Jani Syvänen

Seinäjoen kirjaston Jaaksi-sali täyttyi viimeistä penkkiä myöten, kiinnostuneiden kansalaisten saapuessa kuuntelemaan syyskuun 18. päivänä Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämää kuukausiluentoa, joka käsitteli neuvostovankien kohtaloita Suomessa.

Turun yliopiston apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka kertoi aiheesta seikkaperäisesti, valaisten sotavankien karuja kohtaloita rintaman molemmilla puolilla.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä Suomessa oli sotavankeja noin 55000 ja kaikenkaikkiaan sodan loppuun mennessä jopa 70000. Apulaisprofessori Mirkka Danielsbackan mukaan kuolleisuus ylitti 30 % vankien määrästä, joista suurin osa menehtyi talven 1941 – 1942 aikana nälkään, sekä raskaaseen työhön. Ruokahuolto tuona talvena oli erityisen heikko koko Suomessa, elettiin myös säännöstely- ja korttiaikaa, eikä sotavanki ollut ruuanjakelussa ensimmäisenä. Vertailuna luennoitsija kertoi Suomalaisten sotavankien määrän olleen Neuvostoliitossa kaikkiaan 3100, heistä menehtyi 32% enimmäkseen nälkään, tauteihin, kurjiin oloihin.

Tilanne neuvostovankien osalta parani huomattavasti kesästä 1942 alkaen. Vankeja annettiin pientä maksua vastaan myös maaseudulle, sekä muihin töihin, sillä työvoimastahan oli huutava pula. Aikalaiskertomusten mukaan ja mikä loppukeskusteluissakin kävi ilmi oli, että maataloustöissä vangin kohtalo oli suorastaan erinomainen. Majoitus oli kohdallaan ja ruokailtiin jopa samassa pöydässä ”isäntäväen” kanssa. Saattoipa syntyä myös romansseja, joista mahdollisesti syntyi myös joitakin lapsia. Aiheesta ei tiettävästi kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

Sodan päätyttyä ja välirauhan astuttua voimaan määriteltiin myös ankarat rauhanehdot. Ehtoja tuli valvomaan liittoutuneiden valvontakomissio, toisin sanoen Neuvostoliitto johtajanaan Andrei Zdanof. Ehdoissa määrättiin tietenkin myös neuvostovankien palauttamisesta Neuvostoliittoon. Palautettujen vankien kohtalo oli karu ja tämän palautetut vangit varsin hyvin itsekin tiesivät. Kielsihän Neuvostoliiton ”sotalaki”  sotilaiden antautumisen, joten vähintäänkin pitkä työleirituomio oli tiedossa ja osalle jopa kuolemanrangaistus. Tarinoiden mukaan muutama vanki olisi välttänyt avustettuna palautuksen, mutta asiasta ei ole tutkittua tietoa.

Lopuksi tulee mietittyä sotavangin kohtaloa rintaman eri puolilla, sitä miten ihminen sen kesti, varsinkin Neuvostoliiton lukuisilla leireillä. Tähän verraten tänä päivänä, kun me puhumme traumoista, henkisistä pahoinvoinneista, lienevät ongelmamme varsin pieniä.

”Himmetä ei muistot koskaan saa!”

Jari Ojala
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Videotallenne luentotilaisuudesta on katsottavissa:

Suomalaisen ratsuväen perinnepäivää vietetään syyskuun 7. päivänä eli Breitenfeldin taistelun muistopäivänä. Myös Rakuunakiven paljastus oli päätetty vuonna 1974 pitää tuona päivänä Uudenmaan Rakuunoiden sekä runsaan yleisön läsnä ollessa.

Lämmin kesäinen sää helli Rakuunakivelle kokoontunutta väkeä sunnuntaina 8. syyskuuta 2024. Muistokivelle kokoonnuttiin muistamaan sekä juhlistamaan itsenäisen Suomen vanhimman joukko-osaston, Uudenmaan Rakuuna Rykmentin perustamisen muistoksi paljastetun muistokiven viidettäkymmenettä juhlavuotta. Tilaisuuden järjestivät Rakuuna Killan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona sekä Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta. Erinomaisen puheen tilaisuudessa piti Sotilaspiirin Killan sihteeri Marko Pänkälä. Seppeleenlaskusta sekä juonnosta vastasi Etelä-Pohjanmaan Eskadroona.

Jari Ojala
Rakuuna Killan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona

Marko Pänkälän puhe rakuunakivellä 8.9.2024:

Hyvää ratsuväen vuosipäivää sekä Rakuunakiven 50 vuotista juhlavuotta. Suomessa Venäjän vallankumouksen 1917 jälkimainingeissa aloitettiin valmistella irtautumista heidän vallastaan, käyttäen siinä, vaikka viime kädessä aseellista vastarintaa. Saman aikaan Suomella oli tarvetta kouluttaa mm. omia joukkojaan tähän tehtävään ja perustaa omat ratsujoukot. Porvoon maalaiskuntaan perustettiinkin Saksanniemen ratsupoliisikoulu eli sotilaallisemmin järjestyslipusto. Värväystoiminnan tuloksena siihen saatiin Helsingissä poliiseina toimivia Suomen Rakuunarykmentin entisiä rakuunoita, josta myöhemmin järjestyslipustosta muodostui jääkäreillä täydennettynä Uudenmaan Rakuunarykmentti. Riveissä palveli Suomen vanhan ratsuväen edustajien ohella Venäjällä ja Saksassa koulutuksensa saaneita sotilashenkilöitä ja rykmentti järjestettiin suomalaisen ratsuperinteen mukaiseksi.

Ylipäällikkö Mannerheimin päämaja sijaitsi Seinäjoella tammi-maaliskuussa 1918 ja rykmentti nousi ratsaille tällä paikalla 28. helmikuuta 1918 Mannerheimin käskystä. Aikaa kului vuosikymmeniä ja Rakuunakillan Etelä-Pohjanmaan osaston piirissä oli pitkään jo suunniteltu Uudenmaan Rakuunarykmentin perustamisen muistamisesta. Tämä alue, jossa me nyt muistamme muistomerkin pystyttämisen 50 vuotista historiaa, oli vain peltoa, jonka Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseura oli aikoinaan hankkinut näyttely- ja koekentäksi. Rakuunakillan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona ja Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta hakivat yhteistuumin luvan muistokiven pystyttämiseksi ja Ilmajoelta löytyikin sopiva kivenjärkälekin, jonka Rakuunakillan ja Seinäjoen Sotilaspiirin Killan miesten kanssa sitten yhteisvoimin siirrettiin paikalleen.

Rakuunakillan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona ja Seinäjoen kaupunki lähettivät muistokiven paljastus tilaisuudesta virallisen kutsun Uudenmaan Rakuunapataljoonan komentajalle everstiluutnantti Jukka Suviniemelle, joka vastasi pyyntöön rakuunoille tuttuun tapaan; ”Ilman muuta tulemme juhlistamaan tilaisuutta ja kunnioittamaan muistomerkin paljastustilaisuutta omalla osastollamme”.

Lähtö Seinäjoelle tapahtui 3. syyskuuta lippueskadroonanampumaleiriltä Pahkajärveltä polkupyörämarssina kello 18, evl Suviniemen kannustuspuheen saattelemana. Reitti tuli kulkemaan Pahkajärvi- Tuohikotin- Jaalan- Vierumäen, Orivesi- Ruovesi kautta Virtojen sekä Peräseinäjoen kautta Seinäjoelle. Marssiosastoja oli kaksi ja aina toinen osasto sai levätä traktorien kyydissä vaihtojen välillä. Marssiosasto saapui sateisessa kelissä Seinäjoelle 4. syyskuuta noin kello 22 aikoihin, takana oli näin 380 kilometriä sekä 28 tuntia kestänyt polkupyörämarssi. Kaikesta väsymyksestä huolimatta hurttia huumoria heitettiin Sorsanpesän takana olevissa telttamajoituksissa, kunnes kuorsaukset alkoivat kuulua. 5.-6. syyskuuta tutustuttiin Seinäjoen kaupunkiin sekä valmisteltiin, harjoiteltiin taistelunäytöstä, ohimarssia sekä varustenäyttelyä ja illalla kuului jostain myös Rakuunapoikain laulu.

7. syyskuuta Ratsuväen vuosipäivänä, Seinäjoen Rakuunapuistossa, tällä paikalla, 50 vuotta sitten, everstiluutnantti Suviniemi ilmoitti joukot, rakuunaveteraanit sekä lippueskadroonan Pohjanmaan sotilasläänin komentajalle kenraalimajuri Krogerukselle. Paikalla pidettiin kenttähartaus rakuunan, pastori Jussi Salon toimesta. Rakuunakivitoimikunnan sekä Seinäjoen Sotilaspiirin killan puheenjohtaja maanviljelysneuvos Jouko J. Salminen piti paljastuspuheen ja luovutti näin kiven Seinäjoen kaupungille sekä silloiselle kaupunginjohtajalle Matti Nuolivirralle puheessaan.

Tilaisuuden jälkeen lippueskadroona suoritti ohimarssin Koulukadulla Törnäväntien suuntaisesti Kaakkois- Suomen sotilasläänin komentajan kenraalimajuri Erkki Setälän ottaen ohimarssin vastaan.

Seuraavana päivänä alkoi paluumatka ja ennen sitä Eskadroona kävi kunniakäynnillä Nurmon sankarihautausmaalla laskemassa seppeleen Äyräpään sankareille. Everstiluutnantti Suviniemen johdolla tapahtunut marssi Lappeenrannasta Seinäjoelle osoittaa rakuunoiden syvintä tahtoa omien joukkojensa yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä ja kunniakasta periaatetta kuulua kunniakkaaseen joukko-osastoon, sillä juuretkin ovat heillä syvällä Suomen historiassa. Heidän sotilaallisen, kurinalaisen, kovan koulutuksen sekä edestä johtamisen jaloa taitoa korosti aikanaan nimikkorykmentistään sotamarsalkka Mannerheim.

Adolf Ehrnrooth ja monet muut sotilasjohtajat ovat ylpeänä johtaneet joukkojaan läpi historian sekä suuri on ollut kunnioitus Suomenhevosta kohtaan Suomen sodissa, jonka juhlapäivää vietettiin perjantaina 6. syyskuuta.

Hyvää ja juhlallista juhlapäivää tärkeän perinteen vaalijoille!

Marko Pänkälä
Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta