Eturivissä

Kuka: Marko Tuomas Pänkälä
Sotilasarvo: Sotilasmestari (res)
Motto: ”Jokainen on oman elämänsä seppä”
Syntymäpaikka: Keitele
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Merkantti

Työura:
– Myyjä / Asko Oy
– Yrittäjä
– Matkapuhelinosaston vastuumyyjä / T&T Oy
– Myyntipäällikkö /J. Rinta-Jouppi Oy

Perhesuhteet: Vaimo Anne sekä 13 -vuotias Parson tyttökoira Xena.

Harrastukset:
Joku on joskus sanonut minulle, että ”Sinulla on harrastuksia enemmän kuin laki sallii”. Yritän tässä parhaani mukaan ”niputtaa” osan niistä ja mielestäni mahdollisesti tärkeimmät. Kotiympäristössä tehtäviini on kuulunut jo kahdeksan vuoden ajan 1800 -luvun talon sekä sen pihaympäristön restaurointia vanhaa kunnioittaen. Talon kunnostusvaiheet alkoivat aluksi kartoituksella sekä mitä voi ja kannattaa tehdä ilman liiallista purkuintoa vaalien vanhoja materiaaleja sekä työvaiheita. Päivätyön ohessa saatiin vaimon kanssa restaurointi lähes valmiiksi ja päästiin lopuksi muuttamaan nykyiseen taloomme vuonna 2020. Talon kunnostuksen ohella muut harrastukset jatkuivat lähes normaaleina ja siihen kuului ehdottomasti maanpuolustustyö eri organisaatioissa, koulutustoiminta sekä veteraanityö.

Mennään ajassa taaksepäin, aina Alavudelle ja 70-luvun lopulle sekä siitä jatkumona koko 80-luvulle. Tuona kyseisenä aikana sain kohdaltani varmasti parhaan mahdollisen kosketuksen taiteisiin sekä sen merkitykseen. Etuoikeutetusti sain tutustua naapurissani asuvaan taiteilija Voitto ”Vode” Kantokorpeen, jonka työskentelyyn sain tutustua tuona kyseisenä aikana erittäinkin läheltä. Sain hänen opastuksellaan tehdä mm. mitaleita Urho Kekkosesta ja muista kuuluisuuksista sekä oppia maalaustaiteesta ja sen syvimmän merkityksen. Tulen aina muistamaan Voden työhuoneen pellavaöljyn, öljyvärimaalien, maalauspohjien sekä tärpätinhajuisten puhdistusriepujen tuoksun saaden niistäkin rokotteeni omaan tekemiseen sekä kiinnostukseeni taiteita kohtaan.

Muutettuani Seinäjoelle nykyisen vaimoni luokse, taiteen tekeminen jatkui osaltani aina kun siihen oli mahdollisuus sekä laajensin samalla eri materiaalien käytön sekä työstötapojen muotoja. Taide on moninaista ja se puhuttelee meitä kaikkia eri tavalla ja siksi se onkin yhdistävä voimavara, tuoden eri aikakausina omat taidesuuntauksensa sekä alakulttuurinsa.

Kiinnostukseni aiheena on ollut samalla Heraldiikka ja sen tuomat lainalaiset rajaukset kiteyttämällä asiat historialliseen muottiin mahdollisimman pelkistetysti. Töitäni on ollut näyttelyissä ja kuulun Suomenselän Taiteilijaseuraan ja vuosien varrella olen suunnitellut eri yhteisöille logoja sekä mm. Seinäjoen Sotilaspiirin Killalle ansioristin, logon sekä arvokkaimpana tuleville sukupolville Seinäjoen Sotilaspiirin muistomerkin Itikanmäelle.

Digitaalinen media ja sen erikoistarpeet ovat taidemuotona luovan työskentelyn sekä editoimisen kautta tuoneet minulle uusia ulottuvuuksia kuvallisen tarjonnan lisäksi nykypäivään.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Varusmiesajan loppupuolella minua pyydettiin jäämään töihin Puolustusvoimille mutta ajatukseni oli lähteä mahdollisimman nopeasti YK- palvelukseen ja jätin tuon kortin käyttämättä silloin, joka jäi tavallaan harmittamaan minua. Kotiuduttuani varusmiespalveluksestani naapurini ja hyvä ystäväni sanoi minulle ”Hyviä kersantteja tarvitaan maanpuolustuskentässä sekä reservissä” ja kaverini isä Eero Kirmanen sai minut näin jäseneksi Alavuden Reserviläisiin.

Nykyinen vaimoni toi minut Seinäjoelle ja muuton sekä YK-palveluksen jälkeen meni muutamia vuosia, kunnes 2000-luvun alun aikaan minua pyydettiin esittäytymään Seinäjoen Reserviläisten johtoryhmälle ja siitä lähti sitten taipaleeni hallitustyöskentelyyn sekä eri tehtävien ja toimikuntien vetovastuusta reserviläisten hyväksi. Seinäjoen Reserviläisten hallituksessa olen toiminut puheenjohtajana, sihteerinä, jäsentoimikunnan puheenjohtajana, ampumavastaavana, ampuma-asekouluttajana sekä tälläkin hetkellä varapuheenjohtajana.

Seinäjoen Sotilaspiirin Killan hallitukseen tuli kutsu vuonna 2018 ja olen toiminut siellä sihteerinä sekä rahastonhoitajana vaalien Sotilaspiirin historiaa sekä kiltaperinteitä Maanpuolustuskiltojen Liiton alaisuudessa, jolla on tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuosi. Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys kutsui minut hallitukseen tänä vuonna ja toimin siellä varapuheenjohtajana sekä hallituksen jäsenenä, vaalien vapaussotiemme arvokasta perintöä tuleville sukupolville.

Toimin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd- museon Tuen toiminnantarkastajana sekä muissa maanpuolustuksen tukevissa elimissä, tuoden kirkkaana nyky- sekä tuleville sukupolville veteraaniperinnön merkitystä vapaasta ja itsenäisestä Suomesta!

Kuka: Erkki Juhani Hölsö
Sotilasarvo: Kapteeni (evp)
Motto: ”Älä epääle, minkä varmaksi tiärät!”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Isokyrö

Koulutukset:
– 2/2 ammattikoulu/ EP-KAK rakm-linja 1968-69
– Toimiupseerien Peruskurssi 33 1973-74 rt-linja
– Mestarikurssi 4 1978 rt-linja
– Luutnanttikurssi 9 1982 rt-linja

Työura:
– Metsä- rakennus- ja maataloustöitä ennen armeijaa
– 21.9.1972 – 31.8.1986 (VaaRPsto)
– 1.9.1986 – 28.2.1990 (PohmSlE)
– 1.3.1990 – 31.12.1998 (VaaRPsto)
– 1.1.1999 – 30.6.1999 (VaaSlE)
– 1.7.1999 reserviin täysin palvelleena
– Reservissä 5 kertausharjoitusta eri tehtävissä
– Nykyisin yhteisen Maa- ja metsätalousyhtymän projektien hoitoa velipojan kanssa

Perhesuhteet:
– Naimisissa Annikin kanssa vuodesta 1974
– Kaksi lasta, tyttö ja poika, poika Olli H pv:n palveluksessa
– 7 lastenlasta
– Suomenajokoira Länsilokan Linne 12 v

Harrastukset:
– Isänmaan asiat kaikilla sektoreilla
– Napuen taistelun 1714 historian elävöittäminen/Napuen perinne ja tykit ry:n toiminta
– Lions-toiminta, presidentti 22-23
– Aikuisliikunnan ohjaajatoiminta (Kyröö-kääkkis)
– Hirvenmetsästys ja siihen liittyvä talkootoiminta
– Ajokoiratoiminta
– Metsän- ja ”ulkopuhdistusalueiden” hoito
– Opastoiminta, asemiesmuseon esittelyt ja joka keväiset koululaisvierailut museolla ja tykkipuistossa
– Kiteen matkojen järjestelyt ja opastus

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Pääsin vuonna 1999 Puolustusvoimien palveluksesta reserviin ja jo vuonna 1982 alkanut painivalmennus- ja painituomarityöskentely Vaasan Voima-Veikot ry:ssa veivät tuolloin niin paljon aikaa, että reserviläistoiminta ja isänmaan asiat eivät tulleet Vaasassa kysymykseen. VVV nousikin määrätietoisen valmennuksen ja seuratyön ansiosta Suomen painin piikkipaikalle v 1999 ja keikkuu kärkikastissa hyvän perimän jälkeen edelleen. Muutettuamme v 2002 vaimon kanssa Isoonkyröön, ei mennyt aikaakaan, kun jo edesmennyt liiikuntaneuvos/res.kapt Paavo Rinta alkoi kosia minua Isonkyrön Asemiesmuseon toimintaan. Eipä kauan mennyt, kun olin jo syvästi museon toiminnassa mukana ja samalla myös Isonkyrön Reserviupseerikerhon ry:n toiminnassa.

Pian löysin myös itseni Isonkyrön Sotainvalidiosaston johtokunnasta. Entinen sotilas ei voi tälläisistä pyynnöistä kieltäytyä, pyyntö on otettava kunnia-asiana. Tämä pesti kesti 14 vuotta, aina osaston 2020 purkamiseen saakka. Toimin viimeiset vuodet osaston puheenjohtaja ja asiainhoitajana. Vuonna 2014 Isossakyrössä vietettiin Napuen taistelun 300-v muistovuotta, jonka jälleen estraadi kutsui moneen hommaan. Tästä muistovuodesta sai alkunsa myös Napuen Perinne ja Tykit ry, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimin 6 vuotta. ”Napuen Tykistö” ja on kasvanut vuosien saatossa nykyisiin mittoihin ja toimintaa riittää ympäri vuoden erilaisissa tapahtumissa.

Vuonna 2010 perustettiin kyrönmaalainen Kuivalaisen Kukkulan taistelun (1941) muistomerkkitoimikunta, joka valitsi allekirjottaneen tämän muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi. Vuonna 2011 Kiteen Välivaarassa paljastettu Kuivalaisen taistelunmuistomerkki sai Kiteellä ja koko Pohjois-Karjalassa valtavan vastaanoton, jonka seurauksena Kiteelle on paljastettu tämän jälkeen 4 kpl eteläpohjalaisten ja kiteeläisten aikaansaamaa muistomerkkiä. Sain olla näissä kaikissa projekteissä jollain tapaa mukana. Nämä edellä mainitut projektit veivät ja vievät edelleen vanhaa soturia mennessään.

Sehän on vain edelleenkin niin, että kun sotilas jotakin lupaa, se yleensä pitää ja jos ei pidä, niin se on sitten leipäkortille lähtö!

Taitaapa Erkin vanhassa komentovyössä lukea: ”OLE VALMIS!”, näin ainakin Annikki aina sanoo, kun jokin uusi Isänmaallinen projekti on taas alkamassa.

Kuka: Hannu Maunula
Sotilasarvo: Komentaja (evp)
Motto: ”Sitä saa, mitä tilaa; tyhjän saa pyytämättäkin!”
Syntymäpaikka: Seinäjoki
Asuinpaikka: Vaasa

Koulutukset:
Upseerin virkatutkinto 1978
(KadK 62, 1975 – 1978)
Jatkokoulutus edelliseen liittyen:
– merivoimien aseupseerikurssin ohjuslinja 1980
– kapteenikurssi 1981 – 1982
– taisteluväliupseerikurssi 1986 – 1987
– esiupseerikurssi 1989 – 1990
– turvallisuusupseerikurssi 1996
– turvallisuus alan erikoiskurssit 2004

Näyttötutkintomestarikoulutus (Hämeen ammattikorkeakoulu) 2005 – 2006.
Poliisihallituksen hyväksymä yksityisen turvallisuusalan voimankäyttö- (ml. ampuma-ase) ja järjestyksenvalvojakouluttaja; yksityisen turvallisuusalan kurssit (Poliisiammattikorkeakoulu)

Työura:
– Puolustusvoimat 1978 – 2004;
– Hangon Rannikkopatteristo 1978 – 1981
– Vaasan Rannikkopatteristo 1982 – 1989
– Kokkolan Sotilaspiirin Esikunta 1989 – 1990
– Asekoulu 1990 – 1993
– Vaasan Sotilasläänin Esikunta 1993 – 2004

Koulutuspäällikkö MPK:n Pohjanmaan maanpuolustuspiiri 2005 – 2023
Toiminimi Botnia-Turva 1994 –
Tuntiopettaja turvallisuusalalla (Hannu Hoffren Oy, Vamia Vaasa)

Harrastukset:
– Toiminnallinen urheiluammunta; practical, IDPA, SRA
– Kamppailulajit; MilFight, filippiiniläiset taistelutaidot
(Escrima, Pekiti-Tirsia, Baraw Sugbo)
– Kuntosali
– Moottoripyöräily
– Luontokuvaus

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Luonnollinen ”sivujuonne” päätyöhöni liittyen. Varsinkin 80- ja 90 -luvun sotilaspoliisialan kertausharjoituksiin liittyen kehkeytyi ajatus luoda jatkumoa sijoitettujen henkilöiden henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen. Tämä vahvistui, kun siirryin Vaasan sotilasläänin esikuntaan 1993 ja sain tehtäväkseni suunnitella merkittävien siviilikohteiden suojaamisen. Tähän liittyi vahvasti taktiikan ja koulutuksen kehittäminen. ”Leijonia vastaan ei taistella lampain” tarkoittaa sitä, ettei varsinaiset kertausharjoitukset riitä käden taitojen kehittämiseen. Halukkaille pitää tarjota vapaaehtoinen toiminta-alusta!

Sama vaatimus ja ajattelu jatkui ollessani Pohjanmaan komppanian päällikkönä 2006 – 2012. Tämän jälkeen toiminta on jatkunut taktisten ja toiminnallisten asekurssien sekä voimankäyttöön ja kamppailuun liittyvien kurssien pitämisenä. Naisille räätälöin ”Älä ole uhri!” koulutuksen. Ensimmäisen taktisen kiväärikurssin toteutin 1993 Keski-Pohjanmaan sissit ry:n tilaamana, mistä tilauksesta syntyi myös toinen tapahtuma.

Tämä johti sitten ajatukseen luoda seitsemän kurssia sisältävä nousujohteinen koulutuskokonaisuus. Tässä asiayhteydessä ”taktinen” tarkoittaa selkeästi taistelutaktista toimintaa partiossa ja sen osana yksilönä. ”Toiminnallinen” on toiminnalliseen ampumaurheiluun tähtäävää. Ampumateknisesti näillä ei suurta eroa ole mutta toiminnallisesti ne poikkeavat tyystin. Mielestäni nämä kaksi asiaa toteutetaan usein valitettavan väärin. Tilanne on sama, jos lähitaisteluun liittyen opetetaan pelkkää voimankäyttöä! Koska MPK:n puitteissa on luotu virallinen ampumaohjelmisto, poistui nämä taktiset kiväärikurssini koulutuskalenterista. Jatkan kuitenkin näiden pitämistä yksityisesti, koska tarvetta tällaiselle toteutukselle on!

Kuka: Jari Ojala
Sotilasarvo: Sotilasmestari (res)
Motto: ”Hakkaa päälle!”
Syntymäpaikka: Kurikka
Asuinpaikka: Seinäjoki / Nurmo

Koulutukset:
– Kansakoulu
– Ammattikoulu
– Työnantajan kurssit, koulutukset ja tutkinnot

Työura:
VR ratatekniset työt vuodesta 1974 alkaen, nyt eläkkeellä.

Perhesuhteet:
Naimisissa vaimoni kanssa, poika perheineen, jolla kolme fiksua tyttöä.

Harrastukset:
Kävely (nuorempana Marathon, ampumajuoksu- ja hiihto), – Avantosaunonta, Vapaaehtoinen maanpuolustus- ja veteraanitoiminta, muu yhdistystoiminta, sekä historiaa kevyesti.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Nuorena reserviläisurheilun- liikunnan kautta. VR:llä muutama vanhempi kaveri haastoi ampumajuoksun- ja hiihdon pariin, siitä sitten paikallisyhdistyksen johtokuntaan. Toiminnassa eri tehtävissä mm. Seinäjoen Reserviläisissä, Pohjanmaan Rauhantuvaajissa, Rakuunakillan E-P.n Eskadroonassa sekä muissa yhdistyksissä.

Kuka: Marko Kohtala
Sotilasarvo: Korpraali (res)
Motto: ”Taisteluhobitti!”
Syntymäpaikka: Kurikka
Asuinpaikka: Lapua

Koulutukset:
– Maalari
– Myyjä
– Uimavalvoja/opettaja

Työura:
– Maalarina nyt 25 vuotta
– Nuorena uimaopettajana
– Myyny en oo ikinä oikeen mitään

Perhesuhteet:
Ihana vaimo Maarika on harrastamisen mahdollistaja. 5 yhteistä lasta (4 tyttöä ja poika), 25 vuotta yhteistä matkaa takana, toivottavasti enemmän edessä.

Harrastukset:
– Airsoft
– Reserviläisyys
– Uinti
– Lenkkeily/marssit
– Ammunta
– Melonta
– Kalastus

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Ystävä yllytti tutustumaan reserviläisten toimintaan ja jäin koukkuun. (meni ehkä aavistuksen ylikin) Ennen kaikkea reserviläisyys on ihmiset ja yhteisö, jota yhdistää yhdessä tekeminen erilaisista lähtökohdista huolimatta. Terve harrastus, jolla on tarkoitus.