Perinne

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireillä oli suuri kunnia haastatella lapualaista 95 -vuotiasta sotaveteraani Matti Niemistä.

Tapasimme Matti Niemisen Härmän Kuntokeskuksella, jossa sotaveteraani oli viime viikolla kuntoutuksessa. Kävimme Ylihärmän Reserviläisten puheenjohtaja Mika Mäen kanssa koputtamassa huoneiston oven takana, avaamaan tuli hyväntuulinen ja selkeäsanainen mies. Kädenpuristus oli tiukka ja tapaamisen yhteydessä kävi selväksi, että ollaan tekemissä miehen kanssa, jonka elämänkokemus on vertaansa vailla. Tovin keskusteltuamme totesimme, että Matti on tarinankertoja parhaasta päästä. Jutut olivat johdonmukaisia ja mielenkiintoisia. Niinpä totesimme, että olisipa hienoa, jos saisimme haastatella videolle Mattia hänen sotakokemuksistaan. Videohaastattelu toteutettiinkin heti tapaamistamme seuranneena päivänä.

Elisenvaaran pommituksesta on varsin vähän tietoa julkisuudessa vieläkin. On kunniakasta, että saimme mahdollisuuden kuulla Elisenvaarasta mieheltä, joka on ollut itse paikan päällä. Nykytekniikka ja uusi digitaalinen maanpuolustusjulkaisumme mahdollistaa videohaastattelun julkaisun kaikkien nähtäväksi.

Jani Syvänen

 

 

 

Viime aikoina on kiistelty siitä, kaunisteliko professori Mauno Jokipii tarkoituksellisesti suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten historiaa. Nyt on paljastunut, että Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin mainetta on mustattu keksityillä asioilla toisten tutkijoiden toimesta.

Tietokirjailija Kari Kallonen tarkasti epäilyttäneet väitteet Kansallisarkistossa. Kallonen esitelmöi aiheesta Haminassa rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin järjestämässä seminaarissa 1.6. teemalla”Lauri Törnin tarina – totta vai tarua?”. Tulokset löytyvät myös Kallosen uudesta Lauri Törni -elämäkerrasta.

Seminaarissa avataan samalla Wanhan Veteraanin Lauri Törni 100 vuotta sekä suomalainen Waffen SS-vapaaehtoispataljoona -näyttelyt.

Dosentit Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen väittivät kirjassaan ”Tuntematon Lauri Törni”, että Törni olisi syyllistynyt useisiin tappeluihin ja juopotteluihin ollessaan suomalaisista vapaaehtoisista koostuneen SS-pataljoonan mukana Saksassa. Tutkijat kirjoittavat, kuinka Törnin ”retki päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”. Silvennoinen toistaa vielä myöhemmin artikkelissaan, kuinka ”Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia”.

Saksasta palautettiin 16 upseeria jatkosodan syttyessä, koska vapaaehtoisten ryhmässä oli heitä liikaa. Tunnettu tieto on, että liikaupseereiden mukana lähetettiin välikohtauksen johdosta myös kolme aliupseeria Suomeen. Kallonen sanoo, että tutkijoiden esittämät lähteet eivät kerro mitään Törnin alkoholinkäytöstä, vain Valpon kuulustelija Juho Rajala väittää omassa muistiossaan Törnin liittyvän tappeluihin. Rajala itse oli tuomittu sotilaspassinsa väärentämisestä ja häntä syytettiin kuulustelukertomusten peukaloimisesta.

– Professori Jokipii kuitenkin kirjoittaa, että kaksi upseeria olisi syyllistynyt häiriöihin. Lähteenä oli yhdysupseeri K.E. Levälahden kirje, joka löytyisi Kansallisarkistosta. Anoin käyttöluvan SS-arkistoihin, joita tutkittiin samaan aikaan valtioneuvoston kanslian selvityshankkeessa, Kari Kallonen kertoo.

Kirjeessään 12.8.1941 Stralsundista Esko Riekille yhdysupseeri vahvistaakin syylliset, jotka ”ovat menneet samassa lähetyksessä kuin ne upseerit, jotka pyynnöstä ja ylimääräisinä täältä vapautettiin”. Levälahti julkistaa nimet, luutnantti Karjalaisen ja vänrikki Paukkalan, jotta upseereita ei sekoitettaisi syyttömiin. Tutkijat ovat silti mustanneet Törnin mainetta. Sekä Silvennoinen että Pohjonen ovat työskennelleet Kansallisarkistossa, kumpikaan ei ole kysyttäessä pystynyt esittämään mitään lähteitä väitteelleen.

Kari Kallonen kyseenalaistaa toisella esimerkillä tutkijoiden tiedot. Pohjonen ja Silvennoinen toistavat kirjassaan myös erään mielenterveysongelmaisen henkilön kuulustelukertomusta, jonka mukaan hän olisi työskennellyt Ruotsissa keväällä 1949 salaisena kuriirina eversti Alpo Marttiselle. Marttinen olisi toiminut johtajana ”amerikkalaisessa vakoilujärjestössä”, johon liittyisi myös Törni.

– Sotahistorian ja sotataidon dosentti Pasi Tuunaisen teoksesta ”Marttinen – Kahden armeijan soturi” kuitenkin selviää yksiselitteisesti, että Marttinen oli jo vuosia aikaisemmin matkannut Yhdysvaltoihin. Hän opetti keväällä 1949 Fort Leavenworthin maavoimien sotakorkeakoulussa oppilasupseereille talvisotataitoa, eikä voinut siksi puuhailla keksityssä vakoilujärjestössä Ruotsissa, Kallonen huomauttaa.

RUK:n Maneesissa pidettävän seminaarin toisena esitelmöitsijänä nähdään myös näyttelykohteena olevan suomalaisen Waffen SS-vapaaehtoispataljoonan toimintaan perehtynyt sotahistorioitsija, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, professori Ohto Manninen. Seminaari alkaa klo 12. Wanhan Veteraanin näyttelyt ovat yleisölle auki kesä-, heinä- ja elokuun tiistaista sunnuntaihin klo 10–16.

Lisätietoja:
Kirjailija Kari Kallonen
kari.kallonen@netti.fi, puhelin 040 517 0659

Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki
vesakangasmaki@gmail.com, puhelin 040 158 8115

Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö Ismo Flink
ismo.flink@hotmail.com, puhelin 050 534 6225

Wanhan Veteraanin tiedottaja Terho Ahonen
terhoahonen2@gmail.com, puhelin 040 504 0293

Wanha Veteraani
www.rvpk.fi

Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ry:n toiminnanjohtaja Marko Hakalan puhe Seinäjoella 27.4.2019 seppeleenlaskutilaisuudessa.

Toissa vuonna julkaistiin uusin versio elokuvasta Tuntematon Sotilas.
Uuden elokuvan julkaisu sai aikaan runsaan palauteryöpyn. Valtaosa palautteesta näytti olevan positiivista, mutta mukana oli myös paljon kritiikkiäkin. Joku moitti, että miksi hävittyä sotaa ihannoidaan ja siitä tehdään jopa elokuvia.
Tänä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisuuden aikana luodaan uutta ja erilaista historiaa. Alikersantti Rokka on suomalaisille itsekunnioituksen ja pokkuroimattomuuden symboli. Hän nauttii sodasta, mutta ei tappamisesta. Hän ei vihaa vihollista, vaan tarjoaa mm. vangiksi jääneelle teetä ja sotii vain kotiseutunsa puolesta jättäen sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Hän on rehellinen, suoraselkäinen suomalainen.
Millainen on tämän päivän Rokka? Erilainen, se lienee ainakin selvää.

Menneinä reiluna 26 työvuotenani veteraanien parissa olen saanut tutustua varsin moneen anttirokkaan. Muistan hyvin ensimmäisen työpäiväni syksyllä 1993 kun lähdin uimahalliin vaikeavammaisen sotainvalidin kanssa. Sotainvalidin, jolla oli molemmat kädet amputoitu kyynärvarsista. Muistan kuinka kauhusta kankeana ajattelin, että tästä ei meikäläinen selviä. Onneksi matkassa oli mukana kokeneempi kollegani, jonka kokemuksen myötä uintireissu meni varsin mainiosti. Kädettömyydestään huolimatta tuo sodan sankari pelasi mm. koronaa ja erilaisten apuvälineiden avulla lähes kaikki päivittäiset toimet onnistuivat omatoimisesti.

Varsin moni näiden vuosien aikana kertyneistä veteraaniystävistäni kuuluvat ns. maan hiljaisten ryhmään. Nöyränä, mutta ei nöyristellen on elämää menty eteenpäin vuosikymmenten ajan aikakaudella, jonka alkumetreillä työn teki ihmiset, eikä koneet.
Sanan nöyrä synonyymejä ovat mm. kuuliainen, tottelevainen ja säyseä. Vastakohdat tuolle sanalle ovat mm. ylpeä, vallanhimoinen ja määräävä. Uskaltaisin sanoa, että tämän ajan henki on siirtynyt ja siirtyy yhä enemmän tuonne vastakohtien puolelle. Toivonkin, että nuoremmille sukupolville siirretään sota-ajasta ja sen tapahtumista tiedoksi myös se asenne, jolla on puskettu määrätietoisesti eteenpäin ja ne asiat, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä.

Sangen monella meistä on mielessä kuva, jossa harmaahapsinen sotaveteraani istuu kiikkustuolissa villasukat jalassaan, yksin, ympärillään pelkkä hiljaisuus. Elämä on ollut työtä maatilalla ja arki on ollut sellaista tasaisen harmaata, niin kuin sanotaan. Oma mielikuvani on varsin erilainen. Näen veteraanin, joka on syntynyt alkeellisiin oloihin, tappanut nuorena miehenä puolustuskyvyttömiäkin vihollisia, katsonut silmiin kuolevaa toveriaan, sekä vihollistaan, on pelännyt, ja ottanut takaisin rintamalle uhratut nuoruusvuodet rajulla ryyppäämisellä ja juhlimisella. Hän on rakentanut uuden elämän tiluksillaan yhdessä muun perheensä kanssa ja onpa varsin moni jäänyt yksinkin eläen omissa oloissaan elämänsä loppuun saakka. Sotiemme veteraanien kokemukset, ajatukset, tunteet ja teotkin ovat olleet hyvin samanlaiset kuin esim. minun sukupolvella. Aika ja ympäristö on ollut vain erilainen.

Suomen mielenterveysseuran suunnittelija Sonja Maununaho kertoi syysneuvottelupäivillämme, että ikääntyneet ihmiset ovat erilaisimmillaan, koska pitkän elämänkokemuksen myötä he uskaltavat olla jo omia itsejään. Juuri näin. Huumorintaju, ystävällisyys, positiivisuus, aktiivisuus, ihan samoin kuin kärsimättömyys, nuukuus, agressiivisuus ja esim. mustasukkaisuuskin ovat luonteenpiirteitä, jotka eivät vanhemmiten vähene, vaan päinvastoin. Kaikki veteraanit eivät ole vain istuneet kiikkustuolissaan villasukissaan ja hyvä niin.
Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piirissä oli viime vuoden vaihteessa elossa 95 sotainvalidia, sotaveteraaneja oli yhteensä 340. Puolisojäsenten määrä oli n. 1500.

Sotainvalidien Veljesliitto on ensisijaisesti vammaisjärjestö, joka velvoittaa meiltä edunvalvonnan lisäksi jäsenistömme huoltoa ja virkistystä. Piirissämme on tällä hetkellä palkattuna 8 avustajaa, jotka hoitavat ja avustavat jäseniämme reilussa 220 veteraanitaloudessa. Tämän lisäksi järjestämme ostopalvelun avulla hoivaa ja apua, kirkkopäiviä ja kisailuakin kilpailuvietin tyydyttämiseksi. Olemme arjessa mukana auttamassa, muistamassa ja tukemassa.

Rustasin jo tovi sitten pienen runon. Se tuli mieleeni näkemästäni palapelistä.

Kokoan mielessäin palapelin,
palapelin suomalaisen sotaveteraanin.

Yläosassa kesätuulen puhdistama taivas,
alla sininen, tyyni järvenpinta.
Niityllä vehreällä peuhaava lapsikatras,
löytyy paloista myös vapauden hinta.

Nojaa havuseppele sammaleiseen kiveen,
nauhassa maininta sankarivainajan.
Nimet kylän miesten kaiverrettu vieri viereen,
lapsi ruusun laskee muistolle äidin paapan, taistelijan.

Jäljellä kädessäin viimeiset palat,
uurteiset kasvot, työn raastamat raajat.
Puolesta rakkaimpain vannotut valat,
kaiken ne kestivät, siitä kiitoksein saavat.

Omasta ja sotainvalidipiirin puolesta toivotan teille kaikille hyvää Veteraanipäivää.
Toivon teille kaikille aurinkoista kesän odotusta ja hyvää mieltä tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiin. Kiitos!

Aikaisemmin julkaisematon materiaali esillä Haminassa avautuvassa näyttelyssä sekä uudessa kirjassa.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on maailmanlaajuisesti yksi kolmesta tunnetuimmasta suomalaisesta sotasankarista. Hän on talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhän sekä Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin arvostetussa seurassa. Osasto Törnin riveissä palveli myös presidentti Mauno Koivisto.

Törnin tarinan tekee poikkeukselliseksi ja kansainvälisesti kiinnostavaksi myös se, että kannettuaan Suomen armeijan asepukua, hän piti sotilasuransa aikana myös Saksan sekä Yhdysvaltain armeijan univormuja. Törni katosi Larry Thorne -nimisenä Vietnamin sodan salaisessa tehtävässä vuonna 1965.

Sotasankarin syntymästä tulee toukokuun lopulla kuluneeksi 100 vuotta. Törnin jääkäreiden perinnettä säilyttävä Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry järjestää juhlakokouksen Tampereella, jossa osaston miehet kokoontuivat ensimmäisen kerran sodan jälkeen. Samalla viikolla julkaistava uusi kirja käy kiistelyäkin herättäneen Törnin elämän tapahtumat läpi todisteiden nojalla ja tarkistaa myös tutkijoiden lähteet ja väitteet.

– Olen saanut käytettäväkseni muun muassa lukuisia yksityiskirjeitä, haastattelunauhoituksia sekä ennen julkaisemattomia dokumentteja, teoksen kirjoittaja Kari Kallonen kertoo.

Satavuotisjuhlat huipentuvat Haminassa avautuvaan näyttelyyn. Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin Törni-näyttelyyn on koottu usean yksityisen keräilijän sekä perinnekillan keräämiä asepukuja ja esineitä. Mukana on suomalais-amerikkalaisen retkikunnan Vietnamista Törnin helikopterin onnettomuuspaikalta tuomia helikopterin osia sekä hänen ruotsalainen Carl Gustav m/45 -konepistoolinsa.

– Osa harvinaisesta aineistosta on julkisesti esillä ensimmäistä kertaa. Olemme saaneet näyttelyyn paljon myös henkilökohtaista esineistöä kuten Törnin upseerin matka-arkun, näyttelypäällikkö Ismo Flink kertoo.

Wanhan Veteraanin toinen näyttely kertoo myös tunteita herättävästä osasta sotahistoriaa, suomalaisen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonan vaiheista Saksassa. Myös Törni oli seitsemän viikkoa mukana pataljoonan riveissä, mutta palasi Suomeen jatkosodan sytyttyä, kun Saksassa ei ollut upseerivakansseja.

Näyttelyt avataan 1.6. ja samana päivänä klo 12. Haminan RUK:n Maneesissa järjestetään asiantuntijaseminaari. Mukana esitelmöimässä Törnistä puhuvan Kallosen ohella on SS- vapaaehtoispataljoonaan erityisesti perehtynyt filosofian tohtori ja kokenut historiantutkija Ohto Manninen.

Myöhemmin kesällä, elokuun 10. päivänä Haminassa järjestettävässä tapahtumassa käsitellään Lauri Törniä suomalaisen fiktiivisen sotakirjallisuuden hahmona. Törni on ollut myös amerikkalaisen Vihreät baretit -elokuvan pääosan esittäjän John Waynen roolihahmon esikuvana.