Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjolan juhlapuhe Kurikan Reserviläiset ry:n 60-vuotisjuhlassa Kurikan Yhteiskoululla 6.10.2018.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, juhlivan yhdistyksen arvoisa herra puheenjohtaja ja jäsenet, hyvät naiset ja herrat.
Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan pitää juhlapuheen täällä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, Kurikan Reserviläisten 60-vuotisjuhlassa. Olen ylpeä, että olette osa Suomen suurinta maanpuolustusjärjestöä, Reserviläisliittoa, joka ehti viettää oman 60-vuotisjuhlaansa kolmisen vuotta sitten.
Tässä juhlavassa yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa, että toimintamme juuret ulottuvat kuitenkin vielä 1950-luvun perustamisvuosia kauemmas. Ensimmäiset reservinaliupseeriyhdistykset syntyivät jo 1930-luvun alkuvuosina ja nämä perustivat tuolloin keskusjärjestön, joka toimi nimellä Suomen Aliupseeriliitto. Aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta 1930-luvulla takasi osaltaan sen, että puolustus kesti raskaina sotavuosina ja säilytimme itsenäisyytemme.
Reserviläisyhdistyksille sotavuodet tarkoittivat kuitenkin toiminnallista katkosta. Paikallisten aliupseerikerhojen ja keskusjärjestön toiminta päättyi pääosin talvisodan myötä, eivätkä sodan jälkeiset vuodet olleet erityisen suotuisia toiminnan jatkamisen kannalta.
Maanpuolustushenki pysyi kuitenkin elossa läpi sodanjälkeisten vaaran vuosien. Toiminta elpyi 1950-luvulla olojen vakiinnuttua Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen myötä. Sotakorvaukset oli saatu maksettua ja Porkkalan palauttamisestakin päästiin yhteisymmärrykseen. Olosuhteisiin nähden reserviläisaktiiveilta vaadittiin rohkeutta perustaa keskusjärjestömme Reservin Aliupseerien liitto huhtikuussa 1955.
50-luvulla liiton paikalliyhdistyksiä perustettiin kiihtyvällä tahdilla. Kolme vuotta keskusjärjestön perustamisen jälkeen, 23.4.1958, perustettiin Kurikan Reservinaliupseerit ry. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry, johon Kurikan reserviläisyhdistyskin kuuluu, perustettiin pari vuotta myöhemmin 14.10.1960.
Kurikassa pohjalainen maanpuolustushenki on ylläpitänyt vahvaa toimintakulttuuria, jonka seurauksena Kurikan reserviläiset on valittu Reserviläisliiton Vuoden malliyhdistykseksi peräti kaksi kertaa. Viimeisimmällä kerralla vuonna 2015 perusteluina mainittiin aktiivinen ampumatoiminta, liikuntatapahtumat ja veteraanityö.
Ampumatoiminnasta tuoreimpana mielessä ovat positiiviset tunnelmat Kurikan reserviläisten ampumataitopäivältä toukokuun lopulta, jotka lehtitietojen perusteella kertoivat paitsi onnistuneesta toteutuksesta myös siitä, että ne toivat Kiimanevan ampumaradalle suuren joukon ensikertalaisia ampumataitopäivän pariin. Liitto toivookin Kiimanevan ampumaradan ylläpitämiseksi parasta menestystä, jotta puitteet ja motivaatio ampumataidon ylläpitoon pysyvät hyvällä tolalla ja edelleen kehittyvät.
Tässä yhteydessä on luontevaa mainita myös Kurikan reserviläisten tekemä työ panssariestekiven tuomiseksi Karjalasta Kurikkaan, jonka johdosta sotavahinkosäätiö myönsi Kurikan Reserviläisille maanpuolustuspalkinnon vuonna 2012. Erittäin huomattava kurikkalainen voimainponnistus oli myös Kurikassa vuonna 1941 perustetun Raskas Patteristo 1:n muistoksi järjestetty tykkien asemaanajonäytös elokuussa 2015. Tapahtuma keräsi keräsi kuuleman mukaan peräti 4500 katsojaa!
Hyvät kuulijat,
Seuraavaksi muutama sana liiton edunvalvontatyöhön liittyvistä ajankohtaisista asioista, jotka koskettavat vahvasti meitä kaikkia.
EU:n asedirektiivin rakentaminen Suomen kansalliseen lainsäädäntöön on ollut monivuotinen ja kiemurainen hanke. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun liitto teki edunvalvontaa kansainvälisellä tasolla. Reserviläisliitto on ollut vahvasti mukana neuvottelemassa Suomea koskevaa reserviläispoikkeusta EU:ssa. Sillä on tarkoitus turvata reserviläisten säännöllinen ammunnan harjoittelu Puolustusvoimien rynnäkkökivääriä muistuttavalla itselataavalla kertatuliaseella eli reserviläiskiväärillä.
Täytyy myöntää, että reserviläispoikkeuksen saavutettuamme koimme onnistuneemme tehtävässämme. Tilanne kuitenkin muuttui, kun direktiiviä ryhdyttiin viemään kansalliseen lainsäädäntöön. Toukokuussa tänä vuonna alkoi näyttämään siltä, että reserviläispoikkeusta tultaisiin tulkitsemaan niin tiukasti, että jopa 620 000 sijoittamatonta ja puolustusvoimien kouluttamaa reserviläistä jäisi lain ulkopuolelle. Sehän olisi tarkoittanut sitä, että heidän mahdollisuutensa saada aselupa A-luokan aseeseen, toisin sanoen reserviläiskivääriin olisi käytännössä ollut lähes mahdotonta.
Kesän kynnyksellä laitoimme lisää vauhtia edunvalvontatyöhömme. Reserviläisliiton ja aktiivisten jäsentemme tiiviit yhteydet päättäjiin, niin virallisissa, kuin epävirallisissakin keskusteluissa toimivat ja lain valmistelu saatiin paremmalle raiteelle. Viimeisin esitys uudesta aselaista saatiin eilen ja se sisälsi positiivisia elementtejä. Mahdollisuus harjoitella reserviläiskiväärillä MPK:n sotilaallisia valmiuksia palvelevilla kursseilla ja yhdistysten mahdollisuudet hankkia lupia niihin näyttävät säilyvän.
Toisaalta eilen annetussa aselakiesityksessä reserviläispoikkeus ei nyt koske koko reserviä vaan vain sijoituskelpoisia. Tästä herääkin heti kysymys, miten Puolustusvoimat määrittelee sijoituskelpoisuuden. Lisäksi on kiinnostavaa, miten poliisihallinto tullaan ohjeistamaan aselain käyttämisessä lupia myönnettäessä ja miten lupaprosessi rakennetaan siten, että se ei muodostu liikaa viranomaisia kuormittavaksi. Lain lukuisiin yksityiskohtiin on syytä kiinnittää huomiota ja seuraamme Eduskunnan työskentelyä, kunnes laki on siellä hyväksytty.
Toinen ajankohtainen kokonaisuus on parhaillaan valmisteltava laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. MPK:n toteuttaman Puolustusvoimien paikallispuolustusjoukkojen reserviläisille kohdennetun sotilaallisen koulutuksen siirtyminen kokonaan puolustusvoimien vastuulle näyttää etenevän. Liiton kanta on, että muutoksen aiheuttama kulut on ehdottomasti kompensoitava Puolustusvoimien budjetissa täysimääräisesti, niin että kyseinen koulutus voidaan toteuttaa kertausharjoituksina. Koulutuksen toteuttaminen nimenomaan kovina kertausharjoituksina on tärkeää reserviläisten saamiseksi harjoituksiin.
MPK:n lisäksi Reserviläisliiton, piirien ja yhdistysten työ tulee resursoida paremmin. Reserviläistoiminnan rahoitusta ja kokonaiskoordinaatiota tulee merkittävästi lisätä. Reserviläisliiton saama tuki Puolustusministeriön taholta on ollut usean vuoden 32.000 euron tasolla ja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna se on laskenut merkittävästi. Korkeampi rahoitustaso liitolle, piiritasolle ja paikallisyhdistyksille mahdollistaisi nykyistä suunnitelmallisemman reserviläistoiminnan eri puolilla Suomea. Olemmekin esittäneet tulevaan valtionbudjettiin 100 000 euron lisäystä sekä RES:n että RUL:n valtionapuun. Juuri hiljattain välitimme näkemyksemme tästä Eduskunnan puolustusvaliokunnalle ja tulemme viemään asiaa aktiivisesti eteenpäin myös tulevissa keskusteluissamme päättäjien kanssa.
Edellisen lisäksi vuonna 2007 säädetty Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sisältää pykälässä viisi säädetyn mahdollisuuden solmia yhteistoimintasopimuksia Puolustusministeriön ja yhteisöjen välillä niin, että sopimuksilla sovitaan yhteistyön ehdoista ja menettelytavoista. Niinpä edellä kuvatun tilanteen korjaamiseksi Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto ovat esittäneet Puolustusministeriölle reserviläistoimintaa ohjaavien tulossopimusten tekemistä sekä 4-6 henkilötyövuoden suuruista lisätukea vuositasolla. Tähän tarvittava lisärahoitus ei valitettavasti sisälly nyt käsittelyssä olevaan valtion ensi vuoden budjettiesitykseen.
Kolmas ajankohtainen asia liittyy naisten asemaan asepalveluksessa ja maanpuolustuksessa.
Kaisa Töllin viikko sitten julkaistu kirja “Häiriö! Nainen intissä” herätti nopeasti äänekästä keskustelua. Yksi verkkokeskustelujen kärkiteema oli fyysinen kunto, joka on myös monen nuoren miehen ongelma. Reserviläisliitto ja liitossa toimivat naisreserviläisaktiivit korostivat tässä kohtaa, että jokaisella on velvollisuus huolehtia kunnostaan selviytyäkseen sotilaselämän rasituksista.
Keskustelu aiheesta oli kirjan nimen mukaisesti vahvasti sukupuolivärittynyttä. Käsite sukupuolineutraali näyttää saavan monta osumaa viimeaikaisissa nettikeskusteluissa. Näyttää siltä, että tätä neutraliteettia yritetään jossain määrin käyttää yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan järjestelmämme murentamiseksi. Lähimpinä vaihtoehtoina ovat olleet valikoiva asevelvollisuus sekä ammattiarmeija.
Pitää kuitenkin muistaa, että monessa yhteydessä on todistettu yleisen asevelvollisuuden olevan Suomen kannalta tehokkain ja edullisin puolustusratkaisu. Asevelvollisuus on myös yksi niistä harvoista velvollisuuksista, joita kaikista oikeuksistaan kiinnipitäville suomalaisille on asetettu. Mielestäni se on varsin vähäinen velvollisuus kaikkien yhteiskuntamme tuottamien oikeuksien ja hyvinvoinnin rinnalla.
Suomen puolustuksen tulee jatkossakin perustua asevelvollisuusarmeijaan ja laajaan reserviin. En halua ottaa kantaa sukupuoleen, mutta on Puolustusvoimien etu, että jokainen armeijan käyvä saa henkilökohtaisia ominaisuuksiaan parhaiten vastaavan koulutuksen ja sitä vastaavan sijoituksen reservissä. Se tarkoittaa, että meitä voidaan ja pitää sijoittaa kykyjämme vastaaviin tehtäviin. Henkilökohtaisesti en usko, että vihollinen antaa heikkokuntoisemman sotilaamme tulla lähemmäksi asemiansa heittämään kranaattia tai antaisi etumatkaa joukkomme irtautuessa taistelukosketuksesta. Sen sijaan uskon siihen, että taistelevan joukon jäsenet huolehtivat toisistaan ja heidän välillään on täydellinen luottamus oman tehtävän suorittamiseksi. Kyky, osaaminen ja luottamus mahdollistavat sen, että kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi, olivat kyseessä sitten varusmiehet, naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat tai kokeneemmat reserviläiset.
Olen itse sekä naisten että miesten tasa-arvon kannattaja ja olen varma, että Isänmaallamme on sopiva poikkeusolojen tehtävä meille kaikille. Puolustusvoimissa on selkeä taistelevien joukkojen jaottelu niiden suorituskyvyn mukaan. Tämän lisäksi on monipuolinen kirjo taistelevia joukkoja tukevia tehtäviä aina paikalliselle tasolle saakka. Puolustusvoimien tehtävien lisäksi yhteiskunnassamme on koko joukko varautumiseen ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joissa voisi käyttää ihmisten johtamis- ja muuta siviiliosaamista. Kokonaisturvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kykenemme hyödyntämään tämän potentiaalin.
Hyvät kuulijat,
Etelä-Pohjanmaa on maanpuolustusmyönteinen maakunta. Siksi olen varma, että tosipaikan tullen pohjalaiset ovat ensimmäisenä maatamme puolustamassa.
Sen vuoksi täällä Kurikassakin on varmaankin niin turvallinen olo.
Reserviläisliiton puolesta haluan kiittää kutsusta tähän tapahtumaan ja samalla onnitella vielä kerran Kurikan Reserviläisiä. Muistoksi näistä sanoista ja tästä tilaisuudesta luovutan yhdistykselle liiton standaarin hopealaatalla.
Pyydän yhdistyksen puheenjohtajaa vastaanottamaan huomionosoituksen. Kiitos!
Paluumatkalla Kannaksen halki bussikuskimme Ari-Pekka Kurppa keitti kuparipannullisen kahvia matkalle varatuista aineksista Kuuterselän taisteluhautojen tuntumassa. Kuva: Matti Latvala
Tuossa talossa Lenin allekirjoitti Svinhufvudin laatiman itsenäisyyshakemuksen, Sampo Ahto näyttää Smolnan kulmilla. Kuva: Matti Latvala
