Kuka: Asko Peltola
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Totuuren kans pärjää aina!”
Syntymäpaikka: Alahärmä
Asuinkunta: Kauhavan Kaupunki, Alahärmän kaupunginosa
Koulutukset:
– Elintarviketeollisuuden perustutkinto
– Lihateollisuuden perustutkinto
– Lihanleikkaajan erikoistutkinto
– Näyttötutkintomestarinkoulutus
Työura:
Lihavalmistetyöntekijä, Lihanleikkaaja, Rauhanturvaaja, Pääluottamusmies Snellmanin Lihanjalostus Oy
Perhesuhteet: Avovaimo Satu ja kissa Monni
Harrastukset: Moottoripyöräkerhotoiminta, Metsästys-, reserviläis- ja rauhanturvatoiminta, kunnallispolitiikka, muu vapaaehtoistoiminta eri muodoissa, sekä mökkeily.
Miten päädyin maanpuolustustyöhön-/harrastuksen pariin:
Varusmiespalveluksen suoritin Kainuun Prikaatissa vuosina 1994-1995 sotilaskeittäjänä. Siitä ei ihan vielä kipinä syntynyt, mutta muutaman vuoden päästä serkkupoika lähti Alahärmän Perkiömäestä rauhanturvaajaksi Etelä-Libanoniin. Siitä sitten itsekin innostuin hakeutumaan Niinisaloon koulutukseen ja pääsinkin heti ensiyrittämällä. Kovasti koitin kuntoilla ja painoakin siinä taisi rapista alaspäin useampi kymmenen kiloa. Libanonissa olin sitten vuosina 1999-2000 mandaatilla 34-35 1. JK ja asema 9-31 Camp Lanamäellä. Siellä tein kokin hommia ja loppuajan olin myös aseman varapäällikkönä. Tuo aika kyllä piirsi sitten tulevaa aika voimakkaasti, kotiutumisen jälkeen liityin heti Pohjanmaan Rauhanturvaajiin ja mukana on oltu siitä lähtien. Maanpuolustus tuli tutuksi Alahärmän Reserviläisiä seuraillen ja liityin sitten reserviläisten jäseneksi. Olen rivijäsenenä reserviläisissä ja vastaan tiedotuksesta sosiaaliseen mediaan. Tietenkin olen mukana kökissä aina, kun vaan muilta askareilta ehdin. Kokkolan sotilaskodin jäsen olen myös ja Lohtajan leirisotilaskoti ovat tulleet tutuksi avopuolisoni Satu Kannusmäen siivellä, joka on Kokkolan ja Kauhavan sotilaskotiyhdistysten jäsen. Näin pääsin myös tähän hienoon juttuun mukaan ihan huomaamatta ja löysin itseni puolustusvoimien b-ajolupakurssilta.
Nämä kaikki harrastukset maanpuolustuksen parissa ovat tuoneet lukemattomia ystävyyssuhteita ympäri Suomen ja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä elämme maailmassa sellaista aikaa, ettei sitä oikein olisi voinut muutama vuosi sitten uskoa tapahtuvaksi. Nyt on vaan hieno kyllä seurata suomalaisten reserviläisten innokkuutta harjoitella, sekä maanpuolustustahtoa yleisesti. Esimerkkinä Naisten Valmiusliiton aktiivinen toiminta täysien kurssien muodossa ympäri Suomen. Tämä jos joku yhdistää nuoria ja varttuneita maanpuolustajia kautta Suomen. Olen myös päässyt Kauhavan kaupungin edustajana kahteen otteeseen mukaan kutsuntalautakuntaan, joka on ollut myös hieno kokemus.
Tässä on taas syksy oltu Alahärmän Metsästysseura ry:n hirviporukan mukana jahdissa ja lihaa on leikattu. Ja onpa kolme hirveäkin kaadettu, joten radalla harjoittelu on tuottanut tulosta. Syksyn hienoin kohta oli saada Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin Vuoden Reserviläinen tunnustus, sen arvostan todella korkealle. Pidetään lippu korkealla ja kaveria ei jätetä!
Voimme reserviläisyhdistyksinä lähteä hakemaan esim. Leader-rahoitusta tasavertaisesti erilaisten yhdistysten rinnalla, kuten kyläyhdistysten, urheiluseurojen ja kulttuuriyhdistysten kanssa. Näissä hankkeissa tuen suuruus on 65-90%. Meillä on tiedossa, että alueellamme on urheilu- ja metsästysseuroja, joilla on ollut 300000€ – 400000€ hankkeita.
Esimerkkejä Leader-hankkeista reserviläisyhdistyksille:
MPK Pohjanmaan soittokunta esiintyy 24.11.2024 klo 15 alkaen Seinäjoen kampustalolla tarjoillen isänmaallista musiikkia talvisodasta jatkosotaan. Soittokuntaa johtaa kapellimestari Arto Panula. Solistina toimii Tero Parkkinen. Konsertin juontaa Jaakko Antila.
Vuonna 2020 perustettu Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys on Tammenlehvän perinneliiton alainen maakunnallinen toimia, joka vaalii talvi-, jatko- ja lapin sodan veteraaniperinteen muistoa Etelä-Pohjanmaan alueella. Kohtalon vuodet 1939-1945 jättivät meille perinnöksi itsenäisen isänmaan. Tärkein tavoitteemme on, että sanomamme saavuttaisi nykyisen nuorisomme ja lapsemme, vain tällöin perinnetyö jatkuu ja muistot sotasukupolvemme uhrauksista eivät himmene.