Lakeuden Maanpuolustaja

Jani Syvänen

Rauhoitella ja antaa rauha

Julkaistu

Viime päivinä olen miettinyt kahta teonsanaa: yhtäältä ”rauhoitella”, toisaalta ”antaa rauha”. Sanoissa on keskenään paljon samaa, mutta sisältyykö niihin myös jokin ero?

Lähivuosien perspektiivissä tällä hetkellä eletään yhteiskunnallisessa keskustelussa kuohuvaa aikaa. Useat ovat vedonneet eri osapuoliin tilanteen rauhoittamiseksi. Myös oma tai läheisen ihmisen mieli voi olla rauhaton. Moni kaipaa jotakin, joka voisi rauhoittaa.

Rauhoitteleminen on lukuisissa tilanteissa tärkeää. Sitä tarvitaan, kun huolet tai muut kielteiset asiat valtaavat mielen. Silloin rauhoitteleminen tuo toisen näkökulman asioihin. Usein aikuisen tehtävänä on olla lapsen vierellä ja rauhoitella: ei hätää.

Rauhoitteleminen voi kuitenkin sisältää myös toisenlaisen merkityksen. Tällöin ristiriidat pyritään painamaan taustalle – kenties siirtämällä huomio jonnekin toisaalle. Tällainen rauhoitteleminen voi lieventää väliaikaisesti oireita, mutta se ei korjaa rauhattomuuden perimmäisiä syitä.

Kauan sitten Jerusalemissa elettiin levotonta aikaa. Oli tarve rauhoitella tilannetta. Jeesuksen saapuminen kaupunkiin pääsiäisjuhlille ei helpottanut asiaa, vaan ristiriidat tuntuivat kärjistyvän entisestään. Alkoi näyttää siltä, että tilanne rauhoittuisi parhaiten, jos tämä rauhanhäiritsijä tuomittaisiin ja vastaavasti vapautettaisiin Barabbas, kapinan aikana tehdystä murhasta tuomittu rikollinen. Erilaisilla myönnytyksillä huomio siirtyisi pois epämiellyttävistä asioista.

Rauhoittelemalla ei kuitenkaan saatu aikaan pysyvää korjausta tilanteeseen. Päinvastoin vanha järjestys alkoi horjua vähitellen yhä laajemmalla alueella. Samalla pääsiäisen tapahtumat toivat kuitenkin rauhan tavalla, jota tuomitsijat tai tilanteen rauhoittelijat eivät osanneet arvata. Tuo rauha on pohjimmiltaan silmiltämme salassa, mutta tänäkin vuonna pääsiäinen tuo sen näkyväksi.

Piispa Matti Salomäki
Kuva: Juha Harju

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus saapuu levottomien, pelokkaiden ja epäilevien oppilaiden keskelle ja lausuu: ”Rauha teille.”
Hän ei ainoastaan rauhoittele vaan antaa rauhan, ikuisen rauhan.

Rauha sinulle ja pääsiäisjuhlaasi!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

 

Suosittu SRA-kurssi järjestettiin jälleen Ilmajoella

Julkaistu

Ilmajoen Reserviläiset järjestivät maaliskuun 22.-24. päivinä SRA turvallisen ampujan kurssin pitkällä perinteellä. Kursseja on järjestetty Ilmajoella jo vuodesta 1996 lähtien joka vuosi. Sana hyvästä kurssista on levinnyt laajalle.

Viime vuonna suosituksien pohjalta kurssille tultiin Turusta asti, tänä vuonna pisimmän matkan teki kurssilainen Hämeenlinnasta. Eikä tietysti ihme, kun kurssi järjestetään ns. ALL INCLUSIVE periaatteella. Kaikki kurssin aikana tarvittavat aseet ja patruunat kuuluvat hintaan. Lisäksi huoltotoimikunnan naiset pitävät huolta siitä, että ruoka ja juoma eivät kurssilta lopu.

Kurssi järjestetään tavanmukaisesti kahdenkymmenen hengen osallistujajoukolle kolmen päivän kokonaisuutena, jossa on oma päivänsä teorialle, toinen aseenkäsittelyn ja ammunnan harjoittelulle ja kolmas ampumakokeelle. Tämä on meillä todettu vuosien saatossa parhaiten toimivaksi ja kurssilaisia palvelevaksi konseptiksi.

Teoriaosuudessa perehdyttiin sääntöihin, aseen osiin ja turvalliseen ammuntaan. Kuva: V-M Kulmala

Perjantai-iltana aloitettiin Ilmajoen Laäkintävarikon kerholla teoriaosuudella. Tässä käydään läpi lajin säännöt, niiden kommervenkit, aseen osat ja turvallisen ammunnan periaatteet. Täysin kylmintään kenenkään ei pitäisi tulla paikalle, sillä kurssilaisille on etukäteen lähetetty tietopaketti, jossa on mukana kaikki mm. sääntömateriaalit sekä esitentti tehtäväksi, jonka avulla pystyy valmistautumaan illan päättävään teoriakokeeseen. Tänä vuonna teoriakoe tehtiin ensimmäistä kertaa verkon välityksellä omilla älypuhelimilla.

Lauantain teemana on tutustua lajiin ammunnan kautta, ja siirtää teoriaoppeja käytäntöön. Päivä aloitettiin aamupalalla ja kouluttajien palautteella teoriakokeesta. Seuran aktiivit lähtivät täksi ajaksi rakentamaan kahden tunnin rastit kiväärille, pistoolille ja haulikolle. Pääpaino lauantaina annettiin pistoolille ja sen kanssa toimiseen. Ampumakokeesta suurin osa ammutaan pistoolilla, sillä se herkimmin tuo esiin virheet piipun suunnassa ja sormen paikassa. Tänä vuonna pistoolilla harjoitusammunta tehtiin rivissä joukolla, aikaisemman yksilösuorituksen sijaan. Tällä tavoin ei pääse liikaa kylmettymään vuoroaan odotellessa ja saadaan enemmän valvottuja toistoja aikaiseksi.

Lauantaina annettiin pääpaino pistoolille ja sen kanssa toimiseen. Kuva: V-M Kulmala

Kiväärirastilla Ilmajoen reserviläisten laajan oman asekaluston avulla kurssilaiset pääsivät kokeilemaan niin AR- kuin tutumpaa AK-tyylistä kivääriä. Vaikka haulikkoa ei kokeessa käytetäkään, myös sen käsittelyä harjoiteltiin ja kaadettiin peltejä sekä särjettiin kiekkoja.

Ilmajoen reserviläisten keskitytään turvalliseen aseenkäsittelyyn ja tarjotaan osallistujille runsaasti toistoja harjoittelun kautta. Lisäksi jaettiin tietoa SM- ja pienempienkin kisojen kokemuksista, sekä vinkkejä aseiden rakenteluun ja virittelyyn harrastuksen edetessä.

Kiväärirastilla kurssilaiset pääsivät kokeilemaan mm. AK-tyylistä kivääriä. Kuva: V-M Kulmala
Käytännön ampumakokeen suorituksessa oli sopiva jännitys läsnä. Kuva: V-M Kulmala

Sunnuntaina koko viikonlopun kruunasi käytännön ampumakokeen suoritus, johon jokainen kurssilainen tuli pienen jännityksen saattelemana. Kahdella suorituspaikalla jokainen kävi tekemässä suorituksensa ja sai käteensä tuloslapun, jonka kanssa nousi mäen harjalle mökkiin kuulemaan pääkouluttajien päätöksen; menikö läpi vai ei. Ja pääsääntöisesti meni.

Hernekeiton voimin kotimatkalle lähteneet lupailivat palata piakkoin kisaamaan, joten uusia nimiä nähtäneen kohta tuloslistoilla.

Ville-Matti Kulmala
Puheenjohtaja
Ilmajoen Reserviläiset

Reserviläistoiminta harrastuksena

Julkaistu

Harva harrastus tarjoaa yhtä monipuolisen toiminnan kirjon, kuin mitä reserviläistoiminta jo tällä hetkellä tarjoaa. Monilla paikkakunnilla reserviläisten näkyvin toiminnanmuoto, ainakin ulkopuolisille, liittyy erilaisiin muistopäivien kunniakäynteihin ja veteraanityöhön.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Antti Iivari

Useimmat yhdistykset järjestävät säännöllisesti tai epäsäännöllisemmin myös erilaista ampumatoimintaa. Reserviläistoiminta voi olla paljon muutakin, ja myös on.

Varautuminen on toiminnan ydintä

Perinnetyötä on monilla paikkakunnilla siirretty yhä enemmän keskitetysti perinnetoimikuntien vastuulle, jossa toki reserviläisyhdistykset ovat keskeisinä toimijoina mukana. Viime vuosien globaalit tapahtumat ovat monipuolistaneet monen yhdistyksen toimintaa. Varautuminen erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin, oli ne sitten luonnonmullistusten seurausta tai sotilaallisesti aiheutettuja, ovat reserviläistoiminnan ydintä.

Reserviläisyhdistykset ovat keskeisinä toimijoina mukana perinnetyössä. Kuva: Esko Petäjä

Reserviläiset ovat auttaneet esimerkiksi koronaviruksen yhteiskuntasulun aikana esimerkiksi ikäihmisten kauppa-asioinneissa, organisoineet varustekeräyksiä Ukrainan sodan aikana sekä kouluttaneet omavaraiseen varautumiseen. Reserviläisiä on haastettu olemaan elämänsä kunnossa vuonna 2025. Tällä tarkoitetaan fyysisen kunnon ja toimintakyvyn lisäksi myös psyykkistä kuntoa sekä tietotaidollista osaamista.

Etelä-Pohjanmaan reserviläispiireillä on myynnissä sopivalla tekstillä varustettuja ”kökkäpaitoja”.

Monet reserviläisyhdistykset järjestävät toimintaa sekä jäsenilleen, mutta myös yhdistyksiin kuulumattomille. Hyviä liikuntamuotoja reserviläisille ovat esimerkiksi erilaiset lenkit jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä, jotka on helppo toteuttaa myös yhteislenkkeinä. Lisäksi hyviä sotilastaitoja kehittäviä lajeja ovat esimerkiksi erilaiset lihaskuntoa kehittävät lajit, suunnistus ja ammunta.

Sitten on tietysti vielä eri lajien yhdistelmät, kuten esimerkiksi SRA-ammunta, jossa erillisten lajien sijaan yhdistetään useampi laji toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa paremmin tilanteita muuttuvassa ympäristössä. Monesti lenkkeilemään tai muuhun harrastukseen on pienempi kynnys lähteä, kun sinne lähdetään porukalla vakioituneena ajankohtana. Jos urheileminen on tavoitteellisempaa, niin edellä mainituissa lajeissa, sekä monessa muussa yksilö- tai joukkuekilpailussa on mahdollisuus kilpailla myös RESUL:n Suomen mestaruuksista.

Ammunta sen kaikissa muodoissa on osa reserviläistaitoja. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Matkapuhelinverkko alhaalla

Myös tieto- ja taitopuolen kehittäminen on mahdollista reserviläisharrastuksen kautta. Reserviläisistä löytyy monia aktiivisia radioharrastajia, jotka ovat olleet oma yhteisönsä vuosikymmenien ajan. Viime vuoden aikana ympäri Suomea pystytettiin useampia kyläradioita, joilla varaudutaan viestin kulkemiseen niissäkin tilanteissa, kun matkapuhelinverkot eivät toimi.

Kun varautumista harjoitellaan, ei häiriötilanne ”kovassa” tilanteessa tunnu enää niin suurelta. Tällöin ei esimerkiksi enää niin suurta ahdistusta aiheuta sen pohtiminen, miten hätäilmoituksen saisi tehtyä, kun matkapuhelin ilmoittaa verkkovirheestä ja tiedossa on, että verkkovirhe koskettaa useampaa kuntaa tai vieläkin laajempaa aluetta.

Toimivat viestiyhteydet on kaiken A ja O.

Uudempi harrastajakunta on puolestaan droneharrastajat. Dronejen merkitys on tuoreempana teknologiana korostunut monenlaisissa käyttöpaikoissa, niin erilaisissa etsintätehtävissä kuin sotatantereillakin. Erilaisia droneja ja käyttökohteita niille keksitään jatkuvasti lisää, joten niiden mahdollisuudet ovat vielä lähes rajattomat.

Droonien hyötykäyttö yleistyy kokoajan kasvavalla vauhdilla.

Jos oma reserviläisyhdistyksesi ei järjestä vielä itseäsi kiinnostavaa toimintaa, niin ole yhteydessä puheenjohtajaan tai muihin hallituksen jäseniin ja kysy olisiko mahdollista aloittaa uutta yhteistä tekemistä jonkin tietyn aiheen ympärillä. Monilla paikkakunnilla reserviläiset ja reserviupseerit järjestävät toimintaa yhdessä, mutta myös paikkakuntarajat rikkovaa yhteistoimintaa on tarjolla, eli mahdollisuus osallistua toimintaan saattaa löytyä myös naapuriyhdistyksestä.

Huolehditaan jokainen omalta osaltamme, että reserviläiskunto on huipussaan vuonna 2025!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Urheilutoiminta kenttäarmeijassa ja kotirintamalla sotien aikana

Julkaistu

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan kovista painijoistaan kautta historian, mutta moniko tietää, että vapaussotaa, talvisotaa ja jatkosotaa yhdistää verrattain aktiivinen urheilutoiminta kenttäarmeijassa ja kotirintamalla.

Vaasan Voima-Veikkojen entinen painivalmentaja Erkki Hölsö.

Sotien 39-45 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry järjestää kuukausiluennon sotien aikaisesta urheilutoiminnasta ja paikalle luennoimaan on kutsuttu aiheeseen hyvin perehtynyt entinen painivalmentaja kapteeni (evp) Erkki Hölsö.

Kaikille avoin ja maksuton luentotilaisuus järjestetään Seinäjoen kaupungin kirjaston Jaaksisalissa 27.3.2024 klo 17.00 alkaen.

Luento käsittelee laajasti urheilutoimintaa kenttäarmeijassa ja kotirintamalla kronologisesti alkaen mm. Autonomian loppuajasta vapaussotaan 1918. SVUL ja TUL yhteistyön alkamista 1920-1930 luvulla. Urheilutoimintaa talvisodan ja välirauhan aikana. Menetettyjä olympialaisia 1940. Asemasotavaihe 1942–1944 rintamalla ja kotirintamalla. Kotirintamaottelut jalkapallossa, painissa ja pesäpallossa 1942–43. Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat ja kotirintamalla menehtyneet.

Kuukausiluennon luennoitsijana toimiva Erkki Hölsö on pitkän linjan painimies Isostakyröstä. Hölsö aloitti vuonna 1982 painivalmennus- ja painituomarityöskentelyn Vaasan Voima-Veikot ry:ssä. Vaasan Voima-Veikot nousi määrätietoisen valmennuksen ja seuratyön ansiosta Suomen painin piikkipaikalle vuonna 1999 ja keikkuu kärkikastissa hyvän perimän jälkeen edelleen.

Sotahistorian ja urheiluhistorian rajapintojen tutkimisesta koostettu esitys on harvemmin käsitelty aihepiiri. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoista urheilutoiminnan historiaa Seinäjoelle!

Kannaksella painitaan. Kuva eräästä eteläpohjalaisen rykmentin painikilpailuista. Metsäpirtti, Tapparin lohko 24.6.1942. SA-kuva.
JR.II:sta sotilaskodissa, ””Messuhallissa”” pidetyistä Uhtuan suunnan paini- ja nyrkkeilykilpailuista. Ryhmäkuva painijoista. Uhtuan suunta 20.1.1943. SA-kuva.

Jokainen voi tehdä jotain Ukrainan hyväksi

Julkaistu

Ähtärin Reserviupseerikerhon suunnittelema kerhoilta laajeni jo ennen toteutumistaan reserviläisillaksi ja isoksi yleisötilaisuudeksi, kun maaliskuun 11. päivän iltana ähtäriläinen Lasse Waris kertoi Ähtärin Pirkanlinnassa vaiheikkaasta avustusmatkasta Ukrainaan.

Lasse Waris kertoi, että hänen siskonpoikansa on ylläpitänyt Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta lähtien Omri ry:tä ja Pro Ukraina -sivustoa netissä.

Omri ry on poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen, itsenäinen, aatteellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Helsinki. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta on keskittynyt yksinomaan Ukrainan ja ukrainalaisten auttamiseen.

— Tapasin siskonpojan joulun aikaan ja kysyin, miten avustustoiminta on mennyt. Kuulin, että 11 saattuetta oli viety eli keskimäärin yksi joka toinen kuukausi. Vapaista kuskeista oli kuitenkin puute, muisteli Waris.

— Sanoin siskonpojalle, että soita minulle, jos kuskeista on kova puute. No, soitto tuli. Neljän päivän päästä olisi lähtö. Vastasin, että mikäs siinä, lähdetään sitten.

Kuskien, rekkojen ja autojen saamista vaikeuttavat ymmärrettävästi vakuutuksiin liittyvät ongelmat. Ukraina on puolustussotaa käyvä maa. Turvallisuussyistä matkoista, aikatauluista, reiteistä ja henkilöistä ei puhuta etukäteen.

Kotona Lasse Waris kertoi lähdöstä vain päivää ennen reissun alkua. Suomesta lähteneessä saattueessa oli kaksi isoa rekkaa ja pakettiautoja. Tammi-helmikuun taitteeseen ajoittuneen matkan oli tarkoitus olla normaali viikon reissu, mutta rekkojen kanssa oli ongelmia. Myös Puolan ja Ukrainan rajoilla oli viivästyksiä.

Ähtäriläinen Lasse Waris kertoi Ukrainan Kiovaan suuntautuneesta avustusmatkasta Ähtärin Pirkanlinnassa. Kuva: Aarre Löytömäki

Todellisuus voi iskeä nopeasti

Saattueen reitti kulki Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta Ukrainaan. Paluumatka oli samaa reittiä. Jo Suomessa avustustarvikkeiden pakkaaminen ja muu byrokratia teettivät runsaasti paperitöitä. Menomatkalla molemmin puolin Puola-Unkari-rajaa oli useita tarkastuksia.

Via Baltica oli hyvässä kunnossa Varsovaan asti, mutta sen jälkeen tiestön kunto huononi merkittävästi. Via Balticalla pitkissä letkoissa ajaneet rekat vaikeuttivat kulkua. Ukrainan puolella teillä oli pahoja routavaurioita, joita sodan aiheuttama korjausvaje pahensi.

Kommelluksiltakaan ei reissulla vältytty. Liikennevaloissa yksi auto eksyi joksikin aikaa saattueesta. Omia reittejään kulkeneita rekkoja jouduttiin odottamaan, jonka seurauksena muu saattue päätyi ”turisteiksi” muutaman päivän ajaksi Kiovaan.

Kiovassa majoitus järjestyi paikallisten avulla. Öisin oli voimassa ulkonaliikkumiskielto. Ilmahälytyksiä oli päivittäin, joskus jopa useita. Paikalliset suhtautuivat hälytyksiin rauhallisesti. Pientä turtumustakin oli havaittavissa.

Todellisuus voi kuitenkin iskeä nopeasti. Pari päivää lähdön jälkeen majapaikan naapuritaloon osui ohjusisku, jonka seurauksena viisi ihmistä kuoli. Tämä ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa.

Ukrainan pääkaupunki Kiova.

Matka ei koskaan unohdu

Saattueen ajoneuvot oli pakattu täyteen. Lastina oli erilaisia avustustarvikkeita, sairaalatarvikkeita ja varavoimakone. Matkassa oli myös kolme lahjoitettua ajoneuvoa, jotka ajettiin Kiovaan ja luovutettiin heti armeijan käyttöön.

Yhden rekan lastina oli pelkästään kamiinoita, joita oli kuormassa kaikkiaan 700 kappaletta. Lastin arvo oli yhteensä 130 000 euroa.

— Ei tämä matka varmasti koskaan unohdu. Ukraina taistelee myös meidän puolestamme. Jokainen voi tehdä jotain Ukrainan hyväksi, totesi Lasse Waris.

Aarre Löytömäki
Ähtärin Reserviupseerikerho ry