Tapahtumaan oli saapunut lähes neljäkymmentä henkeä hiljentymään toviksi joulukiireiden keskellä. Joulutulien paikkana toimi perinteisesti sankarihautausmaan viereinen alue. Sää oli suotuisa ja tunnelma levollinen. Tilaisuuden avasi Alavuden reserviläisten puheenjohtaja Jari Hellinen, toivottaen osallistujat tervetulleiksi. Ohjelmassa oli mm. yhteislaulua, jota säestivät ukuleleilla kanttori Mari Järvinen ja kappalainen Elina Mäki. Hartauspuheessaan Mäki mm sivusi sankarihautausmaan muistutuksesta menneistä sukupolvista ja rauhan merkityksestä. Tilaisuuden lopussa oli makkaranpaistoa ja vapaata seurustelua hyvässä seurassa. Ohessa kappalaisen Elina Mäen puhe.
Alavuden Reserviläisjärjestöjen joulutulet 14.12.2021
Joululaulun pieni liekki muistuttaa valosta, toivosta ja rauhasta, suurista lupauksista, jotka ympäröivät meitä tänäänkin.
Kiitos teille Alavuden reserviläisjärjestöt, kun mahdollistatte tämän hetken joulutulien luona, mahdollisuuden olla avaran taivaan alla, sankarihautausmaan kupeessa, hiljentymässä joulun odotukseen ja vastaanottamassa joulun sanomaa, sitä, joka on kuvitettuna Muistojen kappeliin valmistetussa seimiasetelmassa.
Tämä paikka muistuttaa koskettavasti menneistä sukupolvista. Paikka, jossa sankarivainajat lepäävät ja heidän muistoaan kunnioitetaan. Tämä paikka muistuttaa siitä, mikä merkitys rauhalla on.
Muistojen kappelin lasimaalauksessa on kuva rauhanenkelistä. Se kertoo uskonluottamuksen tuomasta lohdutuksesta ja toivosta vaikeinakin aikoina, keskellä kaipausta ja pelkoja. Rauhasta julisti kolmannen adventtisunnuntain psalmiteksti Psalmin 85 sanoin näin: ”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen. Hän lupaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Herra antaa kaiken hyvän. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa Herralle tien.”
Jumala lupaa rauhan kansalleen. Tämä lupaus kantoi ihmisiä sukupolvien ajan. He olivat saaneet lupauksen siitä, että koittaisi aika, jolloin rauha vallitsisi. Rauha, jolle ei löydy vertauskohtaa tästä maailmasta. Profeettojen kautta Jumala oli ilmoittanut, että pimeyden valaisisi valo, jonka loiste ei sammu ja joka näyttää suunnan Jumalan luo.
Siitä valosta jouluyön enkelit ilmoittivat paimenille. Enkelit toivat Jumalalta sanoman rauhasta, sanan lupausten täyttymisestä ja uudesta toivosta, joka kantaisi elämän epävarmuudenkin keskellä.
Tämä lupaus ja todeksi tullut uskonluottamus on kantanut ja kantaa kristittyjä. Siitä on kuultu tällä paikalla, kun on hiljennytty yhteiseen jumalanpalvelukseen ja sanankuuloon seurakunnan ensimmäisessä ja toisessa kirkossa tai niin kuin silloin kutsuttiin: saarnahuoneessa. Ja siitä ovat kertoneet myös ne kirkonkellot, jotka olivat ensimmäisessä saarnahuoneessa ja myöhemmin tälle paikalle rakennetussa kellotapulissa.
Kerrotaan, että ensimmäiset kirkonkellot joutuivat aikanaan sotasaaliiksi, mutta v. 1725 hankittiin uusi kirkonkello, joka on edelleen yksi käytössä olevista kelloista. Tuossa kellossa on teksti: ”Deo Gloria in excelsis – Jumalalle kunnia korkeuksissa!” Ja toisessa vähän myöhemmin hankitussa kellossa lukee: ”Minä olen huutawan ääni corwes.”
Mitä se ääni julistaa? Se kertoo siitä, mistä adventin Psalmi muistuttaa: ”Minä kuuntelen, mitä Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan!” Se muistuttaa siitä, ettei kukaan voi tehdä loppua Jumalan mahdollisuuksista eikä siitä toivosta, jonka hän lupaa meille. Se toivo kantaa elämässä ja uskossa elämään myös kuoleman jälkeen.
Meitä ympäröi siis suuri lupaus – niin maan päällä kuin taivaassakin – Jumalan läsnäolon lupaus, jonka usko näkee hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen syntymässä. Seimen lapsi, maailman Vapahtaja, on merkkinä rauhasta.
Pimeässä yössä loistaa Jumalan kirkkaus, joka valaisee tien seimen luo. Ja siellä heinillä härkien kaukalon, on Jumalan rakkaus, se toivo, jonka hän antaa, ja rauha, joka kestää.
Siksi Jumalalle kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa!
