Seinäjoen Reserviupseerikerhon syyskokous pidettiin 19. marraskuuta Nurmon kirjaston kokoustiloissa. Kerhon perustamisasiakirja on vuodelta 1941, joten sodan aika ja sodanjälkeinen aika huomioiden, kerho on pitänyt syyskokouksia todennäköisesti 70-80 kertaa.

Syyskokouksessa valittiin ensi vuoden hallitus. Puheenjohtajana jatkaa Mika Lammila ylil. (res) ja varapuheenjohtajana Jukka Sysilampi maj. (res). Muun hallituksen muodostavat sihteeri Janne Jousmäki ltn. (res), Heikki Vehkaoja kapt. (res), Jussi Mylläri vän. (res), Seppo Yli-Panula kapt. (res), Jussi Harjunpää ylil. (res) ja Joonas Marttila vän. (res).
Puheenjohtaja Mika Lammila esitteli kerhon toimintasuunnitelman, jossa kerrottiin kerhon vuoden 2026 tapahtumista. Tapahtuman rungon muodostavat kunniavartiot, toimintapäivät ja varusmiesinfot. Kaikki edellä mainitut järjestetään yhdessä Seinäjoen Reserviläisten kanssa. Samoin käytiin läpi talousarvio. Molemmat hyväksyttiin kokouksen toimesta pienin täydennyksin.
Kokouksen lopuksi Tuomo Kotkaniemi ylil. (res) käytti puheenvuoronsa ja toi esille huolensa kerhon jäsenmäärän laskemisesta. Tämän huolen kaikki varmaankin jakavat, mutta mitään selkeitä keinoja jäsenmäärän kasvattamiseksi ei Tuomollakaan ollut esittää. Kerhon tunnusluvut jäsenmäärän suhteen ovat 233 jäsentä, keski-ikä 51 vuotta, naisia 6 ja miehiä 227.
Mika Lammila
Puheenjohtaja
Seinäjoen Reserviupseerikerho



Sotakamreerin arvo oli käytössä myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Sotakamreeri kuului keisari ja suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistamassa vuoden 1897 Suomen Suuriruhtinaanmaan arvojärjestyksessä yhdeksänteen luokkaan. Samassa arvoluokassa olivat myös esimerkiksi taapikapteenin sotilasarvo sekä nimineuvoksen arvonimi. Koska arvonimi on lain mukaan julkisen arvonannon osoitus, on sen vakiintuneesti katsottu edellyttävän, että arvonimen saaja on menestynyt poikkeuksellisen hyvin omalla työ- tai virkaurallaan. Arvonimi myönnettiin itsenäisyyden aikana ensimmäisen kerran vuonna 1920. Vuosien 1918–2025 aikana sotakamreerin arvonimi on myönnetty 92 henkilölle.













Maailman sivu on pitkä ja levoton, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavana päivänä. Se kuitenkin tiedetään, että kolme päivää ilman ruokaa saa järjestäytyneenkin yhteiskunnan perustukset horjumaan. Kuortaneella on nälkä käynyt kunnassa kylässä viimeksi vuosina 1867-1868 ja sitä vihollista reserviläisjärjestöt eivät enää hevillä kylään päästä. Sen takaa Kenttäkeitin M29, kokeneet kokit ja apukokit ja hihaässinä vielä viralliset hygieniapassit.








