja jaksamista pitää yllä toivoa, sekä maan presidentin mallia henkisestä vahvuudesta. Mietin sitä, onko länsimainen elämäntapa tehnyt meidät haavoittuviksi vastaaville mahdollisille vastoinkäymisille? Kestäisikö meillä niin sanotusti ”kasetti” vastaavassa tilanteessa, kun meille mielipahaa aiheuttavat nyt mm. koirankakka, lumenauraajat, autojen paikoitus ja hiihtoladulla nähdään jopa raivoa.

Tällä hetkellä kukin voi tarkistaa paikkakuntansa kriisitilanteen Facebookin puskaradiosta.

Henkinen kriisinkestävyys. Meillä on kyllä täydet viljavarastot ja raaka-ainevarastot ennalta tunnistamattomia kriisejä varten, mutta kansalaisten henkinen kriisinkestävyys ja kyky sietää kriisejä eivät välttämättä ole samalla tasolla konkreettisten raaka-ainevarastojen kanssa. Meille on myös kerrottu erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta, niin pandemiasta johtuvaa eristystä, kuin pitkää sähkökatkoa varten. Tarvikkeilla ja tuotteilla varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista. Silti henkinen kriisinkestävyys on kokonaisturvallisuuden kannalta yksi tärkeimpiä kulmia, joka vaatii erityistä huomiota osana maanpuolustusta nyt, kun perinteinen raja sodan ja rauhan välillä hämärtyy. Hybridivaikuttamisella pyritään horjuttamaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, päätöksentekijöihin ja toisiinsa. Hybridivaikuttamisen keinoin aiheutetun sekaannuksen ja hämmennyksen sietäminen vaatii yhteiskunnan ja kansalaisten henkiseltä kriisinkestävyydeltä paljon.

Kuvituskuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Meidän yhdistystoimijoiden onkin nyt tärkeä tiedostaa ja tehdä toimenpiteitä sen suhteen, miten voimme vahvistaa ihmisten kykyä sietää erilaisia kriisejä ja sitä kautta vahvistaa henkistä huoltovarmuutta tarjoamalla niitä aktiviteettejä joihin olemme tottuneet, koska keskeistä kriisinkestävyydelle on tuttu ja turvallinen arki.

Tehtävä kirkkaana mielessä, muistetaan liikkua!

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Helsingin suurpommitukset täyttivät salin Seinäjoella

Julkaistu

17. helmikuuta kuultiin Seinäjoen kirjastolla mainio luento Helsingin suurpommituksista. Sotahistoriasta kertoi tapahtumiin vahvasti perehtynyt dosentti Ville Jalovaara. Pommitusten alkutahdit käytiin Teheranin kokouksessa vuoden 1943 marras-joulukuun taitteessa, jolloin liittoutuneet neuvottelivat Rooseveltin, Churchillin ja Stalinin johdolla sodan loppukuvioista Euroopassa.

Näissä neuvotteluissa käsiteltiin myös Suomen kysymystä, jossa Josif Stalin sai vapaat kädet toimia tahtonsa mukaan. Liittoutuneet olivat pommittaneet Saksan kaupunkeja mm. Hampuria, jossa sadoilla koneilla ja perättäisillä pommituksilla pyritään tuhoamaan kaupungin alue. Ensin räjähdepommeilla rikottiin rakennusten kattorakenteet, jonka jälkeen palopommeilla sytytettiin rakennukset tuleen. Näin saatiin aikaan tulipalot, joista muodostui valtaisa tulimyrsky. Se tuhosi kaiken, imi myös kaiken hapen mm. pommisuojista, sytyttäen jopa katujen asfaltin tuleen.

Tämän suuntainen visio oli myös Stalinilla, joka nopeuttaakseen Suomea pikaiseen rauhaan päätti Helsingin suurpommituksista. Toimeenpanevana elimenä tulivat toimimaan Neuvostoliiton kaukotoiminta ilmavoimat AAD. AAD:lla oli käytössään kaikkiaan noin 1000 keskiraskasta, sekä muutama raskas nelimoottorinenkin pommikone, merkittävä määrä myös länsikalustoa ja yhdysvaltalaisia B-25 ja A-20 pommikoneita. Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että pommituksiin osallistui myös kaksi nelimoottorista PE-8 konetta, joilla tietojeni mukaan pudotettiin ainakin kaksi 5000 kg:n pommia. Olisi mielenkiintoista tietää noiden pommien räjähdyspaikat.

Helsingin suurpommitukset -luento kiinnosti laajalti yleisöä. Seinäjoen kirjaston Jaaksi-sali täyttyi kiinnostuneista kuulijoista. Kuva: Jani Syvänen

Helsingin suurpommitus alkoi yllättäen iltayöstä 6. helmikuuta vuonna 1944 jatkuen kymmenen päivän välein. 16.-17.2.1944 ja 26.-27.2.1944 yö aikaan tehtyinä pommituksina. Koneiden yrittäessä kaupunkiin lähes kaikista suunnista. Kaikkiaan noina öinä vihollinen pudotti yhteensä 16490 pommia, joiden yhteenlaskettu määrä on 2604 tonnia. Jos tuo määrä olisi osunut kokonaisuudessaan kaupunkiin, olisi se hyvinkin voinut saada aikaan tulimeren, sekä totaalisen tuhon aikaiseksi. Arvioiden mukaan kaupungin alueelle putosi kuitenkin vain n. 5-6% pommeista.

Aihetta käsittelevässä luentotilaisuudessa kirjastolla historian dosentti Ville Jalovaara esitti mielenkiintoisen kysymyksen: ”Mitä yhteistä on Helsingin ilmatorjunnalla ja Nurmolla?” Joku sen taisi tietääkin. Vastaus on everstiluutnantti Pekka Jokipaltio, joka toimi ilmatorjuntarykmentti 1. komentajana sekä kehitti vuodesta 1943 alkaen kaupungin ilmatorjuntaa. Jokipaltio oli syntyisin Nurmosta. (s. 19.5. 1901 – k. 31.5. 1977). ” Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas 1. tai 2. luokan Mannerheim -ristin ritariksi” Sittemmin eversti Jokipaltio olisi tuon nimityksen kyllä ansainnut.

Historian dosentti Ville Jalovaaran luento esitettyine dioineen oli varsin kattava. Kuva: Jani Syvänen

Mitä ja ketä voimme kiittää tuosta ensimmäisestä varsinaisesta torjuntavoitosta? Vastauksia on varmasti useita. Saksasta saatiin kalustoa, kuten pitkän kantaman ”Raija”, sekä lyhyemmän kantaman ”Irja”-tutkat, tulenjohtolaskimet, 88mm sekä 76mm ilmatorjuntatykit, sekä muuta kalustoa. Ilmatorjunnan harjoittelu ja kurinalainen toiminta kokonaisuudessaan. Sulkutulen ammunta hyökkäävien koneiden eteen, pyrkimättä ensisijaisesti pudotuksiin sekä ammuksissa käytetty valotehoste.

Vaikka ADD ja sen komentaja Aleksandr Golovanov oli Stalinin suosikki, oli ADD:n kyky ja kenties rohkeus kyseenalainen. Sen komentaja ja kaukotoimintailmavoimat saivat sodan jälkeen ”kuulla kunniansa”, kun valvontakomission totesi saapuessaan Helsinkiin kaupungin olevan lähes ehjän. Johtajalle ei epämieluisia viestejä viety ja näinhän se on Venäjällä varmaan nykyäänkin.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestäneet kuukausiluennot ovat saavuttaneet suuren suosion. Yhdistyksen myyntipisteellä oli myynnissä toiminnan pyörittämistä tukevia tuotteita. Myyntipistettä hoiti Tuomas Fors. Kuva: Jani Syvänen

Mielestäni ei ole liikaa korostaa kaikkien niiden 4600 ilmapuolustajan panosta, osaamista ja jaksamista everstiluutnantti Jokipaltion johdolla. Tuosta henkilömäärästä, joka koostui pääosin nostoväki-ikäisistä miehistä oli mukana sata naista, sekä toisen pommituksen aikana, lyhyellä koulutuksella kaksisataa 15-17 vuotiaita suojeluskunta tai sotilaspoikaa. Tuolloin ei muuten tunnettu termiä Reservistä sivariksi!

Suurpommitusten jälkeen ei Helsinkiä enää pommitettu. Arvailujen varassa lienee, että isä aurinkoinen uskoi Helsingin pommitetun kivikaudelle ja kun ei rauhaan vielä suostuttu, täytyi takoa uppiniskaisten Suomalaisten päähän totuutta lekalla. Kerätä arsenaalia Kannakselle kesän suurrynnistystä varten, joka sitten on oma tarinansa.

Näillä askelmerkeillä, ”Himmetä ei muistot saa!”

Jari Ojala

Videotallenne luennosta katsottavissa:

Seinäjoen pommituksesta 84 vuotta

Julkaistu

Harras joukko kansalaisia kokoontui 3. päivänä helmikuuta talvisena lauantaina hotelli Alman pihamaalla. Olimme muistelemassa tapahtumaa tasan 84 vuotta sitten, kuulakasta talvipäivää, joka toi sodan silloiseen kauppalaan kotirintamalle.

Katkennut taival muistomerkki hotellin edustalla, sen kyltissä ovat niiden kolmentoista uhrin nimet joidenka kohtalona oli maallisen taipaleen päättyminen vihollisen pommien surmaamina tuona talvisodan päivänä.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Jari Ojala luonsi Seinäjoen pommituksen muistohetken. Kuva: Anne Haapamäki

Palaan tuohon talviseen päivään Seinäjoella. Pommitus oli yksi tarina monien surullisten tarinoiden joukossa sodan aikana. Seinäjoen ainut pommitus vaati kolmentoista siviilin hengen. Määrä oli iso osa tuon päivän siviilialueiden pommituksen uhreista. Yhteensä kotiseudun pommitukset vaativat 3. helmikuuta vuonna 1940 neljäkymmentä kuollutta uhria ja viisikymmentä haavoittunutta.

Kaikkiaan talvisodan 105 päivän aikana kotisuomessa pommituslentojen määrä oli peräti 2726 kertaa. Pommitusten uhriluvut olivat 956 kuollutta sekä 1840 haavoittunutta kansalaista. Mielenkiintoinen vertailu jatkosotaan, jolloin pommitusten määrä oli 2581 kertaa kotisuomeen. Uhriluvut olivat lähes samat. Pommituksen uhreina kuoli tilastojen mukaan 939 ja haavoittui 3516 kansalaista, jatkosodan kestäessä kuitenkin talvisotaa huomattavasti kauemman eli kolme vuotta 86 päivää.

”Katkennut taival” -muistomerkki Hotelli Alman pihamaalla muistuttaa Seinäjoen pommituksien uhreista. Kuva: Anne Haapamäki

Talvisodassa vihollisen käytössä olivat Viron sekä mm. Leningradin alueen lentokentät. Jatkosodassa saksalaisten miehittäessä Viron (Tallinna 28.8.1941) sekä Leningradin piirityksen alkaessa 8.9.1941 mainituilta lentokentiltä ei tehty enää pommituslentoja Suomeen. Myös Suomen ilmapuolustus oli aivan jotain muuta kuin talvisodan aikana. Siinä nähdäkseni selittyy ero pommitusten ”vähäisyyteen” jatkosodan aikana.

Jatkosodan taite tuli Saksan hävitessä Stalingradin taistelun alkuvuonna 1943. Tultaessa vuoteen 1944 oli Suomen johdolle selvää, että olemme häviävällä puolella ja rauhantunnusteluja oli saatava aikaiseksi, sen osan historiasta tiedämme.

Olen kirjoittanut Seinäjoen pommituksesta pidemmän kertomuksen Lakeuden Maanpuolustajaan kaksi vuotta sitten, joten voitte kerrata halutessanne tarkemman muistelman oheisesta LINKISTÄ.

Jari Ojala

Videotallenne muistohetkestä:

Uusia ruudintuoksuja ja hylsyjä

Julkaistu

On ollut ilo todeta ammuntojen saralla, että uusia ammunnan harrastajia on tullut paljon toimintaan mukaan. He ovat  erittäin kiinnostuneita ja halukkaita tulla oppimaan sekä kokeilemaan uutta lajia meidän hyvässä yhteisössä.

Uudet lajin harrastajat ovatkin nopeasti omaksuneet lajin toiminnallisuuden sekä yhteenkuuluvuuden koko harrastuskentässä todella positiivisella asenteella.

Tyhjä hylsy kertoo paljon?

Mitä ihmettä tällä termillä tarkoitetaan? Muuta kuin se, että hylsy makaa lattialla muiden hylsyjen joukossa? Ennen tyhjän hylsyn lopputulemaa on tapahtunut paljon asioita, joita ampuja on joutunut ratkaisemaan ennen hyvää ja mieleenpainuvaa tulosta rinta rottingilla ja naama hymyssä.

Kerron tässä muutaman perusedellytyksen mahdollisimman hyvän tuloksen aikaansaamiseksi tarkkuusammunnassa, taktisen aseenkäytön lainalaisuudet ovat tietenkin sitten ihan toinen juttu.

Kuvaan vangittu suuliekki paljastaa, että kyseessä ei ole tähtäyksen kuivaharjoittelu. Kuva: Marko Pänkälä

Ensiksi, ammunnanharjoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman lyhyeltä matkalta, jolloin pystyy tekemään helposti omaa diagnoosia omasta ammunnasta helposti ja korjaamaan mahdollisesti omat virheensä omatoimisesti kasvattamalla matkan pituutta osaamisen edetessä.

Turvallisuus edellä

Turvallisuusasia on toinen tekijä, jonka ampuja joutuu sisäistämään turvallisen suorituksen takaamiseksi ja ampujan on aina otettava huomioon muut ampujat, sekä turvallinen aseenkäsittely suojaimia käyttäen.

Kolmantena tulee varmastikin oikeanlainen rento ampuma-asento ilman suuria lihasjännitteitä ja oikeanlainen aseen pito tukikäsineen, sekä oikeanlaista hengitystekniikkaa unohtamatta. Neljäntenä voidaan todeta tärkeä tähtäinkuvio ja kuinka kohdistaa terävän pupillinsa etutähtäimeen tarkasti. Viidentenä ja melkeinpä tärkeimpänä asiana tulee sitten iänikuinen liipaisu.

Iskemät mustalla alueella hienosti, ainoastaan yksi iskemä karannut laumasta. Kuva: Marko Pänkälä
Käden ja silmän onnistunut yhteistyö synnyttää orastavaa iloa kasvoille. Kuva: Marko Pänkälä

Vaikka kaikki muut mainitsemani asiat olisivat hyvin ”paketissa” mutta viimeisimpänä tulee vääränlainen liipaisu, voi tällä toimenpiteellä todellakin tuhota koko hyvän tuloksen. Tässä kohtaa olisi hyvä harjoitella, vaikka tyhjällä aseella puristavia laukauksia toistojen muodossa, jolloin huomaa piipun heilunnan laukauksen yhteydessä, sekä tarvittaessa lyhentää ampumamatkaa.

Laukauksen jälkeen on myös hyvä pitää muistissa liipaisimen jälkipuristus, joka auttaa myös tuohon nyppäävään liikerataan.

Yhtenä tärkeänä asiana on tietenkin oman mielen ja stressitason hallinta, jota ajan mittaan pystyy opettelemaan ja suodattamaan, sekä omanansa kilpailutason ammunnat ja niihin valmistautuminen. Tähän täytyy vielä sanoa, että aika usein kuulee ampujilta mietelauseen ”Tämä on niin hienoa toimintaa, että kaikki työpaineet unohtuvat hetkeksi” – ja tämä on todellakin totta!

Priimaa pukkaa! Osumapiste hieman oikealla, mutta kelpo kasa kuitenkin. Kuva: Marko Pänkälä

Tässä oli muutamia teesejä, joita kannatta muistaa ja opetella hyvän ampumasuoritteen läpikäymiseksi kokonaisvaltaisesti ja kaikki tekeminen vaatii niitä elintärkeitä toistoja edistymisen takaamiseksi.

Voin varmaan tässä monen suulla todeta, että monen ammunnan harrastajan tämä laji on ottanut omakseen ja kilpailevat tälläkin hetkellä erittäin korkealla tasolla.

Tervetuloa kaikki reserviläistoiminnasta tai ammunnanharrastamisesta kiinnostuneet mukaan Reserviläisjärjestöjen, MPK:n tai Puolustusvoimien ylläpitämiin maakuntakomppanioihin mukaan. Teitä jokaista tarvitaan ja sitoudutaan yhdessä maanpuolustuksen hyväksi!

Tästä on hyvä jatkaa!

Marko Pänkälä
Ammunnanjohtaja
Seinäjoen Reserviläiset