Uutiset
Salpalinja 80 vuotta – vahva linnoitus kesti myös kylmän sodan paineen
Suomen itärajan linnoitus, pääosin välirauhan 1940 – 41 aikana rakennettu Salpalinja täytti tehtävänsä. Sitä vastaan ei hyökätty sodan aikana ja se kesti ennaltaehkäisevänä pelotteena myös kylmän sodan paineet. Enempää Salpalinjalta ei voitu vaatia. Linnoitus osaltaan vaikutti siihen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä ja läntisen yhteiskuntajärjestelmänsä.
Salpalinjan rakentaminen alkoi 80 vuotta sitten huhtikuussa 1940 välittömästi talvisodan jälkeen. Itärajan linnoitusta pidettiin silloin itsenäisen Suomen ja jopa Skandinavian suurimpana yksittäisenä rakennustyömaana.
Linnoituksen kustannukset valtion tulo- ja menoarviosta olivat esimerkiksi vuonna 1941 viisi prosenttia, samaa suuruusluokkaa kuin koko puolustusbudjetti nykyisin!
Linnoittamisen taustalla oli tosiasia siitä, että Neuvostoliitto ei saavuttanut talvisodassa tavoitteitaan. Oli nähtävissä, että Josif Stalin yrittää Suomen valloitusta ennemmin tai myöhemmin uudelleen. Siksi siihen piti Suomen varautua.
Puna-armeija oli talvisodassa vahvoilla. Sodan loppuvaiheessa suomalaisten linjojen murtuminen oli jopa vain päivien päässä. Lännen, Britannian ja Ranskan, mahdollinen sotilasapu Suomelle nähtiin Moskovassa puna-armeijalle liian isona riskinä. Stalin taipui rauhaan ja ryhtyi vahvistamaan Suomelle huonosti pärjännyttä puna-armeijaansa uuteen uskoon.
Suomen nopea linnoittamispäätös heti sodan jälkeen oli viesti itään, että Suomi aikoo edelleen puolustaa olemassaolonsa oikeutusta kynsin ja hampain. Sitä paremmalla syyllä Neuvostoliiton oli vahvistettava hyökkäysvoimaansa. Siinä samalla myös Suomi sai aikavoiton saattaa puolustusvoimansa, armeijansa taistelukuntoon. Välirauha on edelleen Suomen historian tehokkainta varustautumisen aikaa, jossa Salpalinjalla oli iso osa.
Virolahdelta Savukoskelle ja aikanaan aina Jäämerelle saakka ulottunut Itärajan linnoitusketju sai vasta 1944 nimen Suomen Salpa. Puolustusvoimat käytti paikoin syvyydessä useita linjoja sisältäneestä linnoituksesta nimeä Salpa-asema. Kansan suussa nimeksi vakiintui Salpalinja.
Salpalinjan vahvimmat ja yhtenäisimmät rakennetut osat ovat Karjalankannaksen jatkeella Suomenlahden ja Saimaan välissä. Siitä pohjoiseen merkittävänä osana puolustusta ovat luonnonesteet, vesistöt ja erämaat; vain todennäköiset vihollisen kulku-urat ja etenemissuunnat linnoitettiin.
Museoita ja julkaisuja
Vasta Neuvostoliiton luhistumisen ja YYA-sopimuksen irtisanomisen jälkeen 1990-luvun alussa Salpalinjan salat avautuivat Suomessa suurelle yleisölle. Virolahdella ja Miehikkälässä avattiin 1980-luvulla ensimmäiset edelleen toimivat Salpalinjaa esittelevät matkailukohteet; Ylämaalla ensimmäiset esittelyt yleisölle järjestettiin jo 1970-luvun puolella.
Nykyisin linnoitusta, jossa ei koskaan taisteltu, esitellään yleisölle käytännössä kaikissa itärajan kunnissa. Sotahistoriallisia Salpalinja-museoita on Virolahdella, Miehikkälässä ja Joensuussa.
Tietoa Salpalinjasta on nykyisin tarjolla jo runsaasti. Museoviraston vuosina 2009-2012 tehty Salpalinjan inventointi, vuonna 2017 julkaistu Salpalinjan perinneyhdistyksen artikkelikokoelma Salpalinja – itsenäisyyden monumentti -kirja sekä 2017 lopulla ensi-iltansa saanut lappeenrantalaisen storyTv films Oy:n tuottama puolentoista tunnin SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuva ovat esimerkkejä lukuisista Salpalinja-julkaisuista. Salpalinjaan liittyviä väitöskirjoja on tehty kaksi ja kolmas on työn alla.
Salpavaellus 2020 peruttu
Suurin toistuva Salpalinjaa esittelevä vuotuinen tapahtuma Suomessa on Salpavaellus. Se järjestettiin puolustusvoimien aloitteesta Miehikkälästä käsin ensimmäisen kerran vuonna 1994, silloin osana Salpa-aseman rakentamisen päättymisen 50-vuotisjuhlasarjaa.
Johdettu ja opastettu tapahtuma maastossa onnistui ja kokosi yli 200 vaeltajaa. Kertatapahtumaksi aiottu Salpavaellus saikin yleisön pyynnöstä heti jatkoa.
Viikko jälkeen juhannuksen 27.-28.6 2020 Lappeenrannassa pidettäväksi aiottu 27. Salpavaellus on maailmanlaajuisen koronapandemian takia peruttu. Teemana olisi ollut Salpalinja 80 vuotta.
Salpavaelluksen järjestelyissä vuodesta 2018 lähtien on ollut mukana MPK:n Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri apunaan alkuperäisjärjestäjät Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen reserviupseeri- ja reserviläiskerhot sekä 2018 lähtien mukaan tullut, Lappeenrannassa kotipaikkaa pitävä Salpalinjan Oppaat ry.
Salpavaelluksille on osallistunut vuosittain 60 – 250 henkeä kerrallaan ja se on tavoittanut yhteensä noin 4000 vaeltajaa. Salpavaellus-tapahtuman itseään suurempi oheistoiminta, Reserviupseerikoulun reserviupseerikurssien perehdyttäminen Salpalinjaan Virolahdella loppuvuodesta 2011 alkaen on vapaaehtoistyönä tavoittanut kevääseen 2020 mennessä yhteensä jo 10 319 upseerioppilasta!
Teksti ja kuvat:
Terho Ahonen
lisätietoja:
www.salpavaellus.net
Veijo Immonen, Lappeenranta
Vaelluksen johtaja
immonenveijo@gmail.com
050 562 6928
Mauno Sirén, Lappeenranta
Vaelluksen varajohtaja, Salpalinjan Oppaat ry:n puheenjohtaja
mauno.siren@pp.inet.fi
0400 889 057
Ylihärmän Reserviläisistä on moneksi – Palveluja ikäihmisille ja riskiryhmään kuuluville!
Ylihärmän Reserviläiset on aktiivinen, kaksi kertaa Reserviläisliiton valtakunnallisella malliyhdistyspalkinnolla palkittu, pienessä maalaiskunnassa alun perin toimintansa aloittanut paikallinen reserviläisyhdistys.
Kauhavan kaupungissa toimii kolme eri Reserviläisliiton alaista reserviläisyhdistystä, Alahärmän-, Kauhavan ja Ylihärmän Reserviläiset kaikki omalla tavallaan aktiivisia yhdistyksiä.
Ylihärmän Reserviläisten toimintaa on ohjannut jo useamman vuoden ajan viikkokalenteri, missä on liikunnallisia, kuten myös muita perinteisiä reserviläisliiton alaisia toimintoja on lähes jokaiselle viikon päivälle. Suurten valtakunnallisten tapahtumien järjestäjänä Ylihärmän reserviläiset ovat saaneet myös erittäin positiivista ja kiittävää palautetta.
Uusimpana palveluna aloitettiin koronapandemian leviämisen estämiseksi tarjottu ikä- ja riskiryhmään kuuluville ihmisille tarkoitettu palvelu kaupassa käyntiin. Valtiovallan suositusten mukaan yli 70-vuotiaita on suositeltu välttämään liikkumista yleisillä alueilla mukaan luettuna kaupat ja muut kokoontumispaikat. Palvelun tarkoituksena on, ettei ikäihmisten eikä riskiryhmään kuuluvien tarvitse lähteä kotoaan asioimaan kaupassa ja siellä altistumaan mahdolliseen koronavirukseen, eikä muidenkaan tartuntatautien sairastumiseen.
Pienen kaupungin palvelut eivät valitettavasti riitä kattamaan kaikkien ikäihmisten kauppapalveluita, joten tämän vuoksi Ylihärmän Reserviläisten sihteeri Jukka Yliketola ja puheenjohtaja Mika Mäki pohtivat, miten asiaa voitaisi auttaa paikallisen reserviläisyhdistyksen toimesta.
Pienen pohdinnan jälkeen tarjottavalle palvelulle laadittiin pikaiset speksit, jaettiin tietoa somessa ja tehtiin juttu paikallislehteen palvelun aloittamisesta. Palvelu herätti välittömästi mielenkiintoa ja kiinnostusta yksityisten henkilöiden ja myös kaupungin peruspalvelun, sekä kaupankäynnin avustuksesta vastanneista henkilöistä lähtien. Ensimmäisten palvelun saaneiden henkilöiden palaute on ollut erittäin positiivinen ja olemme saaneet todella kiitollista palautetta toiminnastamme. Kauppapalvelun hoitajia yhdistyksellämme on tällä hetkellä viisi ja lisää otetaan, mikäli toiminta laajenee ja halukkuutta esiintyy. Palvelustamme on oltu kiinnostuneita myös Alahärmän kunnan alueen ikäihmisien toimesta ja olemme olleet asiasta yhteydessä jo Alahärmän reserviläisten johtoryhmään asiasta, mikäli resurssimme eivät riitä palvelemaan koko härmien aluetta, niin Alahärmän reserviläiset ottaisivat palveltavaksi kuntansa alueen samoilla spekseillä, mitkä meillä käytössä. Nyt palvelun ollessa vielä alkutaipaleella, mieleemme on tullut mahdollisesti palvelun jatkaminen pandemian päättymisen jälkeenkin, mikäli sille löytyy kysyntää ja tarjottu palvelu katsotaan asiakkaiden puolelta tarpeelliseksi.
Emme tarkista palvelua tilaavan henkilön ikää yhteyttä otettaessa, täyttyykö valtiovallan määräämää 70 vuoden ikäraja. Mikäli palvelullemme löytyy tarvetta, samalla palvelemme myös muita, joilla on esimerkiksi ongelmia liikkuvuuden tai joku mahdollinen este, mikä hankaloittaa kaupassa käyntiä. Tarjoamme palvelua ihan jokaiselle halukkaalle, mutta asia nousi esille, kun ikäihmisille ”määrättiin” liikkumiskielto koronaviruksen leviämisen estämiseksi riskiryhmille.
Tarkoituksenamme ei ole lähteä tyrkyttämään palvelua suoraa asiakkaan kotiin, vaan tietoa on jaettu kaupungin palveluvastaavien, sosiaalisen median ja paikallislehden välityksellä. Myös yhdistyksen kuukausikirjeessä on tiedotettu jäsenistöä, että kaikki tähän palveluun liittyvä toiminta hoidetaan sihteerin toimesta. Kukaan yhdistyksen jäsenistä ei saa mennä tarjoamaan yhdistyksen nimissä tarjottavaa palvelua marssimalla riskiryhmään kuuluvan henkilön kotiovelle, tämä on ehdottomasti kielletty jäsenistöltä, toki asiasta voi mainita tuttavapiirissä, mutta emme lähde ns. luukuttamalla tätä palvelua rakentamaan, vaan se lähtee täysin asiakkaan yhteydenotosta.
Toki, paikkakunnalla asustaa vielä todella paljon ikäihmisiä joidenka jälkikasvu tai jokin ystävä asuu lähistöllä ja voi suorittaa tarvittaessa myös kaupassa käynnin tällaiselle henkilölle. Tämä on myös erittäin hyvä vaihtoehto sellaisille henkilöille, joilla ei ole edellämainittuja mahdollisuuksia.
Palvelumme speksit lyhyesti: Palvelua tarvitseva asiakas ottaa yhteyttä suoraan yhdistyksen sihteeriin. Asiakkaalta kirjataan muistiin kauppalista, yhteystiedot ja selvitetään mahdollinen toive, mistä liikkeestä tuotteet käydään ostamassa ja milloin ostokset toimitetaan. Selvitetään kauppalaskun maksaminen, tilatut tuotteet maksetaan toimituksen yhteydessä käteisellä tilauksen toimittajalle. Asiakkaalle selvitetään myös, että minimoidaksemme kaikki ylimääräiset käynnit asiakkaan luona kauppalista otetaan puhelimitse vastaan ja toimitaan sen pohjalta.
Emme voi tarjota asiakkaalle mitään kaupparyhmien tarjoamia bonus- ja plussakorteilla kerättäviä etuuksia, emmekä voi käyttää asiakkaan korttia tai ostaa tuotteita mahdollisesti kaupassa olevalle asiakkaan tilille. Tilauksen toimittaja rahastaa nimellisen korvauksen tarjotusta palvelusta, periaatteessa viiden euron polttoainekulut, mikäli kaikki tavarat voidaan noutaa paikallisesta lähikaupasta, mikäli asiakas haluaa, että tuotteita noudetaan sellaisesta liikkeestä, mitä ei lähikaupasta löydy, tällöin laskutettava summa on kymmenen euroa.
Kaupankäyntipalvelija noutaa asiakkaan tilaamat tuotteet, hoitaa toimituksen ja rahastuksen, näin asiakkaan läheisyydessä ollaan vain tuotteiden toimitushetkellä. Kauppakäynnillä vaaditaan todella suurta varovaisuutta ja noudatetaan annettuja ohjeita virusten ja muiden tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi. Käytetään kertakäyttöisiä suojakäsineitä tuotteita käsiteltäessä (varsinkin, mikäli kyseessä ns. pakkaamattomat tuotteet), käsien desinfiointi kauppoihin mentäessä ja sieltä poistuttaessa.
Emme käytä mitään vanhoja muovipusseja, emmekä liioin omia kauppakasseja, vaan kauppatavarat pakataan kaupassa samaan pussiin, millä toimitetaan asiakkaalle. Samaan pussiin laitetaan myös kauppalista ja kuitti ostoksista. Kaupassa käynnit hoidetaan ripeästi ja vältetään muiden ihmisten kanssa tarpeeton kanssakäynti kaupassa käyntien yhteydessä. Ostetut tuotteet toimitetaan kaupasta suoraa asiakkaalle. Tuotteiden toimituksen yhteydessä pidetään asiakkaaseen riittävästi etäisyyttä, vain välttämätön lähellä olo tuotteiden anto ja rahastus suoritetaan asiakkaan lähellä, käydään ripeästi tilaus läpi, kuitti ja kauppalista on pakattuna muovipussiin.
Asiakasta pyydetään jatkossa toimimaan samoilla ohjeilla, elikkä tilaukset sihteerin kautta keskitetysti. Mikäli poikkeustila jatkuu ja asiakkaat vaativat useampia ja mahdollisesti jo säännöllisiä kaupassa käyntejä, palvelu hoidetaan aina samalla tavalla sihteerin kautta.
Palvelun suorittamisen jälkeen sihteerille ilmoitetaan tapahtuma hoidetuksi ja mahdolliset toiveet ja kehitysehdotukset otetaan huomioon vastaisuutta varten.
Mikäli kaupassakäynti palvelija sairastuu, palvelua ei saa lähteä tekemään, vaan asiasta on ilmoitettava välittömästi sihteerille, joka järjestää toisen palvelijan hoitamaan tilauksen perille.
Jukka Yliketola
sihteeri/palvelun organisoija
Ylihärmän Reserviläiset
050-3771451
”Ylivoimalle ei annettu periksi. Itsenäisyyden hintaa ei kyselty, oltiin valmiit maksamaan vaikka kalliistikin.”
Talvisodan päättymisen 80- vuotismuistopäivää vietettiin näinä poikkeuksellisena aikoina näyttävästi Seinäjoella 13.3.2020. 8 -luokkalaisen oppilaan Jimi Mäntylän pitämä puhe ei jättänyt ketään kylmäksi tuulisessa talvisäässä. Puheen kirjoittamisessa oli merkittävässä roolissa myös Oskari Väistö, molemmat tulivat 8A-luokalta Seinäjoen yhteiskoulusta.
Arvoisat kuulijat,
Elämme talvisodan päättymisen 80-vuotispäivää.
Olemme kokoontuneet kiittämään ja muistamaan talvisodan aikaisia veteraaneja, lottia ja kotirintaman puolustajia. Muistamme jokaista sodan kokenutta. On arvostettavaa ja ihailtavaa, kuinka sotilaamme taistelivat rohkeasti ja uskollisesti rintamalla ja heidän ansiostaan säilytimme itsenäisyyden.
Sota oli Suomelle raskas, vaikka Suomi olikin varautunut silloisen Neuvostoliiton hyökkäykseen. Kotirintama koki vaativia hetkiä jo sodan ensimmäisinä päivinä, kun Neuvostoliitto pommitti lähes kahtakymmentä paikkakuntaa, myöhemmin sodan edetessä myös kotikaupunkiamme Seinäjokea. Sodan alkaessa Suomi oli nuori, itsenäinen valtio, selvinnyt vaikeasta lamasta, sekä käynyt läpi kuluttavan sisällissodan ja jälleen raskas taistelu vaati panostamme. Moni sodasta selvinnyt on kertonut, että tunnelma oli kuitenkin rauhallinen, eikä sodan syttymistä odotettu. Se kuitenkin syttyi Mainilan laukausten jälkeen marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939.
Naiset auttoivat lottina rintamalla, hoitivat haavoittuneita ja tekivät parhaansa joka tehtävässä, vaikka huoli miehistä rintamalla oli kova. Monet lapset kärsivät sodasta ja koko lapsuus jäi monelta väliin. Oli jaksettava ja pystyttävä, pienenäkin.
Sotiemme veteraaneja arvostetaan edelleen paljon. Myös me nuoret kunnioitamme panostanne. Tiedämme, että Suomi taisteli altavastaajana, sitkeästi ja kaikkensa antaen. Ylivoimalle ei annettu periksi. Itsenäisyyden hintaa ei kyselty, oltiin valmiit maksamaan vaikka kalliistikin.
Tänään talvisodan päättymisen 80-vuotispäivänä meillä nuorilla on kiitoksen aika. Meidän on syytä muistaa ja arvostaa esivanhempiemme tekoa. Jätitte meille arvokkaimman perinnön, vapaan ja itsenäisen Suomen. On meidän aikamme kantaa ja vahvistaa sitä.
Kiitos!
Eversti evp. Jorma Jokisalo piti juhlapuheen sotilaallisella jämeryydellä.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit! Hyvät kansalaiset!
Tämän muistomerkin paljastamisen yhteydessä 12.10.1975 lausui jääkärieversti Matti Laurila, talvisodan eteläpohjalaisrykmentin komentaja näin: ”Katkera meidän on todeta yhä yltyvä kohu taistelumme tarpeettomuudesta, taistelumme, jonka kärsimyksin suoritimme tarkoittaen koko kansakuntamme hyvää itsenäisyyden pelastamista. Melkein päivälleen 30 vuotta sitten lupasimme lähtökatselmuksessamme, että emme luovuta tuumaakaan maatamme viholliselle taistelutta.” Tuolloin 1975 oli yleinen ilmapiiri toinen kuin tänään 80 vuotta Talvisodan päättymisestä. Nyt sotiemme veteraaneja arvostetaan. Muutos alkoi, kun sotiemme veteraani Mauno Koivisto sai vastuun tasavallan presidenttinä maamme asioiden hoidossa 1982.
Palataan syksyyn 1939 ja Neuvostoliiton toimiin Suomea kohtaan ja sodan uhkan vaikutuksiin suomalaisissa. Syystä voidaan kysyä: Tiesikö ja tunsiko Venäjän johto suomalaisten tahtotilan puolustaa maataan ja yhteiskuntaansa? Muutoin ei voi ymmärtää sitä, miten virheellisesti heidän johtonsa arvioi kansakuntamme yhtenäisyyden. Siitä osoituksena oli nykytermein ilmaistuna Neuvostoliiton informaatiosota Suomea kohtaan kesästä 1939 aina sodan syttymiseen ja senkin jälkeen. Sen ainoa perusoletus oli, että iso osa suomalaisista ottaisi puna-armeijan avosylin vastaan. Se oli iso virhe! Suomella oli kansakuntana paljon puolustettavaa, koska yhteiskunnalliset olot ja elintaso olivat kehittyneet suotuisasti 1930 luvulla – onneksi. Sivuun olivat jääneet vuoden 1918 ankarat koettelemukset puolin ja toisin. Kansakunnan avainpoliitikot olivat osanneet toimia tavalla, joka yhdisti kansakuntaa. Suomi ei jakautunut kahtia Neuvostoliiton uhan edessä vaan lujittui yhdessä tuumin puolustamaan olemassaoloaan ja yhteiskuntaansa marraskuun viimeisenä päivänä 1939, kun Neuvostoliitto kavaluudella yritti tehdä Suomesta hyökkääjän.
Viimeistään ensimmäisten pommien pudotessa sodan alussa maamme kaupunkeihin aiheuttaen tuhoa ja kuolemaa, kansakunta yhdisti rivinsä aseelliseen taisteluun olemassaolostaan. Suomi oli valmis taistelemaan ” loppuun asti ja vielä senkin jälkeen”.
Rivit kestivät vihollisen vyörytyksen. Puna-armeija ei saavuttanut tavoitteitaan 13.3.1940 mennessä. Pienen kansakunnan voimavarat olivat kuitenkin rajalliset eikä apua juuri muualta saatu. Kansakunta ei siitä huolimatta menettänyt selviytymisuskoaan. Täytyy kuitenkin todeta se tosiasia, että kansakunta ei tuntenut sitä kriittistä tilannetta, mikä rintamalla todellisuudessa vallitsi. Voimavarat olivat loppumassa maaliskuun alussa 1940. Oli siis saatava aikaan rauha. Päivää ennen rauhantuloa sai Otto Ville Kuusisen hallitus mennä. Tässäkin suhteessa hyökkääjän ja kansakuntamme pettureiden tavoite luhistui.
Taistelu ylivoimaista vihollista vastaan jatkui 105 päivää ja aamupäivällä 13.3.1940 tuli rauha. Uhrautuminen itsenäisen kansakunnan puolesta vaati noin 20 000 suomalaisen miehen ja naisen hengen mutta itsenäisyys säilyi. Noin 400 000 karjalaisen koti jäi rajan taakse ja edessä oli evakkomatka epäinhimillisissä olosuhteissa Kanta-Suomeen. Moni suomalainen sotilas lähtiessään rauhanehtojen sanelemana taistelutantereelta uudelle rajalle, vannoi käsi taskussa nyrkkiin puristuneena: ”Tämä ei jää tähän”. Eikä jäänyt! Elämä kuitenkin jatkui ja itsenäisyyskin. Siihen kannustivat suomalaisia ulkoministeri Väinö Tanner ja Ylipäällikkö Mannerheim. Tanner sanoi radiopuheessaan kansakunnalle muun muassa: ”Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme liian pieni kansa.” Mannerheim puolestaan kannusti päiväkäskyssään sotilaitaan näin: ”..Te ette tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä mutta teidät pakotettiin taisteluun… Olemme viimeistä ropoa myöten maksaneet velan, joka meillä on länteen ollut.”
Talvisodan kunniakkaan mutta epäinhimillisen taistelun ja sen vaatiman uhrin muistamiseksi on synnytetty tämäkin muistomerkki ”Pirstotut puut”. Muistomerkin paljastustilaisuuteen osallistui monituhantinen yleisö 12.10.1975. Sen jälkeen tämän muistomerkin ääreen eteläpohjalaiset ovat uskollisesti kokoontuneet vuodesta toiseen muistamaan ja kunnioittamaan Itsenäisyytemme puolesta Talvisodassa henkensä uhranneita eteläpohjalaisia. Kuin tuolloin, samoin hiljaisin ja kunnioittavin ajatuksin mekin olemme nyt kokoontuneen tähän hetkeen 80 vuotta taistelun taukoamisesta.
Keskuudessamme elää vielä runsaat 7000 vuosien 1939 -1945 sotiemme veteraania naista ja miestä. Tässä joukossa Talvisodan taisteluihin osallistuneita on enää harvoja. Sotiemme perinteen- veteraaniperinteen- vaaliminen saavuttaa kulminaatiopisteen lähivuosina. Ohittamaton velvollisuutemme on viedä kaikkien sotiemme veteraanien muisto ja kunnioitus uusille sukupolville. Se on osa suomalaisuuden identiteettiä. Siitä on oltava poissa kaikenlaiset rajaukset, koska jokainen kamppailu sisäistä tai ulkoista vihamielisyyttä vastaan ovat olleet itsenäisyyshistoriassamme yhtä tärkeitä. Talvisota osoitti, että Suomi oli kasvanut yhtenäiseksi kansakunnaksi vuoden 1918 hajaannuksen ja väkivallan jälkeisinä kahtena vuosikymmenenä. Sillä oli painoarvonsa, kun Talvisodassa torjuttiin vihollisen aikeet ja kun Suomi irrotettiin edelleenkin itsenäisenä mutta kansainvälisten sopimusten määrittämänä jatkosodasta 1944 ja 1945. Sotiemme veteraanien perinnön vaalimisessa ei saa nyt sortua sotiemme jälkeen 1950- 1960 luvun poliittisessa ilmapiirissä synnytettyyn kahtiajakoon. Tämä vanha ajattelumalli on Talvisodan hengen vastaista.
Tämä hetki 80 vuotta talvisodan päättymisen jälkeen on historiallinen. Rinnallani seisovat nuoret ovat osoitus siitä, että on aika antaa uusille ikäpolville mahdollisuus osoittaa, että tämän päivän Suomen nuoret haluavat jatkaa tätä kunniakasta perinnettä. Heillä ei ole sellaisia rajoitteita, jotka rajaisivat ketään perinnetyön ulkopuolelle, eikä niitä saa heille edes tarjota.
Toivon, että tämä hetki ja viesti – tätä maata kannattaa ja pitää puolustaa – saa nyt mukana olevat ja kansalaiset laajemminkin tulevaisuudessa muistamaan pieteetillä Itsenäisen Isänmaamme ja kansakunnan puolesta annettua uhria.
Hyvin hoidettu, kansalaisten tunnustama ja hyväksi koettu maanpuolustus on vakautta luova ja alentaa pelkällä olemassaolollaan vaaralle alttiiksi joutumista.
Siitä kannattaa pitää huolta!
Mukana muistotilaisuudessa oli oppilaita Seinäjoen lukiosta, Seinäjoen yhteiskoulusta ja -lyseosta. Tilaisuuden juonsi kokenein ottein Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puheenjohtaja Heikki Koivisto.
Seinäjoen Veteraanikuoro esitti tilaisuudessa neljä virttä yleisön yhtyessä veisuun. Virsi synnynmaalle kajahti erityisen komeasti pakkassäässä Marika Ahosen johdolla.
Seppeleenlaskun Taipale – Vuosalmi -patsaalle suorittivat Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki sekä Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin varapuheenjohtaja Raimo Rintamäki mukanaan lukion oppilaita.
Tilaisuuden päätteeksi järjestettiin kahvitarjoilu Seinäjoen seurakuntakeskuksen alasalissa.
Kahvit tarjosi autoliike J Rinta-Jouppi Oy Seinäjoelta.
Tilaisuuden järjestäjinä olivat Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit.
Oli ilahduttaa huomata, että Talvisodan päättymisen 80 vuotismuistotilaisuuteen osallistui huomattava määrä kaiken ikäistä kuulijaa.
Marko Pänkälä suunnitteli Seinäjoen Sotilaspiirin Killalle ansioristin
Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta on suomen vanhimpia kiltoja perustettu 23.5.1965. Killan lippu naulattiin Seinäjoen Metsätalolla 24.11.1988. Killalla on myös pienoislippu sekä standaari.
Killan tehtävänä on kunnioittaa 1932-1992 toimineen Seinäjoen Sotilaspiirin perinteitä. Toimia sotiemme veteraanien hyväksi sekä kunnioittaa maanpuolustuksellisia perinteitä yhdessä maanpuolustus- sekä yhteistoiminta jäsenjärjestöjen kanssa. Killan kotipaikka on Seinäjoki joka on maakuntamme keskus. Killan alueella on 34 kuntaa.
Kevät talvella 2018 aloitettiin Killan näkyvyyden parantaminen sekä tehostaminen niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Ensimmäisenä toimenpiteenä Killalla oli kotisivujen laatiminen sekä Killan logon suunnittelu. Jälkimmäisestä teetettiin myös tarra- ja magneettiversio. Killan uudella strategialla mentiin nopeasti eteenpäin ja entuudestaan käytössä olivat oma lippu, standaari sekä pienoislippu. Killan kotisivut ja logon suunnittelijana oli yhdistyksen sihteeri Marko Pänkälä
Katsottiin kuitenkin, että Killalle oli tarvetta suunnitella oma palkitsemisjärjestelmä, johon ansioristi olisi osana palkitsemisen jatkumona Seinäjoen Sotilaspiirin Killassa.
Marko Pänkälä on koko ikänsä toiminut maanpuolustuksen hyväksi. Kouluttajana sekä eri yhdistysten hallintotehtävissä. Sotilasarvokin sen kertoo, aliupseereiden korkein eli sotilasmestari.res.
Marko ottaa vastuun ansioristin suunnittelusta, hänellä on entuudestaan myös paljon taiteellistakin näkemystä sekä kokemusta, hän kuuluu mm. Suomenselän taiteilijaseuraan.
Ansioristin alkutaival lähti käyntiin jo vuoden 2018 loppupuolella ja viimein sysäyksen suunnittelulle antoi vuosikokous, jossa jäsenjärjestöjen edustajilta saatiin toteutukselle vihreää valoa.
Marko Pänkälä aloitti työn kartoittamisen ja suunnittelun keväällä 2019, tuoden jo toukokuun kokoukseen ansioristivaihtoehtoja, joista valittiin kolme vaihtoehtoa suunnittelun jatkamiselle. Seinäjoen Sotilaspiirin Killan ansioristi perustettiin päivämäärällä 27. toukokuuta 2019.
Kesän ja syksyn aikana ansioristin väri muuttui vielä valkoisesta siniseksi sekä ristin kehyksen väri hopeasta kullanväriseksi. Samoin nauhan väritys ja nauhassa esiintyvät raidat ja niiden leveydet tarkentuivat hieman lopullisen ristin muotoon.
Lopulliseen muotoon ristin kuin nauhankin osalta se saatiin joulukuun 12.-13. päivänä, jolloin killan hallitus hyväksyi lopullisen version ansiorististä ja nauhasta sekä lopullisesta solkivaihtoehdosta.
Näin ollen, vuoden kestänyt valmistelu ja suunnittelu Seinäjoen Sotilaspiirin Killan ansiorististä (SSpK ar) sai lopullisen allekirjoituspäivän 13. joulukuuta 2019.
Ansioristin mukana tulee pienoisansioristi sekä nauhalaatta ja myöntöpäivämäärä tulee olemaan 24.2., joka on aluejärjestön (Sotilaspiirin) vuosipäivä.
Killan ansioristille on hyväksytyt säännöt. Säännöt koskevat ansioristin hakemista, hyväksymistä, perusteita sekä kantamista. Päätöksen myöntämisestä tekee aina killan hallitus.
Ensimmäiset ansioristit jaetaan tänä kuluvana vuonna.
HERALDINEN SELITYS:
Seinäjoen Sotilaspiirin Killan ansioristi (SSpK ar) on kultareunuksinen, siniseksi emaloitu Yrjönristi 40 mm, jonka keskuskuviona on sotilaspiirien tunnus: ristissä olevat miekat, joiden päällikkeenä on kaateinen heraldinen ruusu. Keskuskuvio on kultainen.
Ansioristiin kuuluu 32 mm levyinen valkoinen nauha, jonka reunoilla on 6 mm levyiset siniset ja 1,5 mm levyiset keltaiset juovat.
Ansioristiin kuuluu 32 mm levyinen ja 10 mm korkea sakarakoroinen solki. Solki on kultainen. Soljessa on teksti ”SeiSpKilta” korotekstinä.
Ansioristi ja siihen kuuluva nauha sekä solki ovat oheisen kuvan mukaiset.
Seinäjoen Sotilaspiirin Killan puheenjohtaja
Komkapt evp. Mikko S. Säntti