• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Artikkeli

Isonkyrön Reserviupseerikerho täytti 70 vuotta

Julkaistu 11.3.2024

Isonkyrön Reserviupseerikerhon 70-vuotista taivalta juhlistettiin 7. maaliskuuta arvokkaat historialliset puitteet tarjonneessa Pohjankyrö -talossa, joka on myös paikkakunnan entinen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd- talo vuodelta 1939. Tervetulosanat lausui juhlivan reserviupseerikerhon puheenjohtaja Antti Iivari ja kerhon vaiheita vuosien varrelta muisteli pitkäaikainen entinen puheenjohtaja Mikko Jylhä.

Suomessa saatiin vapaussodan jälkeen vähitellen käyntiin organisoitu reserviupseerien koulutus, ja sen myötä heräsi tarve yhteydenpidosta myös koulutuksen jälkeen. Vuonna 1925 perustettiin Helsingissä Reserviupseerikerho, jonka toimialueena oli koko maa. Pikku hiljaa kerhoja perustettiin muuallekin ja vuonna 1931 organisoiduttiin Reserviupseeriliitoksi. Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen kerho perustettiin Ähtäriin vuonna 1933. Vuonna 1952 kerhoja oli jo yhdeksän ja silloin perustettiin Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri. 1950-luvun loppuun mennessä oltiin nykyisen kaltaisessa parinkymmenen kerhon määrässä.

Yhdistyksen puheenjohtaja Antti Iivari toivotti juhlaväen tervetulleeksi. Kuva: Esko Petäjä

28.2.1954 kokoontui pankinjohtaja Viljo Knaapin kotiin toistakymmentä miestä Isonkyrön Reserviupseerikerhon perustamiskokoukseen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eino Komsi. Alkuvaiheissa toiminnassa oli tervettä henkilökiertoa, sillä puheenjohtajat vaihtuivat parin, kolmen vuoden välein. Pollarin Väinön ja allekirjoittaneen kohdalla homma sitten ”tökkäsi”, ja puheenjohtajakausi venyi turhan pitkäksi. Antti Iivari on kerhon 14. puheenjohtaja.

Kerholla oli alkuvaiheissa jopa oma toimitila, sillä Orisbergin kartano luovutti Tammenpään torpan asuinrakennuksen Isonkyrön ja Ylistaron reserviupseerien yhteiseen käyttöön. Tilasta luovuttiin kuitenkin jo 1960-luvun alussa.

Kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja Mikko Jylhä esitti historiikin. Kuva: Esko Petäjä

Yhteistyö Isonkyrön Reserviläiset ry:n eli entisen Aliupseeriyhdistyksen kanssa on ollut aina luontevaa. Kaikki suuremmat hankkeet on toteutettu yhdessä ja sekä syys- että kevätkokouksissa on hyödynnetty yhteistä ohjelmaa. Yhteistä on myös varainhankinta, jonka ytimenä on perinteinen joulukuusimyynti.

Takavuosina iso osa perinnetyötä olivat sotainvalidi- ja sotaveteraanikeräykset. Kunnianosoitukset sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä ja kaatuneiden muistopäivänä toteutetaan Isossakyrössä juhlavasti. Kun Suomi vuonna 2017 täytti sata vuotta, sankarihaudalla oli itsenäisyyspäivänä parivartio koko vuorokauden ajan – yhteensä noin sata vartiomiestä ja -naista. Jouluaaton vartioonkin on kasvava määrä halukkaita. Viimeiseen kymmeneen vuoteen mahtuu myös kahdet sankarihautajaiset, kun Kannakselta löytyneiden vainajien jäännökset saatettiin haudan lepoon. Kesällä 2023 juhlistettiin sankaripatsaan 100-vuotistaivalta.

Juhlapuhujana oli Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Aaro Mäkelä, joka on ollut jonkin aikaa myös juhlivan yhdistyksen jäsen. Kuva: Esko Petäjä

Kerhon jäsenet ovat olleet vahvasti mukana kahdessa suuressa hankkeessa. Ensimmäinen oli v. 1994 Asemies-tapahtuma, jonka jatkoksi syntyi Asemies-museo. Toinen oli kesällä 2011 Kiteelle pystytetty Kuivalaisen taistelun muistomerkki.

Asemies-tapahtumassa esitettiin Isonkyrön urheilukentällä kolmena päivänä kavalkadi, jossa tuotiin esille suomalaista ja kyröläistä asemieshistoriaa nuijasodasta nykypäivään. Aidot puvut, aseet, taistelunäytökset ym. työllistivät satoja talkoolaisia. Ohjelman ideoinnista vastasi pääasiassa maanviljelysneuvos Risto Knaapi apunaan useita toimikuntia. Talousvastuun kantoivat Reserviupseerikerho ja Reserviläisyhdistys. Ja se vastuu oli aika kova, sillä tapahtuman budjetti oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin yhdistysten yhteinen ”liikevaihto”. Mutta siitä selvittiin!

Miika Rinta-Korkeamäki ja Juho Vuorio esittivät taidokkaasti isänmaallisen musiikkisikermän. Kuva: Antti Iivari

Kuivalaisen taistelussa jatkosodan alussa kaatui 49 kyrönmaalaista. Yhteistyössä Laihian ja Vähänkyrön maanpuolustusjärjestöjen kanssa tehtiin mittava rahankeräys ja heinäkuussa 2011 pystytettiin Kiteelle taistelun muistomerkki. Kiteellä on sen jälkeen käyty lähes vuosittain: joka kolmas vuosi on isokyröläisten vuoro viedä havuseppele muistomerkille ja kuluneen 12 vuoden aikana Kiteen itäosiin on pystytetty neljä uutta muistomerkkiä pohjalaisdivisioonan eri joukko-osastoille. Kaikissa näissä hankkeissa on ollut mukana myös isokyröläisiä.

Napuen taistelun 300-vuotistapahtuman jälkeen heräsi ajatus perustaa Isoonkyröön oma perinne-joukko-osasto ylläpitämään 1700-luvun synkkien tapahtumien muistoa. Nyt Napuen Perinne ja Tykit ry pystyy mobilisoimaan kaksi mustaruutitykkiä ja toistakymmentä tykkimiestä aidoissa karoliiniarmejan varusteissa. Tässäkin porukassa on mukana upseerikerhon jäseniä.

Yhdistyneet Laihian ja Kyrönjoen mieskuorot esiintyivät Juha Runsalan johdolla. Kuva: Esko Petäjä

Hiljattain herätti huomiota erään tutkijan kehotus reserviläisille; pitäkää itsenne kunnossa. Isossakyrössä sitä on yritetty mm. viikottaisissa pistooliampumajuoksuharjoituksissa Lapinmäessä, missä parikymmentä vuotta sitten kävi säännöllisesti viidestä kymmeneen veljesyhdistysten jäsentä. Nykyään juoksu on jäänyt vähemmälle mutta ammuntaa edelleen harrastetaan.

Vuonna 1992 Isostakyröstä lähti ensimmäisen kerran joukkue reserviläisten valtakunnalliselle syysjotokselle Laihialle. Sen jälkeen on yhdessä Reserviläisyhdistyksen kanssa oltu lähes joka vuosi mukana, parhaimmillaan jopa kahdella joukkueella. Pohjoisin jotosmaasto on ollut Ounasvaaralla ja eteläisin Porkkalanniemellä. Tulevana syksynä on sitten meidän vuoromme olla tämän tapahtuman järjestäjänä.

Juhlayleisöä. Isonkyrön kunta edustettuna eturivissä. Kuva: Esko Petäjä
Juhlayleisöä. Kuva: Esko Petäjä

Vuonna 2010 järjestettiin ensimmäinen kaikille kansalaisille tarkoitettu noin puolen päivän mittainen Isokyrö-jotos eli leikkimielinen maastokilpailu. Tapahtuma on sen jälkeen uusittu muutaman kerran. Maakuntamarssia marssittiin keväällä 2021 ja Reserviläisurheiluliiton frisbee-golf SM-kisa järjestettiin Ylipäässä saman vuoden syksyllä.

Kerhon jäsenmäärä on tällä hetkellä 60, mikä on tämänkokoiselle paikkakunnalle hyvä. Vaikka ihmisten sukupuoleen ei enää saisikaan kiinnittää huomiota, on minusta silti ilahduttavaa, että jäsenistössä on naisiakin. Useimmat isokyröläiset RUK:n käyneet liittyvät kyllä kerhomme jäseneksi, mutta opiskelu ja työ vievät heidät muualle, jolloin kotiseudun toimintaan ei enää pystytä osallistumaan. Tällä hetkellä nuorehkoja toimivia jäseniä on onneksi useita.

Onnitteluni juhlivalle Isonkyrön Reserviupseerikerholle!

Mikko Jylhä
Isonkyrön Reserviupseerikerho

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Ampumaradat puhuttavat

Julkaistu 7.3.2024

Viime aikoina on virinnyt vilkas keskustelu hallitusohjelman mukaisista ampumaratojen määristä, sekä ympäristöluvista. Kyse ei ole aseluvista, niitä asioita hoitaa omat tekijänsä.

MPK:n koulutuspäällikkö Juhani Alkio

Ratojen määrä on vähentynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Silloisesta määrästä (n. 2000) vähennystä on noin 70 % nykyiseen noin 670 ampumarataan. Hallitusohjelmassa 2023 on nostettu kriittisenä tekijänä esille ampumaratojen määrän lisääminen ja tavoitteena on nostaa ampumaratojen määrä 1000 rataan vuosikymmenen loppuun mennessä. Euroopan kemikaalivirasto on valmistellut Euroopan komission pyynnöstä kieltoesitystä, joka koskee lyijyluoteja ja lyijyhauleja. Toteutuessaan maaliskuussa 2023 komissiolle toimitetun esityksen kaltaisena rajoituksen vaikutus kaikkeen ampumaharjoitteluun olisi erittäin negatiivinen.

Yhteiskunnallinen merkitys

Ampumaradoilla on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Ampumaratoja käyttävät metsästäjien, ampumaurheilijoiden, harrasteampujien ja reserviläisten lisäksi myös muun muassa poliisi, sekä tullin ja rajavartiolaitoksen henkilökunta. Puolustusministeriö sekä puolustusvoimatkin ovat todenneet, että kaikki ampumaharjoittelu tukee maanpuolustusta.

Kuva: Pasi Lindroos (Ressukuva)
Kuva: Jani Syvänen

Ympäristölupa

Ampumaratalupa keskittyy vain turvallisuus näkökohtiin ja sen lisäksi ampumaradalla tulee olla myös ympäristölupa. Ympäristölupa on tärkein tekijä toiminnan jatkuvuuden suhteen. Nykyisistä noin 670 siviiliampumaradasta noin 60 prosentilla ei vielä kesällä 2023 ole ollut ympäristölupaa tai luvan hakeminen on käynnissä, näin ollen toiminnan jatkuvuuden kannalta tilanne on edelleen epävarma.

Ampumaradan ylläpitäminen kuin uuden perustaminen on kallista. Tämä ei johdu todellisista toiminnan edellyttämistä kustannuksista vaan siitä, että ampumaratojen ympäristönsuojeluun liittyvä lainsäädäntö on ollut kohtuuttoman tiukka suhteessa todellisiin riskeihin. Kustannuksia aiheuttavat koko lupaprosessin tulkinnanvaraisuus mm. suojarakenteiden osalta. Turvallisuudesta ei kuitenkaan saa tinkiä. Toivottavasti kokonaisuuteen saadaan kaikille yhtenäinen ja toimiva normisto.

Nyt kelien lämmetessä toivotan mukavia hetkiä ampumaradoilla ja muistetaan aina mennä turvallisuus edellä.

Juhani Alkio
Koulutuspäällikkö
MPK Pohjanmaa

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Esittelyssä 72h varautumispakkaus

Julkaistu 6.3.2024

Yhteiskunnassa voi esiintyä monenlaisia häiriötilanteita. Tilanteet, jotka olivat entisaikojen ihmisille arkipäivää, voivat olla nykyajan ihmiselle varsin haasteellisia. Esimerkiksi pitkäaikaiset katkokset sähköverkossa asettavat nykyihmisen uuteen tilanteeseen. Miten pärjätä yhteiskunnan tarjoamien palvelujen häiriintyessä?

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki esittelemässä 72h varautumispakkauksen sisältöä. Kuva: Jani Syvänen

Jokaisessa kodissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti vähintään kolme vuorokautta mahdollisen häiriötilanteen sattuessa. 72 tunnin kotivara on viranomaisten ja järjestöjen varautumissuositus kotitalouksille.

Koteihin tulisi siis varata ennalta kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa, juomaa ja lääkkeitä. On tärkeää tuntea myös varautumisen perusteet, miten selviytyä kylmenevässä asunnossa, kun sähköä ei ole tai mistä löytää tietoa häiriötilanteessa, kun internet ei ole käytettävissä.

Apu yhteiskunnalle

Henkilökohtaisesta varautumisesta on apua myös yhteiskunnalle. Kun yhteiskunnan palvelut ovat vikatilassa, auttajat eivät ehdi heti joka paikkaan. Tuolloin ennalta varautumisen ja kotivaran merkitys nousee uudelle tasolle. Jos pystyt huolehtimaan omasta ja läheistesi perustarpeista häiriötilanteissa, olet miettinyt asiaa ennakkoon ja ymmärtänyt varautumisen sekä kotivaran tärkeyden.

EPRESP72H varautumispakkauksen sisältöön kuuluu ohjevihko, joka opastaa toimintaa häiriötilanteen sattuessa. Kuva: Jani Syvänen

Millainen on hyvä 72h varautumispakkaus

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki heitti piirihallituksen kokouksessa ajatuksen koostaa reserviläispiirin toimenpitein kompakti ja tyylikäs nykyaikainen versio perustarvikkein varustetusta 72h varautumispakkauksesta. Yhtenä lähtökohtana oli, että varautumispakkaus tulisi olla vesitiivis, jolloin sen voisi sijoittaa tarvittaessa vaikkapa kellariin. Kaikki kellarit eivät ole lämpöisiä, joten pakkauksen sisältämät pahvisiin rasioihin pakatut elintarvikkeet eivät saisi saada kosteutta.

Varautumispakkaukseen tuli varata peruselintarvikkeita viranomaisten suosituksen mukaisesti 72h selviytymistä varten ja mikä tärkeintä varautumispakkauksesta tulisi löytyä myös selkeä ohjeistus häiriötilanteiden varalle. Varautumispakkaus on ikään kuin valmiiksi mietitty runko siitä, mitä vähintään kotitaloudesta tulisi löytyä. ”Kun hyvä perusrunko on olemassa, varautumispakkausta voi täydentää itse parhaaksi katsomallaan tavalla” – mainitsee Mäki.

EPRESP72H varautumispakkaus sisältää peruselintarvikkeet kolmen vuorokauden selviämiseen häiriötilanteessa. Kuva: Jani Syvänen

Mitä muuta kotiin tulisi varata?

  • Paristoilla toimiva radio
  • Taskulamppu
  • Paristoja
  • Varavirtalähde, esimerkiksi puhelimen lataamista varten
  • Retkikeitin
  • Käteistä rahaa
  • Välttämättömät lääkkeet
  • Joditabletteja
  • Hygieniatarvikkeita
  • Ensiaputarvikkeita
  • Käsisammutin/sammutuspeite

EPRESP72H esillä TURVA24 tapahtumassa

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin räätälöimä 72h varautumispakkaus on esillä Seinäjoen Ideaparkissa 13.-14.4.2024 järjestettävässä maanpuolustustapahtumassa. EPRESP72H varautumispakkauksia on mahdollista hankkia esittelypisteellämme.

Tervetuloa tutustumaan reserviläistoimintaan ja keskustelemaan varautumisesta!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Varautumispakkauksen esittelyvideo:

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Henkinen kriisinkestävyys

Julkaistu 28.2.2024

Tällä kertaa tartun piirikirjoituksessani henkiseen kriisinkestävyyteen. Ukrainan tilanteessa tämä on ollut vähemmän esillä kuin sotaan varustautuminen, materiaalinen tuki tai Nato-keskustelu.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki

Mediassa toisaalta ylistetään Ukrainan kansalaisten kykyä kohdata sota ja jaksamista pitää yllä toivoa, sekä maan presidentin mallia henkisestä vahvuudesta. Mietin sitä, onko länsimainen elämäntapa tehnyt meidät haavoittuviksi vastaaville mahdollisille vastoinkäymisille? Kestäisikö meillä niin sanotusti ”kasetti” vastaavassa tilanteessa, kun meille mielipahaa aiheuttavat nyt mm. koirankakka, lumenauraajat, autojen paikoitus ja hiihtoladulla nähdään jopa raivoa.

Tällä hetkellä kukin voi tarkistaa paikkakuntansa kriisitilanteen Facebookin puskaradiosta.

Henkinen kriisinkestävyys. Meillä on kyllä täydet viljavarastot ja raaka-ainevarastot ennalta tunnistamattomia kriisejä varten, mutta kansalaisten henkinen kriisinkestävyys ja kyky sietää kriisejä eivät välttämättä ole samalla tasolla konkreettisten raaka-ainevarastojen kanssa. Meille on myös kerrottu erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta, niin pandemiasta johtuvaa eristystä, kuin pitkää sähkökatkoa varten. Tarvikkeilla ja tuotteilla varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista. Silti henkinen kriisinkestävyys on kokonaisturvallisuuden kannalta yksi tärkeimpiä kulmia, joka vaatii erityistä huomiota osana maanpuolustusta nyt, kun perinteinen raja sodan ja rauhan välillä hämärtyy. Hybridivaikuttamisella pyritään horjuttamaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, päätöksentekijöihin ja toisiinsa. Hybridivaikuttamisen keinoin aiheutetun sekaannuksen ja hämmennyksen sietäminen vaatii yhteiskunnan ja kansalaisten henkiseltä kriisinkestävyydeltä paljon.

Kuvituskuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Meidän yhdistystoimijoiden onkin nyt tärkeä tiedostaa ja tehdä toimenpiteitä sen suhteen, miten voimme vahvistaa ihmisten kykyä sietää erilaisia kriisejä ja sitä kautta vahvistaa henkistä huoltovarmuutta tarjoamalla niitä aktiviteettejä joihin olemme tottuneet, koska keskeistä kriisinkestävyydelle on tuttu ja turvallinen arki.

Tehtävä kirkkaana mielessä, muistetaan liikkua!

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset

Helsingin suurpommitukset täyttivät salin Seinäjoella

Julkaistu 20.2.2024

17. helmikuuta kuultiin Seinäjoen kirjastolla mainio luento Helsingin suurpommituksista. Sotahistoriasta kertoi tapahtumiin vahvasti perehtynyt dosentti Ville Jalovaara. Pommitusten alkutahdit käytiin Teheranin kokouksessa vuoden 1943 marras-joulukuun taitteessa, jolloin liittoutuneet neuvottelivat Rooseveltin, Churchillin ja Stalinin johdolla sodan loppukuvioista Euroopassa.

Näissä neuvotteluissa käsiteltiin myös Suomen kysymystä, jossa Josif Stalin sai vapaat kädet toimia tahtonsa mukaan. Liittoutuneet olivat pommittaneet Saksan kaupunkeja mm. Hampuria, jossa sadoilla koneilla ja perättäisillä pommituksilla pyritään tuhoamaan kaupungin alue. Ensin räjähdepommeilla rikottiin rakennusten kattorakenteet, jonka jälkeen palopommeilla sytytettiin rakennukset tuleen. Näin saatiin aikaan tulipalot, joista muodostui valtaisa tulimyrsky. Se tuhosi kaiken, imi myös kaiken hapen mm. pommisuojista, sytyttäen jopa katujen asfaltin tuleen.

Tämän suuntainen visio oli myös Stalinilla, joka nopeuttaakseen Suomea pikaiseen rauhaan päätti Helsingin suurpommituksista. Toimeenpanevana elimenä tulivat toimimaan Neuvostoliiton kaukotoiminta ilmavoimat AAD. AAD:lla oli käytössään kaikkiaan noin 1000 keskiraskasta, sekä muutama raskas nelimoottorinenkin pommikone, merkittävä määrä myös länsikalustoa ja yhdysvaltalaisia B-25 ja A-20 pommikoneita. Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että pommituksiin osallistui myös kaksi nelimoottorista PE-8 konetta, joilla tietojeni mukaan pudotettiin ainakin kaksi 5000 kg:n pommia. Olisi mielenkiintoista tietää noiden pommien räjähdyspaikat.

Helsingin suurpommitukset -luento kiinnosti laajalti yleisöä. Seinäjoen kirjaston Jaaksi-sali täyttyi kiinnostuneista kuulijoista. Kuva: Jani Syvänen

Helsingin suurpommitus alkoi yllättäen iltayöstä 6. helmikuuta vuonna 1944 jatkuen kymmenen päivän välein. 16.-17.2.1944 ja 26.-27.2.1944 yö aikaan tehtyinä pommituksina. Koneiden yrittäessä kaupunkiin lähes kaikista suunnista. Kaikkiaan noina öinä vihollinen pudotti yhteensä 16490 pommia, joiden yhteenlaskettu määrä on 2604 tonnia. Jos tuo määrä olisi osunut kokonaisuudessaan kaupunkiin, olisi se hyvinkin voinut saada aikaan tulimeren, sekä totaalisen tuhon aikaiseksi. Arvioiden mukaan kaupungin alueelle putosi kuitenkin vain n. 5-6% pommeista.

Aihetta käsittelevässä luentotilaisuudessa kirjastolla historian dosentti Ville Jalovaara esitti mielenkiintoisen kysymyksen: ”Mitä yhteistä on Helsingin ilmatorjunnalla ja Nurmolla?” Joku sen taisi tietääkin. Vastaus on everstiluutnantti Pekka Jokipaltio, joka toimi ilmatorjuntarykmentti 1. komentajana sekä kehitti vuodesta 1943 alkaen kaupungin ilmatorjuntaa. Jokipaltio oli syntyisin Nurmosta. (s. 19.5. 1901 – k. 31.5. 1977). ” Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas 1. tai 2. luokan Mannerheim -ristin ritariksi” Sittemmin eversti Jokipaltio olisi tuon nimityksen kyllä ansainnut.

Historian dosentti Ville Jalovaaran luento esitettyine dioineen oli varsin kattava. Kuva: Jani Syvänen

Mitä ja ketä voimme kiittää tuosta ensimmäisestä varsinaisesta torjuntavoitosta? Vastauksia on varmasti useita. Saksasta saatiin kalustoa, kuten pitkän kantaman ”Raija”, sekä lyhyemmän kantaman ”Irja”-tutkat, tulenjohtolaskimet, 88mm sekä 76mm ilmatorjuntatykit, sekä muuta kalustoa. Ilmatorjunnan harjoittelu ja kurinalainen toiminta kokonaisuudessaan. Sulkutulen ammunta hyökkäävien koneiden eteen, pyrkimättä ensisijaisesti pudotuksiin sekä ammuksissa käytetty valotehoste.

Vaikka ADD ja sen komentaja Aleksandr Golovanov oli Stalinin suosikki, oli ADD:n kyky ja kenties rohkeus kyseenalainen. Sen komentaja ja kaukotoimintailmavoimat saivat sodan jälkeen ”kuulla kunniansa”, kun valvontakomission totesi saapuessaan Helsinkiin kaupungin olevan lähes ehjän. Johtajalle ei epämieluisia viestejä viety ja näinhän se on Venäjällä varmaan nykyäänkin.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestäneet kuukausiluennot ovat saavuttaneet suuren suosion. Yhdistyksen myyntipisteellä oli myynnissä toiminnan pyörittämistä tukevia tuotteita. Myyntipistettä hoiti Tuomas Fors. Kuva: Jani Syvänen

Mielestäni ei ole liikaa korostaa kaikkien niiden 4600 ilmapuolustajan panosta, osaamista ja jaksamista everstiluutnantti Jokipaltion johdolla. Tuosta henkilömäärästä, joka koostui pääosin nostoväki-ikäisistä miehistä oli mukana sata naista, sekä toisen pommituksen aikana, lyhyellä koulutuksella kaksisataa 15-17 vuotiaita suojeluskunta tai sotilaspoikaa. Tuolloin ei muuten tunnettu termiä Reservistä sivariksi!

Suurpommitusten jälkeen ei Helsinkiä enää pommitettu. Arvailujen varassa lienee, että isä aurinkoinen uskoi Helsingin pommitetun kivikaudelle ja kun ei rauhaan vielä suostuttu, täytyi takoa uppiniskaisten Suomalaisten päähän totuutta lekalla. Kerätä arsenaalia Kannakselle kesän suurrynnistystä varten, joka sitten on oma tarinansa.

Näillä askelmerkeillä, ”Himmetä ei muistot saa!”

Jari Ojala

Videotallenne luennosta katsottavissa:

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 44
  • Sivu 45
  • Sivu 46
  • Sivu 47
  • Sivu 48
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 141
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Lakeuden Maanpuolustajan kesäkuun 2026 henkilökuvassa Anssi Ämmälä
  • Hirvijärvijuhlan teemana oli kesän 1944 suurhyökkäyksen torjuminen
  • Jurvan Reserviläisten kahvihetki
  • Yhteistyötahot tutustuivat HAKKA26 -harjoitukseen
  • Tukikomppaniayrittäjät ammunnoissa Pohjankankaalla

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·