• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Perinne

101–vuotiaan sotaveteraani Aarne Lassilan elämänohje puhutteli

Julkaistu 8.6.2023

RessuTV Podcast kuvausryhmällä oli suuri kunnia matkata toukokuun viimeisenä päivänä Kauhajoelle ja haastatella 101 – vuotiasta sotaveteraani Aarne Lassilaa. Pitkän elämänkokemuksen omaavan veteraanin positiivinen elämänasenne vakuutti paikallaolijat.

Kauhajoella asuva sotaveteraani Aarne Lassila on nähnyt monenlaista maailmanmenoa pitkän elämänsä aikana. Sota-ajan kokemukset ovat kirkkaasti muistissa, eivätkä vaikeat koetut ajat ole katkeroittaneet hyväntuulista miestä. Lassila liikkuu ilman kävelykeppiä sujuvasti ja sekä kuulo, että muisti on terävä. Talon rakentamiseen ja sotaan lähtemiseen liittyvät päivämäärät tulee kuin apteekin hyllyltä. Sotaveteraani Aarne Lassila on elettyyn elämäänsä tyytyväinen mies.

Sotaveteraani Aarne Lassila on tyytyväinen elämäänsä. Kuva: Jani Syvänen

Haastattelu lähtee käyntiin mutkattomasti. Kuvauspaikaksi sovitaan tuttu keittiö, jonka ison ikkunan takaa tulee parhaiten luonnonvaloa tilaan. Yli satavuotiaan haastateltavan olemus on rento. Kameroiden ympäröivää tilannetta ei tarvitse jännittää. Juttuhetki on vuorovaikuteinen ja luonteva. Haastattelun aluksi palattiin hetkeksi sota-aikoihin ja muisteltiin millaista aikaa se oli. Aarne Lassila toimi sodan aikana ammusvarikolla ja huolehti huollosta eli ammustarvikkeiden riittävyydestä rintamalle. ”Olin Karjalankannaksella kokoajan, joten vanhaa rajaa ei tarvinnut ylittää ikään” – Lassila toteaa.

Aarne Lassila oli sotahommissa kaikkiaan kolme ja puoli vuotta. Hän on kiitollinen siitä, että kaikki Lassilan veljekset tulivat sodasta ehjinä takaisin. Kotitalon oven eteen lyötiin lankku 5 tuuman rautanauloilla kiinni, kun kaikki olivat rintamalla ja talo oli tuon ajan tyhjillään.

Aarne Lassilan kodin seinää koristavat useat myönnetyt kunniakirjat useammalla seinällä. Kuva: Jani Syvänen

Sotamuisto

”Perääntymisvaiheessa vuonna 1944, kun kaikki miehet olivat jo lastattu kuorma-autoihin, tuli alikersantti ja sanoi, että hän tarttisi vielä viisi miestä tekemään ammuskuormia. Siitä Perkjärven asemalta meni pistoraide, sinne Kuolemanjärveä kohti ja siellä oli aika iso semmonen hietamonttu, josta otettiin hietaa sitten. Sillä alueella oli semmonen paikka, jossa kertausharjoituksessa kävi nämä suomalaiset sotilaat ennen sotaa jo. Siellä oli pientä männiköntaimea siinä alueella ja siinä ne harjoitteli sitä tykillä ampumista ja sen semmosta. Siellä oli osa meidän ammuksista siirretty sinne hiekkamontulle, kun se oli tavallaan, niin kuin asemapaikka. Ja niitä ammuksia lastattiin siitä sitten junaan ja vietiin junalla jonnekin muualle, kun niitä siellä tarvittiin. Me menimme tekemään sen viiden rivimiehen kanssa niitä ammuskuormia ja kun saatiin ne tehtyä, niin lähdettiin kävelemään Perkjärvelle takaisin. Meitä vastaan tuli yksi kuorma-auto ja mies kysyi, jotta mihinkäs poijat meinaa mennä. Vastasin, jotta mennään Perkjärvelle, kun meidän lähtöauto on siellä. Se mies kehui, jotta ette pääse sinne enää, että se on jo luovutettu naapurille.” – Aarne Lassila muistelee.

Kunniamerkit

Aarne Lassila esittelee kuvausryhmän pyynnöstä hänelle myönnettyjä ansioristejä. Vaatimaton mies kertoo, että mm. Kannaksen Risti on myönnetty hänelle jo vuonna 1956, mutta hän sai sen vasta 2019 käsiinsä. Lassilan kodin seinillä on useita kunniakirjoja, osa on sota-ansioista myönnettyjä ja osa taas siviilipuolen uutterasta työstä maanviljelijänä, sekä toimimisesta kunnanvaltuustossa.

Aarne Lassilalle myönnetyt useat ansioristit puvuntakin rintapielessä muistuttavat kantajansa kunnostautumisesta sota-aikana. Kuva: Jani Syvänen

Mietteitä maailmantilanteesta

Aarne Lassila on hieman vaitonaisempi rauhattomasta maailmantilanteesta. Hän on seurannut Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa ja toteaa, että sota on yhtä hullua kuin ennenkin.

Elämänohje

Haastattelija Piia Kattelus-Kilpeläinen tiedustelee, olisiko Aarnella jokin elämänohje nuoremmille. Vaatimaton mies vähättelee ensin, ettei hänestä ole muita neuvomaan, mutta rohkaistuu sitten kertomaan, että hän itse on pitänyt elämänohjeenaan, että:
”Jokaista toista ihmistä pitää kunnioittaa, ei sitä voi vihata, kunnioittaa pitää kaikkia. Jokaisella on omat ajatuksensa, olkoon ne sitten mun päähän sopivia tai sitte ei, mutta kyllä se saa olla rauhassa sekin, joka aattelee toisinpäin.”

Sotaveteraanin viisas elämänohje antaa ajattelemisen aihetta meille jokaiselle.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit kiittävät Aarne Lassilaa mukavasta juttutuokiosta.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

RessuTV Podcast #5 haastattelun voit katsoa alla olevasta videosta:

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Miettilän kasarminkankaalle rakentui talkoilla tykkiasema Kollaa- ja Simo Häyhä-museon eteen

Julkaistu 10.5.2023

Miettilän historiallinen reservikasarmialue Rautjärvellä on saanut uuden nähtävyyden. Kollaa- ja Simo Häyhä-museon etupuolelle valmistui maahan kaivettu ja hirsirakenteinen tykkiasema. Sen arsenaalina on kenttätykki mallia 76RK27, jollaisia oli käytössä talvisodankin aikaan.

Kyseinen tykki on venäläinen, ja valmistunut vuonna 1941. Mallia oli Puolustusvoimilla koulutuskäytössä vielä 1980-luvulla. Sitä operoi puoli tusinaa miestä, ja sillä pystyi ampumaan 8-10 kilometrin päähän.

Miettilään saatiin kaksi sotienaikaista tykkiä näyttelyesineiksi jo 1980-luvulla.

– Silloin niitä ei saanut suunnata osoittamaan itään päin, kertoo tykkiasemahanketta koordinoinut Aarto Kosunen Rautjärven reserviupseerikerhosta. Hän lisää, että tykit suunnattiin uudelleen, kun Neuvostoliitto oli romahtanut.

Talkoot käynnissä. Kuva: Pentti Joronen

Ajatus tykkiaseman rakentamisesta syntyi nelisen vuotta sitten, kun tykkien suojaksi alettiin kaavailla katosta.

– Minun mielestäni pelkkä katos ei olisi mitenkään sopinut arvokkaaseen ja historialliseen maisemaan, Kosunen kertoo.

Tykkiaseman rakentaminen otettiin osaksi Miettilän kasarmikankaan kehittämishanketta, joka oli alkuaan EU-rahoitteinen Leader-hanke. Kehittämiseen kuuluu myös entisen komppanianpäällikön talon kunnostaminen sotahistoriakeskukseksi, sekä alueella olevan vanhan rantasaunan kunnostus.

Tykkiaseman rakentaminen jumittui kuitenkin muutamaksi vuodeksi, koska Museovirasto halusi tutkia rakennuspaikan ja lausua siitä. Museoväki teki koekaivauksia kesällä 2021, ja aiotulta rakennuspaikalta löytyikin vanhoja rakennuksen perustuksia. Tykkiaseman sijaintia piti sitten siirtää noin 15 metriä. Lupa rakentamiseen tuli Museovirastolta vuosi sitten. Leader-rahoituksen osalta oltiin kuitenkin myöhässä, koska sen hanke loppui.

Rautjärven reserviupseerikerho ja reserviläiset päättivät sitten tehdä tykkiaseman talkootyönä. Merkittävä avustus hankkeeseen saatiin Etelä-Karjalan Maanpuolustuksen tuelta, ja sen lisäksi puutavaraa lahjoituksena Imatran Seudun Sähköltä. Tykkiaseman eli suorasuuntaustykin pesäkkeen piirustukset saatiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kautta, ja ne on laatinut aikanaan Linnoitustoimisto.

Kun luvat ja piirustukset sekä materiaalit oli saatu hankittua, itse rakennustyö vei Kosusen mukaan huhtikuussa lumien sulettua vain kolme päivää. Apuna oli toki kaivinkone, mutta myös talkooporukkaa oli parhaimmillaan tusinan verran. Talkoilla kunnostettiin ja tervattiin myös tykkien pyörät.

Sotahistoriakeskus odottaa

Tuleva Sotahistoriakeskus, eli komppanianpäällikön talo on sisäosiltaan remontoitu, mutta sen avajaiset ovat viime tiedon mukaan aikaisintaan loppukesällä tai syksyllä. Remonttia edeltävät sisäosien purkutyöt tehtiin talvella reserviupseerikerhon ja reserviläisten talkootyönä.

Sotahistoria on osa Rautjärven kunnan matkailustrategiaa. Kollaa- ja Simo Häyhä-museo on jo laajalti tunnettu, mutta Rautjärvelle ja Miettilään tulleet matkailijat kyselevät tavan takaa muutakin katsottavaa ja koettavaa. Sotahistoriakeskus museoineen ja muine sisältöineen tulee osaltaan vastaamaan tähän kysyntään.

Tykki paikallaan. Kuva: Pentti Joronen

Lisäksi Rautjärven reserviupseerit on lanseeraamassa opastettua kierrosta kunnan alueella oleville sotahistoriakohteille. Kierrokset ovat saamassa omat nettisivut kevään aikana. Kierroksia voivat kiinnostuneet jo nyt kysellä Aarto Kosuselta. (aarto.kosunen@luukku.com)

Tykkiasemaan voi tutustua esimerkiksi Kollaa- ja Simo Häyhä-museon kauden avajaisissa 20.5.2023, taikka Miettilä Kollaus-kesätapahtumassa 29.7.2023, jonka pääesiintyjäksi on tulossa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Kollaa-museoon kävi viime kesäkautena tutustumassa 4500 vierailijaa, kertoo museon toiminnanjohtaja Kari Partanen.

Täksi kesäksi näyttelyä on hieman järjestelty uudelleen, ja esille on saatu pari uutta esinettä. Toinen on taiteilija Aukusti Tuhkan tekemä taulu, jossa taistelijain kuvan yhteydessä on Kollaan soturien nimikirjoituksia. Niistä erottuu muun muassa Marokon Kauhun, eli Aarne Juutilaisen nimikirjoitus. Taulu on aikanaan luovutettu pääministeri Jukka Ragnellille, ja museoon se on saatu lainaan hänen perikunnaltaan.

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Vapaussodasta harvinaisen laaja näyttely ja sitä pohjustava seminaari Haminassa

Julkaistu 8.5.2023

Punaiset ja valkoiset kävivät hekin alussa vapaussotaa. Alkuvuodesta 1918 Suomessa käydystä vapaussodasta on puhuttu monilla nimillä aina kapinasta kansalaissotaan.

Ylen Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa vuodelta 1978 vapaussotaan osallistunut talvi- ja jatkosodan päämajoitusmestari, kenraaliluutnantti A.F. Airo sanoo saaneensa Mannerheimilta nimenomaan vapaussodan muistomitalin. Ja toiseksi Airo kysyy: ”Jos sota oli vain sisällissota, miksi Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat siitä rauhan Tartossa?”

Haminassa Wanhassa Veteraanissa äitienpäivän aattona avattavan Vapaussota 1918 – itsenäisen Suomen kohtalonhetket kapinasta kansanvaltaan -näyttelyaineiston kerääjä, majuri Ville-Veikko Kirvesmies Joensuusta perustelee vapaussota-nimeä:

– Molemmat osapuolet nimittivät sotaa alussa vapaussodaksi. Kummallekin vapautuminen tarkoitti eri asioita. Sodan aloittaneilla punaisilla oli aikomus vapautua porvarien ja herrojen pakkovallasta. Laillisen hallituksen armeijana valkoisten tavoitteena oli vapautua venäläisestä sotaväestä ja varmistaa Suomen tuore itsenäisyys, Kirvesmies sanoo.

Wanhan Veteraanin vaihtuvassa näyttelyssä vapaussotaa esitellään tekstein, kuvin ja runsaalla esinekokoelmalla. Kuva: Terho Ahonen

Vapaussota-näyttelyään Kirvesmies pitää laajimpana ja monipuolisimpana Suomessa. Näyttelyä pohjustetaan niin ikään lauantaina 13. toukokuuta RUK:n Maneesissa pidettävässä seminaarissa. Pääpuhuja, filosofian tohtori Jussi Niinistö lähestyy aihetta pelkistetyllä kysymyksellä: Miksi vapaussota?

Kymenlaaksossa verisen sodan terroria on tutkinut filosofian tohtori Mirja Turunen Kotkasta. Hän tuo luennossaan esille punaisen ja valkoisen terrorin ulottumisen käytännössä maakunnan kaikkiin kuntiin.

Näyttelyaineiston kokoaja Ville-Veikko Kirvesmies muistuttaa seminaarissa vapaussodan kulttuuriperinnöstä, sodan aineellisesta ja henkisestä taltioinnista.

– Näyttelyssä nähtävien useiden merkkien, lippujen ja taideteosten tekijöinä ovat olleet suuret suomalaiset taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela, Aarno Karimo, Jean Sibelius, Lauri Leppänen, Emil Wikström ja Gunnar Finne´.

Näyttelyssä on esillä myös sodan hävinneen osapuolen materiaalia, vaikka sitä on ollut ymmärrettävästi vaikea löytää. Kuva: Terho Ahonen

Näyttelyn suola esineiden tarinoissa

Yksi näyttelyn helmistä on monelle tuntemattomaksi jääneen eversti Martti Ahon tarina. Viiden sodan veteraanin, mukaan lukien vapaussota, ja kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin kunniamerkit ovat kaikki nähtävillä. Kahden Mannerheimin-ristin saajia 191 ritarista oli vain neljä. Heitä olivat Ahon lisäksi Aaro Pajari, Hans Wind ja Ilmari Juutilainen.

Vapaussota 1918 – itsenäisen Suomen kohtalonhetket kapinasta kansanvaltaan -näyttely on esillä Haminassa Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhassa Veteraanissa 13.5.- 1.10.2023 ti-su kello 10-16, juhannuksena suljettu. Vapaussota-seminaari RUK:n Maneesissa 13.5. alkaa kahvituksella kello 11. Luennot alkavat kello 12. Seminaariin on vapaa pääsy.

Osa näyttelyn tuotosta lahjoitetaan Ukrainan vapautta puolustavien hyväksi.

Wanha Veteraani on museona ainoa Suomessa, jossa on kattava Suomen rauhanturvatoimintaa vuodesta 1956 nykypäivään esittelevä pysyvä näyttely. Messi Camp Hamina on avoinna näyttelyaikoina ja tilauksesta.

Terho Ahonen
Tiedottaja, Wanha Veteraani

♦ ♦ ♦

Kutsumme median edustajat Haminaan tutustumaan näyttelyyn ja seuraamaan seminaaria lauantaina 13.5.2023 tai tutustumaan näyttelyyn sen aukioloaikoina.

Lisätietoja näyttelyistä ja Wanhasta Veteraanista www.rvpk.fi

Ville-Veikko Kirvesmies
Vapaussota-näyttely
kirvesmies.schmarden27@gmail.com
0400-907 191

Vesa Kangasmäki
Toiminnanjohtaja, Wanha Veteraani
vesakangasmaki@gmail.com
040 158 8115

Messi Camp Hamina
Ravintolapalvelut ja majoitus
Kimmo Dufva
kimmo.dufva@gmail.com
040 508 5746

Terho Ahonen
Tiedottaja, Wanha Veteraani
terhoahonen2@gmail.com
040 504 0293

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Kansallinen veteraanipäivä

Julkaistu 27.4.2023

Antti Västi syntyi Ilmajoen Koskenkorvalla ja ensimmäiset 17 vuotta vierähtivät kotikonnuilla, kunnes tuli kutsu armeijaan. Antti komennettiin rintamalle loppukesästä 1944 ja vetäytymisvaiheessa hän vammautui polveensa, josta seurasi yli puolen vuoden sairaalareissu. Sodan jälkeen hän jäi vielä vuodeksi vakituiseen palvelukseen Hyrylän varuskunnan keskuksenhoitajaksi.

Seinäjoella asuva syksyllä 98 vuotta täyttävä pirteä ja sanavalmis sotainvalidi Antti Västi saapui Seinäjoen Ideaparkissa 15.4.2023 järjestettyyn TURVA23 -maanpuolustusjuhlaan juontaja Mika Peltoniemen haastateltavaksi. Antti kertoi juhlayleisölle millaista oli elämä sota-aikana ja valotti myös ajatuksiaan nykyisestä epävarmasta maailmantilanteesta. Nykyajan nuoriso sai sodan nähneeltä mieheltä kiitosta. ”Meidän oma asevelvollisuus on välttämätön, koska se on sellaanen kunnia-asia.” – Antti totesi haastattelussa.

Hyvää kansallista veteraanipäivää!

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Totisesti nousi!

Julkaistu 6.4.2023

Tervehdystavat vaihtelevat aikojen saatossa. ”Päivää” ja ”näkemiin”, ”terve” ja ”moi” ovat eri aikojen tervehdyksiä. Joillakin kristittyjen ryhmillä on omia tervehdyksiään, kuten ”rauhaa” tai ”Jumalan terve”.

Pääsiäisen aikaan yhä tutummaksi käyvä tervehdys on ortodoksikristityiltä periytyvä erityinen pääsiäistervehdys ”Kristus nousi kuolleista!”, johon vastataan ”Totisesti nousi!”. Tämä tervehdys on käytössä ortodoksisessa liturgiassa, mutta yhä useammin myös muissa kirkkokunnissa. Sama tervehdys kirjoitetaan pääsiäiskortteihin ja kirjeitten alkuun. Sitä lähetetään pääsiäisyönä viesteinä ystäville ja yhteistyökumppaneille.

Omaan korvaan tervehdys kuulosti ensin oudolta, mutta asuttuani ympäristössä, missä oli paljon ortodoksikristittyjä, ja osallistuttuani pääsiäisyön palveluksiin tervehdys tuli tutuksi. Tervehdyksessä on riemua ja energiaa! Se toistetaan liturgiassa usein kolme kertaa peräkkäin – ja pääsiäisyönä moneen kertaan. Tervehdys lähtee enkelien ilmoituksesta, kun naiset menivät haudalle voitelemaan Jeesuksen ruumista. He eivät kuitenkaan löytäneet ruumista, vaan tyhjän haudan ja enkelit, jotka ilmoittivat: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”

Pääsiäistervehdystä käytetään jokapäiväisenä tervehdyksenä pääsiäisestä helatorstaihin asti. Pääsiäistervehdys halutaan julistaa mahdollisimman monella kielellä. Sanoma ylösnousemuksesta kuuluu kaikille kansoille. Ylösnousemususko on olennaisin eritaustaisia ja erikielisiä kristittyjä yhdistävä tekijä. Juuri tätä sanomaa Jeesus lähetti opetuslapset viemään kaikkeen maailmaan.

Pääsiäisen viesti on kuin keväinen auringonpaiste, joka valaisee ja lämmittää, sulattaa lumen ja jään. Kaiken pelon, sodan ja kuoleman keskelle se tuo rohkaisun ja toivon sanoman. Jumala ei ole hylännyt meitä synnin ja kuoleman valtaan, vaan hän on tuonut meille avun Kristuksen ylösnousemuksen kautta. Me voimme yhtyä iloon yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa!

Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!
Kristus är uppstånden – sannerligen uppstånden!
Christ is risen – indeed He is risen!
Hristos voskres – voistinu voskres!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 20
  • Sivu 21
  • Sivu 22
  • Sivu 23
  • Sivu 24
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 53
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Reserviläispyöräily poljettiin puukkopitäjässä
  • Sankarivainajat – Vapautemme hinta
  • Siperian lista
  • Kirjalansalmen uusi silta parantaa huoltovarmuutta
  • Isänmaallinen iltakirkko sai väen liikkeelle Kuortaneella

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·