Perinne

Yliopistotutkija ja Suomen historian dosentti Ville Kivimäki saapuu luennoimaan Seinäjoen kaupungin valtuustosaliin 5.4.2023 klo 18.00. Luennon aiheena on Traumaattiset sotakokemukset v.1939-1945 sodissa.

Ville Kivimäki on yliopistotutkija ja Suomen historian dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti toisen maailmansodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa sekä sodastapaluun problematiikkaa 1940- ja 1950-luvuilla.

Väitöskirjassaan Battled Nerves (Åbo Akademi 2013) käsitellään suomalaissotilaiden traumaattisia kokemuksia, selviytymiskeinoja ja sotapsykiatriaa toisen maailmansodan aikana.

Suomen Akatemian rahoittamassa kolmivuotisessa tutkijatohtorihankkeessa ”Trauma ennen traumaa” (2016–19) Kivimäki on tutkinut posttraumaattisen stressin ilmentymiä suomalaisveteraanien keskuudessa välittöminä sodanjälkeisinä vuosina.

Kivimäki voitti vuonna 2013 Tieto-Finlandia palkinnon teoksella Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. Vuonna 2020 Kivimäelle myönnettiin Suomalaisen Tiedeakatemian humanisti palkinto.

Luentotilaisuus on kaikille avoin.

TERVETULOA!

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Isonkyrön sotaveteraaniyhdistys lopetettiin 31.12.2022, mutta yhdistyksen tilit ja vuosikertomus viimeiseltä toimintavuodelta hyväksyttiin tänään 24.03.2023.

Tämän viimeisen kokouksen puheenjohtajaksi oli kutsuttu veteraanipiirin toiminnnanjohtaja Pertti Kortesniemi.

Tämän jälkeen selvitysmiehillä on tehtävänä vain arkiston kerääminen Maakunta-arkistoon, kun yhdistyksen jääneet varatkin on siirretty perinnepiirin alaisuuteen Isokyrö-momentille. Patentti-ja rekisterihallitukseen teemme vielä yhdistyksen lopettamisilmoituksen.

Tämän jälkeen vuosien 1939-45 sotakokemusten siirto jää paikalliselle perinnetoimikunnalle.

Tahdomme kiittää eri yhteistyötahoja sujuvasta ja joustavasta tavasta, jolla meitä on muistettu matkan varrella!

Esko Petäjä
Lopetetun yhdistyksen varapuheenjohtaja

Kaunis keväinen sää loi valonsäteitään Seinäjoen Lakeuden puistoon, jonka talvisodasta muistuttavan patsaan läheisyyteen oli kokoontunut runsaasti yleisöä. Talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 83 vuotta 13.3.2023 klo 11:00.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Seinäjoen reserviläisyhdistykset järjestivät yhteistyössä perinteisen maakunnallisen muistohetken Seinäjoen Lakeuden puistossa Taipale-Vuosalmi – patsaalla.

Muistohetken juonsi perinteiseen tapaan vahvalla kokemuksella Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan Heikki Koivisto.

Tilaisuuteen oli kutsuttu puhumaan Rovasti Jukka Salo, joka puhui väkevästi vapaudesta ja sodassa annetuista uhreista.

”Vapauden merkityksen ymmärtää parhaiten se, joka on sen menettänyt. Se jolla ei ole päätösvaltaa omista tekemisistään, omista asioistaan. Tällaisina juhlapäivinä meidän tulee muistaa tämä. Siksi meitä on muistutettava, siksi on hyvä kokoontua yhteen, hiljentyä, katsoa taaksepäin ja ymmärtää historian merkityksen ja mitä se vaikuttaa tänä päivänä.” – Rovasti Salo osuvasti totesi.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien puheenjohtajisto laskivat seppeleen Taipale-Vuosalmi – patsaalle. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puolesta laskijana toimi piirin puheenjohtaja Mika Mäki ja Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiristä varapuheenjohtaja Raimo Rintamäki.

Seppelpartio lähetettiin myös Törnävän sankarihautausmaalle. Seppeleen laskijoita toimivat Jari Ojala ja Seppo Peltola Seinäjoen Reserviläisistä.

Seinäjoen veteraanikuoro lauloi tapansa mukaan komiasti, mutta niin lauloi myös paikalle saapunut yleisö.

Kunniavartiossa lumipukuihin sonnustautuneena ja Suomi – konepistoolein varustautuneina seisoivat Mika Lammila Seinäjoen Reserviupseerikerhosta ja Marko Pänkälä Seinäjoen Reserviläisistä.

Muistohetken saatiin kaunis keväinen auringon paiste, jonka johdosta tilaisuuteen oli saapunut noin 80 henkinen yleisö. Hienon ja arvostettavan lisävärin muistotilaisuuteen toi lähikouluista saapuneet oppilaat opettajiensa johdolla.

120-vuotias Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa tarjosi muistohetken jälkeen kahvit Seinäjoen seurakunnan tiloissa.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Katso videotaltiointi muistohetkestä:

Tasan 83 vuotta sitten ulkoasiainministeri Väinö Tanner piti radiopuhetta: ”…kumpikin sopimuspuoli lopettaa sotatoimet tänään maaliskuun 13. päivänä kello 11 Suomen aikaa.”

Tiistai, kello on noin kuusi aamulla. On talvisodan 97. päivä, viides maaliskuuta, pakkasta ja lunta on tarpeeksi. Aamu sarastaa Karjalan Kannaksella, Nurmolainen Eskadroona odottaa käskyä ensimmäiseen taisteluun, tulikasteeseensa, on odottanut jo tunnin.

Aamuhämärä ja tuntematon maasto, edessä on Äyräpään harju, kirkonmäki, aamunkajo ja on vielä hiljaista. Tutut miehet ympärillä, jännitys ja mietteet selviydynkö, on oltava mies muiden rinnalla, mitäpä jos sattuu kohdalle. Ja sitten, Oravakydön suunnalta kuuluu tykistön lähtölaukauksia ja muutaman kranaatin ryppäissä ensimmäiset iskemät etumaastoon, sekä kirkon raunioista oikealle 10-12 kappaletta, siinä kaikki.

Tarinan mukaan aamuyöllä jokin uudehkossa univormussaan ollut tykistön luutnantti olisi luvannut huomattavasti enemmän, tiedä häntä.

Kello 6:10 Eskadroonan päällikkö huutaa käskyn: ”Eskadroona eteenpäin!”. Kevyt osasto 8, ”Nurmon Eskadroona” tai ”Nurmon rakuunat” kuului omana yksikkönä talvisodan 8 Divisioonaan. Osasto oli koottu Nurmon ratsuväkisuojeluskunnan pohjalta. Jokainen mies tunsi toisensa ja osa oli myös sukulaisia, päällikkönään Raumalla syntynyt Seinäjoen-Nurmon suojeluskuntapiirin aluepäällikkö ratsuväenluutnantti Olavi Peltola. Poikkeuksena oli konekiväärijoukkue, joka koostui Ylistarolaisista. Heidän johtajanaan toimi talvisodan vänrikki Mauno Vehkaoja. Rinnalla oli kulkenut polkupyöräkomppania, jossa palveli keskipohjalaisia oli komennettu muualle.

”Eskadroona eteenpäin!” – Miehet lähtivät, paksussa lumessa tarpoen, ensimmäinen joukkue oikealta, toinen joukkue harjua vasemmalta Vuoksen puolelta ja kolmas joukkue taaempana, Konekiväärijoukkue tuki tulellaan Putkiojan ja harjun alkupään suunnasta. Joukkueiden edettyä muutama kymmenen metriä alkoi vihollisen armoton tuli. Konekiväärit, pikakiväärit ja piiskatykit ampuivat hyvistä asemista, talorauniosta, harjulta, kirkkoniemestä Vuoksen puoleltakin, lähes suojattomia hyökkääjiä vastaan. Tulituksesta selviytyminen tuntuu ihmeeltä, kaikesta huolimatta hyökkäys eteni hitaasti mutta eteni kuitenkin. Kaatuneita ja haavoittuneita alkoi tulla ja aamun tunteina heitä oli jo niin paljon, että eteneminen oli mahdotonta.

On kerrottu, että joitain taistelijoita pääsi aivan kirkon edessä olevalle kiviaidalle saakka. Kun Nurmolaisten hyökkäys hiipui, aloitti vihollinen vastahyökkäyksen. Oli peräännyttävä ja jos vain pystyi, niin yrittää auttaa haavoittuneita. Lääkintämiehet ja paarinkantajat tekivät voitavansa.

Viimeinen haavoittunut, jonka leuan oli luoti lävistänyt ja jonka rintalihakset, sekä käsivarren oli kranaatti haavoittanut, pääsi omin voimin pois seuraavaan yön hämärissä, maattuaan 16 tuntia kovassa pakkasessa. Taistelun tappiot olivat kovat, neljäkymmentäneljä kaatunutta, joista suurin osa jäi kentälle. Haavoittuneita oli noin 40-50.

Olin 1990- luvun alussa retkellä Taipale – Vuosalmi / Äyräpää – Portinhoikkan taistelupaikoilla. Matkalle osallistui myös muutama veteraani, mukana talvisodan vänrikki Mauno Vehkaoja. Matkalla huonekumppaninani oli isänsä Äyräpään taistelussa 5.3.1940 menettänyt ystävä. Oli lievästi sanottuna vaikuttavaa käydä läpi harjun taistelualue, lähes mies mieheltä, tunteet olivat pinnassa. Muistini mukaan matka Putkiojalta kirkolle ei ollut pitkä. Vehkaojan Maunon kerronta ja muistikuvat olivat selkeitä, olihan hän konekiväärijoukkueen kanssa todistamassa näkyvältä paikalta hyökkäystä.

Nurmon kirkko, sankarihaudat sekä Karjalan muistokivi 5.3.2023. Kirkkoon oli kokoontunut runsas joukko messuun ja muistamaan päivää tasan kahdeksankymmentäkolme vuotta sitten. Muistamaan miehiä, jotka eivät palanneet ja joutuivat antamaan uhrin, joka velvoittaa meitä kaikkia. Seppeleet laskettiin Nurmolaisten ja Äyräpään pitäjäseuran puolesta kunniavartioin varustetuille sankarihaudoille sekä Karjalaan jääneiden muistokivelle.

Jari Ojala
Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys