Eturivissä

Kuka: Jouko Nygård
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Ollahan ku vanaha kenkä – eikä sitte tuumaakaan periksi!”
Syntymäpaikka: Laukaa
Asuinpaikka: Soini

Koulutukset:
– Peruskoulu
– Ammattikoulu (lihanleikkaaja)

Työura:
– Snellman, lihanleikkaaja (5 vuotta)
– Saukrast Oy, yrittäjä (1987 – jatkuu)

Perhesuhteet:
– Kolmen aikuisen lapsen isä. Leski ja seurustelen vakavissani.

Harrastukset:
– E-P:n Maakuntakomppania (jatkuu)
– Paikallinen reserviläisyhdistys ja MPK toiminta
– Metsästys ja kalastus
– ULTRA-kevyt lentokone lentäminen ja laitesukellus
– Moottoripyöräily ja tanssiminen

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Kipinän sain jo kersana äirinmairos Kauhavan ILMASK:n verkkoairan sisäpualella. Eikä tua kipinä tunnu hiipuvan, päivvastoon. Koko ikäni jollakin lailla aihees mukana ollehena tunnen olevani oikialla tiällä ja tunne senku vahavistuu. Haluan jakaa PV:ltä saamaani koulutusta kaikille halukkahille ja ehkä pikkuusen muillekkin.

Kolome vuatta sitte lopetin jänisten haukkumisen. Pyyrystimmä niitä jäliestämällä. Löyrin Reeveri-nartun Kaavilta. Kasvattaja sanoo notta yks narttu on jo luvattu ja jos tuloo kaks niin hän ottaa sen. Ja kolomas olis mulle. Oli niin epävarma lupaus notta tein varauksia muualtaki. Varasin jopa ruattista kaharesta paikasta. Skånesta kasvattaja oli ultrannu emältä 8 pentua ja ilimootti notta viikonloppuna penikoottoo. Meni viikonloppu ja meni maanantai eikä ruattinreissua kuulu.

Maanantai iltana laitoon herätystä puhelimehen ku äkkäsin viästin notta penikoonnista oli selevinny emä ja kaks urosta?!? Kaivoon puhelimestani Kaavin kasvattajan tilinron jonka sain ku sinne oli syntyny kolome narttua ja maksoon varausmaksun samantiän. Lähärin hakemahan ku tuli luavutuksen aika. Siältä oli justihin peruuntunu yhyren uroksen varaus ja kasvattajan isä sanoo notta ”Jossei hänellä olis ennestänsä neliää koiraa niin sinet tuata urosta sais”

Eipä siinä luannollensa mitään saanu ja ny mullon niitä kaks! Sisko ja sen Veli! Amorevolen Kennelin uros Oku ja narttu Papu (Okra) Molemmat ajaa jänistä, rusakkua ja sorkkaa. Jästipäinen rotu mutta kyllä koiralla luannetta olla pitää!

Ei voi muuta ku olla erittäin tyytyväänen.

Entiset tyäntekijät Alajärveltä soitti notta ”Ei taira Jokkerista enää olla”? Mä siihen notta” Kyllä muuten on! Jaa mihinkä musta viälä on? No Rautaperseajohon! Eihän siinä enää antanu luanto periksi perääntyä. Eli 1000 Mailia (1609km) ja 24h aikaa. Tankkauksista kuitit toristeheksi. Ennen Nivalaa nukaharin! Onneks vaisto ja takaa tuleva pyärä herätti.

Lopuuksi totean, jotta lapset  ja nuaret pitääs viärä vanahempiensa kans yätä myären korpehen keskustelemahan keskenänsä – iliman somea! Varustehet löytyy!

Kuka: Sari Pirttimäki
Motto: ”Asioilla on tapana järjestyä”
Syntymäpaikka: Vaasa
Asuinpaikka: Jurva

Koulutukset:
– Kauppaopisto
– Taloushallinnon ammattitutkinto

Työura:
– Taloushallinto vuodesta 1999 alkaen

Perhesuhteet:
– 3 aikuista lasta
– 1 lapsenlapsi

Harrastukset:
– Golf
– Tanssi
– Moottoripyöräily
– Frisbeegolf

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Venäjän 24.2.2022 aloittama kansanmurha Ukrainassa.

Kuka: Jari Pekka Takanen
Sotilasarvo: Vääpeli (res)
Motto: ”Suunnalla ja vaistolla”
Syntymäpaikka: Kuortane
Asuinpaikka: Kuortane

Koulutukset:
-Lähihoitaja
-Hirsityöntekijä

Työura:
– Kuortaneen Toimintakeskus
– Woodfox Oy
– Rakennustiimi Kaukola Oy
– Huvilaveistämö Martti Takanen

Perhesuhteet:
Vaimo Anne ja lapset Juho 21, Eetu 20, Jere 16, Kerttu 8 sekä kaksi valkoista koiruutta

Harrastukset:
– Lenkkeily
– Hiihto
– Pyöräily
– Suunnistus (kilpasarja)
– Yleisurheilukilpailujen organisointi
– Kitaran soitto

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Kotiuduin Pohjan prikaatista joulukuussa 1998, jonka jälkeen liityin lähes välittömästi Kuortaneen reserviläisiin. Vuonna 2000 Kuortaneen reserviläisten silloinen puheenjohtaja Jukka Vähämäki kysyi minua johtokuntaan. Johtokunnassa olen ollut siitä asti ja yhdistyksemme puheenjohtajana olen ollut nyt vuodesta 2020 alkaen. Vuosien varrella olen ollut myös useilla MPK:n kurseilla kouluttajana.

Kuka: Marko Tuomas Pänkälä
Sotilasarvo: Sotilasmestari (res)
Motto: ”Jokainen on oman elämänsä seppä”
Syntymäpaikka: Keitele
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Merkantti

Työura:
– Myyjä / Asko Oy
– Yrittäjä
– Matkapuhelinosaston vastuumyyjä / T&T Oy
– Myyntipäällikkö /J. Rinta-Jouppi Oy

Perhesuhteet: Vaimo Anne sekä 13 -vuotias Parson tyttökoira Xena.

Harrastukset:
Joku on joskus sanonut minulle, että ”Sinulla on harrastuksia enemmän kuin laki sallii”. Yritän tässä parhaani mukaan ”niputtaa” osan niistä ja mielestäni mahdollisesti tärkeimmät. Kotiympäristössä tehtäviini on kuulunut jo kahdeksan vuoden ajan 1800 -luvun talon sekä sen pihaympäristön restaurointia vanhaa kunnioittaen. Talon kunnostusvaiheet alkoivat aluksi kartoituksella sekä mitä voi ja kannattaa tehdä ilman liiallista purkuintoa vaalien vanhoja materiaaleja sekä työvaiheita. Päivätyön ohessa saatiin vaimon kanssa restaurointi lähes valmiiksi ja päästiin lopuksi muuttamaan nykyiseen taloomme vuonna 2020. Talon kunnostuksen ohella muut harrastukset jatkuivat lähes normaaleina ja siihen kuului ehdottomasti maanpuolustustyö eri organisaatioissa, koulutustoiminta sekä veteraanityö.

Mennään ajassa taaksepäin, aina Alavudelle ja 70-luvun lopulle sekä siitä jatkumona koko 80-luvulle. Tuona kyseisenä aikana sain kohdaltani varmasti parhaan mahdollisen kosketuksen taiteisiin sekä sen merkitykseen. Etuoikeutetusti sain tutustua naapurissani asuvaan taiteilija Voitto ”Vode” Kantokorpeen, jonka työskentelyyn sain tutustua tuona kyseisenä aikana erittäinkin läheltä. Sain hänen opastuksellaan tehdä mm. mitaleita Urho Kekkosesta ja muista kuuluisuuksista sekä oppia maalaustaiteesta ja sen syvimmän merkityksen. Tulen aina muistamaan Voden työhuoneen pellavaöljyn, öljyvärimaalien, maalauspohjien sekä tärpätinhajuisten puhdistusriepujen tuoksun saaden niistäkin rokotteeni omaan tekemiseen sekä kiinnostukseeni taiteita kohtaan.

Muutettuani Seinäjoelle nykyisen vaimoni luokse, taiteen tekeminen jatkui osaltani aina kun siihen oli mahdollisuus sekä laajensin samalla eri materiaalien käytön sekä työstötapojen muotoja. Taide on moninaista ja se puhuttelee meitä kaikkia eri tavalla ja siksi se onkin yhdistävä voimavara, tuoden eri aikakausina omat taidesuuntauksensa sekä alakulttuurinsa.

Kiinnostukseni aiheena on ollut samalla Heraldiikka ja sen tuomat lainalaiset rajaukset kiteyttämällä asiat historialliseen muottiin mahdollisimman pelkistetysti. Töitäni on ollut näyttelyissä ja kuulun Suomenselän Taiteilijaseuraan ja vuosien varrella olen suunnitellut eri yhteisöille logoja sekä mm. Seinäjoen Sotilaspiirin Killalle ansioristin, logon sekä arvokkaimpana tuleville sukupolville Seinäjoen Sotilaspiirin muistomerkin Itikanmäelle.

Digitaalinen media ja sen erikoistarpeet ovat taidemuotona luovan työskentelyn sekä editoimisen kautta tuoneet minulle uusia ulottuvuuksia kuvallisen tarjonnan lisäksi nykypäivään.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Varusmiesajan loppupuolella minua pyydettiin jäämään töihin Puolustusvoimille mutta ajatukseni oli lähteä mahdollisimman nopeasti YK- palvelukseen ja jätin tuon kortin käyttämättä silloin, joka jäi tavallaan harmittamaan minua. Kotiuduttuani varusmiespalveluksestani naapurini ja hyvä ystäväni sanoi minulle ”Hyviä kersantteja tarvitaan maanpuolustuskentässä sekä reservissä” ja kaverini isä Eero Kirmanen sai minut näin jäseneksi Alavuden Reserviläisiin.

Nykyinen vaimoni toi minut Seinäjoelle ja muuton sekä YK-palveluksen jälkeen meni muutamia vuosia, kunnes 2000-luvun alun aikaan minua pyydettiin esittäytymään Seinäjoen Reserviläisten johtoryhmälle ja siitä lähti sitten taipaleeni hallitustyöskentelyyn sekä eri tehtävien ja toimikuntien vetovastuusta reserviläisten hyväksi. Seinäjoen Reserviläisten hallituksessa olen toiminut puheenjohtajana, sihteerinä, jäsentoimikunnan puheenjohtajana, ampumavastaavana, ampuma-asekouluttajana sekä tälläkin hetkellä varapuheenjohtajana.

Seinäjoen Sotilaspiirin Killan hallitukseen tuli kutsu vuonna 2018 ja olen toiminut siellä sihteerinä sekä rahastonhoitajana vaalien Sotilaspiirin historiaa sekä kiltaperinteitä Maanpuolustuskiltojen Liiton alaisuudessa, jolla on tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuosi. Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys kutsui minut hallitukseen tänä vuonna ja toimin siellä varapuheenjohtajana sekä hallituksen jäsenenä, vaalien vapaussotiemme arvokasta perintöä tuleville sukupolville.

Toimin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd- museon Tuen toiminnantarkastajana sekä muissa maanpuolustuksen tukevissa elimissä, tuoden kirkkaana nyky- sekä tuleville sukupolville veteraaniperinnön merkitystä vapaasta ja itsenäisestä Suomesta!

Kuka: Erkki Juhani Hölsö
Sotilasarvo: Kapteeni (evp)
Motto: ”Älä epääle, minkä varmaksi tiärät!”
Syntymäpaikka: Isokyrö
Asuinpaikka: Isokyrö

Koulutukset:
– 2/2 ammattikoulu/ EP-KAK rakm-linja 1968-69
– Toimiupseerien Peruskurssi 33 1973-74 rt-linja
– Mestarikurssi 4 1978 rt-linja
– Luutnanttikurssi 9 1982 rt-linja

Työura:
– Metsä- rakennus- ja maataloustöitä ennen armeijaa
– 21.9.1972 – 31.8.1986 (VaaRPsto)
– 1.9.1986 – 28.2.1990 (PohmSlE)
– 1.3.1990 – 31.12.1998 (VaaRPsto)
– 1.1.1999 – 30.6.1999 (VaaSlE)
– 1.7.1999 reserviin täysin palvelleena
– Reservissä 5 kertausharjoitusta eri tehtävissä
– Nykyisin yhteisen Maa- ja metsätalousyhtymän projektien hoitoa velipojan kanssa

Perhesuhteet:
– Naimisissa Annikin kanssa vuodesta 1974
– Kaksi lasta, tyttö ja poika, poika Olli H pv:n palveluksessa
– 7 lastenlasta
– Suomenajokoira Länsilokan Linne 12 v

Harrastukset:
– Isänmaan asiat kaikilla sektoreilla
– Napuen taistelun 1714 historian elävöittäminen/Napuen perinne ja tykit ry:n toiminta
– Lions-toiminta, presidentti 22-23
– Aikuisliikunnan ohjaajatoiminta (Kyröö-kääkkis)
– Hirvenmetsästys ja siihen liittyvä talkootoiminta
– Ajokoiratoiminta
– Metsän- ja ”ulkopuhdistusalueiden” hoito
– Opastoiminta, asemiesmuseon esittelyt ja joka keväiset koululaisvierailut museolla ja tykkipuistossa
– Kiteen matkojen järjestelyt ja opastus

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Pääsin vuonna 1999 Puolustusvoimien palveluksesta reserviin ja jo vuonna 1982 alkanut painivalmennus- ja painituomarityöskentely Vaasan Voima-Veikot ry:ssa veivät tuolloin niin paljon aikaa, että reserviläistoiminta ja isänmaan asiat eivät tulleet Vaasassa kysymykseen. VVV nousikin määrätietoisen valmennuksen ja seuratyön ansiosta Suomen painin piikkipaikalle v 1999 ja keikkuu kärkikastissa hyvän perimän jälkeen edelleen. Muutettuamme v 2002 vaimon kanssa Isoonkyröön, ei mennyt aikaakaan, kun jo edesmennyt liiikuntaneuvos/res.kapt Paavo Rinta alkoi kosia minua Isonkyrön Asemiesmuseon toimintaan. Eipä kauan mennyt, kun olin jo syvästi museon toiminnassa mukana ja samalla myös Isonkyrön Reserviupseerikerhon ry:n toiminnassa.

Pian löysin myös itseni Isonkyrön Sotainvalidiosaston johtokunnasta. Entinen sotilas ei voi tälläisistä pyynnöistä kieltäytyä, pyyntö on otettava kunnia-asiana. Tämä pesti kesti 14 vuotta, aina osaston 2020 purkamiseen saakka. Toimin viimeiset vuodet osaston puheenjohtaja ja asiainhoitajana. Vuonna 2014 Isossakyrössä vietettiin Napuen taistelun 300-v muistovuotta, jonka jälleen estraadi kutsui moneen hommaan. Tästä muistovuodesta sai alkunsa myös Napuen Perinne ja Tykit ry, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimin 6 vuotta. ”Napuen Tykistö” ja on kasvanut vuosien saatossa nykyisiin mittoihin ja toimintaa riittää ympäri vuoden erilaisissa tapahtumissa.

Vuonna 2010 perustettiin kyrönmaalainen Kuivalaisen Kukkulan taistelun (1941) muistomerkkitoimikunta, joka valitsi allekirjottaneen tämän muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi. Vuonna 2011 Kiteen Välivaarassa paljastettu Kuivalaisen taistelunmuistomerkki sai Kiteellä ja koko Pohjois-Karjalassa valtavan vastaanoton, jonka seurauksena Kiteelle on paljastettu tämän jälkeen 4 kpl eteläpohjalaisten ja kiteeläisten aikaansaamaa muistomerkkiä. Sain olla näissä kaikissa projekteissä jollain tapaa mukana. Nämä edellä mainitut projektit veivät ja vievät edelleen vanhaa soturia mennessään.

Sehän on vain edelleenkin niin, että kun sotilas jotakin lupaa, se yleensä pitää ja jos ei pidä, niin se on sitten leipäkortille lähtö!

Taitaapa Erkin vanhassa komentovyössä lukea: ”OLE VALMIS!”, näin ainakin Annikki aina sanoo, kun jokin uusi Isänmaallinen projekti on taas alkamassa.