Uutiset

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen kuukausiluento Suojeluskuntatalossa keräsi jälleen salin lähes täyteen innostunutta yleisöä. Luennoitsijaksi olimme saaneet ilmajokisen väitöskirjatutkija Maria Syväniemen, joka oli saanut tutkimusaiheen sukunsa sodan ajan valokuvista.

Tuo valokuvaharrastus ei sodan melskeessä ollut monellekaan mahdollista, siksi nämä nähdyt kuvat kiinnostivat. Onhan meillä SA-kuvat, mutta nämä kuvat toivat uutta näkökulmaa sodan vaiheisiin. Lainaan tähän useita Marian meille näyttämiä kuvia, jotta pääsette edes jotenkin osallisiksi hyvästä luennosta.

Maria kertoi, että näitä kuvia kaupattiin sotakavereille sotamuistoiksi ja niillä oli varsin hyvä menekki. Usein kuvattiin maisemia, siltoja, tuhottua sotakalustoa ja myös makaaberi-kuvia vihollisesta. Todennäköisesti näin kohotettiin taisteluhenkeä. Myös asutuksen erilaisuus herätti kuvausinnon.

Pohjalaisia sotilaita huvitti venäläinen korkeaksi rakennettu vessa, jonne johti usean askelman raput. Ilmeisesti tyhjennysväli saatiin näin huomattavan pitkäksi.

Ihailtavaa isänmaallisuutta löytyy näin nuoresta naisesta, kun on perehtynyt näin laajasti sodan ajan tapahtumiin. Tästä lausumme luennoitsijalle ison kiitoksen.

Esko Petäjä
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Ähtärin Reserviupseerikerho on perustettu 23.4.1933 ja viime lauantaina kerho vietti 90 -vuotisjuhlapäiväänsä. Päivä alkoi seppeleenlaskulla sankarihaudalle, jatkui juhlaseminaarissa Pirkanlinnassa ja päättyi juhlaillalliseen Räjähdekeskuksessa.

Juhlaseminaarissa luennoi Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen johtaja, eversti Markku Pajuniemi Euroopan turvallisuustilanteesta ja Nato -jäsenyyden vaikutusta varusmiespalvelukseen ja reserviläisiin.

Pajuniemen mukaan Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa osattiin odottaa, mutta yllätyksenä se tuli kaikille, myös venäläisille. Suomen sotilaallinen ympäristö muuttui hetkessä vaikeasti ennakoitavaksi. Venäjän hyökkäys on muuttanut Pohjolan ja Itämeren turvallisuusympäristöä ja siksi alueen valtiot ovat vahvistaneet puolustusta osana Natoa tai muuta yhteistyötä. Myös muiden Euroopan maiden panokset puolustukseen ovat kasvaneet ja kasvavat.

Sota ei ole edennyt Venäjän toivomalla tavalla, vaan on aiheuttanut suuria mies- ja kalustotappioita. Sodasta on tullut Venäjälle monenlaisia ongelmia. Länsi on tiukentanut rivinsä Venäjää vastaan ja sen riippuvuus Kiinasta on kasvanut.

Nato -Suomen puolustusvoimat

Nato -jäsenyys ei poista oman vahvan puolustuksen tarvetta. Puolustusvoimien tehtävä on jatkossakin Suomen puolustus ja yleinen asevelvollisuus säilyy puolustuksemme perustana. Jäsenyyden myötä valmistaudumme kuitenkin puolustamaan myös liittolaisiamme, mutta Naton operaatioihin osallistuminen tehdään kansainvälisten päätösten perusteella.

Nato -jäsenyys ei muuta asevelvollisten asemaa tai palvelujärjestelyjä, mutta niitä yhteensovitetaan Naton standardien kanssa. Varusmiehiä ja reserviläisiä koulutetaan jatkossakin Suomen puolustamiseen ja reserviläiset muodostavat keskeisen osan kriisinhallinnan ja sotilaallisen maanpuolustuksen henkilöstöstä.

Puolustusvoimat asettaa lähivuosina noin sata henkilökuntaan kuuluvaa Naton komentorakenteeseen. Tämän lisäksi lähetetään henkilöstöä Naton joukkorakenteeseen, virastoihin, kouluihin ja osaamiskeskuksiin. Osassa tehtävistä voidaan hyödyntää myös reserviläisiä. Naton siviilitehtävät ovat avoimia kaikille hakuehdot täyttäville jäsenmaiden kansalaisille. Suomessa asevelvollisena saatu sotilaskoulutus luetaan monissa Naton siviilitehtävissäkin eduksi.

Nato -tehtävistä kiinnostuneen kannattaa hakeutua Saksassa sijaitsevaan Nato -kouluun, joka on ensisijainen opetus- ja harjoituskeskus operatiivisella tasolla. Jäsenmaille ja muille yhteistyökumppaneille on tarjolla lähes sata erilaista kurssia, jotka käsittelevät Naton politiikkaa, strategioita, tehtäviä ja operaatioita.

Kiitos tarjoilusta ja musiikista

Juhliva yhdistys on kiitollinen Ähtärin Sotilaskotiyhdistykselle, joka tarjosi lahjanaan juhlakahvit yleisölle ennen eversti Pajuniemen luentoa.
Musiikkia luentotilaisuudessa tarjosi juhlaorkesteri, jonka soittajat oli koottu tätä tilaisuutta varteen Alavuden puhallinorkesterista ja Soinin soittokunnasta. Juhlaseminaari päättyi juhlaorkesterin esittämään Valalauluun.

Iltajuhla Räjähdekeskuksessa

Juhlaillallinen nautittiin Räjähdekeskuksen tiloissa. Mikä olisikaan ollut sopivampi paikka reserviläisjuhlalle kuin aito sotilasympäristö.

Juhlaillallisen jälkeen kuulimme kerhon historiikin, jonka esitti Jari Mäenpää. Aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua onnitteli juhlivaa kerhoa ja jätti puheenjohtajalle aluetoimiston viirin. Puhein ja lahjoin onnittelivat myös Räjähdekeskuksen johtaja evl Vesa Kivelä ja Logistiikkarykmentin kapt Toni Asunmaa. Mäenpää luki myös kerholle tulleet onnittelut.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin tervehdyksen ja onnittelut toi toiminnanjohtaja Jani Syvänen, joka yhdessä evl Pasi Heinuan kanssa jakoi Suomen Reserviupseeriliiton myöntämät ansiomitalit. Kultaisen mitalin saivat Veikko Hallila ja Juhani Luodeslampi, hopeisen Aarre Löytömäki ja Toivo Rinne-Laturi sekä pronssisen Jarmo Määttä ja Lasse Raassina.

Musiikkia juhlassa esittivät Jari Mäenpää ja Jaakko Kärki sekä Kärki trio, jossa soittivat Jaakko Kärki, Janne Ketola ja Anne Luodeslampi.

Juhlaillallisen aikana pyöri Toivo Rinne-Laturin johdolla toteutettu kuvasarja juhlivan kerhon menneistä vuosista. Sama oli myös nähtävissä Pirkanlinnassa ennen eversti Pajuniemen luentoa.

Heikki Makkonen
Ähtärin Reserviupseerikerho ry

♦ ♦ ♦

Ähtärin Reserviupseerikerho 90 vuotta
Maakunnan vanhin ja Suomen vanhin maaseutukerho

Ähtärin reserviupseerikerhon perustava kokous pidettiin Tuomarniemellä 23.4.1933. Kerhon perustamisen puuhamiehinä olivat Tampereella 1901 syntynyt Tauno Järveläinen ja Piikkiössä 1896 syntynyt Erkki Lempinen. Järveläinen oli harjoittelijametsänhoitajana Tuomarniemen normaalimetsäkoulussa ja Lempinen Myllymäen koulun opettajana.

Kerhon perustamisen puuhamiehet olivat elinaikanaan aktiivisia monella alalla. Myllymäellä ollessaan Lempinen toimi myös Maakuntain Pankin konttorinhoitajana. Suojeluskunnassa hän oli vahva vaikuttaja ja ansioitui mm. ahkerana puhujana. Lempinen muutti 1937 Pälkäneelle, jossa hän oli myös perustamassa reserviupseerikerhoa ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Lisäksi hän oli taitava koristepuuseppä, joka laati 24 kansiota käsittävän tutkielman maailman puuvartisista kasveista sekä 200 000 sanaa käsittävän taidesanakirjan. Vuonna 1956 hän muutti sukunimekseen Nivarpää.

Tauno Järveläinen oli metsäsanakirjan toimittaja vuonna 1932 ja teki Pohjois-Savon metsänhoitolautakunnan metsänhoitajana lähes 30-vuotisen uran. Lisäksi hän kirjoitti metsätaloudesta kirjoja sekä lukuisia lehtiartikkeleita. Ylimetsänhoitajan arvonimen Järveläinen sai vuonna 1954 ja metsäneuvoksen arvonimen vuonna 1961.

Kerhojen perustaminen

Suomen ensimmäinen reserviupseerikerho, Helsingin Reserviupseerikerho, perustettiin vuonna 1925. Tämän jälkeen kerhoja perustettiin muutaman kerhon vuosivauhdilla, mutta vain kaupunkeihin. Kerhojen perustaminen suuriin kaupunkeihin johtui paljolti siitä, että suojeluskuntaorganisaatiosta ei löytynyt vakansseja kaikille kaupungin reserviupseereille. Kun Ähtärin kerho perustettiin vuonna 1933, se sai kunnian olla Suomen ensimmäinen maaseutukerho. Se liittyi vuonna 1931 perustettuun Suomen Reserviupseeriliittoon kymmenentenä kerhona.

Ähtärin reserviupseerikerho on myös Etelä-Pohjanmaan vanhin kerho. Miksi muihin Etelä-Pohjanmaan kuntiin ei perustettu kerhoja 1930 -luvulla? Vastaus löytyy suojeluskuntapiirien rajoista. Jyväskylän suojeluskuntapiiri aloitti toimintansa 1918 ja Ähtäri määrättiin kuuluvaksi tähän piiriin. Muut kunnat kuuluivat Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiiriin. Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkö, eversti Matti Laurila, vastusti reserviupseerikerhojen perustamista sillä hänen mielestään armeijan ja suojeluskunnan asiana oli huolehtia kaikesta sotilaallisesta koulutuksesta. Virallisesti työnjako selkiintyi vuonna 1937: sotilaskoulutuksesta huolehtiminen kuului suojeluskunnille. Reserviupseerikerhojen tehtäväksi tuli urheilu ja maanpuolustushengen ylläpitämien ja kohottaminen reserviupseeriston keskuudessa. Ähtärin jälkeen kerhoja perustettiin 1940 Alajärvelle ja 1941 Kauhajoelle, Lapualle ja Seinäjoelle.

Reserviläistoiminnan uhkia

Sota-aika hiljensi monen reserviupseerikerhon toiminnan ja sodan jälkeenkin oli vaara, että Reserviupseeriliitto lakkautetaan. Alkusyksyllä 1945 liitto sai tietää, että järjestön lakkauttaminen tulee esille hallituksen iltakoulussa. Maaliskuussa 1946 uuden hallituksen sisäministeriksi tullut Yrjö Leino nosti Reserviupseeriliiton lakkauttamisen uudestaan esille. Leino vaati toukokuussa 1946 valvontakomissioon vedoten, että Reserviupseeriliitto on lakkautettava. Leino otti liiton lakkauttamisasian esille vielä lokakuussakin. Ilmeisesti valvontakomissiolta ei koskaan tullut kirjallista vaatimusta, jossa olisi esitetty liiton lakkauttamista. Suomen hallitus ei koskaan saanut sellaista nähtäväkseen, vaan ministeri Leino esiintyä tässä asiassa itsepäisesti.

SKP:ssä esitettiin vielä YYA-sopimuksen solmimisen jälkeen suoraan Suomen puolustuksen heikentämistä, ja jopa, että se jätettäisiin kokonaan Neuvostoliiton tehtäväksi

Lokakuussa 1948 Hertta Kuusinen-Leino sekä 22 muuta SKDL:n kansanedustajaa tekivät välikysymyksen Suomen ulkopolitiikasta. Välikysymyksessä kansandemokraatit väittivät, että eräät järjestöt ovat alkaneet yhä enemmän harjoittaa rauhansopimuksen kieltävää sotilaallista toimintaa. Edustaja Atos Wirtanen toi erityisesti esille, että RUL on eräs niitä järjestöjä, joiden lakkauttamista hallituksen on syytä harkita. Sosiaalidemokraattien Yrjö Kilpeläinen vastasi esitettyihin syytöksiin kertoen, että kesällä 1945 eräs valvontakomission eversti suoritti Reserviupseeriliitossa kolmipäiväisen tarkastuksen, jonka jälkeen hän ilmoitti, että liiton toiminnassa ei ole mitään huomauttamista.

Eräät tahot seurasivat maanpuolustusjärjestöjen toimintaa tarkasti. Jopa piirin maastokilpailusta saatetiin tehdä eduskuntakysely. Ulkoministeri Karjalainen ilmoitti eduskunnassa, että kyseinen kilpailutoiminta ei ole Pariisin rahansopimuksen vastaista.

Lokakuussa 1976 kansanedustaja Taisto Sinisalo käytti eduskunnassa puheenvuoron, jossa reserviupseerit joutuivat tulilinjalle. Ministeri Uusitalo totesi vastauksessaan, että kysymyksessä tarkoitetun reserviläisjärjestön toiminnassa ei ole todettu olevan virallisen ulkopolitiikan linjan vastaista.

1960 -luvun lopulla monen suomalaisen järjestön ja yhdistyksen toiminta radikalisoitui eikä Varusmiesliitto 1970 -luvun alussa ollut poikkeus. Sana ”edistyksellinen” kuului kaikkialla, missä vanhaa pyrittiin murtamaan ja uudistamaan. Varusmiesliitto oli aktiivinen keskustelija lehtien sivuilla. Varapuheenjohtaja Vuoren mukaan Varusmiesliiton päätavoitteena oli kansanvaltaisempi armeija ja sotilaspoliittisen päätöksenteon uudistaminen

Reserviupseeriliittoakin arvosteltiin aikoinaan siitä, että se oli hiljaa eikä ottanut osaa radikalisoituneeseen keskusteluun. Reserviupseeriliitto toimi tuona ”edistyksellisenä” aikana valitsemallaan tavalla, joka on kantanut vuosikymmeniä ja tehnyt siitä arvostetun maanpuolustusjärjestön.

Juhliva kerho

Ähtärin Reserviupseerikerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin vänr. Erkki Lempinen, varapuheenjohtajaksi vänr. Mika Raikamo ja sihteeriksi vänr. Bertel Nyström.

Toimintakertomuksen mukaan ensimmäisen kesän aikana toiminta oli vielä seisahduksissa, mutta vilkastui syksyllä, kun Haapamäen sotilaspiirin kapteeni E. Takkula ryhtyi huolehtimaan kerhon koulutuksesta. Tämän ansioksi onkin laskettava Ähtärin Reserviupseerikerhon vilkas toiminta. Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin 19 luentotilaisuutta sekä kartta- ja maastoharjoituksia. Luennoista kaksi käsitteli Neuvosto-Venäjää ja yksi Suomen sotilasmaantieteellistä asemaa. Ensimmäisen toimintavuoden jäsenmäärä oli 21. Ähtärin kerhon toiminta käynnistyi sodan jälkeen vasta vuonna 1952.

Ähtärin Reserviupseerikerhon toiminnaksi on vakiintunut järjestää talvikuukausina reserviläisiltoja ja mahdollistaa kesäkuukausina jäsenilleen ylläpitää ampumaharrastusta. Reserviläisilloissa käsitellään niin siviili- kuin sotilasaiheita ja niihin ovat tervetulleita kaikkien ähtäriläisten maanpuolustusjärjestöjen jäsenet. Varusmiespalvelukseen lähteville järjestetään vuosittain kaksi infotilaisuutta, joista toisen järjestää Ähtärin Reserviläiset ry. Ähtäriläiset maanpuolustusjärjestöt mittelevät vuosittain taitojaan ”herrasmieskisassa”, jonka järjestämisvastuu vaihtuu vuosittain.

Juhliva yhdistys on vuosien varrella järjestänyt useita maakunnallisia ja valtakunnallisia kilpailuja, joista suurin ponnistus on ollut vuonna 1986 toteutettu 452 osallistujan kolmipäiväinen Mesikämmen -jotos.

Ähtärin Reserviupseerikerhossa on jäseniä 74, myös Lehtimäeltä ja Soinista. Naisupseereita on kaksi. Oman lipun kerho sai 35-vuotisjuhlassaan vuonna 1968. Kerhon puheenjohtajana on ollut vuodesta 2014 lähtien Juhani Luodeslampi ja varapuheenjohtajana vuodesta 2018 lähtien Lasse Raassina.

Heikki Makkonen
Ähtärin Reserviupseerikerho ry

Lähteet:
Kerhon arkistot
Mikko Uola, Meitä muisto velvoittaa, Ähtärin suojeluskunta ja lotat 1917 – 1944, Scirocco Oy 2022
Kimmo Ikonen ja Ali Pylkkänen, Haasteena sodan ja rauhan johtajuus, Suomen Reserviupseeriliitto 2006
Jami Virta, Juoksuhaudoista yhteiskuntaan, Vuosien 1965–1975 sotilaallista maanpuolustusta ja puolustusvoimia koskevan joukkotiedotuksen diskursiivinen tarkastelu, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2012

Laihialaiset Olavi Koskinen, Johanna Tyynelä-Haapamäki ja Eino Rauha lukuisine avustajineen olivat koonneet upean kokonaisuuden mittavalle lauantaipäivän tapahtumalle.

Neliosainen näytelmä viritti katsojat siihen tunnelmaan, josta päivä koostui valtakunnan huippumiesten asiantuntemuksella. Olivathan paikalla uusi kenttäpiispa Pekka Asikainen, kenraalimajuri Mika Kalliomaa, kenttäpiispa emeritus Jorma Laulaja ja meidän oma piispamme Matti Salomäki. Heille kullekin oli annettu alustuspuheenvuoro ja lopuksi yleisö sai esittää heille kysymyksiä.

Paneelin loistavana juontajana toimi rovasti Jukka Helin Tuomiokapitulista.

Kenttäpiispa Pekka Asikainen lähetti Antti Tuomelan ja Johanna Tyynelä-Haapamäen viemän seppelpartion Sankarihaudalle.

Juhlapuheessaan kenttäpiispa emeritus Jorma Laulaja toi esiin ne valtavat tappiot, jotka sodasta syntyivät. Kivana yksityiskohtana hän toi esiin karjalan murteen tarttumisen pohjalaiseen puheeseen.

Paneelikeskustelussa nousi esiin sotilaspapin tärkeä osuus miesten ja naistenkin hengen luojana ja taistelutahdon ylläpitäjänä. Luja luottamus Korkeimpaan antoi voimia kestämään.

Kenraali Kalliomaa toi esiin sen, että Nato olemme me, jos rajalle tarvitaan, menevät sinne suomalaiset sotilaat.

Ansiokkaan päivän aikana tuli esiin, etteipä tätä aihetta ole aikaisemmin huomattu ottaa esiin. Virisi monessa mielessä ajatus, että tätä laihialaisten näytelmää pitää esittää vielä muuallakin.

Kiitos laihialaiset!

Esko Petäjä
E-P:n sotaveteraanipiirin pj.