Artikkeli

Isonkyrön sankarihautausmaata vartioivaa Karhupatsasta juhlistettiin torstaina 13. heinäkuuta aurinkoisessa säässä. Juhlan yhteydessä paljastettiin uudet sankarivainajien kunniaksi pystytetyt tietolaatat.

Juhlassa puheen pitivät konserninjohtaja majuri evp Antti Kuljukka sekä seurakuntapastori Vihtori Leskelä. Musiikista vastasi Kyrönmaan puhaltajat. Tilaisuudessa laskettiin kaksi seppelettä, joista toisen laskivat Isonkyrön reserviläisjärjestöjen edustajat ja toisen sankarivainajien omaisten edustajat. Juhlan järjestelyistä vastasivat Isonkyrön kunta ja seurakunta sekä eri kansalaisjärjestöt ja yhdistykset.

Isonkyrön sankarihautausmaa perustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1918. Kesäkuussa 1923 paljastettiin Matti Visannin suunnittelema graniittinen Karhupatsas. Karhuaiheen Visanti keksi isokyröläisten talonpoikien aikoinaan käyttämästä sinetistä. Aivan Isonkyrön uuden kirkon vieressä sijaitsevalle sankarihautausmaalle on haudattu 235 sankarivainajaa. Isokyröläisiä kaatui vapaussodassa 19, talvisodassa 82 ja jatkosodassa 134.

Juhlassa paljastettiin Isonkyrön seurakunnan sekä kaatuneiden muistosäätiön sankarihautausmaalle lahjoittamat tietotolaatat. Laattojen taustalla on kaatuneiden muistosäätiön hanke. Säätiön mukaan hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta Suomen sankarihautausmaista, vaalia sankarivainajien muistoa sekä kohottaa sankarihautausmaiden kulttuurihistoriallista merkitystä. Toinen laatoista edustaa vuonna 1918 kaatuneita ja toinen 1939-1945 kaatuneita.

Lisäksi juhlassa paljastettiin kahden sankarivainajan, Heikki Kitinojan ja Eino Matti Vatilon hautakiviin kiinnitetyt muistolaatat. Sekä Kitinoja, että Vatilo jäivät aikanaan kentälle, mutta heidät löydettiin myöhemmin: Kitinoja vuonna 2012 ja Vatilo 2015. Muistolaatoissa kerrotaan, että Kitinoja ja Vatilo ovat löydetty ja he ovat saaneet leposijansa Isonkyrön hautausmaalta.

Karhupatsaan lisäksi juhlassa muisteltiin myös 82-vuotta sitten käytyä Kuivalaisen kukkulan taistelua. Kiteellä käyty taistelu on isokyröläisille erityisen tärkeä, sillä Kyrönmaalta kotoisin olevista miehistä koostunut pataljoona oli osallisena siinä. Verisessä taistelussa kaatui 26 ja haavoittui 55 Isokyröläistä.

Juhla jäi erityisellä tavalla mieleen myös tämän jutun kirjoittajille. Oli suuri kunnia päästä kunniavartioon uusien tietolaattojen rinnalle. Samalla saimme ensimmäisen kosketuksemme reserviläistoimintaan. Emmepä olisi uskoneet, että alle kuukausi kotiutumisemme jälkeen pääsemme jo uudestaan pukemaan maastopukua päälle.

Anni Ikola ja Juho Vuorio

Seinäjoen veteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Antila järjesti Martti Ahopellon yhteistyöllä kesäkuun 16. päivänä retken Jurvaan. Jurvan sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Marttila oli koonnut upean näyttelyn sodan ajan puhdetöistä museolle.

Erikoisen hienon osuuden hän oli koonnut sota-aikana käytössä olleiden lentokoneiden puisista pienoismalleista, joiden taustatiedot hän kertoi sangen yksityiskohtaisesti.
Meille kuulijoille selvisi, että Jorman suosikki sodan ajan lentokoneista oli Messerschmitt, tuttavallisemmin ”Mersu”, jossa käytettiin Mercedes Benzin moottoria. Tästä näimme hänen itsensä kokoaman pienoismallin.

Hämmästelimme Jorman teknistä tietämystä koneen rakenteista, mm. siitä, että koneella voitiin lentää ”pää alaspäin”, koska moottorissa oli Boschin ruiskutuspumppu kaasuttimen sijasta. Todellista saksalaista teknistä osaamista oli se, että Mersun potkurin keskellä olevan reiän läpi pystyttiin ampumaan konekiväärillä todella osuvaa tulta.

Jurvalainen käsityötaito tuli esiin, kun näimme Väinö Nyystin Tiiksjärven lentotukikohdassa veistämät neljän eri konetyypin pienoismallit. Arvokas yksityiskohta oli näyttelyssä myös jurvalaisen Alpo Kaislan upseerilakki. Lentoupseeri Kaisla toimi sodan aikana Blenheim -pommikoneen tähystäjänä ja päällikkönä. Surullista oli, että hän kuoli yöharjoituslennolla sattuneessa onnettomuudessa 1943.

Aivan oman lukunsa vaatisivat Jorman kokoamat sodan ajan valokuvat, joihin jokaiseen hän oli laatinut saatetekstit, jotka saivat kuvat elämään.

Näyttelyn rakentamiseen osallistuneen Katri Marttilan (16v), mietteitä:
“Oli koskettavaa nähdä niitä lentokoneiden pienoismalleja, jotka oli veistetty sodan keskellä Tiiksjärvellä. Ihmeellisesti ne ovat säilyneet ehjänä vuosien saatossa.
Koska nuoret harvemmin etsivät tietoa itse, on tärkeää, että kouluissa käydään läpi sota-ajan tapahtumia. Tällaisten näyttelyiden avulla voidaan sotavuosien tapahtumia välittää paikallisesti.”

Jorma Marttila on tehnyt elämäntyönsä Jurvan yläkoulun historian opettajana, mutta vielä eläkkeellä ollessaankin hän on panostanut Suomen sotahistorian esille tuomiseen.
Sovimme vierailullamme siitä, että Jorma tulee syksyllä Seinäjoelle perinnepiirin kutsumana kertomaan nämä tarinat niille kiinnostuneille, joita tuo näyttely ei kesän aikana tavoita.

Kiitos Jorma! Näyttelysi on upea esimerkki siitä, kuinka perinnetyötä voidaan tehdä!

Näyttely on avoinna Jurvan museolla kesän ajan.

Esko Petäjä
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri ry

RessuTV Podcast kuvausryhmällä oli suuri kunnia matkata toukokuun viimeisenä päivänä Kauhajoelle ja haastatella 101 – vuotiasta sotaveteraani Aarne Lassilaa. Pitkän elämänkokemuksen omaavan veteraanin positiivinen elämänasenne vakuutti paikallaolijat.

Kauhajoella asuva sotaveteraani Aarne Lassila on nähnyt monenlaista maailmanmenoa pitkän elämänsä aikana. Sota-ajan kokemukset ovat kirkkaasti muistissa, eivätkä vaikeat koetut ajat ole katkeroittaneet hyväntuulista miestä. Lassila liikkuu ilman kävelykeppiä sujuvasti ja sekä kuulo, että muisti on terävä. Talon rakentamiseen ja sotaan lähtemiseen liittyvät päivämäärät tulee kuin apteekin hyllyltä. Sotaveteraani Aarne Lassila on elettyyn elämäänsä tyytyväinen mies.

Haastattelu lähtee käyntiin mutkattomasti. Kuvauspaikaksi sovitaan tuttu keittiö, jonka ison ikkunan takaa tulee parhaiten luonnonvaloa tilaan. Yli satavuotiaan haastateltavan olemus on rento. Kameroiden ympäröivää tilannetta ei tarvitse jännittää. Juttuhetki on vuorovaikuteinen ja luonteva. Haastattelun aluksi palattiin hetkeksi sota-aikoihin ja muisteltiin millaista aikaa se oli. Aarne Lassila toimi sodan aikana ammusvarikolla ja huolehti huollosta eli ammustarvikkeiden riittävyydestä rintamalle. ”Olin Karjalankannaksella kokoajan, joten vanhaa rajaa ei tarvinnut ylittää ikään” – Lassila toteaa.

Aarne Lassila oli sotahommissa kaikkiaan kolme ja puoli vuotta. Hän on kiitollinen siitä, että kaikki Lassilan veljekset tulivat sodasta ehjinä takaisin. Kotitalon oven eteen lyötiin lankku 5 tuuman rautanauloilla kiinni, kun kaikki olivat rintamalla ja talo oli tuon ajan tyhjillään.

Sotamuisto

”Perääntymisvaiheessa vuonna 1944, kun kaikki miehet olivat jo lastattu kuorma-autoihin, tuli alikersantti ja sanoi, että hän tarttisi vielä viisi miestä tekemään ammuskuormia. Siitä Perkjärven asemalta meni pistoraide, sinne Kuolemanjärveä kohti ja siellä oli aika iso semmonen hietamonttu, josta otettiin hietaa sitten. Sillä alueella oli semmonen paikka, jossa kertausharjoituksessa kävi nämä suomalaiset sotilaat ennen sotaa jo. Siellä oli pientä männiköntaimea siinä alueella ja siinä ne harjoitteli sitä tykillä ampumista ja sen semmosta. Siellä oli osa meidän ammuksista siirretty sinne hiekkamontulle, kun se oli tavallaan, niin kuin asemapaikka. Ja niitä ammuksia lastattiin siitä sitten junaan ja vietiin junalla jonnekin muualle, kun niitä siellä tarvittiin. Me menimme tekemään sen viiden rivimiehen kanssa niitä ammuskuormia ja kun saatiin ne tehtyä, niin lähdettiin kävelemään Perkjärvelle takaisin. Meitä vastaan tuli yksi kuorma-auto ja mies kysyi, jotta mihinkäs poijat meinaa mennä. Vastasin, jotta mennään Perkjärvelle, kun meidän lähtöauto on siellä. Se mies kehui, jotta ette pääse sinne enää, että se on jo luovutettu naapurille.” – Aarne Lassila muistelee.

Kunniamerkit

Aarne Lassila esittelee kuvausryhmän pyynnöstä hänelle myönnettyjä ansioristejä. Vaatimaton mies kertoo, että mm. Kannaksen Risti on myönnetty hänelle jo vuonna 1956, mutta hän sai sen vasta 2019 käsiinsä. Lassilan kodin seinillä on useita kunniakirjoja, osa on sota-ansioista myönnettyjä ja osa taas siviilipuolen uutterasta työstä maanviljelijänä, sekä toimimisesta kunnanvaltuustossa.

Mietteitä maailmantilanteesta

Aarne Lassila on hieman vaitonaisempi rauhattomasta maailmantilanteesta. Hän on seurannut Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa ja toteaa, että sota on yhtä hullua kuin ennenkin.

Elämänohje

Haastattelija Piia Kattelus-Kilpeläinen tiedustelee, olisiko Aarnella jokin elämänohje nuoremmille. Vaatimaton mies vähättelee ensin, ettei hänestä ole muita neuvomaan, mutta rohkaistuu sitten kertomaan, että hän itse on pitänyt elämänohjeenaan, että:
”Jokaista toista ihmistä pitää kunnioittaa, ei sitä voi vihata, kunnioittaa pitää kaikkia. Jokaisella on omat ajatuksensa, olkoon ne sitten mun päähän sopivia tai sitte ei, mutta kyllä se saa olla rauhassa sekin, joka aattelee toisinpäin.”

Sotaveteraanin viisas elämänohje antaa ajattelemisen aihetta meille jokaiselle.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit kiittävät Aarne Lassilaa mukavasta juttutuokiosta.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

RessuTV Podcast #5 haastattelun voit katsoa alla olevasta videosta: