Perinne

”Näin oudon ilmiön syksyllä 1939 lumen aikaan, kun hanki punersi. Vanhempani sanoivat, että se tietää veristä sotaa, kun hanki punertaa niin kuin olisi vereen kastettu.”

Väitöskirjatutkija, kirjailija Satumaarit Myllyniemi saapui Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen kutsumana 30. lokakuuta Seinäjoen Apilakirjaston Jaaksi -saliin luennoimaan hieman tavallisesta poikkeavasta aiheesta, nimittäin sotien aikaan sotilaiden ja siviiliväestön kokemista selittämättömistä yliluonnollisista ilmiöistä.

Tieto erikoisesta ja mielenkiintoa herättävästä aiheesta oli tavoittanut hyvin väen, sillä maakunnan pääkaupungin kirjaston Jaaksi -salin seinät, perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemeä lainaten, suorastaan ”natajivat” liitoksistaan väenpaljoudesta johtuen. Luentoa etukäteen markkinoidessa, kansalaisia kehotettiin saapumaan kaikille avoimeen luentotilaisuuteen ajoissa, sillä paikkoja tiedettiin olevan vain ensimmäiselle sadalle henkilölle. Kymmenisen minuuttia ennen luennon käynnistymistä jouduttiinkin myymään ”ei oota” paikalle viime tinkaan saapumisen jättäneille.

Puheenjohtaja avasi luentotilaisuuden

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi oli silminnähden ilahtunut luentotilan täyttyessä äärimmilleen aiheesta kiinnostuneista kuulijoista. Perinneyhdistyksen järjestämät talvi-, jatko- ja lapin sotiin liittyvät luennot ovat kerta toisensa jälkeen olleet hyvin suosittuja, mutta nyt ensimmäistä kertaa sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Yleisömenestys on omiaan luomaan uskoa siihen, että sotahistoriallisissa luennoissa on vetovoimaa myös jatkossa. Liekö ollut suunniteltu juttu vai hyvää tuuria, että ammattitaitoiset luennoitsijat ovat saapuneet Etelä-Pohjanmaalle lähes poikkeuksetta Varsinais-Suomesta, tuumasi Kortesniemi.

Väitöskirjatutkija Satumaarit Myllyniemi oli perehtynyt aiheeseen syvällisesti ja haastatellut satoja aikalaisia tallentaen toinen toistaan mielenkiintoisempaa perimätietoa tutkimukseensa. Esityksestä sai käsityksen, että tutkimustyötä valmisteltaessa, monille erikoisista kokemuksistaan vaienneille oli tärkeää päästä viimein kertomaan omakohtaisesti koetuista selittämättömistä tapahtumista. Selkeäsanaisesta Myllyniemestä huokui rauhallisuus ja vankka asiantuntijuus teemaa kohtaan, lisäksi oli erityisen mukava nähdä tietotekniikan kyllästämässä nykyajassa luento, joka pidettiin ilman visuaalisista apulaitteistoa. Ihminen kertomassa ihmisille huoneen hämyssä, kynttilöiden valaistessa huoneen hämyä. Koettuja tarinoita, muisteluita kovista sota-ajoista ja selittämättömistä ilmiöistä osana aikaa. Kaikkine mainittuine elementteineen luento oli poikkeuksellisen mieleen jäävä kokemus.

Luentojen videointi

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen luennot pyritään videoimaan mahdollisuuksien mukaan ja tarjoamaan näin jälkikäteen mahdollisuus myös niille kiinnostuneille, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet paikalle luentoiltana. Videointi ei ole aina mahdollista ja siihen on monia syitä, kuten se, että tallennukset tehdään aina luennoitsijan luvalla. Lisäksi fyysisesti paikalle saapumista ehdottomasti puoltaa se, että luentojen jälkeen yleisö voi esittää luennoitsijalle vapaasti kysymyksiä. Ylipäätään se, että varsinaisten luento-osuuksien jälkeen tapahtuva yleisön ja luennoitsijan välinen vuorovaikutteinen keskustelu on aina hieno ja tervetullut lisä mielenkiintoiseen iltaan.

Suurta suosiota saavuttaneiden sotahistoriallisten kuukausiluentojen sarja jatkuu. Seuraamalla Lakeuden Maanpuolustajan tapahtumakalenteria tai Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen sosiaalista mediaa (Facebook / Instagram) saa parhaiten tiedon tulevista luennoista.

Jäseneksi perinnetyöhön

Vuonna 2020 perustettu Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys on Tammenlehvän perinneliiton alainen maakunnallinen toimia, joka vaalii talvi-, jatko- ja lapin sodan veteraaniperinteen muistoa Etelä-Pohjanmaan alueella. Kohtalon vuodet 1939-1945 jättivät meille perinnöksi itsenäisen isänmaan. Tärkein tavoitteemme on, että sanomamme saavuttaisi nykyisen nuorisomme ja lapsemme, vain tällöin perinnetyö jatkuu ja muistot sotasukupolvemme uhrauksista eivät himmene.

Eteläpohjalainen veteraanityö on ollut valtakunnallisestikin aina edellä käyvää ja omaperäistä. Tätä karismaattista työtä tulee jatkamaan myös Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys toivottaa tervetulleeksi ja liittymään jäsenkuntaamme kaikki, jotka haluavat toimia tarkoitusperiemme hyväksi. Maksamalla 10€ (vuosi) jäsenmaksun olet mukana veteraanien muistoa kunnioittavassa työssä. Tällä jäsenmaksulla saat kotiisi myös Kenttäpostia -lehden neljä kertaa vuodessa. Lisätietoja osoitteesta epveteraaniperinne.fi

Jani Syvänen
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Videotallenne luennosta on katsottavissa:

Pyhäinmiestenpäivän aattona 1. marraskuuta Isonkyrön sankarihautausmaalla sytytettiin ensimmäistä kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät. Paikalle oli saapunut omaisia ja muuta väkeä kunnioittamaan tilaisuutta ja sytyttämään kynttilöitä. Näin Isonkyrön perinnetoimikunnan lyhtyprojekti saatettiin päätökseen – tai oikeastaan uuden perinteen alkuun.

Pyhäinpäivän aaton iltana sytytettiin kynttilät Isonkyrön Sankarihautausmaan haudoille, Orisbergin hautausmaan Sankarivainajille, Aseveli- hautausalueen ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille uusiin hautalyhtyihin. Sankarihautausmaalle kynttilöiden sytytyshetkeen oli kokoontunut runsaslukuinen omaisten ja Isänmaan ystävien väki. Tilaisuudessa oli vahva kunnioitus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleiden ja kotirintaman ylläpitäjien periksiantamattomasta työstä; osa antoi henkensä, osa terveytensä, mutta kansamme tahto oli vahva jälleenrakennuksen alkaessa!

Sodanajan sukupolvien kunnioitukseksi Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta toteutti lyhtykeräyksen ja ensimmäisen kerran lyhtyihin sytytettiin kynttilät perjantai-iltana. Kynttilät valaisivat juuri äskenkin kuvan mukaisesti.

Lämmin kiitos kaikille lyhtykeräykseen osallistuneille, lyhtyjen pystytystalkoisiin osallistuneille ja ensimmäiseen sytytyshetkeen osallistuneille!

Meillä on tehtävä: ”Himmetä ei muistot koskaan saa!”

Jaakko Pukkinen
Isonkyrön Reserviläiset

♦ ♦ ♦ 

Taustaa lyhtyjen takana

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta aloitti toimintansa 2021. Silloin tuotiin kokoukseen ajatus lyhtyjen hankinnasta. Tämä ajatus oli ollut monella ihmisellä mielessä jo vuosia. Allekirjoittanut teki tuossa vaiheessa kartoitusta markkinoilla olevista lyhdyistä ja niiden valmistajista. Ylistarossa olivat Leijonat aiemmin järjestäneet keräyksen, jossa saatiin lyhdyt sankarihaudoille. Olimme yhteydessä ylistarolaisiin ja he kannustivat meitä aloittamaan keräyksen. He olivat päätyneet kotimaisen valmistajan lyhtyihin, joten lähdimme tutkimaan tätä vaihtoehtoa.

Näin saimme aikaan jo vuoden 2021 aikana kustannusarvion tälle projektille. Oli selvää, että kotimainen vaihtoehto on selkeästi hintavampi ja näin vaikeampi toteuttaa. Meillä oli kuitenkin ajatus isonkyrön toimikunnassa, että lyhtyjen tuli olla suomalaisvalmisteisia, koska pojat sankarihaudoissa olivat sitä myös. Ajatus oli, että ei tämän saanutkaan olla helppo projekti. Sovimme toimikunnassa että palaamme keräyksen järjestämiseen, kun meillä on aikaa keskittyä siihen paremmin.

Vuodet 2021-2022 oli Isonkyrön paikallistoimikunnassa uuden yhdistyksen ja toiminnan käynnistämisen aikaa. Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry perustettiin 2020. Isokyrö oli heti yksi aktiivisimmista toimikunnista Etelä-Pohjanmaalla, joten meillä riitti tekemistä. Allekirjoittanut toimi vielä maakunnallisen yhdistyksen tiedotustoimikunnan puheenjohtajana tuohon aikaan, joten sekin työllisti.

Vuonna 2023 oltiin tilanteessa, jossa todettiin, että nyt ryhdytään puuhamaan lyhtyjä sankarihautausmaalle. Maakunnallinen yhdistys haki meille keräysluvan ja keräys alkoi 1. lokakuuta 2023. Olimme varautuneet siihen, että tämä on vasta alkua. Ajattelimme, että saamme kasaan jonkun verran varoja, mutta varauduimme siihen, että varojen kerääminen kestää noin kaksi vuotta.

Allekirjoittanut kannusti väkeä sanomalla, että ”teemme varainkeruuta niin kauan, kun meillä on ne varat, vaikka maailman tappiin.” Yllätys oli suuri, kun saimme keskeyttää keräyksen 21. joulukuuta 2023. Eli keräys kesti vähän päälle kaksi ja puoli kuukautta ja kaikki varat olivat kasassa. Isokyröläiset ja isokyröläislähtöiset olivat todella innokkaasti mukana, yrityksiä unohtamatta. Moni harmitteli jälkeenpäin, kun eivät ehtineet osallistua keräykseen, kun se loppui niin nopeasti.

Tammikuussa alkoi lyhtyjen hankinta. Teimme silti tarkemman kartoituksen ja tarjouspyyntö kierroksen Suomen markkinoilla olevista lyhdyistä. Tässä vaiheessa saimme hyvän kuvan siitä, minkälaisia lyhtyjä markkinoilla on. Päädyimme alkuperäiseen yritykseen Kipinätuotteeseen ja heidän lyhtymalliinsa, koska muita kotimaisia lyhtyvalmistajia ei ollut tässä hintaluokassa olemassa. Tälle lyhdylle tuli myös suosituksia eri puolilta Suomea.

Kriteerinä meillä oli, että lyhdyn tuli olla kotimainen ja säänkestävä. Haluamme, että lyhdyt kestävät pitkään. Tutkimme eri referenssi-tapauksia ja selvästi eri puolella Suomea oli lyhdyistä kokemuksia. Meidän valitsema lyhtyvalmistaja sai hyvät arviot kestävyydessä. Monista ulkomaisista ratkaisuista kuultiin, että ne ovat huonossa kunnossa parissa vuodessa. Näin hankinta päätös tehtiin helmikuussa ja lyhdyt tilattiin. Lyhdyt saapuivat heinäkuussa ja valmisteltiin syksyä varten.

Ilmari Karhu Lehmäjoen puutyöltä valmisti säilytyslaatikot lyhdyille. Lyhdyt kerätään keväällä, huolletaan ja laitetaan seurakunnan varastoon kesän ajaksi.

Toimikunta kiittää lukuisia lahjoittajia; yksityisiä ja yrityksiä.

”Himmetä ei muistot saa”

Juha Rinnekari
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan
Perinneyhdistyksen Isonkyrön paikallistoimikunta

 

Yliluonnolliset kokemukset olivat hyvin yleisiä talvi-, jatko- ja Lapin sodassa. Kauan vaietut kertomukset sodan ja äärimmäisen hädän keskeltä ovat suomalaista vaiettua kulttuuriperintöä.

Väitöskirjatutkija Satumaarit Myllyniemi on kerännyt tutkimukseensa vuosikymmeniä vaietut sota-ajan muistot mystisistä näyistä, enteistä ja muista yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista. Myllyniemi on kerännyt tutkimukseensa runsaasti toisen maailmansodan aikaisia kertomuksia kokemuksista, joita voi luonnehtia yliluonnollisiksi.

Sodissa on koettu yliluonnollisia kokemuksia myös pelastumiseen liittyen. Kokemuksia, joissa joku miehistä kuulee määräävän äänen käskevän, että korsusta on lähdettävä. Kun he ovat lähteneet, on korsuun tullut osuma.

”Makaan suuren kalliolohkareen vieressä poterossa kovassa kranaattitulessa. Taunolla on hyvä potero kallion syvennyksessä. Yhtäkkiä Tauno juoksee aavalle kentälle ja syöksyy maakuoppaan. Samalla urkutykin ammus iskee Taunon poteroon. Kysyn myöhemmin Taunolta, miten arvasit lähteä kuopastasi vähän ennen iskua. Taunon vastaus: ”Oli pakko. Tuli käsky”. Minä kysyn, kuka käski.” (Myllyniemi, haastattelut 2017)

Väitöskirjatutkija, kirjailija Satumaarit Myllyniemi esitelmöi yliluonnollisista ilmiöistä sodissamme Seinäjoen Apila kirjaston Jaaksi -salissa keskiviikkona 30.10.2024 klo 17:00 alkaen.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n järjestämä sotahistoriallinen kuukausiluento on kaikille avoin ja maksuton.

Kuukausiluennot ovat olleet erittäin suosittuja, joten luentoon saapuvia kehotetaan saapumaan ajoissa paikalle, sillä istumapaikkoja noin sadalle kuulijalle.

Tervetuloa mielenkiintoiselle luennolle!

Jurvalaiset lähtivät talvisotaan 400 miehen voimalla marssimalla 14.10.1939 Järvenpään nuorisoseuralta Teuvan asemalle ja sieltä jatkettiin junalla Seinäjoelle.

Sotien 1939-1945 Jurvan perinnetoimikunta järjesti lauantaina 12. lokakuuta perinnemarssin alkuperäisellä 20 kilometrin reitillä. Perinnemarssille osallistui 40 marssijaa.

Marssijat lähetti matkaan majuri (evp) Erkki Rintala ja osaston vastaanotti Teuvalla maanpuolustusjärjestöjen edustajat majuri (res) Erkki Nevanperän ja reserviläisten puheenjohtajan Jarkko Tuiskun johdolla. Teuvalla Orrelassa syötiin hernekeitot ja nautittiin Teuvan kunnan tarjoamat kakkukahvit. Tämän jälkeen oli pieni yhteinen ohjelmallinen maanpuolustushetki ennen marssijoiden paluukuljetusta.

Tapahtuman järjestelyissä perinnetoimikuntaa tukivat Jurvan reserviläiset ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys.

Jaakko Liinamaa
Jurvan Reserviläiset

Seuraavassa julkaisussa tuodaan esille kahden ylihärmäläisen nuoren miehen muistoja heidän vakinaisesta asepalveluksestaan Uudenmaan Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa 1920 ja 1930 -luvuilla. Matka muistoihin tapahtuu lähinnä valokuvin ja kirjallisin dokumentein, mitä ovat matkaltaan mukaansa saaneet.

Niinhän sitä sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Voimme vain arvailla, mitä heidän mielessään on liikkunut matkatessaan kohti Lappeenrantaa, linnakasarmia ja Saimaan rantoja. He kohtasivat siellä ympäri Suomea tulleita muita alokkaita ja murteiden määrä on ollut varmasti huomattava. Mitä ovat lakeuden poijat tuumailleet, kun ovat iltalomillaan päässeet tutustumaan idän ihmeisiin ja paikalliseen kulttuuriin.

♦ ♦ ♦

Rakuuna Korpraali Ville Liinamaa Ylihärmän Yliluoman Harjun kylästä. Hän palveli Uudenmaan Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa 8.12.1924 – 3.3.1926 välisenä aikana.

Villen onnistuneesta rakuunapalveluksesta kertoo kaksikin kunniakirjaa. Ne molemmat ovat edelleenkin ripustettuna hänen kotitalonsa seinällä jälkipolvien säilyttämänä komeissa tauluraameissa. Toinen on värikäs kunniakirja/diplomi, jossa paljon kultamaalilla kirjoitettua tekstiä. Siinä lukee: Ville Liinamaa on voittanut I -palkinnon rykmentin hiihtoammunta kilpailuista. Maaliskuun 12. päivänä 1925 ja rykmentinkomentajan allekirjoitus. Liekö tuollaista kunniakirjaa enää olemassa koko Suomenmaassa.

Toinen kunniakirja, joka myöskin värikäs. Siinä lukee: Korpraali Ville Liinamaa muistoksi nuhteettomasta palveluksesta Uudenmaan Rakuunarykmentissä ja päivämäärät. Lisäksi siinä teksti: ”Kauniina eläköön tämän ajan muisto, muisto maineikkaasta Rykmentistä ja sen ylväästä menneisyydestä”. Alla paikka ja päivämäärä maaliskuun 3. päivänä 1926 sekä rykmentinkomentajan allekirjoitus.

Kahvipöydässä tutkiskelen Ville Liinamaa nuoremman kanssa hänen isästään olevia rakuuna-ajan kuvia. Totean, että kyllä ovat hienoja aikakautensa kuvia ja minulla tulee oleman runsauden pula hyvistä kuvista tähän juttuuni. Harmillisesti tuosta ajasta ei ole jäänyt mitään rakuunan päiväkirjaa tai muisteloita, mikä voisi valottaa rakuunan arkea kasarmilla.

Tyytyväisinä kuitenkin toteamme, että Villen kohdalla ovat jälkipolvet kohdelleet rakuunamuistoja sen vaatimalla kunnioituksella. Edelleenkin yläkamarin vaatehuoneesta löytyy tumma puvun takki, jota koristaa rintamuksessa merkki, jossa rakuunarykmentin tunnus. Se kertoo, että rakuunastatus on ollut aikanaan kantajalleen tärkeä.

♦ ♦ ♦

Rakuuna Onni Johannes Niemi Ylihärmän Taipaleen kylästä. Etunimenä hänestä käytettiin yleisesti ”Juhoa”, jota hän itsekin käytti. Hän palveli Uudenmaan Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa 30.8.1929 – 9.10.1930 välisenä aikana.

Hänenkin kohdallaan rakuuna-ajasta kertovat vain kuvat, jotka löytyivät hänen albumistaan jälkipolvien tallettamina. Jo hieman haalistuneet kuvat kertovat jotain rakuunan arkielämästä kasarmilla ja sen ulkopuolellakin. Vuosi sitten törmäsin noihin kuviin tätini vinkistä, kun kyselin, että olisiko paapalta jäänyt mitään kuvia esimerkiksi Talvisotaan liittyen.

Talvisodasta ei löytynyt kuvia, mutta sotaväkipalveluksesta Lappeenrannasta kylläkin. Ajattelin heti, että onpa hienoja kuvia. Ne olivat kooltaan aika pieniä ja haalistuneitakin. Joissakin löytyi teksti Saimaan Valokuvaamo. Kuvasin ne uudestaan kännykkäkameralla. Läppärin näytöllä ja hieman suurennettuna ne näyttivät jo kohtuullisilta ja selvänkin sai.

Aikanaan muistan noin rippikouluikäisenä katselleeni paapan ja mumman uuden huoneiston seinällä olevaa rakuunakuvaa pitkään. Paappa huomasi tuijotukseni ja sanoi ”siinoon minä” selvästikin ylpeällä äänellä ja vieno hymy suupielessä. Sen ikäinen Veli-Matti ei ymmärtänyt kysellä aiheesta enempää. Nyt kysyttävää olisi vaikka kuinka paljon, mutta se on kymmeniä vuosia liian myöhään. Tädiltäni Annelilta kyselin, että onko jäänyt muistiin mitään paapan kertomuksia tuosta ajasta. Se oli kerrottu, että päällystön poistuttua kasarmilta oli hänelle annettu usein vastuu tallin asioiden pyörittämisestä, häneen siis luotettiin.

Enoni Kauko kertoi, että sellainenkin kuva on olemassa missä rakuuna Niemi syöksyy täydessä laukassa ratsullaan järveen eli Saimaaseen. Sitä ei harmillisesti noitten kuvien joukosta löytynyt. Rakuunan arkielämästä ja rutiineista ei myöskään ole jäänyt mitään päiväkirjanomaisia kirjoituksia, voimme vain arvailla mitä siihen on ehkä kuulunut. Vaikka noissa kuvissa näkyy rakuunan tähtihetkiä paraateineen ja ”kihlajaiskuvineen”, on siihen kuulunut varmasti ”puuduttavaa” kasarmirutiiniakin. Eläessään paappa oli loppuun asti henkeen ja vereen hevosmiehiä. Vielä yli 70 vuotiaanakin hän laittoi varsan ja kesäaamuisin hän aina ensimmäisenä suuntasi hevoshakaan.

Kaikesta päätellen näiden kahden rakuunan muistot ovat olleet heille tärkeitä. Ne ovat pysyneet seinällä tai muuten tallessa ja jälkipolvet ovat osanneet pitää ne myös. Näiden kahden miehen tie vei uudestaan samaan suuntaa talvisodan alkaessa, heidän puolustaessa itäistä rajaamme JR 23 mukana ja sen kuudennessa komppaniassa. Vähältä piti tilanteita riitti koko tuon sodan. He molemmat selvisivät sieltä ja palasivat kotiin.

Rakuunaperinteitä kunnioittaen

Veli-Matti Keskinen
Ylihärmän Reserviläiset