Uutiset

Viime päivinä olen miettinyt kahta teonsanaa: yhtäältä ”rauhoitella”, toisaalta ”antaa rauha”. Sanoissa on keskenään paljon samaa, mutta sisältyykö niihin myös jokin ero?

Lähivuosien perspektiivissä tällä hetkellä eletään yhteiskunnallisessa keskustelussa kuohuvaa aikaa. Useat ovat vedonneet eri osapuoliin tilanteen rauhoittamiseksi. Myös oma tai läheisen ihmisen mieli voi olla rauhaton. Moni kaipaa jotakin, joka voisi rauhoittaa.

Rauhoitteleminen on lukuisissa tilanteissa tärkeää. Sitä tarvitaan, kun huolet tai muut kielteiset asiat valtaavat mielen. Silloin rauhoitteleminen tuo toisen näkökulman asioihin. Usein aikuisen tehtävänä on olla lapsen vierellä ja rauhoitella: ei hätää.

Rauhoitteleminen voi kuitenkin sisältää myös toisenlaisen merkityksen. Tällöin ristiriidat pyritään painamaan taustalle – kenties siirtämällä huomio jonnekin toisaalle. Tällainen rauhoitteleminen voi lieventää väliaikaisesti oireita, mutta se ei korjaa rauhattomuuden perimmäisiä syitä.

Kauan sitten Jerusalemissa elettiin levotonta aikaa. Oli tarve rauhoitella tilannetta. Jeesuksen saapuminen kaupunkiin pääsiäisjuhlille ei helpottanut asiaa, vaan ristiriidat tuntuivat kärjistyvän entisestään. Alkoi näyttää siltä, että tilanne rauhoittuisi parhaiten, jos tämä rauhanhäiritsijä tuomittaisiin ja vastaavasti vapautettaisiin Barabbas, kapinan aikana tehdystä murhasta tuomittu rikollinen. Erilaisilla myönnytyksillä huomio siirtyisi pois epämiellyttävistä asioista.

Rauhoittelemalla ei kuitenkaan saatu aikaan pysyvää korjausta tilanteeseen. Päinvastoin vanha järjestys alkoi horjua vähitellen yhä laajemmalla alueella. Samalla pääsiäisen tapahtumat toivat kuitenkin rauhan tavalla, jota tuomitsijat tai tilanteen rauhoittelijat eivät osanneet arvata. Tuo rauha on pohjimmiltaan silmiltämme salassa, mutta tänäkin vuonna pääsiäinen tuo sen näkyväksi.

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus saapuu levottomien, pelokkaiden ja epäilevien oppilaiden keskelle ja lausuu: ”Rauha teille.”
Hän ei ainoastaan rauhoittele vaan antaa rauhan, ikuisen rauhan.

Rauha sinulle ja pääsiäisjuhlaasi!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

 

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan kovista painijoistaan kautta historian, mutta moniko tietää, että vapaussotaa, talvisotaa ja jatkosotaa yhdistää verrattain aktiivinen urheilutoiminta kenttäarmeijassa ja kotirintamalla.

Sotien 39-45 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry järjestää kuukausiluennon sotien aikaisesta urheilutoiminnasta ja paikalle luennoimaan on kutsuttu aiheeseen hyvin perehtynyt entinen painivalmentaja kapteeni (evp) Erkki Hölsö.

Kaikille avoin ja maksuton luentotilaisuus järjestetään Seinäjoen kaupungin kirjaston Jaaksisalissa 27.3.2024 klo 17.00 alkaen.

Luento käsittelee laajasti urheilutoimintaa kenttäarmeijassa ja kotirintamalla kronologisesti alkaen mm. Autonomian loppuajasta vapaussotaan 1918. SVUL ja TUL yhteistyön alkamista 1920-1930 luvulla. Urheilutoimintaa talvisodan ja välirauhan aikana. Menetettyjä olympialaisia 1940. Asemasotavaihe 1942–1944 rintamalla ja kotirintamalla. Kotirintamaottelut jalkapallossa, painissa ja pesäpallossa 1942–43. Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat ja kotirintamalla menehtyneet.

Kuukausiluennon luennoitsijana toimiva Erkki Hölsö on pitkän linjan painimies Isostakyröstä. Hölsö aloitti vuonna 1982 painivalmennus- ja painituomarityöskentelyn Vaasan Voima-Veikot ry:ssä. Vaasan Voima-Veikot nousi määrätietoisen valmennuksen ja seuratyön ansiosta Suomen painin piikkipaikalle vuonna 1999 ja keikkuu kärkikastissa hyvän perimän jälkeen edelleen.

Sotahistorian ja urheiluhistorian rajapintojen tutkimisesta koostettu esitys on harvemmin käsitelty aihepiiri. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoista urheilutoiminnan historiaa Seinäjoelle!

Talvisota muistetaan erityisen vaikeista talviolosuhteista, jotka olivat vuosina 1939–1940 vuosisadan kylmimmät, sekä ”talvisodan hengestä”, joka yhdisti pienen kansakunnan ponnistelemaan yhdessä selviytymisensä puolesta. Kansa pysyi yhtenäisenä ja kesti vaikeat sota-ajat. Talvisodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistaan.

Sodan alkaminen oli yllätys suomalaisille. Myös miestappiot olivat pienelle maalle merkittävät. Sodassa kaatui 25 904 miestä ja haavoittui 43 557. Kansakunnan kestävyyttä voimakkaasti koetellut talvisota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Talvisodan jälkeen kansan yhtenäisyys lisääntyi ja maamme puolustusvoimia alettiin voimakkaasti kehittämään.

Talvisodan päättymisestä 84 vuotta

Talvisodan päättymisestä tuli keskiviikkona 13. maaliskuuta kello 11:00 kuluneeksi 84 vuotta. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja alueen maanpuolustusyhdistykset ovat perinteisesti muistaneet 105 päivää kestäneen sodan päättymistä Seinäjoen seurakunnan tukemana puhein ja seppeleen laskuin Seinäjoen Lakeuden puiston Taipale-Vuosalmi –patsaalla sekä Törnävän sankarihautausmaalla.

Keväinen auringonpaiste ja tilaisuuden arvokkuus sai satapäisen yleisön kunnioittamaan talvisodan sankareiden muistoa. Erityisen ilahduttavaa oli huomata jälleen kerran nuorten koululaisten saapuminen lähikouluista opettajiensa johdolla seuraamaan perinteisiin vahvana nojaavaa muistohetkeä.

Perinteisen muistohetken juonnosta vastasi Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Hengellisen- ja Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Jani Latva-Nikkola. Seinäjoen Perinnekuoro lauloi jylhästi kaksi isänmaallista kappaletta kuoronjohtaja Veli-Matti Hyvösen johdolla. Havuseppeleitä laskettiin perinteisesti kaksin kappalein, toinen Taipale-Vuosalmi –patsaalle ja toinen Törnävän sankarihautausmaalle. Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin vpj Raimo Rintamäki ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin vpj Jarmo Koskela laskivat seppeleen Taipale-Vuosalmi –patsaalle. Perinneaktiivit Jari Ojala ja Olavi Rantanen Seinäjoen Reserviläistä laskivat puolestaan seppeleen Törnävän sankarihautausmaalle.

Sodan kasvot

”Sodan kasvoja tarvitaan. Niitä tarvitaan, jotta inhimillisyys voisi säilyä. Ne, jotka ovat halunneet sotaa, ovat usein kuvanneet suuria ihmisjoukkoja tai tehokkaita sotakoneita, eivät yksittäisiä kasvoja, koska kasvot muistuttavat sodan mittaamattomasta hinnasta. Kasvoja tarvitaan nyt myös sotiemme historiasta kertomiseen, kun ajallinen etäisyys on jo pitkä. Kasvot kertovat sodasta toisella tavalla kuin pelkät nimet ja vuosiluvut. Ne tuovat tapahtumat lähelle yhä tänään.” – muotoili hiippakuntapastori Jaakko Antila puheessaan osuvasti paikalle saapuneen yleisön kuunnellessa hiljaa ja vakavana hyvin valmisteltua puhetta.

Taipale-Vuosalmi patsaalle oli asetettu myös kunniavartio. Kunniavartiossa olivat vuosien kokemuksella uljaat vartiomiehet asianmukaisineen varusteineen. Miehet lumipuvuissaan Jussi Mylläri Seinäjoen Reserviupseerikerhosta ja Marko Pänkälä Seinäjoen Reserviläisistä.

Muistohetken jälkeen paikalle saapuneet kutsuttiin Lakeuden Ristin eteistilaan kahvitarjoiluun, jonka tarjoamisesta vastasi tällä kertaa J Rinta-Joupin autoliike.

Parhaimmat kiitokseni kaikille tilaisuuteen monin eritavoin osallistuneille henkilöille ja tahoille.

Sota koskettaa kaikkia ja jättää aina jälkensä jokaiseen sodassa olleeseen, kaikuen myös kotirintamalle. Siksi raskaista sotavuosista pitää voida puhua ja ottaa opikseen. Sotien jälkeinen perinnetyö on ensiarvoisen tärkeää juuri nyt, kun veteraanisukupolvet ovat poistumassa vahvuudesta.

”Himmetä ei muistot koskaan saa!”

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Muistohetken videotallenne on katsottavissa: