Lakeuden Maanpuolustaja

Jani Syvänen

Lakeuden Maanpuolustajan tammikuun 2022 henkilökuvassa Marjo Kauppinen

Julkaistu

Kuka: Marjo Kauppinen
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Joka päivä tulee oppia jotain uutta”
Syntymäpaikka: Vieremä, Pohjois-Savo
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Sosionomi (AMK)
– Media-assistentti, graafinen suunnittelija

Työura:
Tällä hetkellä toimin opintoneuvojana Ammattiopisto Luovissa Seinäjoella ja Vaasassa. Aiemmin olen työskennellyt sosiaalialalla useissa eri organisaatioissa lyhyemmissä työpätkissä, kuten TE-palvelut, lastensuojelu, kunnalliset työpajat jne. Opiskeluiden aikana on tullut tehtyä myös ravintola-alan töitä.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry valitsi Marjo Kauppisen vuoden reserviläiseksi 2021.

Harrastukset:
– Salibandy
– Vapaaehtoinen maanpuolustus eri kokoonpanoissa ja eri organisaatioissa.
– Kuntosali
– Juokseminen ja ulkoilu kausilajien parissa

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Reserviin päästessäni 03/15 liityin heti Reserviläisliittoon.
Halusta jatkaa palveluksessa saatujen oppien kehittämistä ja ylläpitoa sitouduin seuraavaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntajoukkoihin ja yhdistyskärpäsen purtua ilmoitin halukkuuden Seinäjoen reserviläisten hallitustyöskentelyyn. Siitäpä ne hommat ovat vuosi vuodelta monipuolistuneet ja syventyneet.

Maanpuolustustyö on tällä hetkellä osa arkeani vähintään kuukausittain, kiireisimpänä aikana viikottain. Toimimalla eri organisaatioiden (MPK, NVL, reserviläisyhdistykset – ja piirit) kanssa olen nähnyt laajan kuvan vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentältä ja saanut valita itseäni kiinnostavat hommat.

Kannattaakin sanoa uusille asioille kyllä ja pitää mieli avoinna. Hyvin tehty ja sitoutunut työskentely voi avata uusia ovia ja mahdollistaa itsensä kehittämisen sekä tuoda positiivista arvoa tulevaisuuteen.

Reserviläisaktiivi Marjo Kauppinen luennoi vuonna 2021 Kauhavalla lukion TURPO -tietäjille naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.

Seinäjoen pommituksesta 82 vuotta

Julkaistu

Elettiin talvisodan kuulakasta talvipäivää 3. helmikuuta 1940 Seinäjoella 8700 ihmisen taajamassa. Ihmiset touhusivat arjen askareita, niitä mitä sota-aikana ihmiset nyt puuhasivat, huoli ja murhe painoivat mieltä, eikä vähiten miehistä rintamalla, siellä jossain. Taistelut olivat kaukana, Karjalan kannaksella, Suomussalmella, jossain pohjoisessa. Mutta vaara ilmasta vaani kauppalaakin ja sen risteysasemaa, sen kansalaiset ymmärsivät.
Ilmakuva Seinäjoen kauppalan keskustasta 1930-luvulta. Lähde: Seinäjoen maakuntakokoelma.

Vaasakin oli ollut pommituksen kohteena joulukuussa jo useamman kerran. Valmiudessa oltiin, vaatimattomissa oloissa, mutta oltiin kuitenkin. Seinäjoen ilmapuolustusalue oli perustettu ja oli valmiina kirjaamaan tapahtumat. Muitakin etukäteisvalmisteluja oli myös tehty, väestönsuojeluharjoituksia oli pidetty. Maalaiskunnan ja kauppalan alueelle oli perustettu valmiina toimimaan 10 ensiapuasemaa ja sotasairaalat tietysti erikseen. Perunakellarit ja ullakot oli tyhjennetty.

Pimennysmääräykset olivat voimassa, vaikka lehdissä niistä täytyi kansalaisia silloin tällöin muistuttaa. Risteys-asemalla rautatieliikenne oli vilkasta, tuohon aikaan rautateitse liikkui lähes kaikki, siviilijunien ja rahtiliikenteen lisäksi lukuisa määrä sotilasjunia, sairasjunia jne. Tähän hetkeen iski sodan todellisuus puolenpäivän jälkeen 3.2.1940.

Ilmapuolustusalueen sotapäiväkirja kertoo tarkkailuasemien havaintoja lyhennettynä seuraavasti;

”klo 12.25 – 9 konetta lounas, 24 konetta lounas, klo 13.30 – 25 konetta länsi, 4 konetta länsi, klo 13.30 surinaa kaakko, klo 13.32 epämääräistä, epämääräistä länsi. suunnat oman tarkkailuasemansa mukaan.”

Tapahtumat vyöryvät epätodellisena kaikessa karmeudessaan

Kello 13.33 hälytyssireenit alkoivat ulvoa, ihmiset juoksivat asema-alueen sirpalesuojiin, kylällä perunakellareihin, ojiin, kuka minnekin. 27 Iljušin DB-3 pommikonetta 2500kg. (max) pommikuormassa lähestyi muutaman minuutin viiveellä ja jylisivät kauppalan ylitse 380km/h nopeudella, arvion mukaan n. 2000m korkeudella. Ensimmäiset 50 – 100 kg pommit räjähtivät alueelle klo 13.40.

Iljušin DB-3 pommikone. Lähde: militaryimages

Sotapäiväkirjasta tulkiten löytyy maininta ilmatorjuntakonekivääristä, mutta minkäänlaisia ilmatorjuntatykkejä ei ollut, joten perin vaatimatonta, jos ollenkaan oli ilmapuolustus. Jos muutaman sarjan konekiväärillä taivaalle päästeli ja pystykorvalla jonkun laukauksen perään, niin kovin suurta vaaraa kahdessa kilometrissä lentävälle koneelle tuskin oli. Sittemmin, välirauhan aikana paikallisin keräysvaroin hankitut 40mm Bofors ilmatorjuntatykit luovutettiin Turun ilmatorjuntaa vahvistamaan.

Vaikka pommit putoilivat osaksi kauppalan etelän puolisille peltoaukeille oli tuho mittavaa. 36 rakennusta vaurioitui, joista 9 tuhoutui täysin. mm. Valtion viljavarasto sai osuman, jolloin tonneittain ruista valui ulos hangelle. Päiväkirjoissa on klo 14.20 merkintä, että ilmavaara oli ohi. Ihmiset olivat järkyttyneitä, varmaan myös paniikissakin, mutta toimia piti. Haavoittuneita ja loukkaantuneita tuli auttaa, tuhoja sitten korjaten, jokainen kykyjensä mukaan.

Aseman odotushuone pommituksen jälkeen. Lähde: Jari Asu / EP muisto
Rekolan talo putosi kivijalaltaan. Lähde: Jari Asu / EP muisto
Kohtalokas sirpalesuoja rajakadulla. Lähde: Jari Asu / EP muisto

Kriisiapua annettiin toinen toisilleen, pappi oli varmaan käynyt suruviestin menehtyneiden omaisille viemässä. Arviot aineellisista vahingoista olivat yli miljoona silloista markkaa. Surullisinta oli ihmishenkien menetys. VR:n vesitornin läheisyydessä sijainneeseen sirpalesuojaan osunut pommi tappoi 10 henkeä, nuorin henkensä menettänyt oli isänsä kanssa matkannut 3 vuotias pikkupoika. Kaikkiaan surmansa sai 13 ihmistä, lisäksi pommituksessa haavoittui 14 henkilöä.

Seinäjokea ja Etelä-Pohjanmaata laajemminkin kuritti Raplan tukikohdassa Virossa lähellä Tallinnaa majaa pitävä vihollisen 53. kauko- pommitusrykmentti. Tietojen mukaan koneiden reitti suuntasi Raplasta Ahvenanmerelle, sieltä Pohjanlahtea pitkin jonnekin Närpiön korkeudelle, josta sisämaahan kohti kohdetta. Kellottaminen ja ilmeisesti myös rautatie auttoi suunnistamisessa.

Historian kertaus, josta jokainen voi ammentaa ajatuksia tämän päivän ongelmiin ja valmiuksiin.

Pommituksessa menehtyneiden muistomerkki. Kuva: Jari Asu
Pommituksen muistomerkki ravintola Alman pihassa. Kuva: Jari Asu

Muistomerkki pommituksessa menehtyneiden muistoksi oli elänyt jo jonkun vuoden ja toteutui Kaatuneitten omaisten Nurmon / Seinäjoen osaston toimesta, puheenjohtaja Antero Maunulan johdolla niin, että ensimmäistä juhlavaa muistohetkeä voitiin viettää 3.2.2005.

Muistomerkin toteutuksessa olivat mukana myös Seinäjoen kaupunki, Osuuskunta Itikka sekä VR yhtymä. Paikallisten veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteispalaverissa Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museolla 4. elokuuta 2004 oli päätetty, että vastuun muistopäivän vietosta ottaa Kaatuneitten omaisten Nurmon / Seinäjoen osasto.

Tänä vuonna tilaisuuden järjestävät Seinäjoen seudun kaatuneitten omaiset ry ja Sotien 1939 – 1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry, joka vastaa tulevaisuudesta tapahtuman järjestelyistä.

Tilaisuus järjestetään Aluehallintoviraston kokoontumisrajoitteita ja turvallisuusohjeita noudattaen.”Katkennut taival” muistomerkillä 3.2.2022 alkaen klo 12.00 Lakeuden Ristin kirkonkellojen soidessa.

Jari Ojala
Hallituksen jäsen
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Kunniavelvollisuus

Julkaistu

Yhdistys muodostuu jäsenistöstään. Suomessa jokaisella kansalaisella on perustuslain takaama oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Näin ollen yhdistyksen on jollakin tavalla tehtävä itsensä merkitykselliseksi yksittäisille ihmisille, jotta heille ylipäätään pystytään perustelemaan jäsenyyden tarkoitus ja heidät saadaan houkuteltua jäseneksi.
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Tuomas Taivalmaa

Jäsenmäärän ylläpitäminen onkin nykyisin monen järjestön haastava tehtävä. Näin on tilanne myös Reserviupseeriliitolla ja sen jäsenyhdistyksillä, eli paikallisilla reserviupseerikerhoilla. Koska reserviupseeriyhdistyksen jäseneksi pääsee vain reserviupseeritutkinnon suorittanut henkilö, on potentiaalisten jäsenten joukko lähtökohtaisestikin rajattu.

Tilastot kertovat tässä varsin karua faktaa: Ensinnäkin uusien reserviupseerien koulutusmäärä on pienentynyt 1960-luvun huippuvuosista, jolloin reserviupseereiksi koulutettiin vuosittain jopa yli 3500 miestä. Nykyisin koulutettavia, miehiä ja naisia, on noin 1350 – 1400 /vuosi.

Toiseksi: Jäsenistöstä suuren osan muodostavat tällä hetkellä ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvat henkilöt. Seuraavien vuosikymmenien aikana he tulevat vääjäämättä siihen ikään, että nk. luonnollinen poistuma vaatii veronsa; paraskaan upseeri ei elä ikuisesti. Ei siis ole mikään ihme, että jäsenmäärä useimmissa kerhoissa laskee ja tulevaisuus näyttää hiipuvalta, ellei jotain muutosta asiaan saada aikaan.

Toisaalta jäsenpotentiaaliakin olisi kyllä olemassa. Tarkkoja tilastoja asiasta ei ole, mutta joidenkin arvioiden mukaan parhaimmillaankin vain noin yksi kolmasosa piirin alueen reserviupseereista kuuluu paikallisiin kerhoihin. Suurissa kaupungeissa suhteellinen osuus on vielä pienempi. Niinpä jos haluamme nostaa, tai edes säilyttää jäsenmäärämme, olisi liittoon vielä kuulumattomat reserviupseerit saatava mahdollisimman tarkasti mukaan jäsenistöön.

Sotien aikaisen Pohjalaisen JR-58 Rintamalehden kansi. Kuva: Tuomas Taivalmaa

Tässä kohdassa haluan nostaa esille erään kirjahyllystäni löytyvän kirjan. Hankin nimittäin pari vuotta sitten Pohjalainen –nimisen teoksen, joka ei kuitenkaan kerro entisestä vaasalaisesta sanomalehdestä, vaan saman nimisestä rintamalehdestä, joka ilmestyi sotavuosina 1942-1944. Sitä julkaisi aikoinaan Etelä-Pohjanmaan läntisen suojeluskuntapiirin alueella perustettu JR 58. Kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoista selattavaa, mutta tässä siitä erityisesti yksi asiaan liittyvä huomio.

Rintamalehdessä mainitaan Reserviupseeriliitto kahdessa kohdassa. Ensimmäinen kerta on 20.10.1943 julkaistusta numerosta. Silloin uutisoidaan reserviupseereille avatusta mahdollisuudesta liittyä Suomen reserviupseeriliiton jäseneksi rintamaolosuhteissa. Ilmoittautumiskaavakkeita jaettiin ja ne kehotettiin palauttamaan valistusupseereille. Teksti päättyy jylhästi: ”Kaikkien reservin upseerien kunniavelvollisuus on liittyä omaan ammattiliittoonsa, joka jatkuvasti tulee ajamaan heidän etujaan.”

Rintamalehdessä 20.10.1943 julkaistusta numerossa uutisoidaan reserviupseereille avatusta mahdollisuudesta liittyä Suomen reserviupseeriliiton jäseneksi rintamaolosuhteissa. Kuva: Tuomas Taivalmaa

Se toinen maininta onkin sitten vajaan kuukauden päästä 16.11.1943. Silloin saatiin uutisoida joukko-osastosta liittyneen Reserviupseeriliittoon 51 uutta jäsentä ja voitiin todeta: ”Tästä lähtien kuuluvat reservin upseerimme sataprosenttisesti omaan liittoonsa.” Mahtava tulos!

Rintamalehdessä uutisoitiin 16.11.1943 joukko-osastosta liittyneen Reserviupseeriliittoon 51 uutta jäsentä ja voitiin todeta: ”Tästä lähtien kuuluvat reservin upseerimme sataprosenttisesti omaan liittoonsa.” Kuva: Tuomas Taivalmaa

Aivan tuohon sadan prosentin osuuteen kuin JR 58 rintamalla vuonna 1943 emme kyllä taida ikinä päästä; tai jos pääsemme, niin minä syön vanhan verikauhani; mutta olkoon tämä kannustuksena kaikille jäsenhankintaa suorittaville henkilöille.

Etsikää potentiaaliset jäsenet, perustelkaa heille jäsenyyden merkitys niin, että he katsovat tarkoituksenmukaiseksi tehdä valinnan liittyä jäseniksi.

Pidetään reserviupseeriasia edelleen kunniavelvollisuutenamme!

Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Poikkeusolojen toimintaa

Julkaistu

Nyt pandemian aikana meillä on hieman taipumusta synkistellä asioita. Tässä yhteydessä liikunnan merkitystä ei voi väheksyä. Liikunnalla on tutkitusti lukuisia hyviä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Alleviivaan tässä kirjoituksessa nimenomaan liikunnan lukuisia hyviä vaikutuksia psyykkiseen terveyteen.
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki.

Säännöllisellä liikunnalla mieliala kohenee, ajatukset terävöityvät, stressin tunne kevenee ja nukut paremmin. Myös hyvä uni edistää tutkitusti fyysistä ja henkistä terveyttä. Säännöllisellä kohtuu tehoisella liikunnalla on siis muitakin edullisia vaikutuksia kuin hyvä kenttäkelpoisuus, ehkä voimme kenttäkelpoisuudessakin alleviivata hyvää psyykkistä terveyttä.

Hiihto on kestävyysliikuntaa, joka on hyväksi sydän- ja verenkiertoelimistölle. Kuva: Mika Mäki

Aluevaaleissa on puhuttu myös yhdistystoimijoista. Tässä yhteydessä onkin syytä muistuttaa ettemme unohda reserviläisyhdistyksiä puhuttaessa tahoista, jotka ovat olleet luomassa hyvinvointia. Reserviläisyhdistyksillä on yhtenä ajatuksena ylläpitää kenttäkelpoisuutta, eli terveyden edistämistä eri nimellä.

Avantouinti parantaa verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, se hidastaa solujen vanhenemista ja säilyttää esimerkiksi ihon kimmoisuutta. Kuva: Mika Mäki

Reserviläisurheiluliiton jäsenyhdistysten jäsenmäärä on noin 75000. Se on merkittävä määrä. E-P:n alueella on n. 4500 jäsentä reserviläisyhdistyksissä mukaan luettuna upseerit ja reserviläiset. Heillä on valmiuksia liikunnan lisäksi esim. poikkeusolojen paikallisiin tehtäviin. Eri yhdistyksissä paikalliset toimijat tuntevat alueensa asukkaat melko hyvin ja tietävät toimintansa muodot parhaiten. Eli kilvoitellaanko, harrastetaanko kuntoliikuntaa vai otetaanko avunpyyntö/palvelutehtäviä vastaan.

Porrastreenin tehokkuuteen vaikuttavat liikevalinnat, toistojen määrä ja treenaajan kuntotaso. Kuva: Jani Syvänen

Tullaan kohtaan mutta. Tätä ilosanomaa on aina mukava toistaa, mutta kuinka moni reserviläisyhdistys saa kaupungilta euromääräisiä avustuksia/tukia? Niitä mitä esim. urheiluseurat, kyläyhdistykset ja erilaiset kulttuuriyhdistykset saavat? On erilaisia yleisavusavustuksi, kohdeavustustuksia yms. kaupungista riippuen.

Nyt meillä reserviläisillä on taas yksi parhaita hetkiä saada uusia jäseniä vaaliteltoilta. Ehdokkaat ovat nyt kaikkien kavereita.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Seinäjoen Reserviupseerikerho ry 80 vuotta

Julkaistu

Seinäjoen Reserviupseerikerho ry on perustettu 12.3.1941. Kerhon 80-vuotisjuhlat suunniteltiin pidettäväksi 14.2.2021, mutta koronapandemiasta johtuvien kokoontumisrajoitusten vuoksi juhla pidettiin 10.10.2021 Aleksis Kiven päivänä. Yleinen liputuspäivä lisäsi päivän juhlavuutta ja kohotti osaltaan arvokkaan juhlan tunnelmaa.

Juhlapuhuja kenraalimajuri (evp) Jorma Ala-Sankila loi selkeän katsauksen reserviupseeritoiminnan varhaisvaiheista ulottuen meidän päiviimme asti. Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta antoivat vahvan tuen juhlien järjestämiselle, mistä suuret kiitokset. Seinäjoen kaupungintalon valtuustosaliin saapui paikalle runsaat 40 henkilöä. Juhlaa oli mahdollista seurata myös verkon välityksellä.

Juhlapuhuja kenraalimajuri (evp) Jorma Ala-Sankila loi selkeän katsauksen reserviupseeritoiminnan varhaisvaiheista ulottuen meidän päiviimme asti. Kuva: Juho Lahti

Juhla alkoi jumalanpalveluksella Lakeuden Ristissä, josta kappalainen Sanna Ålander lähetti seppelpartion Suomen Marsalkka Mannerheimin patsaalle. Seppelpartiossa olivat ylil (res) Jussi Harjunpää, ylil (res) Mika Lammila ja vänr (res) Jussi Mylläri. Seppeleen laskua varten patsaalle oli järjestetty kunniavartio. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin varsinaiseen juhlaan Seinäjoen kaupungintalon valtuustosaliin.

Seinäjoen Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Jussi Harjunpää toivotti juhlavieraat tervetulleeksi ja kertoi kerhon historiasta ja erityisesti sen alkuvaiheista. Toiminnan alkuaikoina olivat liikunta- ja urheilutoiminta keskeisessä roolissa. Myöhemmin mukaan tulivat myös johtamiskoulutukset ja ampumatoiminta. Kerhon jäsenmäärä on kasvanut alkuajan 70 jäsenestä nykyiseen noin 250 jäsenen kerhoksi. Tällä jäsenmäärällä kerho kuuluu 20 suurimman kerhon joukkoon.

Seuraavaksi saatiin nauttia upeasta musiikkiesityksestä, jonka tarjosivat Marja-Riitta Hangasluoma, Jaana Kleemola, Kirsi-Maria Oivanen ja Aliisa Pikkarainen. Kaikki ovat maineikkaan Seinäjoen tyttökuoron entisiä laulajia.

Juhlapuheessaan Jorma Ala-Sankila peilasi reserviupseerikoulutuksen historiaa aina Vimpelin Sotakoulusta nykyaikaan. Puheessa tuli vahvasti ilmi johtajien merkitys Suomen historiaan liittyneissä sodissa, jossa johtajien polku saattoi kulkea sodan aikana joukkueen johtajista pataljoonan komentajiksi. Johtajakoulutuksen kestoksi muodostui jo alkuaikoina 3 kuukautta, joka koettiin sopivaksi. Ensimmäinen reserviupseerikerho perustettiin Helsinkiin 1925 ja sen toiminta-alueeksi määritettiin koko Suomi. Valtakunnallinen Suomen Reserviupseeriliitto perustettiin vuonna 1931. Ennen sotia kerhoja oli jo 49. Sotia edeltäneeseen reserviupseeritoimintaan vaikutti osaltaan päällekkäisyys suojeluskuntien toiminnan kanssa.

Sotien välillä kerhojen määrä kasvoi 70:een Tällöin perustettiin myös Reserviupseerikerho Seinäjoelle. Sodissa reserviupseerit toimivat lähinnä alemmissa johtajatehtävissä ja esikuntaupseeritehtävät olivat yleensä aktiiviupseereilla. Upseerien määrä oli suurimmillaan vuonna 1944 ollen 28000, joista reserviupseereja oli noin 85%. Sodissa upseerien kohdalla suurimmat tappiot kohdistuivat vänrikkeihin ja luutnantteihin, jotka johtivat alaisiaan edestä ja olivat siten yleensä alttiina vihollisen tulelle.

Seppeleen laskua varten patsaalle oli järjestetty kunniavartio. Kunniavartiossa Sysilammen veljekset Jukka ja Timo (oik.) Kuva: Juho Lahti

Sodan jälkeen reserviupseeritoiminta oli veitsenterällä, mutta toimintaa oikein määrittelemällä kerhot saivat jatkaa toimintaansa, toisin kuin suojeluskunnat ja Lotta Svärd -järjestöt. Myöhemmin tilanteen helpottuessa toimintaan saatiin mukaan taas johtamiskoulutusta ja ammuntaa. Tärkeänä toimintana tuli myös mukaan veteraanitoiminta, joka on säilynyt näihin päiviin keskeisenä tehtävänä. 2000-luvulla mukaan on tullut Maanpuolustuskoulutus eli MPK, joka järjestää erilaista reserviläistoimintaa tukevaa koulutusta. Historian aikana puolustusvoimat on kouluttanut 200000 reserviupseeria. Ala-Sankila totesi, että Reserviupseeriliiton tärkeänä tehtävänä on tarjota sellaista johtamiskoulutusta, jossa keskityttäisiin kriisijohtamiseen ja ihmisten johtamiseen paineenalaisissa tilanteissa. Lisäksi on tärkeää ylläpitää veteraanien perintöä yllä. Yrjö Jylhän sanoin ”Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet.”

Seinäjoen kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä. Hän kertoi lyhyesti omasta reserviupseeritaustastaan ja toi esille Seinäjoen Reserviupseerikerhon ja Seinäjoen kaupungin yhteistoiminnan mm. veteraanien muistamisena valtakunnallisina juhlapäivinä. Lisäksi vuosittain toistuvia merkittäviä tilaisuuksia ovat esimerkiksi kaatuneitten muistopäivän ja itsenäisyyspäivän tapahtumat Törnävän hautausmaalla.

Seuraavaksi saatiin taas nauttia komeasta musiikkiesityksestä, sillä kanttori Marja Väinölä esitti flyygelillä Finlandian. Yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan.

Suomen Reserviupseeriliiton tervehdyksen lausui liiton puheenjohtaja Aaro Mäkelä. Kuva: Juho Lahti

Suomen Reserviupseeriliiton tervehdyksen lausui liiton puheenjohtaja ylil (res) Aaro Mäkelä. Vuonna 2021 vietettiin Haminan reserviupseerikoulutuksen 100-vuotisjuhlaa, koronasta johtuen vuoden viiveellä. Juhlaa vietettiin valtakunnallisesti laskemalla 12.6.2021 klo 9:00 seppeleet sankarihaudoille ja RUK:n kannalta keskeisille paikoille. Seinäjoella seppele laskettiin Päämajan Reserviupseerikoulun muistolaatalle. Myös Reserviupseeriliitto viettää vuonna 2021 90-vuotisjuhliaan, sillä perustava kokous pidettiin Katajanokan kasinolla Helsingissä vuonna 1931. Puheenjohtaja Aaro Mäkelä korosti johtajan toiminnan merkitystä todeten, että se on myös liiton juhlavuoden toiminta-ajatus. Liittoon kuuluu noin 27000 reserviupseeria, joka on noin kolmannes reserviupseerikoulutuksen suorittaneista. Hän korosti maanpuolustustahdon merkitystä, jonka ylläpitäminen on Reserviupseeriliiton yksi tärkeimmistä toiminta-ajatuksista. Lisäksi hän korosti liiton roolia kenttäkelpoisuuden ylläpitämisessä ja erityisesti ampumatoiminnassa.

Pohjanmaan aluetoimiston tervehdyksen toi everstiluutnantti Mauri Etelämäki tuoden samalla Porin prikaatin tervehdyksen. Porin prikaatin vastuulla on myös Etelä-Pohjanmaan alue. Puheessaan Etelämäki korosti yleisen asevelvollisuuden merkitystä ja sen olevan oikea valinta Suomen puolustuksen järjestämiseksi. Yleisestä asevelvollisuudesta johtuen sodanajan joukon rungon muodostavat reserviläiset, jonka vuoksi reservin maanpuolustustahdon ja koulutuksen ylläpitäminen on erityisen tärkeää. Everstiluutnantti Etelämäki luovutti kerholle Pohjanmaan aluetoimiston standardin. Standardin vastaanotti kerhon puheenjohtaja Jussi Harjunpää.

Kerhon juhlan huomioivat adresseilla Lapuan Reserviupseerikerho ja Lapuan reserviläiset, Seinäjoen Reserviläiset ry, Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit sekä Suomen Reserviupseeriliitto ry

Seinäjoen Reserviupseerikerhon kunniajäsen Paavo Koskenranta lausui juhlan lopuksi kiitossanat. Kuva: Juho Lahti

Sotilasmestari (res) Jari Ojala toi juhlatilaisuuteen tervehdyksen Pohjanmaan Rauhanturvaajat ry:n puolesta. Hän korosti puheessaan molempien järjestöjen toiminnan samankaltaisuutta, joihin kuuluu liikunta, ammunta, maanpuolustustahdon ylläpito ja veteraaniperinteen ylläpitäminen.

Seinäjoen Reserviupseerikerhon kunniajäsen ylil (res) Paavo Koskenranta lausui juhlan lopuksi kiitossanat. Koskenranta muisteli puheessaan oman aktiiviaikansa toimintaa 1960-luvulla, jolloin johtamiskoulutuksilla oli keskeinen rooli. Hän muisteli erään johtamiskoulutuskurssin tapahtumia todeten, että kurssille osallistuneet pitivät järjestettyä kurssia hyvänä ja se myös koettiin hyödylliseksi siviiliuran kannalta. Koskenranta liittyi mukaan kerhon toimintaan välittömästi suoritettuaan varusmiespalveluksensa vänrikkinä. Lisäksi Koskenranta toi puheessaan esille yleisen tiedotustoiminnan, joka oli tärkeässä roolissa 1960-luvulla. Tiedotus- ja valistustoiminnalla lisättiin tietoa reserviupseeritoiminnasta ja oikaistiin osin virheellistäkin tietoa. Tuona aikana johtamiskoulutuskurssit olivat suosittuja ja niitä järjestettiin koko vuosikymmenen ajan. Aiheina olivat mm. johtamisen välineet ja johtamisen psykologia. Tuolloin kerhoon perustettiin myös naisjaosto, jonka toiminta oli merkittävää ja kerhon toimintaa tukevaa. Edustustehtävien lisäännyttyä alettiin naisjaoston varainhankinnan tuella hankkimaan asepukuja ja miekkoja. Nämä varusteet ovat yhä kerhomme käytössä.

Tilaisuus päätettiin yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Maamme laulun viimeisen säkeistön sanoin, kiitokset kaikille mukana olleille ja järjestelyissä mukana olleille.

”Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.”

Seinäjoen Reserviupseerikerhon 80-vuotisjuhlassa 10.10.2021 luovutettiin seuraavat ansiomitalit:

Suomen Leijonan Ritarimerkki
Kapteeni (res) Marko Kaappola, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Suomen Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali
Yliluutnantti (res) Jussi Harjunpää, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Suomen Reserviupseeriliiton hopeinen ansiomitali
Ylikersantti (res) Jorma Ala-Hiiro, Seinäjoen Reserviläiset ry
Ylikersantti (res) Heikki Fält, Seinäjoen Reserviläiset ry
Sairaanhoitaja Liisa Koivisto, Seinäjoen seudun Sotilaskotiyhdistys ry
Sotilasmestari (res) Jarmo Koskela, Seinäjoen Reserviläiset ry
Sotilasmestari (res) Jari Ojala, Seinäjoen Reserviläiset ry
Alikersantti (res) Reijo Pihlaja, Seinäjoen Reserviläiset ry
Sotilasmestari (res) Marko Pänkälä, Seinäjoen Reserviläiset ry
Puheenjohtaja Maija Salmivuori, Seinäjoen seudun Sotilaskotiyhdistys ry

Suomen Reserviupseeriliiton pronssinen ansiomitali
Vääpeli (res) Martti Hallasuo, Seinäjoen Reserviläiset ry
Kersantti (res) Pertti Luuri, Seinäjoen Reserviläiset ry
Ylivääpeli (res) Kai Nieminen, Seinäjoen Reserviläiset ry
Vänrikki (res) Jussi Mylläri, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Reserviläisurheiluliiton kultainen ansiomitali
Luutnantti (res) Esko Sippola, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Maanpuolustusmitali
Kersantti (res) Jussi Asu
Alikersantti (res) Arto Franttila, Seinäjoen Reserviläiset ry
Ylikersantti (res) Aulis Hahtola, Seinäjoen Reserviläiset ry
Yliluutnantti (res) Jussi Harjunpää, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Majuri (res) Mika Karjanlahti, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Yliluutnantti (res) Mika Lammila, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Kapteeni (res) Heikki Vehkaoja, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ja Reserviläispiirin ansiomitali
Everstiluutnantti Mauri Etelämäki. Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimisto
Yliluutnantti (res) Jussi Harjunpää, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Majuri (res) Mika Karjanlahti, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Yliluutnantti (res) Mika Lammila, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Majuri (res) Jukka Sysilampi, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry
Kapteeni (res) Heikki Vehkaoja, Seinäjoen Reserviupseerikerho ry

Mika Lammila
Seinäjoen Reserviupseerikerho