Artikkeli

Yksinkertaisesti näin
aina tässä maassa suku
suomalainen vaaraa päin
seissyt on – ei nytkään nuku.

Paljon vailla olla vois,
kaikkea ei saada saata.
Kahta ällös anna pois:
Kunniaa ja isänmaata.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sota-ajan sukupolvi, hyvät kuulijat!

Esittämieni sanojen takana on sotilaspastori Oke Peltonen 1942 julkaistussa runossaan ”Yksinkertaisesti”. Suomalaiset ja varsinkin eteläpohjaiset ovat olleet aina valmiina puolustamaan maataan ja onneksi he ovat saaneet johtajikseen taitavat sotilasjohtajat.

Suomen puolustusvoimiin perustettiin niiden syntyvaiheessa kolme ylimmän arvoluokan upseerin arvoastetta; kenraali, kenraaliluutnantti ja kenraalimajuri. Vastaavat arvot laivastossa olivat amiraali, vara-amiraali ja kontra-amiraali.

Suomen itsenäisyys ei ehtinyt saavuttaa vielä ensimmäistä syntymäpäivää, kun sen johdon taholta tehtiin esitys supistaa kenraalinarvojen lukumäärä Suomen puolustusvoimissa kolmesta yhteen ainoaan. Maamme ensimmäinen sotaministeri, kenraalimajuri Wilhelm Thesleff antoi virkakautensa lopulla Sotaministeriön käskylehdessä joulukuussa 1918 julkaistun määräyksen, jonka mukaan sotaväen arvoasteikosta poistettiin kenraalimajurin ja kenraaliluutnantin arvot ja määrättiin käyttöönotettavaksi ainoastaan yksi kenraalinarvo. Määräys peruutettiin kuitenkin jo vuoden 1919 alussa uudella määräyksellä ja vanha kolmijakoinen järjestelmä pysytettiin edelleen voimassa.

Miksi Thesleff antoi tällaisen määräyksen? Syy oli todennäköisesti inhimillinen, sillä tällä tavalla hän olisi tullut samanarvoiseksi kenraali Mannerheimin kanssa. Thesleffin ja Mannerheimin välit olivat nimittäin täysin poikki, herrat eivät sietäneet toisiaan. Yksi syy siihen, että Mannerheim oli toukokuun lopussa 1918 luopunut ylipäällikkyydestä, oli juuri tieto Thesleffin tulosta sotaministeriksi.

Kenraalinarvoja koskevan määräyksen julkaisemisvaiheessa oli jo tiedossa, että kenraali Mannerheimista tulisi uusi valtionhoitaja ja sotaministeri Thesleff saisi etsiä itselleen uuden tehtävän. Itsenäisen Suomen armeijassa on palvellut yksi ylitse muiden, kenraalien kenraali, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Marsalkan arvo ei oikeastaan ollut Suomen puolustusvoimien arvojärjestelmään kuuluva sotilasarvo, vaan se oli arvonimi, jonka tasavallan presidentti valtioneuvoston istunnossa myönsi ratsuväenkenraali Mannerheimille toukokuun 19. päivänä 1933.

Upseerinarvoihin ylentäminen tapahtuu tasavallan presidentin toimesta niin kutsutuissa kabinettikäsittelyissä, joissa esittelijänä toimii joko puolustusministeri tai puolustusvoimain komentaja. Mannerheimille annettu sotamarsalkan arvonimi myönnettiin valtioneuvoston istunnossa, kuten Suomen tasavallan presidentin suomat arvonimet myönnetään. Sitä paitsi Mannerheimiltä perittiin 4000 markan suuruinen leimavero sotamarsalkan arvonimestä, kuten arvonimistä on tapana periä. Korkeammasta upseerinarvosta ei ole koskaan peritty ylennetyiltä minkäänlaisia virallisia maksuja.

Sotamarsalkan arvo ei ollut tarkoitettu olemaan pysyvästi Suomen armeijan arvojen joukossa, se oli Mannerheimille henkilökohtaisesti annettu kunnianosoitus. Sama pätee myös Mannerheimille hänen 75-vuotispäivänään kesäkuun 4. päivänä 1942 annettuun Suomen marsalkan arvonimeen.

Sisäpalvelusohjesääntö tunsi jonkin aikaa kenraalien arvoluokan yläpuolella marsalkkojen arvoluokan, mutta Mannerheimin kuoleman jälkeen se sittemmin poistettiin. Käsitys Mannerheimistä ainutlaatuisena hahmona itsenäisen Suomen sotahistoriassa on nyttemmin vakiintunut, eikä hänen jälkeensä liene vakavasti ajateltu kenellekään toiselle marsalkan arvoa vastaavaa kunnianosoitusta myöntää.

Hyvät kuulijat!

Ylipäällikkyyden vastaanottaessaan tammikuussa 1918 Mannerheim oli Suomessa kaikille täysin tuntematon 50-vuotias Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti. Toukokuussa 1918 Mannerheim ei ollut enää suomalaisille tuntematon vaan juhlittu sankari. Hänen päämajansa sijaitsi Seinäjoella useita viikkoja helmikuun 1918 alkupäivistä alkaen. Mannerheimin ja Etelä-Pohjanmaan vaiheet liittyvät toisiinsa erityisesti vuoden 1918 vapaussodan kautta.

Suomen marsalkka Mannerheimin patsaan suunnittelu Seinäjoelle alkoi pian Mannerheimin kuoleman jälkeen johtaja Lauri Koiviston, eversti Matti Laurilan, päätoimittaja Artturi Leinosen, rehtori Hilja Riipisen ja opettaja Lempi Saunamäen toimesta. Varainkeräys hoidettiin maakunnallisesti eri pitäjissä yksityishenkilöiden toimesta. Patsas tilattiin Jääkäripataljoona 27:ssa palvelleelta jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä Lauri Leppäseltä ja se paljastettiin 4.6.1955 Keskustorilla.

Paljastusjuhlan ohjelma alkoi virren 170 ensimmäisellä säkeistöllä ”Jumala ompi linnamme…, jonka jälkeen puhui piispa Väinö Malmivaara. Puheen jälkeen veisattiin virren 170 neljäs säkeistö ja Vaasan varuskuntasoittokunta soitti Sibeliuksen Andante festivon. Paljastus- ja luovutuspuheen piti eversti Matti Laurila. Valtuuston puheenjohtajan vastaanottopuheen jälkeen suoritettiin seppelten lasku, jonka yhteydessä kouluneuvos Hilja Riipinen puhui. Sitten vuorossa oli Klemetin Vilppulan urhojen muistolle ja juhlapuhe, jonka piti kirjailija Artturi Leinonen. Puheen jälkeen Maakuntakuoro eli Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat johtajanaan opettaja Eino Kiikka ja soittokunta esittivät Sibeliuksen Finlandia-hymnin ja Kuulan Nuijamiesten marssin. Opettaja Martti Laaksi esitti vielä lausuntaa ja tilaisuus päättyi yhteiseen Maamme – lauluun.

Seinäjoelle pystytetty Suomen marsalkka Mannerheimin patsas oli tuolloin Suomen ensimmäinen julkinen Mannerheim -patsas. Nykyiselle paikalleen patsas siirrettiin 1973.
Suomen marsalkan syntymästä on kulunut tänään 154 vuotta. Päivä on myös Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, jota alettiin viettämään toukokuun 16. päivänä 1919 Helsingissä järjestetyn vapaussodan voitonparaatin vuosipäivänä nimellä armeijan lippujuhla. Toukokuun 16. vahvistettiin armeijan lippujuhlan viralliseksi juhlapäiväksi 1921 ja viralliseksi liputuspäiväksi 1934. Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä 4. kesäkuuta 1942 75 vuotta, valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi hänen syntymäpäivänsä samalla Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

Yhdistyksemme, Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys, perustettiin 4.6.1990, joten yhdistyksellämme on tänään 31-vuotissyntymäpäivä. Vietämme syntymäpäivää kutsuvieraiden kesken ja palkitsemme vuoden aikana ansioituneita jäseniämme. Yhdistyksemme järjesti keväällä yhteistyössä kuntien ja useiden yhdistysten kanssa Lakeuden maakuntamarssin, jossa yhteydessä kunnat kilpailivat keskenään prosentuaalisesti aktiivisimmasta osanotosta kunnan asukaslukuun verrattuna. Kilpailun voitti Isonkyrön kunta osallistumisprosentilla 5,50. Ojennamme kunnanjohtaja Tero Kankaanpäälle tänään Lakeuden maakuntamarssi 2021 -kunniakirjan.

Vuoden kuluttua Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivästä ja ensimmäisestä Puolustusvoimain lippujuhlan päivästä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Yhdistyksemme järjestää silloin molempiin 80-vuotispäiviin liittyvän seminaarin Seinäjoella Kampustalon Seinäjoki-salissa. Alustajiksi ovat lupautuneet jo professori Martti Häikiö ja eversti Sampo Ahto sekä puheenjohtajaksi FT Vesa Määttä. Aloitamme vuosipäivän toki täällä Suomen marsalkka Mannerheimin patsaalla.

Olette silloin kaikki sydämellisesti tervetulleita juhlaseminaariimme!

Toivotan jokaiselle hyvää puolustusvoimain lippujuhlan päivää sekä Suomen marsalkka Mannerheimin syntymän 154-vuotismuistopäivää!

Tapani Tikkala
Puheenjohtaja
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry

Eteläpohjalainen veteraaniperinnetyö kokoontuu jatkossa uuden tunnuksen alle. Valtakunnallistakin huomiota herättäneen logokilpailun voittajaksi valittiin nokialaisen Pasi Immosen ehdotus.

Uuden tunnuksen keskellä on sota-ajan uhrauksista muistuttava miekka. Miekan alaosasta versovat sotasukupolven työn mahdollistaman uuden elämän lehvät ja kaiken yllä on veteraaniperinteen tunnukseksi noussut: ”Himmetä ei muistot saa”. Lause periytyy sotaveteraani Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuuto -laulusta. Tunnus on väritykseltään sinivalkoinen, isänmaan ja Etelä-Pohjanmaan vanhojen sotilasvärien mukaan.

–Kilpailun voittanut logo kuvastaa perinneyhdistyksen tarkoitusta ja henkeä. Samalla kun huolehdimme jäljellä olevista sota-ajan sukupolven edustajista, niin myös heidän työnsä merkityksen siirtäminen tuleville sukupolville on tärkeää. Siihen työhön tarvitaan meitä kaikkia. Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin vahvaa maanpuolustushenkeä ja yhdessä tekemistä, kertoo logokilpailun tuomariston puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Risikko.

Voittajaehdotuksen tehnyt Pasi Immonen on nokialainen taide- ja mediaviestinnän graafikko ja valokuvaaja.

–Lähdin suunnittelemaan logoa hyvinkin perinteiseltä pohjalta, mikä mielestäni toimi erittäin onnistuneesti. Teimme pieniä muutoksia yhdessä tuomariston kanssa lopulliseen versioon. Se paransi ja selkeytti logon ulkoista olemusta. Mielestäni se oli hyvä ratkaisu. Useampi silmäpari näkee kokonaisuuden laajemmin kuin yksi, Immonen luonnehtii.

–Oli ilo osallistua kilpailuun ja vielä suurempi kunnia voittaa se. Kiitos vielä kerran, että sain olla mukana tässä hyvinkin mielenkiintoisessa kilpailussa ja toivon, että logo tuo iloa vielä pitkään veteraanityössä.

Kilpailun toisella palkinnolla palkittiin seinäjokelainen reserviläisaktiivi Marjo Kauppinen ja kolmannella vantaalainen graafinen suunnittelija Jaakko Tikkanen.

–Logojen suunnittelu on minulle yksi tapa kunnioittaa ja ottaa osaa vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja perinnetyöhön. Olen suunnitellut viime aikoina myös Kauhavalla syyskuussa järjestettävän Naisten Valmiusliiton NASTA FRISKI -harjoituksen logon. Kun sain tiedon tästä kilpailusta, alkoivat ideat kyteä saman tien mielessäni. Suunnittelu ja ideointi, jossa luovuus saa vallan on paras osa, Marjo Kauppinen kertoo.

–Minulla ei ole mitään maksettuja sovelluksia, vaan ideat siirtyvät valmiiksi työksi kynän ja paperin sekä ilmaisen suunnitteluohjelman kautta. Tämä saattaa aiheuttaa välillä turhautumista, kun ohjelmat ei taivu haluttuun muotoon, mutta mitään puolivalmista ei koneeltani lähde eteenpäin.

Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys haki kaikessa toiminnassa hyödynnettävää tunnusta avoimella kilpailulla. Määräaikana 1.3.–21.5. kilpailuun osallistui kaikkiaan 46 ehdotusta 25 osallistujalta.

Mukana oli niin graafisen alan ammattilaisia, harrastajasuunnittelijoita kuin veteraaniperinteen järjestöväkeäkin. Osallistuja oli runsaasti Etelä-Pohjanmaan ulkopuoleltakin, kaukaisin Ruotsista. Nuorin osallistuja oli 15-vuotias.

–Olemme tosi iloisia, että kilpailu herätti näin laajaa kiinnostusta. Ehdotukset olivat hyvin monipuolisia, perinteisistä hyvin moderneihin ja luoviin ratkaisuihin. Niistä kaikista huokuu kuitenkin laaja arvostus veteraaneja ja sotasukupolvea kohtaan. Sen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuuden veteraaniperinnetyötä, yhdistyksen puheenjohtaja Teppo Ylitalo kertoo.

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat puheenjohtajana kansanedustaja Paula Risikko Seinäjoelta sekä veteraani- ja maanpuolustustyön eteläpohjalaiset aktiivit Timo Fors, Marko Hakala, Irja Pesonen, Juha Rinnekari, Jani Syvänen ja Teppo Ylitalo. Tuomaristo käsitteli ehdotukset anonyymisti.

Kilpailun tulokset julkistettiin Seinäjoella Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolla Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.

Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys on vuonna 2020 perustettu alueellinen veteraaniperinneyhdistys. Se on perustettu yhdistämään nykyisiä veteraaniperinteen toimijoita ja ottamaan vastuu alueellisesta perinnetyöstä Etelä-Pohjanmaan maakunnassa ja Laihialla. Yhdistyksessä ovat mukana alueen kaikki veteraanijärjestöt sekä keskeiset maanpuolustus- ja perinnetoimijat.

Yhdistyksen perustaminen liittyy valtakunnalliseen veteraaniperinnetyön uudelleen organisoitumiseen. Etelä-Pohjanmaa on työssä edelläkävijä.

Lisätietoja:
Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja
Teppo Ylitalo
teppo.ylitalo@helsinki.fi
050-5909569