Lakeuden Maanpuolustaja

Uutiset

Kurikan maanpuolustusjärjestöt keräsivät avustusmateriaalia Ukrainaan

Julkaistu

”Ei saa jäädä tuleen makaamaan” -tarkoittaen, että Ukrainassa tarvitaan kaikenlaista apua jatkuvasti. Heitä ei saa unohtaa, sodalle ei näillä näkymin loppua näy.

Kurikan maanpuolustusjärjestöt keräsivät torstaina 22 syyskuuta, päivän aikana kolme isoa kuomukärryä täyteen lähinnä lämmintä talvivarustusta.

Keräystä johti liikunnanopettaja evp. Arto Mäkipelto, sekä yhdistysten muita aktiiveja. Keräyspaikaksi oli saatu Kurikan vanhan lukion liikuntasali, jonne lahjoittajat saivat tuoda tavaraa aina kello 12.00-20.00 välisenä aikana.

Ensimmäinen kärry täynnä, tuumaa Arto Mäkipelto. Kuva: Mikko Säntti

Ihailtavaa oli, että lahjoitusten määrä yllätti järjestäjät. Paljon tuli lämmintä; villavaatteita, sukkia, päällystakkeja, kuivamuonaa, valaisimia, paristoja jne.

Paikallisessa lehdessä oli juttu keräysaikeista, mutta somekanavat oli hyvä ja nopea apu tiedottamiseen.

Kapteeni (res) Arto Mäkipelto kertoi mikä sai sysäyksen keräykselle. Keväällä ylikersantti (res) Mikael Säntti järjesti keräyksen Ukrainan hyväksi, sekä suunnitteli ja toteutti myytävän tarran yhdessä Maiseri Oy:n kanssa, siitä ajatus lähti että, jos kerättäisiin taas. Vaasan päästä tuli vielä yhdeltä ystävältä pyynti, johon muut eivät olleet vastanneet, niin päätin, että eikähän kurikkalaiset nyt vastaa tähänkin huutoon.

Mikael Säntin suunnittelema myyntitarra hintaltaan 5€. Tuloutus SPR tai Unicef -hyväksi. Kuva: Mikko Säntti

Kurikassa on erittäin aktiivinen reserviläisporukka; reserviläiset, reserviupseeriupseerit ja maanpuolustus naiset. Niin siinähän oli valmis porukka tekijöiksi.

Ajankohta sopii hyvin, koska kelit on muuttumassa syksystä talveen Ukrainassakin.

Perjantaina materiaali toimitettiin Vöyrin lajittelukeskukseen, josta materiaali lähtee lajiteltuna viikonlopun aikana suoraan pakettiautoilla Ukrainaan, jonne materiaali jää autoineen.

Paikalle saapui myös Kurikan Jurvasta Anna-Liisa Myllymäki, hän toi paikalle vuodevaatteita, sekä lämmintä vaatetusta. Hän kertoi ”että on hienoa auttaa hädässä olevia, kun meillä on kaikki hyvin”.

Anna-Liisa Myllymäki luovuttaa tavaraa keräykseen ja Arto Mäkipelto vastaanottaa. Kuva: Mikko Säntti

Samaan hetkeen saapui myös Kari Ratavaara paikalle tuoden myös lämmintä vaatetta.

Monet lahjoittajat tiedustelivat, että kerätäänkö vielä jatkossakin.

Kyllä kerätään ainakin kerran vielä tänä vuonna. Se voisi olla joulukeräys, talkooväki tuumaili.

Kiitokset kaikille osallistujille!

Mikko S Säntti

Oliko meillä asiat liian hyvin ennen koronaa?

Julkaistu

Tämä on käynyt mielessäni, kun nykymenoa seuraan. Koronan alkuvaiheessa vaikeammin ymmärrettävä asia oli ihmisten into hamstrata vessapaperia. Myös kuivatuotteiden ja säilykkeiden ostaminen lisääntyi. Vessapaperissa kuitenkin kyse oli selkeästi jostain paniikkiliikkeestä, ei niinkään pitkälle tähtäävästä toiminnasta.
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki.

Koronan jatkumona alkoi Ukrainan sota ja silloin tuli tutuksi kotivara. Ilman paniikkia. Kotivarasta kansalaisille ohjeistettiin niin, että on syytä olla vettä ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi.

Samassa yhteydessä kehotettiin tarkistamaan, onko varautumisen taso riittävä esim. sähkö- ja vesikatkojen varalta sekä suojautumisen osalta. Nyt meille on jatkumona tulossa energiakriisi. Eli meitä näyttää uhkaavan pitkittyvä sähköpula missä sähköverkkoyhtiöt kannustavat asiakkaitaan sähkön säästöön. Tällä mahdollisesti vältettäisiin kiertävät sähkökatkot. Kaikki tämä reilussa 2.5 vuodessa.

Kotivara, sähkö, vesi, suojautuminen, tartuntataudit, muut neuvot ja ohjeet ovat olleet olemassa jo ennen kriisejä. Murheena on ollut tähän asti vain esimerkiksi sähkön osalta se, kun itse tuli ostettua sähköä 5.5 snt/kwh hintaan ja naapuri maksaa vain 4.6 snt/kwh.

Mahdolliset sähkökatkokset ovat saaneet kansalaiset varautumaan täydentämällä polttopuuvarastojaan.

Tämä kaikki ja viimeaikaiset kriisit yhteenlaskettuna ei ole ihme, että reserviläisjärjestöjen jäsenmäärä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viimeistään nyt kansalaiset haluavat varautua muullakin tavoin kuin vessapaperilla. Tässä onkin yhdistyksillä haastetta vastata uusien jäsenien odotuksiin.

Lopuksi Aleksis Kiven Nummisuutareista sitaatti:
”Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita. Te’e työtä ja säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein päättyy hyvin.”

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Jääkäri kutsuntalautakunnassa Kurikassa

Julkaistu

Kurikassa pidettiin 15.9.2022 kutsunnat 130:lle kutsunnan alaiselle nuorelle miehelle. Kutsunnat alkoivat perinteisesti kutsuntaupseeri Harri Kevarin pitämällä ohjeistuksesta kutsuntapäivän kulusta. Harri Kevarilla tuli tehtävässään 22 vuotta täyteen myös Kurikassa pitämissään kutsunnoissa. Hän jättäytyy hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Tilaisuuteen toivat tervehdykset Kurikan kaupunki, Kurikan seurakunta sekä Kurikan Sotaveteraanit.

Sotaveteraanien tervehdyksen toi vpj Eino Pääkkönen. Hän kertoi koskettavasti omista evakkotaipaleistaan sodan melskeessä Karjalan Jaakkimasta Etelä-Pohjanmaalle.

Jääkäri Julia Lehtinen suorittaa asepalvelusta Niinisalossa. Kuva: Mikko Säntti

Kaupunginvaltuutettu jääkäri Julia Lehtinen toi kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen. Hän istui toisessa kutsuntalautakunnassa kaupungin edustajana mutta myös ensi kertaa historiassa niin, että lautakunnan edustaja on varushenkilö eli suorittamassa itse palvelusta.

Julia kertoi, että kutsunnat ehdottomasti sopisivat molemmille sukupuolille yhtä aikaa ja mielestäni ehdottomasti näin pitäisi olla! Hain vapaaehtoiseen asepalvelukseen tulevaisuuden suunnitelmien vuoksi sekä pääosin intistä saatavan laadukkaan johtajakoulutuksen vuoksi. Hän kertoi omia kokemuksia ja kaupungilta tsemppejä asepalvelukseen, sekä suotuisan palveluspaikan/palvelusajan saamiseen. Lautakuntatyöskentelyn hän kertoi olleen sujuvaa ja nopeaa, mitään ei lautakunnassa jäänyt epäselväksi.

Julian palvelus Niinisalossa on sujunut hyvin. Kaikki on ollut omasta asenteesta kiinni kuinka jaksaa, ystävät on ollut tärkeä tuki. Rankkaa on ollut, mutta kaikista koettelemuksista on päästy yli päivä kerrallaan. Intti on muuttunut viikko viikolta mukavammaksi ja mm. upseerikokelaat paransivat koulutuksen laatua huomattavasti. Lomat olen kokenut lyhyinä, mutta se kuuluu varmaan asiaan. Kahden viikon kiinniolon jälkeen kahden päivän loma ei kauheasti palauta. Koulutukset ovat olleet laadukkaita ja kukaan ei ole mielestäni tipahtanut kärryiltä. Julia suosittelee asepalvelusta koko ikäluokalle sukupuoleen katsomatta.

Kaupunginvaltuutettu jääkäri Julia Lehtinen on jo nykyään aliupseerioppilas. Kuva: Julia Lehtinen

Kutsuntaupseeri Harri Kevari kertoi, että nyt oli poikkeuksellista ikäluokan huono kunto. Huono kunto oli suurin hylkäyksen syy. Kuntoreseptillä asia korjaantuu, mikäli halua löytyy asianosaisilta.

Pääosin Kurikkalaiset nuoret astuvat palvelukseen ” lähivaruskuntaan” Kankaanpään Niinisaloon.

Mikko S Säntti

Sankarivainajan pitkä tie kotiin

Julkaistu

Lokakuu 2022 ja syksyn kaunis väriloisto sekä auringonlasku, kolme miestä sytyttämässä muistokynttilää Nurmon kirkkomaan sankarihaudan enkelipatsaalla. Ajatukset olivat noissa nuorissa miehissä, joista osa lepää jossain muualla kuin oman kiviristinsä alla. Tunne oli liikuttava ja harras. Vieraamme, sankarivainajien Taipale etsintäryhmää vetänyt Mika Albertsson halusi käydä ennen seuraavan päivän luentotilaisuutta Nurmon ja Seinäjoen sankarihaudoille, tottakai toive toteutettiin.

Mika Albertsson, rajavartiomestari (evp) on tehnyt työtä vaatimattomana, suurella sydämellä jo 28 vuoden ajan. Kun Timo Fors aikoinaan soitti Mikalle esittäen ajatuksen luentotilaisuudesta Seinäjoella oli Mika heti valmis. Aloittihan hän etsinnät Taipaleen sotatantereilla, jossa Etelä-Pohjalaisten uhri oli suuri, sekä sittemmin myös Äyräpään harjulla, Nurmolaisten surun paikassa.

Mika Albertsson halusi käydä välittömästi Etelä-Pohjanmaalle saavuttuaan Nurmon sankarihautausmaalla sytyttämässä kynttilän. Kuva: Timo Fors

Mietteet Nurmon kirkkomaalla menivät varsinkin noihin perheisiin, jotka eivät saaneet poikaansa, isää, läheistä haudattavaksi omaan kirkkomaahan. Epätietoisuuden tunne jäi kalvamaan mieliä, varsinkin jos kaatuminen ei ollut varmaa, josko sittenkin vangiksi ja paluu joskus.

Mikaa mukaillen;
”Tämä on työ, jolla on tarkoitus. Niin palkitsevaa on ollut tuoda sankarivainaja kotiin ja varsinkin, jos saadaan tieto vainajan henkilöllisyydestä, saattaa viesti tiedossa oleville omaisille.”

Äitini isä, oma vaarini kaatui surullisen kuuluisalla Kiteen lohkolla. Vaarini oli yli nelikymppinen ikämies haavoittuessaan Ruskealan pitäjässä, Ilolan kylässä ja kuoli haavoihinsa seuraavana päivänä 22.7.1941. Kaatuneet haudattiin väliaikaisesti Kiteen ja Tohmajärven hautausmaille ja siirrettiin sittemmin talven tullen kotiseurakuntiin. Vaimoni tekemään kuvakirja/historiikkiin haetut tiedot, sekä kirjeet rintamalta kotiin ja päinvastoin avartavat ns. omakohtaista ymmärrystä asiaan, vaikka vaarin sotatie kestikin vain 33 päivää.

Näitä tarinoita löytyy varmasti lähes jokaisesta suvusta. Oli kestettävä, työt tehtävä ja suru kestettävä jollakin tapaa.  Oliko katkeruutta omasta kohtalosta, en osaa sanoa, omassa mummossani en sitä lapsena havainnut.  Itse en tietenkään vaariani koskaan tavannut, mutta häntä muisteltiin ja hänestä puhuttiin paljon, sillä tavoin hän tuli tutuksi minullekin. Ja sururisti,  jonka mummoni minulle lupasi jo alakoululaisena on kunniapaikalla seinälläni muistuttamassa menneestä.

Yli satahenkinen eteläpohjalaisyleisö kuunteli esitystä suurella mielenkiinnolla. Kuva: Timo Fors
Seinäjoen kaupungin valtuustosali oli ääriään myöden täynnä. Kuva: Timo Fors
Yle Radio Pohjanmaan haastattelussa. Kuva: Timo Fors

Seuraavana aamuna olivat Mika ja Timo YLE Radio Pohjanmaan haastateltavana. Hienoa näkyvyyttä asialle olivat myös ennen ja jälkeen lehdissä olleet mainiot koosteet. Päivällä oli tutustumiskohteena vapaaehtoisen maanpuolustuksen ehdoton kohde, Suojeluskunta- ja Lotta Svård museo, jota on aina hieno esitellä.

Illan luentotilaisuus Seinäjoen kaupungin valtuustosalissa alkoi sotilaskotisisarten kahvituksella. Itse luento oli järjestävälle puolelle, kuten tietysti myös luennoitsijalle mieluinen yllätys, tupa oli täynnä ja lisäpenkkejä piti hakea. Laskujeni mukaan kaikkiaan n. 130 ihmistä kuunteli mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan PowerPoint esityksen hiiren hiljaa.

Seinäjoella sijaitseva Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo. Nuoren arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema rakennus valmistui v. 1926. Mika Albertsson ja Timo Fors kuvassa. Kuva: Jari Ojala

Myöhemmin kysymyksiäkin sitten esitettiin ja jokainen sai niihin vastauksen. Loppusanoina tilaisuuden päätteeksi Hilja Haahden koskettava ja tilaisuuteen sopiva runo:

Olen varma siitä, että Rautjärven mies Imatralla tietää, että me täällä Etelä-Pohjanmaalla muistamme tilaisuutta lämmöllä.

Jari Ojala
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys

Yle Radio Pohjanmaan Pauliina Jaakkolan haastattelussa 5.10.2022 Etsintäryhmä Taipaleen Mika Albertsson ja Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen vpj Timo Fors:

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämä luentotilaisuus videoitiin ja on katsottavissa tästä:

Seinäjoella testattiin reserviläisten juoksu- ja kävelykuntoa

Julkaistu

Seinäjoen keskusurheilukentällä järjestettiin keskiviikkoiltana 5.10.2022 MPK:n järjestämä 12 minuutin juoksutesti eli Cooperin testi alle 45 -vuotiaille miehille ja naisille. Yli 45 -vuotiaiden osalta kunto testattiin 2000 metrin UKK-kävelytestillä.

Ilmoittautumispaikalle keskusurheilukentän pukuhuoneeseen oli saapunut kymmenen juoksijaa ja seitsemän kävelijää, joka oli ihan hyvä ja sopiva määrä illan testattavaksi, kertoili Seinäjoen MPK:n kuntotestaajakouluttaja Timo Järvinen.

Testattavat aloittivat täyttämällä kuntokartoitusilmoituksen itsestään ja kuntotestaajat tarkistivat, ettei ole mitään sairauksia tai esteitä testin suorittamiselle. Tämän jälkeen siirryttiin testipaikalle, jossa suoritettiin alkuverryttely kaksi ratakierrosta.

Cooperin testi sujui kaikilta testattavilta erittäin hyvin eli kaikki kymmenestä juoksijasta läpäisivät minimivaatimuksen, joka oli 2300m.

12min juoksutesti menossa eli Cooper. Kuva: Timo Järvinen

-Tämä oli mainio tulos kaikilta osanottajilta, koska tästäkin porukasta kahdeksan on hakeutumassa maakuntakomppaniaan uutena reserviläisenä toimintaan mukaan, kertoi Seinäjoen MPK:n kuntotestaajakouluttaja Timo Järvinen.

2000 metrin UKK-kävelytestissä kaikki seitsemän kävelijää selviytyivät mainiosti omasta suorituksestaan. Testi mittaa kestävyyttä sekä aerobista hapenotonkykyä.

UKK-kävelytesti menossa, reipas on askel ja eteenpäin vie meno. Kuva: Timo Järvinen

Testien lopuksi oli oma-aloitteellista loppuverryttelyä sekä peseytyminen. Kaikki osanottajat olivat tyytyväisiä omaan suoritukseen ja huomasivat, että kuntoilua on ylläpidettävä koko ajan.

– Kunto ei nouse levossa, vaan liike ylläpitää kuntoa, Järvinen mainitsi.

Keskiviikkoinen testisää oli sateisen harmaa +11 astetta lämmintä, mutta kuitenkin happirikas ilma testaukseen ja kunnon ylläpitämiseen. Kuntotestaajakouluttaja Timo Järvisen apuna toimivat kuntotestaajat Timo Sysilampi, Kai Nieminen ja Petri Kojonen.

Tämä oli jo kuudes kerta tänävuonna, kun testitilaisuus järjestettiin Seinäjoen keskusurheilukentällä. Kaikkiaan kuuteen Seinäjoella järjestettyihin testitilaisuuksiin on osallistunut noin 65 osallistujaa. Määrä on ollut nousujohteinen vuosittain, arvioi testaustilaisuuden järjestäjä Timo Järvinen.

Timo Järvinen
MPK:n kuntotestaajakouluttaja