Artikkeli

Seinäjoen pommituksesta 84 vuotta

Julkaistu 19.2.2024

Harras joukko kansalaisia kokoontui 3. päivänä helmikuuta talvisena lauantaina hotelli Alman pihamaalla. Olimme muistelemassa tapahtumaa tasan 84 vuotta sitten, kuulakasta talvipäivää, joka toi sodan silloiseen kauppalaan kotirintamalle.

Katkennut taival muistomerkki hotellin edustalla, sen kyltissä ovat niiden kolmentoista uhrin nimet joidenka kohtalona oli maallisen taipaleen päättyminen vihollisen pommien surmaamina tuona talvisodan päivänä.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Jari Ojala luonsi Seinäjoen pommituksen muistohetken. Kuva: Anne Haapamäki

Palaan tuohon talviseen päivään Seinäjoella. Pommitus oli yksi tarina monien surullisten tarinoiden joukossa sodan aikana. Seinäjoen ainut pommitus vaati kolmentoista siviilin hengen. Määrä oli iso osa tuon päivän siviilialueiden pommituksen uhreista. Yhteensä kotiseudun pommitukset vaativat 3. helmikuuta vuonna 1940 neljäkymmentä kuollutta uhria ja viisikymmentä haavoittunutta.

Kaikkiaan talvisodan 105 päivän aikana kotisuomessa pommituslentojen määrä oli peräti 2726 kertaa. Pommitusten uhriluvut olivat 956 kuollutta sekä 1840 haavoittunutta kansalaista. Mielenkiintoinen vertailu jatkosotaan, jolloin pommitusten määrä oli 2581 kertaa kotisuomeen. Uhriluvut olivat lähes samat. Pommituksen uhreina kuoli tilastojen mukaan 939 ja haavoittui 3516 kansalaista, jatkosodan kestäessä kuitenkin talvisotaa huomattavasti kauemman eli kolme vuotta 86 päivää.

”Katkennut taival” -muistomerkki Hotelli Alman pihamaalla muistuttaa Seinäjoen pommituksien uhreista. Kuva: Anne Haapamäki

Talvisodassa vihollisen käytössä olivat Viron sekä mm. Leningradin alueen lentokentät. Jatkosodassa saksalaisten miehittäessä Viron (Tallinna 28.8.1941) sekä Leningradin piirityksen alkaessa 8.9.1941 mainituilta lentokentiltä ei tehty enää pommituslentoja Suomeen. Myös Suomen ilmapuolustus oli aivan jotain muuta kuin talvisodan aikana. Siinä nähdäkseni selittyy ero pommitusten ”vähäisyyteen” jatkosodan aikana.

Jatkosodan taite tuli Saksan hävitessä Stalingradin taistelun alkuvuonna 1943. Tultaessa vuoteen 1944 oli Suomen johdolle selvää, että olemme häviävällä puolella ja rauhantunnusteluja oli saatava aikaiseksi, sen osan historiasta tiedämme.

Olen kirjoittanut Seinäjoen pommituksesta pidemmän kertomuksen Lakeuden Maanpuolustajaan kaksi vuotta sitten, joten voitte kerrata halutessanne tarkemman muistelman oheisesta LINKISTÄ.

Jari Ojala

Videotallenne muistohetkestä:

Uusia ruudintuoksuja ja hylsyjä

Julkaistu 15.2.2024

On ollut ilo todeta ammuntojen saralla, että uusia ammunnan harrastajia on tullut paljon toimintaan mukaan. He ovat erittäin kiinnostuneita ja halukkaita tulla oppimaan sekä kokeilemaan uutta lajia meidän hyvässä yhteisössä.

Uudet lajin harrastajat ovatkin nopeasti omaksuneet lajin toiminnallisuuden sekä yhteenkuuluvuuden koko harrastuskentässä todella positiivisella asenteella.

Tyhjä hylsy kertoo paljon?

Mitä ihmettä tällä termillä tarkoitetaan? Muuta kuin se, että hylsy makaa lattialla muiden hylsyjen joukossa? Ennen tyhjän hylsyn lopputulemaa on tapahtunut paljon asioita, joita ampuja on joutunut ratkaisemaan ennen hyvää ja mieleenpainuvaa tulosta rinta rottingilla ja naama hymyssä.

Kerron tässä muutaman perusedellytyksen mahdollisimman hyvän tuloksen aikaansaamiseksi tarkkuusammunnassa, taktisen aseenkäytön lainalaisuudet ovat tietenkin sitten ihan toinen juttu.

Kuvaan vangittu suuliekki paljastaa, että kyseessä ei ole tähtäyksen kuivaharjoittelu. Kuva: Marko Pänkälä

Ensiksi, ammunnanharjoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman lyhyeltä matkalta, jolloin pystyy tekemään helposti omaa diagnoosia omasta ammunnasta helposti ja korjaamaan mahdollisesti omat virheensä omatoimisesti kasvattamalla matkan pituutta osaamisen edetessä.

Turvallisuus edellä

Turvallisuusasia on toinen tekijä, jonka ampuja joutuu sisäistämään turvallisen suorituksen takaamiseksi ja ampujan on aina otettava huomioon muut ampujat, sekä turvallinen aseenkäsittely suojaimia käyttäen.

Kolmantena tulee varmastikin oikeanlainen rento ampuma-asento ilman suuria lihasjännitteitä ja oikeanlainen aseen pito tukikäsineen, sekä oikeanlaista hengitystekniikkaa unohtamatta. Neljäntenä voidaan todeta tärkeä tähtäinkuvio ja kuinka kohdistaa terävän pupillinsa etutähtäimeen tarkasti. Viidentenä ja melkeinpä tärkeimpänä asiana tulee sitten iänikuinen liipaisu.

Iskemät mustalla alueella hienosti, ainoastaan yksi iskemä karannut laumasta. Kuva: Marko Pänkälä

Käden ja silmän onnistunut yhteistyö synnyttää orastavaa iloa kasvoille. Kuva: Marko Pänkälä

Vaikka kaikki muut mainitsemani asiat olisivat hyvin ”paketissa” mutta viimeisimpänä tulee vääränlainen liipaisu, voi tällä toimenpiteellä todellakin tuhota koko hyvän tuloksen. Tässä kohtaa olisi hyvä harjoitella, vaikka tyhjällä aseella puristavia laukauksia toistojen muodossa, jolloin huomaa piipun heilunnan laukauksen yhteydessä, sekä tarvittaessa lyhentää ampumamatkaa.

Laukauksen jälkeen on myös hyvä pitää muistissa liipaisimen jälkipuristus, joka auttaa myös tuohon nyppäävään liikerataan.

Yhtenä tärkeänä asiana on tietenkin oman mielen ja stressitason hallinta, jota ajan mittaan pystyy opettelemaan ja suodattamaan, sekä omanansa kilpailutason ammunnat ja niihin valmistautuminen. Tähän täytyy vielä sanoa, että aika usein kuulee ampujilta mietelauseen ”Tämä on niin hienoa toimintaa, että kaikki työpaineet unohtuvat hetkeksi” – ja tämä on todellakin totta!

Priimaa pukkaa! Osumapiste hieman oikealla, mutta kelpo kasa kuitenkin. Kuva: Marko Pänkälä

Tässä oli muutamia teesejä, joita kannatta muistaa ja opetella hyvän ampumasuoritteen läpikäymiseksi kokonaisvaltaisesti ja kaikki tekeminen vaatii niitä elintärkeitä toistoja edistymisen takaamiseksi.

Voin varmaan tässä monen suulla todeta, että monen ammunnan harrastajan tämä laji on ottanut omakseen ja kilpailevat tälläkin hetkellä erittäin korkealla tasolla.

Tervetuloa kaikki reserviläistoiminnasta tai ammunnanharrastamisesta kiinnostuneet mukaan Reserviläisjärjestöjen, MPK:n tai Puolustusvoimien ylläpitämiin maakuntakomppanioihin mukaan. Teitä jokaista tarvitaan ja sitoudutaan yhdessä maanpuolustuksen hyväksi!

Tästä on hyvä jatkaa!

Marko Pänkälä
Ammunnanjohtaja
Seinäjoen Reserviläiset

Kirjaesittelyssä: Sairaslinja-autonkuljettaja sotatiellä

Julkaistu 12.2.2024

Sairaslinja-autoksi muutettu vanha linja-auto on matkalla kenttäsairaalasta kohti sotasairaalaa. Matka on pitkä ja tie huonossa kunnossa. Kyydissä on arvokas lasti:
parikymmentä vaikeasti haavoittunutta sotilasta.

Ratin takana on alahärmäläinen Erkki Malmi 19. Sairasautokomppaniasta. Tämä kylmähermoinen nuorimies on kutsumustehtävässään niin automiehenä kuin auttajanakin. Hän kuljetti jatkosodan aikana potilaita, sotilaita, sotaherroja ja rintamakiertueiden kuuluisia taiteilijoita.

Välillä Erkki pysäyttää auton. Hän ryhtyy lääkintämieheksi ja tarjoaa halukkaille vettä kenttäpullosta. Joku tarvitsee lisää sidettä, joku lohduttajaa, joku oksennuspussia. Hoitajaa siellä olisi tarvittu, mutta heitä ei riittänyt kaikkien sairaslinja-autojen matkaan. Henkisesti vammautuneet oli pitänyt sitoa penkkiin kiinni itsetuhoisuuden takia. Erkin on luotettava itseensä ja siihen, että auton moottori ja renkaat kestävät, ja siihen, että viholliskoneiden lentäjät kunnioittavat autoon maalattuja Punaisia Ristejä.

Tämän vuonna 1921 syntyneen sotilaan isä oli alahärmäläinen vapaussoturi Vihtori Malmi. Hän lähti huhtikuussa 1930 kaivostöihin Kanadaan ja Lyyli-vaimosta, viiden lapsen äidistä, tuli niin kutsuttu amerikanleski ja Haapalan tilan isäntä. Erkki liittyi Alahärmän suojeluskunnan poikaosastoon ollessaan toisella kymmenellä. Kansakoulun opettajat olivat IKL:n (Isänmaallinen Kansanliike) vahvimpia kannattajia ja ”se meidän poikaosastotoiminta oli sitte sen mukaasta”. Vuonna 1937 Erkki liittyi suojeluskuntaan ja Sylvi-sisko Lotta Svärdiin.

Lääkintähenkilöstön sotatyö on ainakin osin jäänyt varsinaisen sodankäynnin varjoon. Tallennettua aineistoa on, mutta esimerkiksi hoitohenkilökunnan osalta on usein käynyt niin, että asioita on romantisoitu tai kuvaukset jäävät liian yleiselle tasolle tai keskittyvät muihin, sinänsä kiinnostaviin asioihin, kuten ihmissuhteisiin. Erkki Malmilta tallennettu muistitieto on arvokasta jo sinänsä, mutta tätä taustaa vasten se on vieläkin arvokkaampaa.

”Heti, kun sota oli loppunut, Erkki joutui sairaslinja-autonsa kanssa purkamaan miinoja aselepolinjalle Taipaleenjoella. Kun hän lähti sieltä takaisin asemapaikkaansa, niin mikä lie, tuli, ja hän lähti päinvastaiseen suuntaan. Jo matkatessa hänestä tuntui, että nyt ei näytä ihan tutulta, mutta painelin menemään. Jo kohta tiellä oli naapuri käsi pystyssä ja minä säikähdin, että mitähän nyt tapahtuu. Nuori vartiomies resuisissa virkavaatteissa, aseensa kanssa osoittaa: Niet… niet… NIET. Erkki yritti selittää, että nyt on sattunut vahinko, eikä hän tiedä, mihin hänen pitäisi mennä. Veli-venäläinen ymmärsi yskän ja piirsi tupakka-askin kanteen kartan, neuvoen mihin Erkin pitää mennä. Hän teki täyskäännöksen ja palasi kotimaahan, vahingoittumattomana.”

FT Jaana Laamanen on muistitiedosta kiinnostunut tutkija. Tämä kirja on maitolaiturimaisteriksikin kutsutun kansatieteilijän kahdeksas tietokirja.

Palvelukustanne, Bookcover Oy, joulukuu 2023. Kirjaa myy netissä mm. Bookcover-kauppa.fi

Lisätietoa: www.maitolaiturimaisteri.fi
jaana@maitolaiturimaisteri.fi

Historiantutkija Ville Jalovaara saapuu luennoimaan Helsingin kohtalokkaista hetkistä Seinäjoelle

Julkaistu 10.2.2024

Monet suurkaupungit tuhoutuivat toisen maailmansodan massiivissa pommituksissa kokonaan. Helsinki kuitenkin pelastui kuin ihmeen kaupalla Neuvostoliiton pommikoneiden hyökätessä helmikuussa 1944. Historiantutkija dosentti Ville Jalovaara saapuu luennoimaan Helsingin kohtalokkaista hetkistä Seinäjoelle.

Helsingissä kaupungin sireenit alkoivat soida ilmahälytyksen merkiksi 6. helmikuuta 1944, kun Neuvostoliiton pommikoneet aloittivat pääkaupungin massiivisen moukaroinnin. Pommituksen tarkoituksena oli pakottaa Suomi irti sodasta. Helsingin tuhoaminen ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti. Monet suurkaupungit tuhoutuivat kokonaan toisen maailmansodan valtavissa pommituksissa, mutta Helsinki pelastui vastoin kaikkia odotuksia kuin ihmeen kaupalla. Miten Helsinki selvisi siihen kohdistuneesta valtavasta hyökkäyksestä?

Ratakatu 27.2.1944. Kadun vasemmalla puolella Suomalainen normaalilyseo, joka vaurioitui pahoin suurpommituksissa. Kuva: Taavi Patoharju

Saksasta ostettiin uusinta ilmatorjuntakalustoa. Puolustuksen kannalta tärkeimpiä olivat 88 mm:n RMB-ilmatorjuntatykit. Tykkipatterit sijaitsivat kaupungin ympärillä ja edustan saarilla. Kuvassa kakkostykki Käpylän Taivaskalliolla. Kuva: SA-Kuva

Ville Jalovaara on kirjoittanut useita historiaa käsitteleviä teoksia ja uutuus kirjassaan Helsinki 1944 – Taistelu pääkaupungista, hän palaa sota-arkistoihin. Jalovaara kertoo luennossaan mitä Suomen kohtalon hetkinä oikein tapahtui.

Ville Jalovaara on toisen maailmansodan ja kylmän sodan historiaan erikoistunut historian dosentti ja tutkija Lisäksi hänen kirjoittamia teoksia ovat muun muassa Piispa Wallinmaan surma ja Lähemmäksi muuta Suomea.

♦ ♦ ♦

Historiantutkija dosentti Ville Jalovaara saapuu luennoimaan pääkaupungin kohtalon hetkistä Seinäjoelle kirjaston Jaaksi-saliin 17.2.2024 klo 14:00 alkaen.

Luentotilaisuus on avoin ja maksuton.

Tervetuloa!

Järjestäjänä: Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Lakeuden Maanpuolustajan helmikuun 2024 henkilökuvassa Bálint Berki

Julkaistu 9.2.2024

Kersantti Berki suojelutiedusteluvaunun operaattorina Reccex13 harjoituksessa Tanskassa. Kuva: Bálint Berki — Kersantti Berki suojelutiedusteluvaunun operaattorina Reccex13 harjoituksessa Tanskassa.

Kuka: Bálint Berki
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Pate hoitaa!”
Syntymäpaikka: Kauhajoki
Asuinpaikka: Koskenkorva, Ilmajoki
Perhesuhteet: Naimaton

Koulutukset:
– Turvallisuusalan perustutkinto, turvallisuusvalvoja
– Erilaisia vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja sopimuspalokuntien kursseja

Työura:
– Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos; Kauhajoen VPK, sammutusmies, 2010 – jatkuu
– Securitas Oy, vanhempi vartija, 2014 – jatkuu
– Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos; Koskenkorvan VPK, sammutusmies, 2019 – jatkuu

Aallon Patteriston perinnetoimikunnan paljastamalla Tykistön muistomerkillä Kiteellä 2021. Bálint Berki perinnepuvussa m/36, lottapuvussa Anniina Aho. Kuva: Tuomo Aho

Harrastukset:
– VPK (hälytystehtävät, palokuntanuorisotyö, talkoot, jne.)
– Maanpuolustus (reserviläiset, perinneyhdistykset, jne.)
– Musiikki (trumpetti, maanpuolustussoittokunta, jne.)
– Luottamustehtävät (kunnanvaltuutettu, lautamies, jne.)
– Kaikenlainen vanhojen asioiden kanssa puuhastelu

Sankarihautajaiset ovat sykähdyttävimmät kunniatehtävät. Kuvassa Pohjanmaan Maanpuolustussoittokunta soittaa vänrikki Esko Paavilaisen (1922-1944) sankarihautajaisissa Vaasassa 2021. Soittokuntaa johtaa kapteeni Sami Salmivuori ja kersantti Berki vasemmalla trumpetin kanssa. Kuva: Tapani Tikkala

Kahden paloaseman VPK-laisella (oik.) on silmää vanhalle palokalustolle (vas.). 2023 Saksassa CISOR kurssilla bongattu paikallisten lentoreserviläisten MB Unimog lentokenttäpaloauto. Jos musiikaalisuus tulee äidiltä, kiinnostus vanhoihin autoihin tulee isältä. Haastattelua tehdessä Bálint on juuri tehnyt kaupat kahdesta Saab 900:sta, entisistä poliisin ja pelastuslaitoksen autoista. Projekteissa on vahvasti mukana myös nuorimmainen veli (moottorialikersantti ja nuorempi sammutusmies). Keskimmäinen veli on lääkintäkersantti. Kuvat: Bálint Berki

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Hakeuduin mukaan päästyäni intistä. Perinteisten lapsuuden poliisi/palomies, yms. toiveammattien lisäksi sytykkeinä olivat myös historia, musiikki ja vanhemmistani poikkeava arvomaailma.

Äiti värvättiin Kauhajoelle Panula-opiston palvelukseen Unkarista vuonna 1989. Isä tuli mukana, lapsia syntyi neljä ja kaikki saatiin syntyperän perusteella Unkarin kansalaisuus. Koulussa sain tietää Suomen ja Unkarin veljeskansayhteydestä, mikä herätti kiinnostuksen molempien maiden historiaan. Isä ei ole muistellut hyvällä inttiaikaansa Unkarin kansanarmeijassa, eikä Unkarissa ole Natoon liittymisen jälkeen ollut yleistä asevelvollisuutta, joten maanpuolustus ja isänmaallisuus ei ollut meillä yhtä arvossaan kuin suomalaisilla. Minuun itseeni Suomen säästyminen Unkarin ja Viron kohtaloilta teki suuren vaikutuksen.

10-vuotiaana aloin soittaa trumpettia. Kerran opettajani vei meidät oppilaat Pohjanmaan sotilassoittokunnan konserttiin: Sotilasmusiikki osui ja upposi. Aloitin myös palokuntanuorissa samoihin aikoihin, myöhemmin Suomen kansalaisuuden ja varusmiespalveluksen välttämättömyys kirkastui uravalintoja miettiessä.

Vaatimattomina ihmisinä vanhemmat katsoivat, että eiköhän siihen mennessä 20 vuoden ura Suomessa täytä kansalaisuuskriteerit ja lopulta hakivat ja saivat Unkarin rinnalle Suomen kansalaisuuden koko perheelle. Tuolloin 16-vuotiaana turvallisuusalan opiskelijana päätin maksaa Suomelle takaisin tätä kunniavelkaa parhaani mukaan. Ammattikoulussa pääsimme MPK:n kursseille Lohtajalle ja kh-vuorokausiakin alkoi kertyä jo alaikäisenä Pohjanmaan Maanpuolustussoittokunnassa. (Suupohjan Puhallinorkesteri)

Varusmiespalveluksen suoritin Keuruulla, 1/13 PionR/KSPionP/SluK. Suojeluaselajissa pääsin hyödyntämään ja kehittämään palokuntaosaamistani. Suojelutiedusteluryhmänjohtajan koulutuksen lisäksi sain koulutuksen myös Suojelun Erikoisosastoon (SEO), palveluksen kohokohta oli Nordefco Reccex2013 harjoitus Tanskassa. Intin jälkeen liityin reserviläisiin ja myöhemmin myös mm. sotaveteraanien kannattajajäseneksi, Vapaussodan perinneyhdistykseen ja moneen muuhun.

Reservissä olen vaihtelevasti käynyt kertaamassa ja kouluttautunut MPK:n ja sopimuspalokuntien kursseilla, mainittakoon viimeisimpinä vuoden 2023 Alueellinen maanpuolustuskurssi (Ylihärmä, Kauhava) ja CISOR nuorten aliupseerien johtamiskurssi (Appen, Saksa). Sotilasvala on saanut vahvennusta myös tuomarinvakuutuksen muodossa. Kun maan ja kansan palveleminen on läsnä siviilityössä ja harrastuksissa, niin voinee sanoa että se on aina ja kaikkialla.