Maanpuolustushenkinen musiikkimies
Opettaja Jouko Siljamäki kuoli Seinäjoen keskussairaalassa 27.11.2020. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Teuvan Norinkylässä 2.3.1939.
Siljamäki syntyi Kaarlo ja Milja Siljamäen perheeseen toisena lapsena. Yhteensä perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Vanhemmat olivat innokkaita nuorisoseuralaisia, jonka liikkeen keskeinen ajatus oli kehittää nuorista hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia. Joukosta todella kasvoi tällainen ihminen. Hän oli äärimmäisen kohtelias kaikille, vaatimaton ja itseään korostamaton. Muiden tarpeet menivät hänen omien tarpeittensa edelle.
Vanhemmat kannustivat lapsiaan opintielle ja Joukokin jatkoi opintojaan Teuvan kunnallisesta kokeilukeskikoulusta Raahen opettajaseminaariin. Koko 37-vuotisen opettajauransa hän teki Teuvalla aloittaen sen Luovankylässä ja siirtyen viiden vuoden jälkeen Norin koulun johtajaopettajaksi. Hän halusi kasvattaa oppilaistaan ennen kaikkea hyväkäytöksisiä, oikeudentuntoisia ja toiset huomioon ottavia.
Siljamäki teki kaikkensa Norinkylän hyvinvoinnin eteen myös vapaa-ajalla. Hän kannusti lapsia liikunnan pariin, valmensi heitä ja toimi itse hyvänä esimerkkinä. Hän antoi pianotunteja, johti kuoroja, esiintyi laulaen ja soittaen erilaisissa tilaisuuksissa ja oli ahkera kökkämies. Isänsä tavoin hänet valittiin kihlakunnanoikeuden lautamieheksi ja oli tässäkin tehtävässä lähes 20 vuotta saaden herastuomarin arvonimen.
Maanpuolustushengen siemenen Siljamäki sai käytyään armeijan Mikkelissä 1961-62. Reservin kapteenina hän toimi mm. reserviupseerikerhon ja sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtajana sekä järjesti yli 10 vuotta paikallista sotaveteraanikeräystä. Hän toimi aloitteentekijänä sotaveteraanien haastatteluiden tallentamiselle ja oli vuonna 2017 paljastetun JR 58:n muistomerkin suunnitteluryhmässä ja rahankerääjänä. Näistä ansioistaan hän sai Suomen Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomerkin ja Veteraanivastuu ry:n kultaisen ansioristin.
Musiikki oli Siljamäelle tärkeä osa elämää lapsuudesta elämän loppuun asti. Hän lauloi mm. Jussikuorossa, esiintyi yksin ja yhdessä sisarustensa kanssa sekä soitti klarinettia Teuvan soitinyhtyeessä ja Etelä-Pohjanmaan evankelisessa puhallinorkesterissa. Jouko oli syvästi uskovainen ja hänestä huokui sisäinen rauha sekä luottamus Taivaan Isään. Avioliitto Sinikka-puolison kanssa tarjosi Joukolle elämän hienot ja onnelliset vuodet viimeiset kolme vuosikymmentä.
Ryhdikäs ja hieno ihminen jätti jälkeensä hyvän elämän opit useille sukupolville.
Elina Varamäki ja Erkki Siljamäki
Kirjoittajat ovat Jouko Siljamäen oppilas ja serkun tytär sekä serkku
”Veteraaniperinteen vaaliminen ja välittäminen seuraaville sukupolville on tärkeää. Uudessa maakunnallisessa yhdistyksessä tätä tehdään yhdessä, järjestörajat ylittäen. Tervetuloa mukaan ideoimaan. Himmetä ei muistot todellakaan saa.” – Paula Risikko
