Vuosien kouluttautuminen ja valmius ovat nyt tarpeen. Vaikka tänään jo neljätoista päivää jatkunut Putinin Venäjän aloittama sota Ukrainaa vastaan tuntuu olevan kaukana, se ei ole kuin yhden päivän ajomatkan päässä. Sota tuntuu ja näkyy myös jokaisen suomalaisen elämässä päivä päivältä enemmän.
Meidän etumme on pitää sota loitolla ja heikentää siten mahdollisen vihollisen voimia. Kaikki tavara- ja muu apu mitä Ukrainalle annamme, auttaa myös meitä. Lahjoitimme ystäväni kanssa Ukrainan Puolustusministeriölle luoti-, sirpale- ja taisteluliivejä, sekä muita sotilasvarusteita arviolta 15000€ arvosta. Osa liiveistä ja muista varusteista oli yritykseni tuotantoa, luotiliivit ja muu täydellinen taistelijan varustus ystäväni lahjoittamat. Lahjoitetut varusteet saapuivat Ukrainaan viikonloppuna.
Syntymään päässyt tilanne on viimeisellä mahdollisella hetkellä saanut kansalaisten silmät auki minkälaisen naapurin kanssa olemme eläneet. Toivottavasti ei liian myöhään. Tässä vaiheessa emme voi tietää mitä tulee tapahtumaan ja kuinka pahaksi oma tilanteemme menee. Omalta kohdaltani, presidentti Sauli Niinistön vierailu Valkoisessa talossa tapaamassa presidentti Joe Bidenia ja kättely sopimuksen aikaansaamisen merkiksi rauhoitti yöuniani, toivottavasti muidenkin.
Omissa toiminnoissamme meidän täytyy muistaa, että nyt käytävä sota on Putinin ja hänen johtotroikkansa yksityissota, ei tavallisten venäläisten. Siksi joukossamme asuvia venäläisiä ei tule syyllistää Venäjän hallinnon masinoimasta hyökkäyksestä rauhaa rakastavaan maahan.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että Venäjän laki erilaisuudessaan, määrittää Venäjän kansalaisen velvollisuuksia maataan kohtaan täysin erilailla, kuin Suomen laki.
Venäläiset ovat velvollisia pyydettäessä avustamaan missä ja milloin tahansa maansa hallinnon edustajia kaikella mahdollisella tavalla. Lisäksi laki antaa venäläisille ”oikeuden” puolustaa maansa kansalaisia myös maansa rajojen ulkopuolella.
Tähän pykälään vedoten he oikeuttivat itse itsensä hyökkäämään Ukrainaan. Maahamme heitä tulee toistaiseksi koko ajan enemmän, suurin osa jatkaa matkaa, mutta osa jää. Osa jää pakolaisiksi, osa ei.
Maahantuloviranomaisilla tuskin riittää aikaa tarkistaa heidän taustojaan, ainoastaan maahantulopaperien ja rokotetodistuksien oikeellisuudet. Matkassa saattaa olla vilpillisin mielin maahan yrittäviä GRU-, Spetsnaz- ja muissa terroristisissa tarkoituksissa liikkuvia ihmisiä.
Olkaamme ystävällisiä heitä kohtaan, mutta varuillamme.
Perisuomalainen varautuneisuus on nyt kunniassa. Heihin liittyen, viranomaiset ovat varmasti kiitollisia tiedoista, missä heitä kokoontuu ja majailee. Vuosien saatossa venäläisten eri puolilta maata hankkimat tukikohdat ovat vakava uhka. Niitä on erityisesti lentokenttien, sotilastukikohtien, tietoliikennekeskusten ja sähkönjakelukeskusten lähettyvillä.
Salaisen tiedon levittäminen
”Älä puhu sivu suusi, vihollinen kuuntelee!”
Muistamme näitä julisteita edellisen sodan ajalta. Tänään sivu suun voi puhua sadoilla eri tavoilla. Kännykkä ja muut mobiililaitteet, vaikkapa älykello, vaarantavat kaikkien turvallisuuden.
Facebook ja muut some -alustat ovat todella vaarallisia molemmille osapuolille, se on käynyt ilmi kuluneiden päivien aikana. Salainen tieto leviää yhdellä klikkauksella ympäri maailman.
Kasvojen kuvat, sotilasosastojen olin-/palveluspaikat, kaikki mahdollinen tieto on levinnyt lemmenkipeiden solttujen Tinder-, Instagram- ja muilla viesteillä. Meilläkin vuoden alussa palvelukseen astunut ikäluokka näyttää erityisesti kunnostautuneen tiedon levittämisessä, paitsi näillä alustoilla, myös vuotamalla tietoja iltapäivälehdistölle.
Varautuminen vaatii omatoimisuutta
Turvaa läheistesi elämä ennakolta, silloin voit olla rauhassa, mikäli joudut lähtemään ”etulinjaan”. Yritä rauhoitella herkimpiä, sillä tämä tilanne on jo aiheuttanut vakavia fysikaalisia ja psyykkisiä ongelmia, jopa kuolemia.
Ota selvää, mitä sinä voit tehdä ja tee, sillä enää ei pelkkä peukuttaminen auta!
Vietin vuosien 2001-2011 aikana yhteensä noin vuoden verran virallisissa ja epävirallisissa MPK-, ja PV -harjoituksissa. Vuoden 2011 jälkeen on kertynyt lähinnä epävirallisia harjoituksia, joissa on kehitetty ja testattu erilaisia toimintamalleja, niitäkin on kertynyt reippaasti. Ja niin, yksikään käymistäni kursseista ei ole ollut ns. ”makkaranpaistokurssi”.
Miksikö olen käyttänyt vapaa-aikani maanpuolustustyöhön – minulle on aina ollut täysin selvää, että tämä päivä vielä tulee. Vaikka ikäni on jo tullut vastaan muutama vuosi sitten, niin kansallisuuttani en ala vaihtaa ja jos kutsu vielä tulee, niin ”reppu on valmiina”.
Slava Ukraini!
Eläköön Suomi!
Kai Kaistila
Seinäjoen Reserviläiset