• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Jani Syvänen

Nijmegenin marssin kokemuksilla pyhiinvaellukselle

Julkaistu 29.12.2021

Ähtärin joulukuun reserviläisillassa Pekka Hyvösaho jakoi kokemuksiaan pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan.
Pekka Hyvösaho lähdössä aamuvarhaisella jatkamaan vaellusta. Kuva: Pekka Hyvösahon albumi

Pyhän Jaakobin tie on yksi Euroopan tunnetuimmista pyhiinvaellusreiteistä. Vaellus apostoli Jaakobin hautapaikkana pidettyyn Santiago de Compostelaan oli tärkeä pyhiinvaellusreitti jo keskiajalla. Reitti ei ole mikään yksittäinen tie, vaan siksi voidaan katsoa mikä tahansa useista pyhiinvaellusreiteistä Santiago de Compostelaan. Pyhiinvaellus on yksi matkailun vanhimmista muodoista ja se on kasvattanut suosiotaan. Uskonnollisuus oli aiemmin pääasiallinen motivaatiotekijä matkaan lähdettäessä, mutta nykyään pyhiinvaellus nähdään myös hektisen elämäntyylin vastapainona; halutaan ottaa aikaa itselle.

Nijmegenin marssi tunnetaan maailman suurimpana, useamman päivän marssitapahtumana. Kymmenet tuhannet marssijat eri puolilta maailmaa kävelevät Hollannissa neljän päivän aikana 160 – 180 kilometriä. Pekka osallistui Nijmegenin marssiin ensimmäisen kerran kesällä 2018 Market Garden Finland –joukkueessa ja toisen kerran vuonna 2019, jolloin Suomesta noin sadan hengen kokoonpano. Pekan mielestä MPK:n rooli oli molemmilla keroilla ensiarvoisen tärkeä.

Harri Keskinen (vas.) ja Pekka Hyvösaho vaellusvarusteineen. Kuva: Pekka Hyvösahon albumi

Kesällä 2020 Pekka osallistui Harri Erkamaan kanssa pyhiinvaellukseen käyttäen Portugalin Portosta lähtevää Camino Portugues Central -reittiä Espanjan Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 280 km ja se taittui 12 päivässä, joten päivittäin taitettiin matkaa noin 25 km.

Viime kesänä matka oli sama, mutta reitti kulki rannikon läheisyydessä. Reitin nimi on Camino Portugues Costa ja sen pituudeksi oli noin 270 km ja se taivallettiin 11 päivässä. Tällä matkalla vaelluskaverina oli Harri Keskinen.

Pekka kertoi, että reitti ”Central” on reittinä perinteinen ja tämän reitin kulkemisella he halusivat kunnioittaa vanhoja tapoja. Korkeuserot reitillä ovat vaihtelevia ja pinjamänniköitä on runsaasti. Rannikkoreitillä on muutamia kymmeniä kilometrejä Atlantin rantaa näkyvissä ja kävely on tehty helpoksi pitkospuilla, joten hiekassa ei tarvitse edetä.

Netissä on hyvät kuvaukset reiteistä ja niihin kannattaa tutustua etukäteen, samoin kuin muiden vaeltajien kokemuksiin, joista yksi on, että ota mukaan korkkiruuvi!

Kunto kohdalleen

Pekan mielestä reitit eivät vaadi kovaa kuntoa, mutta hyvä kunto edesauttaa matkan kävelyä. Erityisesti sisäänkävellyt kengät ja oikeanlaiset varusteet ovat avainasemassa reitin läpipääsyssä.

Erittäin tärkeää on totuttaa jalkoja pitkäaikaiseen rasitukseen sekä noin 15 kg repun kantamiseen. Pekka itse harjoitteli kävelemällä viikolla lyhyempiä matkoja mutta viikonlopun harjoituslenkillä oli usein pituutta jopa 25 km. Myös juoksu- ja kuntosaliharjoitukset täydensivät hyvää kenttäkelpoisuutta. Näissä harjoituksissa tapahtui myös kenkien ja sukkien sisäänajo. Omien mahdollisten jalka- ym. vaivojen paikkaus on parempi opetella etukäteen. Tästä taidosta oli myös apua, kun vaellusreiteillä Pekka sai auttaa muita jalkavaivoista kärsiviä, mutta huonommin varustautuneita vaeltajia.

Korona-aika näkyi

Koronarajoitukset olivat majataloissa (Albergue) tiukat ja niissä oli selkeät säännöt: maskin käyttöpakko, sisään tullessa kengät oli desifioitava ja jätettävä eteiseen ja etäisyyksistä tuli pitää kiinni. Kun kävelit kaupungeissa, maskia oli käytettävä jopa sakon uhalla, mutta maaseudulla maskia ei tarvinnut pitää. Viime kesänä lentokentillä piti todistaa negatiivinen koronatulos.

Nijmegenin marssi vs. pyhiinvaellus

Pyhiinvaellusreitit on merkitty keltaisilla nuolilla ja simpukoilla. Kuva: Pekka Hyvösahon albumi

Nijmegenin marssi on Pekan mielestä ryhdikkään sotilaallista reserviläiselle. Marssilla on aikataulu ja siinä on pysyttävä. Pyhiinvaelluksella voi itse päättää aikataulustaan ja valita päivämatkan pituuden voimien ja ympäristön kiinnostavuuden mukaan.

Mitä tekemistä rauhallisella vaeltelulla on kenttäkelpoisuuden ylläpidossa? Pekka Hyvösaholla on selkeä näkemys asiasta: ”Reitin kulkeminen parantaa kuntoa sekä sielun sitkeyttä. Hyvä kunto muodostuu jo harjoittelukaudella, joten fyysinen ponnistus ei ole niin vaativa. Matkalla punnitaan runsaasti henkisiä voimavaroja. Pyhiinvaelluksella on aikaa pohtia elämän tarkoitusta ja unohtaa normaalit rutiinit.”

Jos olet kiinnostunut osallistumaan Nijmegenin marssiin ensi vuonna, niin lisätietoja saat https://mpk.fi/nijmegen-marssi/

Heikki Makkonen
Ähtärin Reserviupseerikerho

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Jalkaväkirykmentti 58:n 6. komppanian joulu vuonna 1942

Julkaistu 28.12.2021

Jalkaväkirykmentti 58:n 6. komppania kuului II pataljoonaan. Rykmentin perustamisvaiheessa 6. komppanian päälliköksi nimettiin luutnantti R. Lehtinen. Uudelleenjärjestelyjen jälkeen komppanian päälliköksi tuli luutnantti Aarne Seppänen, joka ylennettiin 25.4.1944 kapteeniksi.

Otteet ovat JR 58:n 6.komppanian sotapäiväkirjasta jouluna 1942.

Ylipäällikön päiväkäskyn myöhästymisen johdosta Seppäsen sotilasarvona käytettiin vielä kesällä 1944 luutnantin arvoa. Komppania osallistui 10.6.1944 raskaisiin torjuntataisteluihin Rajajoen Hatsalanmäen alueella, mutta joutui taipumaan vihollisen suuren ylivoiman ja kovien taisteluiden jälkeen. Seppänen haavoittui vakavasti vastaiskun aikana maataistelukoneiden hyökkäyksessä ja komppanian päälliköksi tuli hänen jälkeensä luutnantti Hemmi Kestilä.

Jouluaaton 2021 kunniavartiovuorossa ovat Pekka Viirimäki (vasemmalla) ja Joonas Lehtimäki. Kuva: Erkki Nevanperä.

Teuvan reserviupseerit ja reserviläiset järjestivät jo perinteeksi muodostuneen jouluaaton kunniavartion Teuvan sankarihaudalla. Vartiossa aloittivat Paul Nevanperä ja Erkki Nevanperä, vartiovuoroa jatkoivat Pekka Viirimäki ja Joonas Lehtimäki ja kolmannen parin muodostivat Jorma Ekola ja Jukka Muotio.

Erkki Nevanperä
Teuvan Reserviupseerikerho ry:n puheenjohtaja

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Rauhallista Joulua

Julkaistu 24.12.2021

Lakeuden Maanpuolustaja toivottaa lukijoilleen oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Tulitauko-orkesteri esittää isänmaallisen Joulutervehdyksen.

TULITAUKO-ORKESTERI
Laulu – Osku Ketola
Kitarat – Timo Luostari
Basso – Juha-Matti Hirsimäki
Rummut – Jussi Lahtinen

MIELENRAUHAA
Säv. K Halonen San. E Kettunen Sov. T Luostari

KUVAUS, LEIKKAUS JA OHJAUS
Jani Syvänen

ÄÄNIKÄSITTELYT
Timo Luostari

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Toivon aika

Julkaistu 23.12.2021

Joulu ja sitä edeltävä adventti ovat toivon aikaa. Tätä ilmentää joulun virsi (VK 27:1).

”Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä,
rientäkää, kutsuu nyt Betlehem.
Etsikää lasta, taivaan kuningasta
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme.”

Toivo on sukua odotukselle. Kaikki ei ole vielä toteutunut, jotain puuttuu. Mitä enemmän toivova ihminen kaipaa, sitä merkityksellisemmäksi toivon kohde käy. Toivon täyttäjää on etsittävä, ja lopulta myös kumarrettava.

◊◊◊

Toivolle on tarvetta tänäänkin. Maailma on pandemian kourissa, ja tulevaisuuden näkymät ovat utuiset. Ilmastonmuutos jyllää hitaasti mutta varmasti. Ääri-ilmiöt toistuvat. Olemme siirtyneet jyrkkien vastakkainasettelujen aikakauteen. Äänekkäimmät ja kovimmat saavat viestinsä kuuluviin. Hyvä tahto tuntuu jäävän pahoinvoinnin varjoon. Ei siis ole ihme, jos pelko, toivon vastakohta, hiipii mieleen.

Minkä varaan voimme rakentaa tulevaisuuden tällaisessa maailmassa? Jaksatko sinä vielä toivoa?

◊◊◊

Toivoa tarvitaan erityisesti silloin, kun usko tulevaisuuteen horjuu tai kun rakkaus hiipuu ja itsekkyyden valta kasvaa. Toivo kuitenkin syntyy kielteisistä tulevaisuuden näkymistä huolimatta. Sen vuoksi toivoa kutsutaan jopa jumalalliseksi hyveeksi.

Toivon saa aikaan Jumala, joka tulee luoksemme. Hän johdattaa eteenpäin uhkien keskellä. Hän rohkaisee, kannustaa ja saa luottamaan ja iloitsemaan. Ja mikä ihmeellisintä, hän käyttää hyvää tahtovia lähimmäisiä, myös sinua, toivon ylläpitämiseen.

Toivolle on tunnusomaista, että se herää hitaasti ja vähitellen. Huomaamatta se karkottaa epätoivon, pimeyden ja pelon. Odotus täyttyy. Niin kuin kerran Betlehemissä, kun Jumalan Poika syntyi. Nyt on toivon aika.

Levollista ja iloista joulua toivottaen

Simo Peura

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Joulutulet Ylihärmässä

Julkaistu 22.12.2021

Ylihärmän reserviläiset ovat järjestäneet Joulutulet -tapahtuman jo kuuden vuoden ajan Härmän kylpylän laavulla. Tapahtumassa kuultiin rovasti Esa Vaittisen hengellinen puhe 15.12.2021.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon, sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Jes.9.

Tämä profeetta Jesajan jo satoja vuosia aikaisemmin ennustama erityinen lapsen syntymä tapahtui siis ensimmäisenä jouluna reilut 2000 vuotta sitten Beetlehemissä. Eipä tämä joulunaika mene meiltä keneltäkään huomaamatta ohi. Joka taajamassa on monenlaista jouluvaloa tuomassa valoa pimeimpään vuodenaikaamme. Kyllähän ne lukuisat jouluvalot tahtovat muistuttaa meitä myös siitä joulun alkuperäisestä sanomasta. Se joulukuusen latvassa oleva tähti muistuttaa meitä siitä Beetlehemin tähdestä, jonka johdolla itämaan tietäjät osasivat löytää vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo. Jumalan sana saa olla meille se tähti, joka johdattaa elämässä oikeaan suuntaan.

Maanantaimarssilla me reserviläisjoukolla juuri tällä viikolla kävelimme tämän Härmän kylpylän ympäri ja siinä pihalla pysähdyimme ihastelemaan kookasta ja komiaa joulukuusta valoineen ja latvassa loisti kirkas tähti. Kaikkihan meillä täällä on komiaa. Ja mitä meiltä puuttuu, sitä ei tarvitakaan. Jos rehellisiä olemme, niin kyllähän me tämän päivän härmäläiset ja suomalaiset yltäkylläisyyden keskellä elämme. Tuskin tällaista aikaa osasi kuvitellakaan tulevaksi vaikkapa yli 80 vuotta sitten, kun Suomi taisteli olemassaolostaan vihollisen ylivoimaa vastaan. Niin vain sodan vuosistakin selvittiin kovalla taistelulla ja raskain uhrein. Kansa taisteli ja turvautui kaiken hädän keskellä Jumalan apuun ja johdatukseen. Sitä voidaan kysyä, että miten on tänä aikana?

Onhan koko elämämme lahjaa Elämän Antajalta. Sitä ei saisi unohtaa. Aihetta on kiitokseen.

Tämä joulunaika on vuoden kiireisintä markkina-aikaa. Toki kaupan alan ihmisten on hyvä saada palkkansa, mutta kun on isoja marketteja, jotka ovat auki yötäpäivää ja pyhät arjet, niin eihän siinä ole mitään tolkkua. Ei se tärkein, itse alkuperäinen joulun sanoma tule ostamalla. Se on arvokkainta ja silti ilmaista. Jeesuksessa, siinä joulun lapsessa Jumala, Taivaallinen Isämme lähetti pelastuksen tähän maailmaan. Jumala syntyi ihmiseksi. Tämän maailman pimeään tuli valoa, taivaallista kirkkautta.

Monenlaisen pimeyden keskellä me tässä maailmassa elämme. Näyttää, ettei maailmanlaajasta pandemiasta edelleenkään eroon päästä. Aina vain sodanuhka on todellisuutta myös keskellä eurooppaa. Erilaisia uhkakuvia on helppo nostaa esille. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Kuoleman varjon maassa me asumme. Jos me jouluaattoiltana menemme hautausmaalle, niin siellä loistavat lukemattomat hautakynttilät. Ne muistuttavat meitä siitä, että sinne kuolemankin pimeään loistaa taivaan valo, ikuinen kirkkaus. Myös se viimeinen vihollinen eli kuolemakin on jo voitettu.

Tuskinpa Jeesuksen syntymää juhlittaisiin, jos hän olisi jäänyt vain sinne seimen lapseksi. Hän tuli tähän maailmaan suorittamaan sitä tehtävää, jonka oli Jumalalta saanut. Meidän tähtemme hänen piti kärsiä ristinkuolema. Hän kärsi puolestamme ”ristillä rinnalla ryövärin”, että voisimme saada armon ja anteeksiannon. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän valmisti pelastuksen, tien taivaaseen -niin, että voidaan uskoa niin kuin laulussa lauletaan, että ”taivasta kohti matka vie”.

Esa Vaittinen
Rovasti

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 88
  • Sivu 89
  • Sivu 90
  • Sivu 91
  • Sivu 92
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 159
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Jurvan Reserviläisten kahvihetki
  • Yhteistyötahot tutustuivat HAKKA26 -harjoitukseen
  • Tukikomppaniayrittäjät ammunnoissa Pohjankankaalla
  • Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri muisti stipendillä esimerkillistä oppilasta
  • Maanpuolustajat Tuurissa

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·