Kuka: Erkki Juhani Hölsö
Sotilasarvo: Kapteeni (evp)
Motto: ”Älä epääle, minkä varmaksi tiärät!”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Isokyrö
Koulutukset:
– 2/2 ammattikoulu/ EP-KAK rakm-linja 1968-69
– Toimiupseerien Peruskurssi 33 1973-74 rt-linja
– Mestarikurssi 4 1978 rt-linja
– Luutnanttikurssi 9 1982 rt-linja
Työura:
– Metsä- rakennus- ja maataloustöitä ennen armeijaa
– 21.9.1972 – 31.8.1986 (VaaRPsto)
– 1.9.1986 – 28.2.1990 (PohmSlE)
– 1.3.1990 – 31.12.1998 (VaaRPsto)
– 1.1.1999 – 30.6.1999 (VaaSlE)
– 1.7.1999 reserviin täysin palvelleena
– Reservissä 5 kertausharjoitusta eri tehtävissä
– Nykyisin yhteisen Maa- ja metsätalousyhtymän projektien hoitoa velipojan kanssa
Perhesuhteet:
– Naimisissa Annikin kanssa vuodesta 1974
– Kaksi lasta, tyttö ja poika, poika Olli H pv:n palveluksessa
– 7 lastenlasta
– Suomenajokoira Länsilokan Linne 12 v
Harrastukset:
– Isänmaan asiat kaikilla sektoreilla
– Napuen taistelun 1714 historian elävöittäminen/Napuen perinne ja tykit ry:n toiminta
– Lions-toiminta, presidentti 22-23
– Aikuisliikunnan ohjaajatoiminta (Kyröö-kääkkis)
– Hirvenmetsästys ja siihen liittyvä talkootoiminta
– Ajokoiratoiminta
– Metsän- ja ”ulkopuhdistusalueiden” hoito
– Opastoiminta, asemiesmuseon esittelyt ja joka keväiset koululaisvierailut museolla ja tykkipuistossa
– Kiteen matkojen järjestelyt ja opastus
Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Pääsin vuonna 1999 Puolustusvoimien palveluksesta reserviin ja jo vuonna 1982 alkanut painivalmennus- ja painituomarityöskentely Vaasan Voima-Veikot ry:ssa veivät tuolloin niin paljon aikaa, että reserviläistoiminta ja isänmaan asiat eivät tulleet Vaasassa kysymykseen. VVV nousikin määrätietoisen valmennuksen ja seuratyön ansiosta Suomen painin piikkipaikalle v 1999 ja keikkuu kärkikastissa hyvän perimän jälkeen edelleen. Muutettuamme v 2002 vaimon kanssa Isoonkyröön, ei mennyt aikaakaan, kun jo edesmennyt liiikuntaneuvos/res.kapt Paavo Rinta alkoi kosia minua Isonkyrön Asemiesmuseon toimintaan. Eipä kauan mennyt, kun olin jo syvästi museon toiminnassa mukana ja samalla myös Isonkyrön Reserviupseerikerhon ry:n toiminnassa.
Pian löysin myös itseni Isonkyrön Sotainvalidiosaston johtokunnasta. Entinen sotilas ei voi tälläisistä pyynnöistä kieltäytyä, pyyntö on otettava kunnia-asiana. Tämä pesti kesti 14 vuotta, aina osaston 2020 purkamiseen saakka. Toimin viimeiset vuodet osaston puheenjohtaja ja asiainhoitajana. Vuonna 2014 Isossakyrössä vietettiin Napuen taistelun 300-v muistovuotta, jonka jälleen estraadi kutsui moneen hommaan. Tästä muistovuodesta sai alkunsa myös Napuen Perinne ja Tykit ry, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimin 6 vuotta. ”Napuen Tykistö” ja on kasvanut vuosien saatossa nykyisiin mittoihin ja toimintaa riittää ympäri vuoden erilaisissa tapahtumissa.
Vuonna 2010 perustettiin kyrönmaalainen Kuivalaisen Kukkulan taistelun (1941) muistomerkkitoimikunta, joka valitsi allekirjottaneen tämän muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi. Vuonna 2011 Kiteen Välivaarassa paljastettu Kuivalaisen taistelunmuistomerkki sai Kiteellä ja koko Pohjois-Karjalassa valtavan vastaanoton, jonka seurauksena Kiteelle on paljastettu tämän jälkeen 4 kpl eteläpohjalaisten ja kiteeläisten aikaansaamaa muistomerkkiä. Sain olla näissä kaikissa projekteissä jollain tapaa mukana. Nämä edellä mainitut projektit veivät ja vievät edelleen vanhaa soturia mennessään.
Sehän on vain edelleenkin niin, että kun sotilas jotakin lupaa, se yleensä pitää ja jos ei pidä, niin se on sitten leipäkortille lähtö!
Taitaapa Erkin vanhassa komentovyössä lukea: ”OLE VALMIS!”, näin ainakin Annikki aina sanoo, kun jokin uusi Isänmaallinen projekti on taas alkamassa.
