Uutiset

Itsenäisen Suomen ensimetrit kulminoituivat 27. tammikuuta 1918 alkaneeseen Suomen vapaussotaan. Sen tapahtumista tulee tänä vuonna kuluneeksi 105 vuotta. Suomen veristä alkutaivalta valotetaan ensi kesänä Haminassa.

”Vapaussota 1918 – itsenäisen Suomen kohtalonhetket kapinasta kansanvaltaan” -näyttely avataan perinnekeskus Wanhassa Veteraanissa lauantaina 13. toukokuuta. Avauspäivänä näyttelyteemaa tarkastellaan myös korkeatasoisessa seminaarissa RUK:n Maneesissa.

Wanhan Veteraanin museonäyttelyjen pääsylipputuloista osa lahjoitetaan Ukrainan tueksi sen taistelussa oman vapautensa puolesta.

Museon uusi vaihtuva näyttely rakentuu majuri Ville-Veikko Kirvesmiehen keräystyöhön. Suomen laajimpaan ja harvinaisuuksia sisältävään kokoelmaan yleisö pääsee Haminassa tutustumaan ensimmäistä kertaa koskaan.

– Sodan osapuolina olivat aseelliseen kapinaan laillista järjestysvaltaa vastaan ryhtyneet punakaartit ja Suomen hallituksen viralliseen järjestyksenpitoon valtuutettu valkoinen armeija. Molemmat osapuolet nimittivät sotaa alussa vapaussodaksi, Ville-Veikko Kirvesmies kertoo.

– Kummallakin vapautuminen tarkoitti eri asioita. Punaisilla aikomus oli vapautua porvarien ja herrojen pakkovallasta ja valkoisten aikomus taas oli vapautua venäläisestä sotaväestä.

Näyttelyssä nähdään kattava otanta vapaussodan aikaisia ja sotaan liittyviä esineitä ja dokumentteja kaikilta osapuolilta.

Kirvesmiehen mukaan näyttelyssä kannattaa kiinnittää huomio, ei niinkään suuriin sotamanöövereihin, vaan esineistön yksityiskohtiin ja henkilökohtaisiin seikkoihin. Jokaisella merkillä, esineellä, valokuvalla, dokumentilla ja asusteella on ollut tarkoitus ja tarina.

– Toisten tarinat tunnetaan hyvin ja toisten tarinat ovat jääneet sukupolvien vaihtuessa unholaan. Me kaikki suomalaiset olemme vastuussa siitä, ettei enää yksikään tarina ja yksilö pääsisi unohtumaan. Tämä kokoelma on yksityisomistuksesta huolimatta kaikille suomalaisille kuuluvaa kulttuurihistoriaa, Kirvesmies tarkentaa.

Useiden merkkien, lippujen ja taideteosten tekijöinä ovat olleet suuret suomalaiset taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela, Aarno Karimo, Jean Sibelius, Lauri Leppänen, Emil Wikström, Gunnar Finné ja monet muut.

– Nuo nimet jo kertovat, että kyseessä oli merkittävä ajanjakso historiassamme.

Seminaarilla alkuun

Näyttelykokoelmaansa liittyen Ville-Veikko Kirvesmies alustaa avauspäivänä 13.5. kello 12. alkavassa ja yleisölle ilmaisessa Vapaussota-seminaarissa RUK:n Maneesissa. Hänen aiheensa on ”Vapaussodan aineellinen ja henkinen taltiointi osana kulttuurihistoriallista perintöä”.

Näyttelyyn tulee myös paikallisesti Kymenlaaksoon liittyvää aineistoa. Siihen tuo Vapaussota-seminaarissa vankan, tutkitun näkökulman tietokirjailija, filosofian tohtori Mirja Turunen Kotkasta. Hän käsittelee punaista ja valkoista terroria Kymenlaaksossa. Sitä tapahtui maakunnan kaikissa kunnissa.

Historiantutkija, entinen puolustusministeri, Kannuksen kaupunginjohtaja, filosofian tohtori Jussi Niinistö tarkastelee vapaussotaan johtaneita syitä, sodan kulkua ja lopputuloksen merkitystä.

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhassa Veteraanissa on Vapaussota-näyttelyn ohella nähtävissä hyvää palautetta saanut Rauhanturvaamisen perusnäyttely.

Wanhan Veteraanin rauhanturvamiljöö ja sen Camp Hamina -rauhanturvatukikohta tarjoaa näyttelyvieraille myös muonaa ja majoitusta. Tarjonnasta tarkemmin Wanhan Veteraanin nettisivuilla.

Wanhan Veteraanin näyttelyt ovat avoinna 13.5.- 1.10.2023 ti-su 10-16. Ryhmille myös muina aikoina tilauksesta, Kadettikoulunkatu 7, Hamina. Vapaussota-seminaari: RUK:n Maneesi, Hamina 13.5.2023 klo 12. Lisätietoa www.rvpk.fi.

Lisätietoja:

Ville-Veikko Kirvesmies
Vapaussota-näyttely
kirvesmies.schmarden27@gmail.com
p. 0400-907 191

Ismo Flink
Näyttelyn toteutus, Wanha Veteraani
sgmmilitariaoy@hotmail.com
p. 050 534 6225

Vesa Kangasmäki
Toiminnanjohtaja, Wanha Veteraani
vesakangasmaki@gmail.com
p. 040 158 8115

Terho Ahonen
Tiedottaja, Wanha Veteraani
terhoahonen2@gmail.com
p. 040 504 0293

RessuTV Podcast on Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien isänmaallinen keskusteluohjelma, jossa keskustellaan maanpuolustukseen, kokonaisturvallisuuteen ja reserviläisyyteen liittyvistä asioista.

Lähetyksien juontajana toimii reservin alikersantti Piia Kattelus-Kilpeläinen Ylistaron Reserviläisistä.

RessuTV Podcastin toisessa jaksossa vieraaksi saapui Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi keskustelemaan siitä, miten sotiemme veteraanien perinnetyön jatkuu ja muistot sotasukupolvemme uhrauksista eivät himmene. Eteläpohjalainen veteraanityö on ollut valtakunnallisestikin aina edellä käyvää ja omaperäistä. Tätä karismaattista työtä tulee jatkamaan myös Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry.

Sotiemme veteraanit ovat poistumassa keskuudestamme eteläpohjalaista viimeiset noin 100 ovat jäljellä. Kohtalonvuodet 1939-1945 jättivät meille perinnöksi itsenäisen isänmaan. Maamme itsenäisyys ei ole ollut koskaan niin uhattuna, kuin se oli maaliskuussa 1940 tai kesäkuussa 1944. Sodat kokenut sukupolvi ponnisteli ja uhrautui tällöin äärimmilleen. Sotien menetyksetkin olivat mittavat ja yli 92 000 antoi henkensä. Sodista palanneet miehet ja naiset ovat rakentaneet tästä maasta sen mitä nyt näemme ympärillämme. Sotiimme liittyvää perinnetyötä on tehty 60-luvulta asti.

Asia ei siis ole uusi, perinnetyö oli kuitenkin hajanaista, kun jokainen veteraanijärjestö teki sitä itse päätoimensa ohella. Veteraaniperinnetyötä organisoidaan nyt uudelleen paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Tavoitteena on, että tehdään yhdessä eri järjestöjen kanssa tätä tärkeää kokonaisuutta. Valtakunnallisesti toimintaa johtaa kaikkien veteraani järjestöjemme yhteisesti perustama Tammenlehvän Perinneliitto. Tämän alle on vuonna 2020 ensimmäisten joukossa perustettu Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys, joka on Etelä-Pohjanmaan alueellinen toimija.

Tärkein ja konkreettisin perinnetyö tehdään kuitenkin edelleen jokaisen omalla kotipaikkakunnalla eli paikallistasolla. Siellä on se tärkein ja paras tieto. Toimintamme on alkumetreillä ja hakee vielä muotojaan. Perinneaikana siirtyminen vaatii meiltä uudistumista ja uusien ideoiden, toimintamuotojen ja välineiden löytämistä. Tärkein tavoitteemme on, että sanomamme saavuttaisi nykyisen nuorisomme ja lapsemme, vain tällöin perinnetyö jatkuu ja muistot sotasukupolvemme uhrauksista eivät himmene. On myös tärkeää, että saamme toimintaan mukaan kaikki paikkakunnan järjestöt, jotka haluavat toimia sotien 1939-1945 perinteen vaalimiseksi.

Pertti Kortesniemi
Puheenjohtaja
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

RessuTV Podcast #2 – vieraana Pertti Kortesniemi:

Vapaussodan Perinneliiton 30-vuotisjuhlaa vietettiin Tammisunnuntaina 29.1.2023 Tampereella. Päivä alkoi messulla Tampereen Tuomiokirkossa kello 10, jossa saarnan piti tuomiorovasti Olli Hallikainen.

Alkusanat lausui Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Koskela. Mieskuoro Kelot esiintyi johtajanaan Jussi Tamminen. Jumalanpalveluksen päätteeksi tuomiorovasti Olli Hallikainen lähetti seppelpartiot Narvan marssin tahdissa.

Buffet-lounas tarjoiltiin kello 12 Tampereen Suomalaisella Klubilla ja varsinainen Vapaussodan Perinneliiton 30-vuotisjuhla aloitettiin kello 13 samassa paikassa salintäyteisen eli noin sadan kutsuvieraan voimin. Aluksi kuultiin Vapaussodan Perinneliiton kunniamarssi Vapauden Marssi, jonka on säveltänyt Tommi Suutarinen. Tervehdyspuheen piti perinneliiton puheenjohtaja Tapani Tikkala tuoden esiin liiton historiaa vapaussodan synnystä 105 vuotta sitten ja liiton perustamisen alkuajoista 30 vuotta sitten aina nykypäivään saakka.

Arvokasta juhlaa kevensi lauluillaan aina välissä Poikakuoro Pirkanpojat johtajanaan Jouni Rissanen. Kuoro koostui noin 20 pojasta, joista osalla oli äänenmurros jo mennyt ohi ja laulu siksi lähes kuin mieskuorossa. Ennen juhlapuhetta kuoro esitti Jean Sibeliuksen säveltämän ja Heikki Nurmion sanoittaman Jääkärimarssin ja juhlapuheen jälkeen Sillanpään marssilaulun, jonka on säveltänyt Aimo Mustonen ja sanoittanut Frans Emil Sillanpää.

Juhlapuheen piti professori Martti Häikiö. Hän aloitti lainauksella: ”Akateemikko Eino Jutikkala: Vaikein askel kansakunnan syntymässä astutaan itsenäisyyden julistamisen ja itsenäisyyden välillä. Tätä askelta nimitetään Suomen historiassa vapaussodaksi. Sana kertoo vain osatotuuden siitä mitä tapahtui vuonna 1918, mutta ilmaisee sodan pysyvän lopputuloksen.” Varsinaisen puheensa yksi kokokohta oli esitys: ”Vapaussodan perinneyhteisöjen yhteisenä tavoitteena voisi olla Vapaussodan historiapuiston aikaansaaminen. Sitä kohti edettäisiin pienin askelin, aluksi Vapaussodan laajan perinneyhteisön, tukijoiden ja sijaintikunnan tai -kaupungin omin voimin. Ehkä jonakin päivänä valtiovallan tukemana ja ylläpitämänä. Rahoituksen kannalta tällaisissa hankkeissa on kaksi varsin erilaista vaihetta: perustaminen ja ylläpito. Alusta lähtien on syytä ajatella, miten paikka pidetään yllä vuosikymmenten perspektiivissä”.

Tervehdykset juhlaan toivat: kansanedustaja Veijo Niemi (Eduskunta), evl Tommi Marttinen (Puolustusvoimat), kaupunginhallituksen 2 vpj. Kalervo Kummola (Tampereen kaupunki), tuomiorovasti Olli Hallikainen (Tampereen seurakunta), pj. Matti Soini (Vapaussoturien Perinnesäätiö).

Juhlassa julkistettiin perinneliiton 30-vuotishistoriikki ja paljastettiin perustamiskokouksesta kertova muistolaatta. Liitto perustettiin Tampereen Suomalaisella Klubilla Tammisunnuntaina 30.1.1993. Muistolaatan paljastivat liiton edellinen toiminnanjohtaja Arja Alkman yhdessä dosentti Mikko Uolan kanssa.

Päätössanat lausui perinneliiton kunniapuheenjohtaja Timo Siukosaari. Hänelle luovutettiin juhlassa perinneliiton pienoislippu numero 2. Ensimmäinen pienoislippu jää liitolle. Juhlatilaisuus päätettiin Poikakuoro Pirkanpoikien ja yleisön laulamaan Maamme-lauluun.

Timo Sysilampi

Kun Suomen Keskusta nimesi kansanedustaja Mikko Savolan puolustusministeriehdokkaaksi Antti Kaikkosen vanhempainvapaan ajaksi, virisi Facebookin ”Ähtärin historiaa”-sivuilla viestittely siitä, onko Mikko Savola ensimmäinen ähtäriläinen ministeri.

Mikko Savolan ohella nostettiin esiin Karl Rudolf Walden, jonka toisesta nimestä tuli hänen kutsumanimensä. Eräissä tietolähteissä Rudolf Waldenin kerrotaan syntyneen Ähtärissä, joten on paikallaan palata tuon maineikkaan suomalaisen sotilaan ja yritysjohtajan historiaan.

Kun tiedetään Rudolf Waldenin syntyneen 1.12.1878 Helsingissä Kaivopuiston huvilassa n:o 14, herää kysymys, mikä hänet yhdistää Ähtäriin?

Muutto Ähtäriin

Rudolf Waldenin syntymän aikaan hänen isänsä laamanni Walfrid Walden oli Helsingin tuomiokunnan tuomari. Jyväskylän tuomiokunnan tuomarin pesti tuli 1879 haettavaksi ja tuomari Walden sai nimityksen tehtävään keväällä 1880. On kovin erikoista, että pääkaupungin elämään tottunut tuomari haki siirtoa ja muutti kaukaiseen ja syrjäiseen sisä-Suomeen. Kaiken lisäksi puoliso, Rudolf Waldenin äiti Mathilda Kristina os. Sommelius, oli Ruotsista kotoisin ja muuttanut Suomeen vasta aikuisiällä. Ilmeistä oli, että Jyväskylän tuomarin tulot olivat suuremmat kuin Helsingissä. Aluksi asetuttiin Jyväskylään, mutta jo juhannuksen tienoilla 1881 perhe siirtyi Ähtäriin. Rudolf Waldenista tuli siis vanhempiensa ja viiden sisaruksensa myötä ähtäriläinen ollessaan 2,5-vuotias. Ähtäri oli tuolloin Jyväskylää lähempänä ”suurta maailmaa”, sillä Ähtärin kautta kulkeva rautatie valmistui 1883. Jyväskylään rautatie valmistui vasta 1897.

Waldenin Ähtärin lapsuudenkodista Nääsistä, ruotsiksi Domarnäs, tuli Waldenien koti useaksi vuosikymmeneksi. Heidän aikanaan siitä alettiin käyttää suomalaista Tuomarniemi-nimeä. Tuomarniemessä oli tuohon aikaan kaksi asuinrakennusta, joista suuremmassa tuomariperhe asui. Päärakennus on myöhemmin palanut ja sen paikalla on nykyään v. 1903 perustetun metsäkoulun johtajan asunto.

Tuomari Walden oli innokas hevos- ja metsämies ja tutustutti perheen kolme poikaa samoihin harrastuksiin. Sopivan lähtö- ja asemapaikan eräretket saivat, kun tuomari Walden osti Ähtärinjärven länsirannalta Ohraniemi-nimisen tilan. Ohraniemi käsitti aluksi n. 30 hehtaaria peltoa ja lähes parisataa hehtaaria metsiä. Ohraniemestä tuli etenkin Rudolf Waldenille tärkeä paikka, jonne hän palasi usein myöhempinä vuosinaan.

Sotilasuran suuntaan

Aluksi perheen lapset olivat Ähtärissä kotiopetuksessa ja kävivät kansakoulua, mutta kun tuli ratkaistavaksi myöhempi koulunkäynti, Walden pantiin isoveljensä Gustafin tapaan Jyväskylän suomalaiseen lyseoon. Lyseo oli maan ensimmäinen suomalainen oppikoulu, missä Rudolf Walden aloitti opintonsa v. 1888. Koulunkäynti ei häntä liiemmin kiinnostanut ja hän menestyikin lyseossa huonosti. Kahtena ensimmäisenä vuonna tuli ehdot, mutta Walden selviytyi niistäkin.

Kesällä 1890 tuomari Walden puolisoineen teki päätöksen, että Rudolf Walden laitettaisiin oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan. Ennen varsinaista kadettikoulua Walden opiskeli vuodet 1880-1882 kadettikoulun kaksivuotisessa valmistavassa koulussa. Aloittaessaan Haminassa hän oli vasta saman vuoden joulukuussa täyttämässä 12 vuotta. Haminan kadettikoulu oli tuohon aikaan seitsenluokkainen. Neljä yleistä luokkaa vastasivat oppikoulun yläluokkia ja johtivat ylioppilastutkintoon, kolmella erikoisluokalla opiskeltiin sotatieteitä ja vieraita kieliä sekä valmistuttiin upseereiksi.

Kadettikoulun syyslukukausi alkoi aina 13.8. ja päättyi 19.12., kevätlukukausi alkoi 12.1. ja jatkui 18.6. saakka. On ymmärrettävää, että nuorelle pojalle Hamina ei koskaan muodostunut kodiksi. Ähtärin Tuomarniemi jäikin Rudolf Waldenille vuosikymmeneksi varsinaiseksi ja todelliseksi kodiksi, minne hän aina palasi lukukausien päätyttyä ja vietti siellä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa kaikki loma-ajat.

Rudolf Walden menestyi Haminassa erinomaisesti. Luokkansa priimuksena ja kadettivääpelinä hän olisi halutessaan voinut päästä johonkin venäläiseen valiorykmenttiin. Suomalaisena hän kuitenkin valitsi Suomen kaartin, johon hänet elokuussa 1900 nimitettiin aliluutnantiksi. Sotilasuraa kesti vain pari vuotta; Walden erosi värikkäiden vaiheiden jälkeen vakinai-sesta palveluksesta. Tämän jälkeen hän siirtyi yrityselämään, missä teki merkittävän uran suomalaisen puunjalostus- ja paperiteollisuuden ylimmässä johdossa. Tästä elämänvaiheesta eteenpäin Waldenin kytkös Ähtäriin jäi vanhempiensa varaan.

Sotaministerin virkaan

Tammikuun 27. päivänä 1918 Gustaf Mannerheim komensi joukkonsa riisumaan venäläiset sotilaat aseista. Samana päivänä Rudolf Walden palasi Pietarista Helsinkiin. Seuraavana päivänä Kullervo Manner käski punakaartit liikekannalle; alkoi vapaussota / sisällissota. Rudolf Walden ilmoittautui Seinäjoella valkoisen armeijan palvelukseen tavaten myös Mannerheimin. Mannerheim tiesi, että Walden oli kadettikoulun käynyt venäjää puhuva liikemies, mutta iäkäs (39v.) luutnantiksi. Walden määrättiin päämajan esikuntaan komendantin apulaiseksi ja kaksi viikkoa myöhemmin hänet ylennettiin majuriksi. Päämajassa tehtiin pitkiä päiviä, koska töitä oli enemmän kuin tekijöitä. Rudolf Walden sai runsaasti vastuuta ja yritysjohtajana loi tyhjästä valkoisen armeijan logistiikan. Huhtikuussa hän oli jo everstiluutnantti ja toisen luokan vapaudenristin kantaja. Sodan jälkeen Mannerheimin seuraajaksi nimitetty ylipäällikkö kenraalimajuri Wilkama ylensi Rudolf Waldenin everstiksi. Tampereen valtauksen ensimmäisenä vuosipäivänä 1919 tuli ylennys kenraalimajuriksi, joten yleneminen luutnantista kenraalikuntaan oli kestänyt vain 14 kuukautta. Huhtikuussa 1941 Walden ylennettiin kenraaliluut- antiksi ja kesäkuussa 1942 lopulta jalkaväenkenraaliksi.

Marraskuun 27. päivänä 1918 Rudolf Walden nimitettiin Ingmanin hallituksen sotaministeriksi. Heti perään hän jatkoi samassa tehtävässä Castrénin hallituksessa 15.8.1919 saakka. Tässä kohdassa siis Waldenista tuli laajasti tulkiten ähtäriläistaustainen ministeri. Talvisodan jälkeen (27.3.1940) Rudolf Walden otti vastuulleen Ragnellin hallituksen puolustusministerin tehtävän jatkaen yhtäjaksoisesti eri pääministerien hallituksissa 1.12.1944 saakka.

Joulukuun 2. päivänä 1944 Rudolf Walden sai Vapaudenristin ritarikunnan Mannerheim-ristin n:o 161. Hän oli jo saanut sotien aikaisten ja sen jälkeisten ansioiden johdosta sekä Vapaudenristin ritarikunnan suurristin että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin.

Me ähtäriläiset mielellään omimme Waldenin ähtäriläiseksi ja ensimmäiseksi ähtäriläiseksi ministeriksi. Laajasti tulkiten näin onkin. Olihan Waldenin lapsuudenkoti ja myöhemmin vanhempien koti Ähtärissä. Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, että nykyinen puolustusministeri Mikko Savola on ensimmäinen lajissaan. Hän on syntynyt Ähtärissä, asunut Ähtärissä koko elämänsä ja oli ministeriksi tulleessaan nimenomaan ähtäriläinen.

Tapio Peltomäki

Paras turva ja uskollinen kumppani talvi- ja jatkosodassa oli koulutettu sotakoira. Koirista oli korvaamaton apu viestinviejänä, kun muut keinot eivät olleet mahdollisia.

Jatkosodan lopussa palveli yli 800 sotakoiraa, vaikka tarve olisi ollut yli 2000. Sankarikuoleman kohtasi noin 100 koiraa. Sotakoirat olivat haavoittuneiden etsinnässä, sekä miinoituksen ja vihollisen varoittajina ylivoimaisia.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys järjestää aiheesta esitelmätilaisuuden Apila -kirjaston Jaaksi -salissa 26.1.2023 klo 18:00 alkaen.

Tilaisuudessa luennoi väitöskirjatutkija FM Noora Viljamaa Turun yliopistolta.

Tilaisuus on kaikille avoin ja 100 ensimmäistä mahtuu sisään.

Tervetuloa!

Pertti Kortesniemi
Puheenjohtaja
Sotien 39-45 E-P:n Perinneyhdistys ry