Lakeuden Maanpuolustaja

Artikkeli

Eteläpohjalaiset menestyivät mestaruuskisoissa

Julkaistu

Ampumasuunnistuksen Reserviläisliiton mestaruuskisat suunnistettiin loistavassa kevätsäässä Loimaan Reserviläisten järjestämänä 27.4. Oripään ampumahiihtostadionilla.

Etelä-Pohjanmaan reserviläisiä osallistui aamupäivän pariviestiin kaksi joukkuetta.
Miesten Yleisessä sarjassa juoksivat Juha-Matti Huhtanen ja Antti Iivari voittaen viestin ylivoimaisesti yli 10min marginaalilla.
Miesten 120v sarjassa Ilpo Toikkanen ja Esa Kangasmäki voittivat myös sarjansa niukasti 30 sekunnin marginaalilla.

Iltapäivällä pienen huilaustauon jälkeen aloitettiin henkilökohtainen kisa, johon osallistuivat samat miehet, sillä muutoksella, että Juha-Matti Huhtasen tilalle tuli hänen isänsä Esa Huhtanen Juha-Matin lähdettyä Ruotsin puolelle kisoihin.

Yleisessä Antti Iivari oli ylivoimainen ykkönen. Loput edustajat olivatkin samassa 60v sarjassa, jonka voitti Ilpo Toikkanen, toiseksi tuli Esa Kangasmäki ja Esa Huhtanen oli viides.

Kiitokset ensiluokkaisista kilpailujen järjestelyistä Loimaan Reserviläisille.

Tarkemmat kilpailutulokset löytyvät alla olevista linkeistä:

RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (henkilökohtainen)
RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (parisprintti)

Esa Kangasmäki
Kauhajoen Reserviläiset ry

Antti Iivari yleisen sarjan pariviestin palkintojen jaossa.
Ilpo Toikkanen ja Esa Kangasmäki H120 sarjan pariviestin palkintojen jaossa.
Esa Kangasmäki (vas) ja Ilpo Toikkanen H60 henk.koht palkintojen jaossa.
Antti Iivari yleisen sarjan palkintojen jaossa. (pronssimitalisti ei ollut jäänyt odottamaan palkintojen jakoa)

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, veteraanisukupolven edustajat, hyvät ystävät.

Julkaistu

Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ry:n toiminnanjohtaja Marko Hakalan puhe Seinäjoella 27.4.2019 seppeleenlaskutilaisuudessa.

Toissa vuonna julkaistiin uusin versio elokuvasta Tuntematon Sotilas.
Uuden elokuvan julkaisu sai aikaan runsaan palauteryöpyn. Valtaosa palautteesta näytti olevan positiivista, mutta mukana oli myös paljon kritiikkiäkin. Joku moitti, että miksi hävittyä sotaa ihannoidaan ja siitä tehdään jopa elokuvia.
Tänä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisuuden aikana luodaan uutta ja erilaista historiaa. Alikersantti Rokka on suomalaisille itsekunnioituksen ja pokkuroimattomuuden symboli. Hän nauttii sodasta, mutta ei tappamisesta. Hän ei vihaa vihollista, vaan tarjoaa mm. vangiksi jääneelle teetä ja sotii vain kotiseutunsa puolesta jättäen sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Hän on rehellinen, suoraselkäinen suomalainen.
Millainen on tämän päivän Rokka? Erilainen, se lienee ainakin selvää.

Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ry:n toiminnanjohtaja Marko Hakalan puhe Seinäjoella 27.4.2019 seppeleenlaskutilaisuudessa. Kuva: Matti Latvala

Menneinä reiluna 26 työvuotenani veteraanien parissa olen saanut tutustua varsin moneen anttirokkaan. Muistan hyvin ensimmäisen työpäiväni syksyllä 1993 kun lähdin uimahalliin vaikeavammaisen sotainvalidin kanssa. Sotainvalidin, jolla oli molemmat kädet amputoitu kyynärvarsista. Muistan kuinka kauhusta kankeana ajattelin, että tästä ei meikäläinen selviä. Onneksi matkassa oli mukana kokeneempi kollegani, jonka kokemuksen myötä uintireissu meni varsin mainiosti. Kädettömyydestään huolimatta tuo sodan sankari pelasi mm. koronaa ja erilaisten apuvälineiden avulla lähes kaikki päivittäiset toimet onnistuivat omatoimisesti.

Varsin moni näiden vuosien aikana kertyneistä veteraaniystävistäni kuuluvat ns. maan hiljaisten ryhmään. Nöyränä, mutta ei nöyristellen on elämää menty eteenpäin vuosikymmenten ajan aikakaudella, jonka alkumetreillä työn teki ihmiset, eikä koneet.
Sanan nöyrä synonyymejä ovat mm. kuuliainen, tottelevainen ja säyseä. Vastakohdat tuolle sanalle ovat mm. ylpeä, vallanhimoinen ja määräävä. Uskaltaisin sanoa, että tämän ajan henki on siirtynyt ja siirtyy yhä enemmän tuonne vastakohtien puolelle. Toivonkin, että nuoremmille sukupolville siirretään sota-ajasta ja sen tapahtumista tiedoksi myös se asenne, jolla on puskettu määrätietoisesti eteenpäin ja ne asiat, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä.

Seppeleenlasku. Kuva: Matti Latvala

Sangen monella meistä on mielessä kuva, jossa harmaahapsinen sotaveteraani istuu kiikkustuolissa villasukat jalassaan, yksin, ympärillään pelkkä hiljaisuus. Elämä on ollut työtä maatilalla ja arki on ollut sellaista tasaisen harmaata, niin kuin sanotaan. Oma mielikuvani on varsin erilainen. Näen veteraanin, joka on syntynyt alkeellisiin oloihin, tappanut nuorena miehenä puolustuskyvyttömiäkin vihollisia, katsonut silmiin kuolevaa toveriaan, sekä vihollistaan, on pelännyt, ja ottanut takaisin rintamalle uhratut nuoruusvuodet rajulla ryyppäämisellä ja juhlimisella. Hän on rakentanut uuden elämän tiluksillaan yhdessä muun perheensä kanssa ja onpa varsin moni jäänyt yksinkin eläen omissa oloissaan elämänsä loppuun saakka. Sotiemme veteraanien kokemukset, ajatukset, tunteet ja teotkin ovat olleet hyvin samanlaiset kuin esim. minun sukupolvella. Aika ja ympäristö on ollut vain erilainen.

Suomen mielenterveysseuran suunnittelija Sonja Maununaho kertoi syysneuvottelupäivillämme, että ikääntyneet ihmiset ovat erilaisimmillaan, koska pitkän elämänkokemuksen myötä he uskaltavat olla jo omia itsejään. Juuri näin. Huumorintaju, ystävällisyys, positiivisuus, aktiivisuus, ihan samoin kuin kärsimättömyys, nuukuus, agressiivisuus ja esim. mustasukkaisuuskin ovat luonteenpiirteitä, jotka eivät vanhemmiten vähene, vaan päinvastoin. Kaikki veteraanit eivät ole vain istuneet kiikkustuolissaan villasukissaan ja hyvä niin.
Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piirissä oli viime vuoden vaihteessa elossa 95 sotainvalidia, sotaveteraaneja oli yhteensä 340. Puolisojäsenten määrä oli n. 1500.

Patsaan edustalla pikkulotta Anja Arponen Seinäjoelta ja sotaveteraani
Unto Nyystilä Laihialta, joka aivan viime vuosiin saakka on harrastanut
aktiivisesti suunnistusta veteraanikuntonsa ylläpitämiseksi. Kuva: Matti Latvala

Sotainvalidien Veljesliitto on ensisijaisesti vammaisjärjestö, joka velvoittaa meiltä edunvalvonnan lisäksi jäsenistömme huoltoa ja virkistystä. Piirissämme on tällä hetkellä palkattuna 8 avustajaa, jotka hoitavat ja avustavat jäseniämme reilussa 220 veteraanitaloudessa. Tämän lisäksi järjestämme ostopalvelun avulla hoivaa ja apua, kirkkopäiviä ja kisailuakin kilpailuvietin tyydyttämiseksi. Olemme arjessa mukana auttamassa, muistamassa ja tukemassa.

Rustasin jo tovi sitten pienen runon. Se tuli mieleeni näkemästäni palapelistä.

Kokoan mielessäin palapelin,
palapelin suomalaisen sotaveteraanin.

Yläosassa kesätuulen puhdistama taivas,
alla sininen, tyyni järvenpinta.
Niityllä vehreällä peuhaava lapsikatras,
löytyy paloista myös vapauden hinta.

Nojaa havuseppele sammaleiseen kiveen,
nauhassa maininta sankarivainajan.
Nimet kylän miesten kaiverrettu vieri viereen,
lapsi ruusun laskee muistolle äidin paapan, taistelijan.

Jäljellä kädessäin viimeiset palat,
uurteiset kasvot, työn raastamat raajat.
Puolesta rakkaimpain vannotut valat,
kaiken ne kestivät, siitä kiitoksein saavat.

Omasta ja sotainvalidipiirin puolesta toivotan teille kaikille hyvää Veteraanipäivää.
Toivon teille kaikille aurinkoista kesän odotusta ja hyvää mieltä tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiin. Kiitos!

Menkijärven MIG -määrä kaksinkertaistumassa

Julkaistu

Menkijärven lentokentällä Alajärvellä on ensi kesänä nahtävillä kaksi MIG -hävittäjäkonetta:

Jo aiemmin julkaistun jutun MiG 21 ja nyt myös Mikael Ojan MiG 23 -kone (punainen 35). Jälkimmäinen Afganistanissa 80 -luvulla palvellut kone on jopa ”ohjustettuna”. Molemmat koneet ovat omin voimin liikkuvia, ja ainakin kaksykköstä on mahdollista päästä itsekin ohjaamaan.

Tulevan kesän retkillä kannattaa siis käväistä katsomassa koneita.
Heinäkuulla järjestettävässä ”Kerosiini”-kesätapahtumassa on nähtävillä lentokoneiden ja -laitteiden lisäksi mm. sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa.
Kentällä on hyvät tilat monenlaiseen muuhunkin toimintaan, vaikkapa reserviläisjärjestöille.

Tässä olisi antoisa harrastus lentokoneista kiinnostuneille henkilöille, sillä vaikka MiG -kalusto ei enää lennä, ne tarvitsevat jatkuvaa huoltoa. Kentällä voi kysellä Eeti Kantokoskelta harrastustoimintamahdollisuuksista.

MiG 23 MLD ”Flogger” tiedusteluversio kääntyväsiipisestä 1967-1985 valmistetusta torjuntahävittäjästä. Nopeus 2500 km/h, lakikorkeus 18200 m, tyhjäpaino 9.600 kg, suurin lentoonlähtöpaino 15.700 kg, pituus 16,70 m, siipien kärkiväli suorana 13,96 m, taitettuna 7,77 m. Valmistaja: Mikojanin–Gurevitšin lentokonesuunnittelutoimisto- ja tehdas, Neuvostoliitto. Kuva: Kai Kaistila

Lähteet: Eeti Kantokoski, Mikael Oja ja Wikipedia

teksti ja kuva
Kai Kaistila

”Siihen tottuu kyllä”

Julkaistu

Miksi Yrjö Jylhä on korostetusti esillä soinilaisten sota-ajan historiassa? Miksi majuri Sohlon tyttären aito lottapuku on esillä Kuninkaantuvan näyttelyssä? Kenelle lääkintäkersantti Laasasenaho sanoi: ”Siihen tottuu kyllä”?

Mm. näihin kysymyksiin saivat vastauksen ähtäriläisten maanpuolustusjärjestöjen jäsenet tutustumiskäynnillään viime kuussa avattuun Kuninkaantupaan.

Soinilaiset osallistuivat talvisodan taisteluihin JR 30:ssä, jonka komentajana oli jääkärimajuri Sohlo. JR 30 taisteli Taipaleella Karjalankannaksen itäosassa. Yrjö Jylhä palveli Soinin komppanian päällikkönä.

Koukkunimen vastaiskussa 7.12.1939 Soinin komppaniasta kaatui 22 miestä, joista 21 oli soinilaisia. Komppanian vahvuus oli 191 miestä, joista talvisodassa kaatui 70 ja noin 120 haavoittui.
Kaikkiaan Soinin pitäjä menetti talvisodassa kaatuneina 84 miestä. (Wikipedia).

Soini-seuran sihteeri Aarre Löytömäen oikean olkapään takana on kuva hänen isästään Einosta. Kuvateksti kertoo, että JR 7:n Eino Löytömäki täitarkastuksessa ennen lomalle lähtöä. Kuva: Heikki Makkonen

Jylhän nimesi komppaniansa lääkintäryhmän johtajaksi soinilaisen Lauri Laasasenahon. Jylhä oli kysynyt Laasasenaholta, miten hän jaksaa sulkea tuttujen miesten silmiä. Laasasenaoho oli vastannut, että siihen tottuu kyllä. Myöhemmin Jylhä kirjoitti Kiirastuli -kokoelmaan runon ”Kolme sanaa”. Alikersantti (myöh. kersantti) Lauri Laasasenaho haavoittui Terenttilässä 29.2.1940 ja kuoli Soinissa syksyllä 2001.

Jääkärimajuri Sohlo osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana aluksi Jalkaväkirykmentti 21:ssä ja myöhemmin Jalkaväkirykmentti 30:ssä, mitä joukkoa komentaessaan hän menehtyi haavoihinsa Taipaleenjoen taistelussa 25.12.1939.

Lotta Kaija Sohlo oli jääkärimajuri Jaakko Sohlon tytär ja hän muutti isänsä kanssa Kiviniemen kasarmille ennen talvisotaa. Kaija Sohlo selvisi sodasta hengissä.

Kolme sanaa -runon voit kuunnella tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=16FhEvVEq2E

Kunnantalo kakkosesta Kuninkaantuvaksi

Soinin kunnantalon viereinen rakennus, Kunnantalo II, on rakennettu alun perin lääkäritaloksi vuonna 1960. Talo saneerattiin toimistokäyttöön, mutta se jäi tyhjäksi, kun jotkut työntekijät oireilivat sisäilmaongelmien vuoksi. Taloa yritettiin ensin myydä, mutta purkuvaihtoehtokin oli olemassa.

Soini-seura päätti ostaa talon, jos sen kunnostukseen saadaan avustus Ely-keskukselta, Talo sijaitsi keskeisellä paikalla ja aikaisemmat tilat Kombi-hallin yläkerrassa olivat epäkäytännölliset ja syrjässä.

Kauppa syntyi, kun Ely-keskus teki myönteisen rahoituspäätöksen. Kunnostuksen kokonaiskustannukset olivat noin 140.000 euroa. Ely-keskuksen avustus oli noin 84.000 euroa, kunnan osuus noin 20.000 euroa ja loppuosa oli talkootyötä, jonka arvoksi tuli noin 35.000 euroa. Talkoolaisia on ollut yli 70 ja töitä on tehty lähes joka päivä.

Työt alkoivat joulukuussa 2017 ja kunnostetut tilat avattiin yleisölle viime maaliskuussa. Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio nimesi avajaistilaisuudessa talon Kuninkaantuvaksi.

Kuninkaantupa pitää sisällään monenlaista toimintaa ja tarjoaa tilat niin kokouksien kuin erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Kokous-, toimisto- ja arkistotilojen lisäksi talosta löytyvät tilat maamme lähihistoriaan tutustumiseen: voit tutustua sotahistoriaan, kouluhistoriaan sekatavarakauppahistoriaan. Kunniamerkkejä, kunniakirjoja, sotilas- ja lotta-asuja ja sotamuistoja löytyy tiloista runsaasti.

Vasemmalla venäläisen sotilaan palvelusasu, keskellä amerikkalaisen sotilaan asu ja oikealla suomalaisten avuksi tulleen ruotsalaisen vapaaehtoisen asu. Kuva: Heikki Makkonen
Sekatavarakaupan näkymiä vuosilta 1940 – 1970. Kuva: Heikki Makkonen

Kuninkaantuvassa on myös Kuninkaanhovi-korsu, jonka kaima löytyy Mika Waltarin kuvaamasta korsusta Kollaalla.

Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio Kuninkaanhovi -korsun edessä. Kuva: Heikki Makkonen

Kannattaa käydä tutustumassa Kuninkaantuvan tarjontaan ja tuntea historian läsnäolo!
Kuninkaantuvan kesä alkaa 4.6., jolloin talo on avoinna klo 12.00 – 16.00. Jatkossa talon aukioloajat ovat ti – la klo 12.00 – 16.00. Su ja ma suljettu.

Teksti ja kuvat Heikki Makkonen

Ähtärin Reserviupseerikerhon mainio maaliskuu

Julkaistu

Ähtärin Reserviupseerikerho on Suomen vanhin maaseutukerho ja se toimii Lehtimäen, Soinin ja Ähtärin alueella. Vuoden lopussa kerhon jäsenmäärä oli 80 ja nyt on menossa 86. toimintavuosi. Piirin toiminnanjohtaja Jani Syvänen oli vieraana kerhon kevätkokouksessa.

Kevätkokous on mainio paikka tarkastella edellisen vuoden toimintaa. Viime vuoden toimintakertomuksesta toimintaa löytyy syksystä kevääseen. Veteraanityö on kerhollemme kunnia-asia ja sen näkyi viime vuonna veteraanikeräyksiin osallistumisena yhdessä Ähtärin Reserviläisten kanssa. Veteraanikeräys suoritettiin viime vuonna viimeistä kertaa ja tuotto noin 9.000 euroa oli Etelä-Pohjanmaan huippua. Veteraanisiunauksissa kerhomme on huolehtinut havuseppeleen laskemisesta vainajan arkulle.

Viime vuonna kerhomme oli mukana talkootöissä avantouinnin SM-kisoissa. Talkootöistä saatu korvaus oli taloudellisesti merkittävä. Syyskuussa olimme Ähtärin Reserviläisten kanssa toteuttamassa kokonaisturvallisuustapahtumaa kutsuntojen yhteydessä.

Kerhomme jäsenten osallistumisaktiivisuudesta pidetään kirjaa ja eniten pisteitä kerännyt voittaa toimintakilpailun ja saa vuodeksi haltuunsa kiertopalkinnon. Kiertopalkinto on 75 mm hylsy vuodelta 1938. Kerhomme on saanut hylsyn Ähtärin Varikolta 40 –vuotislahjaksi. Kevätkokouksessa kiertopalkinnon sai varapuheenjohtaja Lasse Raassina. Kuntokortin palauttaneiden kesken arvottiin villasukkia ja Carilainen Sportin lahjoittamat hiihtohanskat.

Ähtärin Reserviupseerikerho on maamme vanhin maaseutukerho. Kuva: Toivo Rinne-Laturi
Kevätkokouksessa kiertopalkinnon sai varapuheenjohtaja Lasse Raassina. Kuva: Toivo Rinne-Laturi

Toiminnanjohtajan ajankohtaiskatsaus

Toiminnanjohtaja Syvänen toi terveiset toiminnanjohtajien neuvottelupäiviltä esittelemällä siellä käsiteltyjä asioita. Toisena asiakokonaisuutena Syväsellä oli nykyään netissä julkaistavan Lakeuden Maanpuolustajan lukijatilastot ja nettilehden saama vastaanotto. Kolmantena asiakokonaisuutena Syväsellä oli ylentämisperusteet ja ylennysesitykset. Meille kevätkokouksen osanottajille oli uutta, että ylinopeussakkorangaistukset vaikuttavat ylennyksiin kahden vuoden ajan. Toiminnanjohtajalle uusi tieto oli, että kerhomme on maamme vanhin maaseutukerho.

Kilpailutuloksia

Mustikkavuorella hiihdettiin ja ammuttiin. Pistooliampumahiihdon kolmen kärki oli: 1. Lasse Raassina (res.ups.), 2. Kimmo Kilponen (res.) ja 3. Hannu Humalamäki (res.ups.)

Ähtärin Reserviläisten haastepilkkikisassa eniten kaloja sai Juhani Luodeslampi (res.ups.), haastajan edustaja Juhani Akonniemi (res.) sai toiseksi eniten ja kolmossijan jakoivat Veikko Hallila (res.ups.) ja Jarmo Soukkala (res.)

Pistooliampumahiihdon kolmen kärki oli: 1. Lasse Raassina (res.ups.), 2. Kimmo Kilponen (res.) ja 3. Hannu Humalamäki (res.ups.) Kuva: Toivo Rinne-Laturi

Teksti Heikki Makkonen