Reservin aurinko paistoi lämpimästi eräänä syyskuisena päivänä useille sadoille varusmiehille ja -naisille. Palvelusaika päättyi, mutta mahdollisuudet maanpuolustustehtävissä jopa lisääntyivät. Reserviin pääsy avaa lukuisia ovia omasta mielenkiinnosta riippuen. Maanpuolustustahto voi olla nolla tai satakymmenen. Niille, joilla luku on lähempänä edes viittäkymmentä kuin nollaa, on minulla useita vaihtoehtoja tarjolla.
Samaan aikaan uusien reserviläisten kanssa, omasta reserviin pääsystäni tulee kuluneeksi neljä ja puoli vuotta. Palvelin Kainuun prikaatissa sotilaspoliisijoukkueessa miehistön VIP-kuljettajana. Tehtäviini kuului perinteisen spol-koulutuksen lisäksi myös arvovieraiden, etenkin silloisen prikaatinkenraalin kuljettajana (ja eräänlaisena suojausmiehenä) toimiminen. Yhdeksän kuukauden taival, joka oli alkanut toistakymmentä vuotta aikaisemmin samaisen prikaatin paraatikentällä toteamuksena, että minäkin lähden armeijaan. Paljon täytyi vettä virrata Vieremänjoessa, mutta tuli se päivä, kun prikaatin portit aukenivat ja yhdeksän kuukautta myöhemmin ne myös takanani sulkeutuivat.
Mutteivat kokonaan. Vuosia sitten syttynyt maanpuolustustahto ei ottanut sammuakseen. Tulen tässä juttusarjassa kertomaan omien kokemuksieni ja tiedusteluideni kautta niistä lukuisista mahdollisuuksista, mitkä minulle palveluksen jälkeen avautuivat. Sillä pitkään ilman kurkkusalaatteja en malttanut pysyä. Vajaa vuosi omasta kotiutumisestani astuin jo uudestaan Kainuun prikaatin porteista sisään. Tällöin reserviläisenä ja MPK:n maaliosaston jäsenenä. Olin ensimmäisissä vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa.
Osa yksi käsitteleekin MPK:n ja Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirin vapaaehtoista toimintaa. Tekisi mieli melkein luvata, että edellä mainitut organisaatiot tarjoavat jokaiselle reserviläiselle jotakin. Itse liityin välittömästi reserviläisliittoon ja Seinäjoen reserviläisiin päästyäni palveluksesta. Osalla tahto ryömiä munat turpeessa jatkuu vahvana läpi elämän, osa haluaa ottaa hetkeksi ajatukset irti palvelusajasta ennen liittymistä toimintaan mukaan ja osa jättää jokaisen muiston prikaatin porttien sisäpuolelle, eikä reserviläistoimintaa ajatella koskaan. Se on täysin hyväksyttävää, mutta..
Pois lukien käsketyt kertausharjoitukset, tuskin kukaan käskee sinua enää odottamaan korkeassapolviasennossa ”evripadia” metsän keskellä -30 asteen pakkasessa, kun tunto on lähtenyt sormista jo aikoja sitten ja leiriä on jäljellä vielä kaksi viikkoa (nämäkin muistot kultaantuvat ja parin vuoden päästä voit olla samassa tilanteessa, vapaaehtoisesti). MPK ja reserviläispiirit tarjoavat ympäri vuoden lukuisia koulutuksia, tapahtumia, messuja, kunniatehtäviä jne.
Esimerkiksi lokakuun aikana koulutuskalenterissa jo pelkästään MPK tarjoaa yli 100 mahdollisuutta erilaiseen toimintaan. Pohjanmaalle näistä mahdollisuuksista osuu seitsemän kappaletta. Lokakuu painottuu Pohjanmaalla fyysisen kunnon kehitykseen, SPOL-kiltatoimintaan, marssiharjoitukseen sekä maanpuolustuskoulutuksen kehittämiseen tulevana vuonna. Allekirjoittanut on osallistumassa näistä seitsemästä ainakin kahteen tapahtumaan.
Jo näistä esimerkeistä tulee huomanneeksi vaihtoehtojen monipuolisuuden.
Siksi en uskokaan ketään, joka kertoo tutustuneensa koulutuskalenteriin, muttei olisi löytänyt koskaan itselleen mitään kiinnostavaa. Jos näin todistetusti tapahtuisi, kehottaisin häntä liittymään etenkin oman alueen reserviläisjärjestön ja -piirin toimintaan/hallitukseen mukaan ja olla tällä tavoin mukana ideoimassa ja tuottamassa koulutuksia ja tapahtumia, jotka vastaisivat paremmin yhdessä MPK:n kanssa omia ja muiden reserviläisten tarpeita. Maanpuolustus kehittyy ja reserviläiset ovat luonnollisesti tärkeässä osassa siinä kehityksessä.
Aktiivisuus toiminnassa on täysin omassa hallussasi, mutta ole luottamuksen arvoinen. Itselläni on kokemusta muutamasta tehtävästä reserviläispiirin osalta; vuosi sitten olin messuosaston esittelijänä lippujuhlan päivänä, tänä vuonna lipunkantajana kaatuneiden muistopäivänä, toimitsijana Vahvin Reserviläinen – kilpailussa ja nyt Lakeuden Maanpuolustajan toimittajana. Toiminta toiminnan takana on siis hyvin siistiäkin varsinaisen munat turpeessa rynkyn kanssa tetsaamisen lisäksi. Ja tämä toiminta on aivan yhtä tärkeää yleisen maanpuolustustahdon ylläpidon ja markkinoinnin kannalta.
Enkä kokemuksieni perusteella vähättele ollenkaan naisten osallistumisen ja näkyvyyden merkitystä. Kaikki naiset (ja miehet) ovat käveleviä mannekiineja. Meiltä voi kysyä reserviläistoiminnasta, palvelusajasta ja -mahdollisuuksista, sekä itseltäni, että naiskollegoiltani kokemuksia naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja hakeutumisprosessista. Kannustankin rohkeasti jokaista palveluksessa olevaa, reserviin juuri siirtyneen ja pitkään reservissä olleiden tutustumaan oman reserviläispiirinsä ja -järjestönsä toimintaan, sekä MPK:n ja reserviläisliiton verkkosivuihin. Etenkin nuoret aktiivit ovat enemmän kuin tervetulleita, jotta kokeneiden konkareiden hiljainen tieto siirtyy uudelle sukupolvelle, jonka vastuulla ennemmin tai myöhemmin tämän Isänmaan maanpuolustus on, vapaaehtoisena tai käskettynä. Lisäksi toimintaan osallistuminen on nykyään täysin mahdollista myös heille, jotka eivät ole suorittaneet asepalvelusta, mutta ovat muutoin aidon kiinnostuneita vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.
Kirpeää syyssäätä ja reservin täydennyskoulutuksen tuloksia odotellen (johon muuten pureudutaan juttusarjan seuraavassa osassa),
Marjo Kauppinen