Jani Syvänen

Reserviupseeripiirin vetovastuu siirtyi vuoden alussa allekirjoittaneelle, kun aloitin hallituksen puheenjohtajan tehtävät Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirissä. Varapuheenjohtajana olen ehtinyt toimia muutaman vuoden piirihallituksen jäsenyysvuosien lisäksi jo ennen tätä.

Edelliseen puheenjohtajaan verrattuna edustan seuraavaa, nuorempaa sukupolvea. Omat isovanhempani ovat eläneet lapsuuttaan viime sotien aikana, mutta eivät ole osallistuneet taisteluihin rintamalla, joten kosketuspintani sotaan on hyvin erilainen kuin valtaosalla jäsenistöstämme, joilla omat isovanhemmat tai vanhemmat ovat osallistuneet rintamalla taisteluihin. Toisaalta vaikka edellisistä sodistamme on kulunut jo useampi sukupolvi, niin sota on lähempänä meitä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Naapurimaamme on ollut jo toista vuotta sodassa ja mikäli rintamalinjat siirtyisivät yhteisen rajamme verran pohjoisemmaksi, kuuluisin ensimmäisten joukossa rintamalle käskettäviin ikäluokkiin. Sota on tullut viimeisen reilun vuoden aikana konkreettisesti meitä kaikkia lähelle valtion ja yksityisten tahojen lahjoittaessa rintamalle ja pommitettuihin asuinpaikkoihin sotilasmateriaalin lisäksi erilaisia varusteita ja tarvikkeita. Ukrainasta sotaa paenneita heitäkin löytyy varmasti lähes jokaiselta Suomen paikkakunnalta.

Muistan pohtineeni varusmiespalvelukseni aikana, sekä sen jälkeen kertausharjoituksissa, että millaistahan se sota tänä päivänä olisi. Onko se edelleen pääosin metsissä rintamalinjoissa käytävää sotimista, jota varusmiespalveluksessakin paljon harjoitellaan? Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaan soluttautumista ja yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin täsmävaikuttamista, joita erityisesti nykykirjailijat omissa jännityskirjoissaan suosivat. Samalla kun Ukrainan sota on näyttänyt uusia piirteitä nykyaikaisesta sodankäynnistä, jossa informaatiovaikuttamista tapahtuu reaaliajassa ympäri maailman, se on näyttänyt myös Raatteentieltä tuttuja toimintatapoja ja jopa aseita, kun pitkiä ajoneuvokolonnia oli pysäytetty ja kalustoa tuhottu. Itseäni tämä ainakin on yllättänyt ja toisaalta tuonut jonkinlaista inhimillisyyden tunnetta sen osalta, että vaikka aseet ovat kehittyneet, niin aseita käyttävät edelleen ihmiset.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin toimintavuoden 2023 painopisteet ovat aktiivisuus, näkyvyys, varautuminen. Reserviläisten järjestämä säännöllinen toiminta on usein ammuntaa, erilaista perinnetyötä, josta näkyvimpiä eri paikkakunnilla toteutettavat eri muistopäivien kunniavartiot sekä viime aikoina erilaiset varautumiskoulutukset. Ammunta on aktiivista sotilastaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä. Perinnetyössä oleellista on perinteen siirtäminen seuraaville sukupolville ja sen iskostaminen, miksi asia on tärkeää ja muistelemisen arvoista myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä perinnetyökin on murroksessa, koska perinteisiä yhdistyksiä puretaan veteraanien poistuessa keskuudestamme ja toimintavastuuta siirretään uusille ja myös nuoremmille perinnetyön toimijoille laulun sanoihin kiteytettynä: ”himmetä ei muistot koskaan saa”. Varautuminen on viime vuosina ollut myös vahvasti esillä koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin myötä, jolloin asiaa on lähestytty hieman eri näkökulmista. Valtakunnallisesti omavaraisuuden tarkastelu on ollut otsikoissa ja arvioitavana, kun taas kotitalouksien varautumisen osalta erityisesti varautumiseen liittyvän 72h -koulutuksen tunnettuus on lisääntynyt.

Korona-aikana omavaraisuusasioihin alettiin valtakunnallisesti kiinnittää tarkempaa huomiota, kun huomattiin, miten riippuvaisia olemme muista Euroopan valtioista ja viimeistään Ukrainan sota on osoittanut, että liian paljon omaa tuotantoa on siirretty ulkomaille. Toivottavasti tästä saatu oppi menee nopeasti perille ja tuotantoa palautetaan kotimaahan ja parannetaan todellista omavaraisuuttamme. Suomi on tukenut Ukrainaa materiaalilla ja hyvä niin, saihan Suomikin aikanaan sotiessaan muilta valtioilta erilaista avustusta. Sotatarvikemateriaalin osalta on erityisen tärkeää arvioida, ettei luovuteta sellaista materiaalia, jolle itselläkin olisi käyttöä ja joka ei ole helposti korvattavissa. Toisaalta poikkeuksellinen tilanne tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden, ja toivottavasti näin on myös toimittu, että poikkeusajan toimintoja ja tuotantoa on koeajettu nyt kun vihollinen ei suoraan painosta ja vaikuta meidän sähkö-, vesi- ja viestintäverkostoihin, eikä pommit pauku tehtaiden nurkilla.

Kannustan jokaista osallistumaan reserviläisjärjestöjen toimintaan, riippumatta siitä onko jäsen vai ei. Toiminta on yleensä vapaaehtoisvoimin järjestettyä ja usein myös osallistujille maksutonta, joten on itsessään palkitsevaa myös järjestäjille, kun osallistujia on hyvin. Liittymällä jäseneksi pystyy antamaan myös pienen taloudellisen panostuksen toiminnan pitämiseksi kohtuuhintaisena ja kaikille mahdollisena. Aurinkoista kevättä ja nähdään toiminnassa!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry