Perinne

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:n syyskokouksessa 14.11.2024 kauppaneuvos Heikki Pakari palkittiin yhdistyksen korkeimmalla huomionosoituksella, Antero Maunula -kunniakilvellä numero 3. Heikki on toiminut yhdistyksen rahastonhoitajana, edistänyt tuloksellisesti varainhankintaa ja tehnyt viime vuosina merkittävää työtä paikallisten sankarihautausmaiden hyväksi.

Heikki on omalla kustannuksellaan hankkinut useita satoja hautalyhtyjä ja pienoissuomenlippuja. Lyhdyt asetetaan haudoille syksyisin ja ne kerätään keväisin talteen. Pienoissuomenliput kiinnitetään Heikin hankkimiin suojaputkiin tärkeinä muistopäivinä, kuten kaatuneitten muistopäivänä, itsenäisyyspäivänä ja jouluna.

Heikin sitoutuminen perinteiden ja sankarivainajien muiston vaalimiseen juontaa juurensa hänen lapsuuteensa. Syntyessään kaksoisveljensä kanssa Ähtärin Alastaipaleella talvisodan kynnyksellä, varttui hän keskelle sodan arkea. Jatkosodan ajan kotirintaman tapahtumat piirtyivät lähtemättömästi hänen mieleensä.

Heikin äidin veli, vänrikki Väinö Hankola, toimi JR 58:n kranaatinheitinkomppanian tulenjohtoupseerina. Lomillaan Väinö vieraili myös Pakarin talossa, missä nuoret veljekset saivat istua hänen sylissään – rähinäremmi ja sotilaan varusteet herättivät erityisesti poikien kiinnostuksen. Iloisten hetkien rinnalla myös sodan synkempi puoli jätti pysyvät jälkensä. Kylänraiteilla nähtiin toisinaan sankarivainajia vietävän hevoskyydillä kohti kirkkomaata, ja tämä näky painui syvästi poikien mieleen.

Yksi Heikin lapsuuden mieleenpainuvimmista muistoista liittyy helmikuun 5. päivään vuonna 1943. Veljekset olivat pihalla leikkimässä ja rakensivat lumesta ruumisarkun. Kun äiti kutsui heitä syömään ja huomasi heidän tekeleensä, hän torui poikia sanoen: ”Tuo pitää heti hävittää, se ei hyvää tiedä.” Kohtalo oli kuitenkin jo sinetöinyt tapahtumat. Seuraavana päivänä perhe sai puhelinsoiton, jossa kerrottiin Väinö-enon kaatuneen Kaljalassa, lähellä vanhaa rajaa. Väinö oli ollut käymässä tulenjohtueen tähystyspaikalla, kun tarkka-ampujan luoti osui hänen päähänsä, ja hän menehtyi välittömästi.

Heikki muistaa yhä elävästi päivän, jolloin hän isänsä ja isoisänsä kanssa matkasi noutamaan Väinön arkkua Ähtärin asemalta. Hankolan talossa arkku avattiin, ja sen sisältä löytyi Väinön henkilökohtaisesti hankkima Ukko-Mauser-pistooli, joka oli asetettu hänen rintansa päälle. Ähtärin sankarihautausmaalla pidetyt sankarihautajaiset olivat veljeksille ensimmäinen kokemus tällaisesta juhlallisesta tilaisuudesta. He eivät tienneet, mitä odottaa, ja kunnialaukaukset, jotka äkisti kajahtivat, tulivat yllätyksenä ja säikäyttivät heidät. Erityisesti Heikkiin hetki teki syvän vaikutuksen, ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin hän kuulee nuo laukaukset mielessään aina astuessaan Ähtärin sankarihautausmaalle.

Sotavuodet ja Väinö-enon kohtalo ovat muovanneet pysyvästi Heikin elämänarvoja. Kun hänen kaksoisveljensä, reservin kapteeni Kauko, menehtyi marraskuussa 2022 ja nuorin veljensä, biokemian maisteri Vesa, maaliskuussa 2024, Heikki jäi veljeksistä viimeisenä tänne. Tämä sai hänet pohtimaan, mitä hän voisi vielä tehdä sankarivainajien muiston hyväksi. Näistä pohdinnoista syntyi hänen nykyinen projektinsa, jonka tarkoituksena on tuoda entistä enemmän esiin sodassa kaatuneiden perintöä. Heikin työ heijastaa hänen syvää arvostustaan ja kiitollisuuttaan niille, jotka uhrasivat kaikkensa – Pro Patria, isänmaan hyväksi.

Jari Asu
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry

Lapuan Reserviläiset järjestivät yhteistyössä Iron Point Finland aseliikkeen kanssa perinneaseammunnat itsenäisyyspäivän kunniaksi. Monelle paikalliselle tulee konepistoolin äänestä mieleen kuuluisa kohtaus Pohjanmaa elokuvasta, mutta nyt ei olla Lummukan hiekkakuopilla vaan turvallisesti ja ohjatusti Kauhavan Erämiesten ampumaradalla.

Paikalla on pöytä täynnä sotiemme aikaisia aseita, kuten legendaarisen Suomi konepistoolin eriversioita ja DP pikakivääri, joka tunnetaan paremmin nimellä Emma. Tikkakosken valmistamaan Suomi konepistooliin liitetyllä termillä Tikkakosken mannekiinilla viitataan taitavaan konepistooliampujaan ja sanonta tulikin tutuksi kansalle Tuntemattomassa sotilaassa, kun alikersantti Antero Rokka esittelee itsensä pataljoonan komentajalle: ”Maanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.”

Paikalla Kauhavalla on runsas joukko innokkaita ampujia. Osalla on ensimmäinen ampumakerta vähän vanhemmalla kalustolla. Ilahduttavaa on myös nähdä, että useampi nainenkin on paikalla. Radalle on aseteltu hieman tauluja ja peltejäkin, vaikka näissä ammunnoissa se tarkkuus ei ole niinkään isossa roolissa.

Aktiivinen yhdistys ammunnassa

Lapuan Reserviläisillä on toista sataa jäsentä ja heillä on niin sanotut avoimet säännöt, joten jäseneksi voi hakea 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen ja täten myös armeijan käymättömät voivat liittyä. Tämä on oikein hyvä asia, koska onhan Suomen perustuslaissakin määritetty, että jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen. Jokaista tarvitaan myös yhdistystoiminnassa. Lapuan Reserviläiset ovat olleet mukana vahvasti Lapuan ampumaratahankkeessa ja nyt onkin käytössä jo kilometrin mittainen pitkän matkan rata. Tavoitteena on saada paikalle myös toiminnalliseen ammuntaan tarkoitettu monttu. Muuta toimintaa yhdistyksellä on muun muassa erätaitojen ylläpito, sekä veteraani-ja perinnetyö.

Yksi paikalle saapunut Lapuan Reserviläisten jäsen on Lassi Ulvila, joka kuuluu yhdistyksen hallitukseen ja toimii siinä sihteerinä. Ulvila on aktiivinen ammunnanharrastaja, jonka lajeihin kuuluu muun muassa toiminnallinen ja maanpuolustuksellinen laji sovellettu reserviläisammunta eli tutummin SRA. Myös metsästystä harrastava Ulvila käsittelee vanhempaakin kalustoa tottuneesti ja näyttää kaikille kädestä pitäen kuinka Emman lipas täytetään.

Kaikki perinneaseet olivat seinäjokisen aseliikkeen Iron Point Finlandin ja heiltä on mahdollisuus varata tällainen ampumapäivä joko uudemmalla tai vanhemmalla kalustolla esimerkiksi yrityksen virkistyspäiväksi tai polttareihin. Siihen sisältyy hyvä opastus, jossa turvallisuus on keskeinen asia. Iron Point Finlandin kattavaan toimintaan voi tutustua lisää osoitteessa ironpoint.fi

Terhi Hakola
Ylihärmän Reserviläiset

 

”Näin oudon ilmiön syksyllä 1939 lumen aikaan, kun hanki punersi. Vanhempani sanoivat, että se tietää veristä sotaa, kun hanki punertaa niin kuin olisi vereen kastettu.”

Väitöskirjatutkija, kirjailija Satumaarit Myllyniemi saapui Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen kutsumana 30. lokakuuta Seinäjoen Apilakirjaston Jaaksi -saliin luennoimaan hieman tavallisesta poikkeavasta aiheesta, nimittäin sotien aikaan sotilaiden ja siviiliväestön kokemista selittämättömistä yliluonnollisista ilmiöistä.

Tieto erikoisesta ja mielenkiintoa herättävästä aiheesta oli tavoittanut hyvin väen, sillä maakunnan pääkaupungin kirjaston Jaaksi -salin seinät, perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemeä lainaten, suorastaan ”natajivat” liitoksistaan väenpaljoudesta johtuen. Luentoa etukäteen markkinoidessa, kansalaisia kehotettiin saapumaan kaikille avoimeen luentotilaisuuteen ajoissa, sillä paikkoja tiedettiin olevan vain ensimmäiselle sadalle henkilölle. Kymmenisen minuuttia ennen luennon käynnistymistä jouduttiinkin myymään ”ei oota” paikalle viime tinkaan saapumisen jättäneille.

Puheenjohtaja avasi luentotilaisuuden

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi oli silminnähden ilahtunut luentotilan täyttyessä äärimmilleen aiheesta kiinnostuneista kuulijoista. Perinneyhdistyksen järjestämät talvi-, jatko- ja lapin sotiin liittyvät luennot ovat kerta toisensa jälkeen olleet hyvin suosittuja, mutta nyt ensimmäistä kertaa sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Yleisömenestys on omiaan luomaan uskoa siihen, että sotahistoriallisissa luennoissa on vetovoimaa myös jatkossa. Liekö ollut suunniteltu juttu vai hyvää tuuria, että ammattitaitoiset luennoitsijat ovat saapuneet Etelä-Pohjanmaalle lähes poikkeuksetta Varsinais-Suomesta, tuumasi Kortesniemi.

Väitöskirjatutkija Satumaarit Myllyniemi oli perehtynyt aiheeseen syvällisesti ja haastatellut satoja aikalaisia tallentaen toinen toistaan mielenkiintoisempaa perimätietoa tutkimukseensa. Esityksestä sai käsityksen, että tutkimustyötä valmisteltaessa, monille erikoisista kokemuksistaan vaienneille oli tärkeää päästä viimein kertomaan omakohtaisesti koetuista selittämättömistä tapahtumista. Selkeäsanaisesta Myllyniemestä huokui rauhallisuus ja vankka asiantuntijuus teemaa kohtaan, lisäksi oli erityisen mukava nähdä tietotekniikan kyllästämässä nykyajassa luento, joka pidettiin ilman visuaalisista apulaitteistoa. Ihminen kertomassa ihmisille huoneen hämyssä, kynttilöiden valaistessa huoneen hämyä. Koettuja tarinoita, muisteluita kovista sota-ajoista ja selittämättömistä ilmiöistä osana aikaa. Kaikkine mainittuine elementteineen luento oli poikkeuksellisen mieleen jäävä kokemus.

Luentojen videointi

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen luennot pyritään videoimaan mahdollisuuksien mukaan ja tarjoamaan näin jälkikäteen mahdollisuus myös niille kiinnostuneille, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet paikalle luentoiltana. Videointi ei ole aina mahdollista ja siihen on monia syitä, kuten se, että tallennukset tehdään aina luennoitsijan luvalla. Lisäksi fyysisesti paikalle saapumista ehdottomasti puoltaa se, että luentojen jälkeen yleisö voi esittää luennoitsijalle vapaasti kysymyksiä. Ylipäätään se, että varsinaisten luento-osuuksien jälkeen tapahtuva yleisön ja luennoitsijan välinen vuorovaikutteinen keskustelu on aina hieno ja tervetullut lisä mielenkiintoiseen iltaan.

Suurta suosiota saavuttaneiden sotahistoriallisten kuukausiluentojen sarja jatkuu. Seuraamalla Lakeuden Maanpuolustajan tapahtumakalenteria tai Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen sosiaalista mediaa (Facebook / Instagram) saa parhaiten tiedon tulevista luennoista.

Jäseneksi perinnetyöhön

Vuonna 2020 perustettu Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys on Tammenlehvän perinneliiton alainen maakunnallinen toimia, joka vaalii talvi-, jatko- ja lapin sodan veteraaniperinteen muistoa Etelä-Pohjanmaan alueella. Kohtalon vuodet 1939-1945 jättivät meille perinnöksi itsenäisen isänmaan. Tärkein tavoitteemme on, että sanomamme saavuttaisi nykyisen nuorisomme ja lapsemme, vain tällöin perinnetyö jatkuu ja muistot sotasukupolvemme uhrauksista eivät himmene.

Eteläpohjalainen veteraanityö on ollut valtakunnallisestikin aina edellä käyvää ja omaperäistä. Tätä karismaattista työtä tulee jatkamaan myös Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys toivottaa tervetulleeksi ja liittymään jäsenkuntaamme kaikki, jotka haluavat toimia tarkoitusperiemme hyväksi. Maksamalla 10€ (vuosi) jäsenmaksun olet mukana veteraanien muistoa kunnioittavassa työssä. Tällä jäsenmaksulla saat kotiisi myös Kenttäpostia -lehden neljä kertaa vuodessa. Lisätietoja osoitteesta epveteraaniperinne.fi

Jani Syvänen
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Videotallenne luennosta on katsottavissa:

Pyhäinmiestenpäivän aattona 1. marraskuuta Isonkyrön sankarihautausmaalla sytytettiin ensimmäistä kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät. Paikalle oli saapunut omaisia ja muuta väkeä kunnioittamaan tilaisuutta ja sytyttämään kynttilöitä. Näin Isonkyrön perinnetoimikunnan lyhtyprojekti saatettiin päätökseen – tai oikeastaan uuden perinteen alkuun.

Pyhäinpäivän aaton iltana sytytettiin kynttilät Isonkyrön Sankarihautausmaan haudoille, Orisbergin hautausmaan Sankarivainajille, Aseveli- hautausalueen ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille uusiin hautalyhtyihin. Sankarihautausmaalle kynttilöiden sytytyshetkeen oli kokoontunut runsaslukuinen omaisten ja Isänmaan ystävien väki. Tilaisuudessa oli vahva kunnioitus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleiden ja kotirintaman ylläpitäjien periksiantamattomasta työstä; osa antoi henkensä, osa terveytensä, mutta kansamme tahto oli vahva jälleenrakennuksen alkaessa!

Sodanajan sukupolvien kunnioitukseksi Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta toteutti lyhtykeräyksen ja ensimmäisen kerran lyhtyihin sytytettiin kynttilät perjantai-iltana. Kynttilät valaisivat juuri äskenkin kuvan mukaisesti.

Lämmin kiitos kaikille lyhtykeräykseen osallistuneille, lyhtyjen pystytystalkoisiin osallistuneille ja ensimmäiseen sytytyshetkeen osallistuneille!

Meillä on tehtävä: ”Himmetä ei muistot koskaan saa!”

Jaakko Pukkinen
Isonkyrön Reserviläiset

♦ ♦ ♦ 

Taustaa lyhtyjen takana

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta aloitti toimintansa 2021. Silloin tuotiin kokoukseen ajatus lyhtyjen hankinnasta. Tämä ajatus oli ollut monella ihmisellä mielessä jo vuosia. Allekirjoittanut teki tuossa vaiheessa kartoitusta markkinoilla olevista lyhdyistä ja niiden valmistajista. Ylistarossa olivat Leijonat aiemmin järjestäneet keräyksen, jossa saatiin lyhdyt sankarihaudoille. Olimme yhteydessä ylistarolaisiin ja he kannustivat meitä aloittamaan keräyksen. He olivat päätyneet kotimaisen valmistajan lyhtyihin, joten lähdimme tutkimaan tätä vaihtoehtoa.

Näin saimme aikaan jo vuoden 2021 aikana kustannusarvion tälle projektille. Oli selvää, että kotimainen vaihtoehto on selkeästi hintavampi ja näin vaikeampi toteuttaa. Meillä oli kuitenkin ajatus isonkyrön toimikunnassa, että lyhtyjen tuli olla suomalaisvalmisteisia, koska pojat sankarihaudoissa olivat sitä myös. Ajatus oli, että ei tämän saanutkaan olla helppo projekti. Sovimme toimikunnassa että palaamme keräyksen järjestämiseen, kun meillä on aikaa keskittyä siihen paremmin.

Vuodet 2021-2022 oli Isonkyrön paikallistoimikunnassa uuden yhdistyksen ja toiminnan käynnistämisen aikaa. Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry perustettiin 2020. Isokyrö oli heti yksi aktiivisimmista toimikunnista Etelä-Pohjanmaalla, joten meillä riitti tekemistä. Allekirjoittanut toimi vielä maakunnallisen yhdistyksen tiedotustoimikunnan puheenjohtajana tuohon aikaan, joten sekin työllisti.

Vuonna 2023 oltiin tilanteessa, jossa todettiin, että nyt ryhdytään puuhamaan lyhtyjä sankarihautausmaalle. Maakunnallinen yhdistys haki meille keräysluvan ja keräys alkoi 1. lokakuuta 2023. Olimme varautuneet siihen, että tämä on vasta alkua. Ajattelimme, että saamme kasaan jonkun verran varoja, mutta varauduimme siihen, että varojen kerääminen kestää noin kaksi vuotta.

Allekirjoittanut kannusti väkeä sanomalla, että ”teemme varainkeruuta niin kauan, kun meillä on ne varat, vaikka maailman tappiin.” Yllätys oli suuri, kun saimme keskeyttää keräyksen 21. joulukuuta 2023. Eli keräys kesti vähän päälle kaksi ja puoli kuukautta ja kaikki varat olivat kasassa. Isokyröläiset ja isokyröläislähtöiset olivat todella innokkaasti mukana, yrityksiä unohtamatta. Moni harmitteli jälkeenpäin, kun eivät ehtineet osallistua keräykseen, kun se loppui niin nopeasti.

Tammikuussa alkoi lyhtyjen hankinta. Teimme silti tarkemman kartoituksen ja tarjouspyyntö kierroksen Suomen markkinoilla olevista lyhdyistä. Tässä vaiheessa saimme hyvän kuvan siitä, minkälaisia lyhtyjä markkinoilla on. Päädyimme alkuperäiseen yritykseen Kipinätuotteeseen ja heidän lyhtymalliinsa, koska muita kotimaisia lyhtyvalmistajia ei ollut tässä hintaluokassa olemassa. Tälle lyhdylle tuli myös suosituksia eri puolilta Suomea.

Kriteerinä meillä oli, että lyhdyn tuli olla kotimainen ja säänkestävä. Haluamme, että lyhdyt kestävät pitkään. Tutkimme eri referenssi-tapauksia ja selvästi eri puolella Suomea oli lyhdyistä kokemuksia. Meidän valitsema lyhtyvalmistaja sai hyvät arviot kestävyydessä. Monista ulkomaisista ratkaisuista kuultiin, että ne ovat huonossa kunnossa parissa vuodessa. Näin hankinta päätös tehtiin helmikuussa ja lyhdyt tilattiin. Lyhdyt saapuivat heinäkuussa ja valmisteltiin syksyä varten.

Ilmari Karhu Lehmäjoen puutyöltä valmisti säilytyslaatikot lyhdyille. Lyhdyt kerätään keväällä, huolletaan ja laitetaan seurakunnan varastoon kesän ajaksi.

Toimikunta kiittää lukuisia lahjoittajia; yksityisiä ja yrityksiä.

”Himmetä ei muistot saa”

Juha Rinnekari
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan
Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta