• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Artikkeli

24.2.2022?

Julkaistu 25.9.2024

Pienet on murheet meillä Suomessa! Kaikki varmasti tietävät vastauksen otsikon kysymykseen. Venäjä aloitti massiivisen hyökkäyksen monelta suunnalta Ukrainaan. Pommitukset olivat massiiviset, kuten Venäjän sotastrategiaan kuuluu. Pommitetaan piittaamatta siviiliuhreista.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin
1. varapuheenjohtaja Raimo Rintamäki

Sama oli tapahtunut Tšetšeniassa aikaisemmin. Tämä sota oli alkanut jo vuonna 2014, jolloin Venäjä miehitti Itä -Ukrainan ja valloitti helposti Krimin alueen. Venäjän tavoite oli muutamassa päivässä marssia juhlakulkueessa Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan, mutta toisin kävi ja sota ja hirveät pommitukset jatkuvat tänäkin päivänä. Slava Ukraina, Kunnia ukrainalaisille. He halusivat pitää itsenäisyytensä ja ovat suurelta osalta valmiita uhraamaan oman henkensä maansa puolesta.

Jälkiviisaina voimme kysyä, miksei odotettavissa olevaan hyökkäykseen osattu valmistautua aikaisemmin ja paremmin?

Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta avainasemassa

Oletettavasti meilläkin oli sama tilanne vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Uskon, että yksi vapaaehtoinen toiminta pelasti osaltaan Suomen itsenäisyyden. Se on suojeluskunta.  Tähän toimintaan osallistui merkittävä joukko suomalaisia nuoria miehiä.  Kunnia kuuluu myös suurelta osalta Lotta Svärd -järjestölle. Oli aikuisia lottia ja pikkulottia. He kaikki halusivat pyyteettömästi palvella Suomea.

Molemmat järjestöt toimivat myös meidän maakunnassa. Niin myös kotikunnassani Ylistarossa. Vaikka armeijan varustaminen oli poliittisista syistä jätetty hunningolle, niin kansamme oli siihen aikaan yhtenäinen ja halusi puolustaa maataan. Oma isäni on syntynyt 1920, joten hän ei joutunut talvisotaan. Hän aloitti armeijan 1940 ja seisoi rivissä jatkosodan alkaessa 21-vuotiaana. Hän palveli JR6:ssa konekiväärikomppaniassa, kersanttina. Hän selvisi sodasta ehjänä. Vatsassa oli sirpale, joka oli kotiloitunut, jota ei poistettu.

Valitettavasti en lapsena paljon kysellyt sodasta häneltä. Eikä hän siitä mitään olisi meille kakaroille kertonut. Mutta kun meille kokoontui aika usein veteraaneja, niin joukossa oli miehiä, jotka kertoivat juttuja sodasta ja omista kokemuksista sodassa. Olisi silloin pitänyt kysellä enemmän. Muistan vaan, että meidän tupa oli aina noina iltoina täynnä tupakansavua.

SA-kuva: Konekivääriampujat

Mitä me reserviläiset nyt tehdään?

Dokumenttielokuva Särkisyrjän taisteluista. Kuva: Matin-Tupa

Meitä velvoittaa antamamme sotilasvala. Kaikki lukijat sen tietävät. Meillä Ylistarossa tehdään hyvää yhteistyötä Ylistaron Reserviupseerikerhon ja Ylistaron Reserviläisten välillä.

Meille ylistarolaisille tärkeä muistopäivä on 19. heinäkuuta, joka on Särkisyrjän taistelun muistopäivä. Taistelu käytiin 17.-19.7.1941 hyökkäysvaiheen alettua. Ylistarosta kaatui taistelun aikana 43 nuorta miestä. He ovat haudattuna Ylistaron sankarihautausmaalle muiden yli 300 sankarin joukkoon. Ylistaro koki valtavan menetyksen sodassa. Yleensä Särkisyrjän taistelun muistotilaisuus vietetään sankarihautausmaalla. Tänä vuonna tehtiin poikkeus.

Kulttuuripersoona Anssi Luoma. Kuva: Matin-Tupa

Meillä on sellainen kulttuuripersoona, nimeltään Anssi Luoma. Hänen perheensä on pyörittänyt Matin-Tupa -nimistä elokuvateatteria vuodesta 1952 alkaen ja jatkuu edelleen. Hän on tehnyt dokumentin taistelusta haastattelemalla taisteluun osallistuneita veteraaneja.

On muuten hieno dokumentti, jota katsoessa ei nukuttanut. Järjestimme yhteisesti kaikille ilmaisen esityksen. Aluksi epäilin, että ei taida tulla väkeä mutta, kun saavuimme vaimon kanssa paikalle hieman ennen näytöksen alkua, ei tahtonut löytyä autolle parkkipaikkaa. Tupa oli täynnä! Paikalla oli toista sataa miestä ja naista. Puupenkeillä oli muutama paikka vapaana. Itse olin todella tyytyväinen tähän menestykseen. Aihe selvästi yhdistää ylistarolaisia ja muualle muuttaneita.

Mitäs muuta me reserviläiset teemme?

On kunniavartioita jne. Reserviläiset järjestävät ammuntaa Järvirannan metsästysmajan ampumaradalla, mutta kuinka monessa paikassa tällainen porukka tekee palveluksen seurakuntalaisille? Meillä on hautakivitalkoita, eli suoristamme tilauksesta hautakiviä. Olemme saaneet valtavasti kiitosta tästä toiminnasta. Toiminta jatkuu jälleen ensi kesänä. Kannattaa muuallakin harkita tällaista talkoilua. Kyllä siitä tulee mukavasti rahaa kerhoille. Meille voi tulla kesällä tutustumaan tekniikkaan, nimittäin, ei se ihan helppoa ole. Ongelma on meilläkin se, että porukka alkaa vanheta ja uusia tulee harvoin aktiiviseen toimintaan. Toivotan kaikille hautakivitalkoisiin osallistuneille terveyttä, että saadaan homma hoidettua myös ensi kesänä.

Ylistaron reserviläisjärjestöjen hautakivien oikaisun talkooporukka. Kuva: Esa Perttu

Mielipide voi muuttua

Aloitin kirjoittamisen Ukrainasta. Tein silloin takinkäännöksen, joka minulle harvinaista. Olin ollut Natoon liittymisen vastustaja. Kannatin vain Suomen omaa puolueetonta vahvaa maanpuolustusta. 24.2.2022 muutin mielipiteeni ja aloin uskomaan Natoon. Tunnustan! Meillä on nyt sitten vahva tuki ja ilmeisesti turva Venäjän uhkaa vastaan, mutta tämä ei poista oman armeijan merkitystä. Saattaapa tuoda vielä vaikeita tilanteita suomalaisille. Meillä on pitkä raja naapurimme kanssa. Toivon tietysti, että joku kaunis päivä sota Ukrainassa loppuu ja voidaan palata edes lähelle normaalia naapurimaiden olemista. Talouden kannalta olisi hyvä, jos tilanne rauhoittuisi. Venäjää voi kaikesta huolimatta pitää suurvaltana ja merkittävänä markkina-alueena Suomen teollisuudelle.

Medialukutaito

Seuraan päivittäin Ukrainan tapahtumia ainakin Facebookista ja muista tiedotusvälineistä. Olen todennut, että pitää osata katsoa ainakin Facebookin videoklippeihin, että menetyksiä tulee paljon ukrainalaisillekin. Sodassa kuolee armotta, niin hyökkääjiä kuin puolustajiakin. Eli pitäisi nähdä totuus kaikessa viestinnässä. Toivottavasti kenellekään ei tule mieleen sodan ihannointi näistä videoklipeistä. On ymmärrettävä, että kysymys on propagandasta. Omista tappioista ei tiedoteta.

Huomio kaikki reserviläiset!

Elämme muutoksen aikaa ja meidän velvollisuus on tarkkailla ympäristöämme kriittisissä paikoissa. Suomessa on jo epäilyjä hybridivaikuttamisesta ja on varauduttava mahdollisiin tihutöihin. Uskon, että me reserviläiset voimme ikään katsomatta tarkkailla mitä kotiseudullamme tapahtuu. Kuitenkaan ei kannata alkaa panikoida, meillä on kaikki hyvin. Ainakin on tällä hetkellä.

Raimo Rintamäki
1. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset

Neuvostosotavankien kohtaloa käsiteltiin Jaaksi-salissa

Julkaistu 23.9.2024

Seinäjoen kirjaston Jaaksi-sali täyttyi viimeistä penkkiä myöten, kiinnostuneiden kansalaisten saapuessa kuuntelemaan syyskuun 18. päivänä Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämää kuukausiluentoa, joka käsitteli neuvostovankien kohtaloita Suomessa.

Turun yliopiston apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka kertoi aiheesta seikkaperäisesti, valaisten sotavankien karuja kohtaloita rintaman molemmilla puolilla.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä Suomessa oli sotavankeja noin 55000 ja kaikenkaikkiaan sodan loppuun mennessä jopa 70000. Apulaisprofessori Mirkka Danielsbackan mukaan kuolleisuus ylitti 30 % vankien määrästä, joista suurin osa menehtyi talven 1941 – 1942 aikana nälkään, sekä raskaaseen työhön. Ruokahuolto tuona talvena oli erityisen heikko koko Suomessa, elettiin myös säännöstely- ja korttiaikaa, eikä sotavanki ollut ruuanjakelussa ensimmäisenä. Vertailuna luennoitsija kertoi Suomalaisten sotavankien määrän olleen Neuvostoliitossa kaikkiaan 3100, heistä menehtyi 32% enimmäkseen nälkään, tauteihin, kurjiin oloihin.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi avasi kuukausiluentotilaisuuden todeten hyvillään, että ”tupa on täynnä”. Kuva: Jani Syvänen

Tilanne neuvostovankien osalta parani huomattavasti kesästä 1942 alkaen. Vankeja annettiin pientä maksua vastaan myös maaseudulle, sekä muihin töihin, sillä työvoimastahan oli huutava pula. Aikalaiskertomusten mukaan ja mikä loppukeskusteluissakin kävi ilmi oli, että maataloustöissä vangin kohtalo oli suorastaan erinomainen. Majoitus oli kohdallaan ja ruokailtiin jopa samassa pöydässä ”isäntäväen” kanssa. Saattoipa syntyä myös romansseja, joista mahdollisesti syntyi myös joitakin lapsia. Aiheesta ei tiettävästi kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

Turun yliopiston apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka oli perehtynyt aiheeseen hyvin ja valmistellut erittäin mielenkiintoisen luennon eteläpohjalaiselle yleisölle. Kuva: Jani Syvänen
Apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka on myös kirjoittanut kirjan jatkosodan aikaisista neuvostosotavankien kohtaloista sekä väitöskirjan Suomen ja pohjoismaiden historiasta.
Kuva: Jani Syvänen

Sodan päätyttyä ja välirauhan astuttua voimaan määriteltiin myös ankarat rauhanehdot. Ehtoja tuli valvomaan liittoutuneiden valvontakomissio, toisin sanoen Neuvostoliitto johtajanaan Andrei Zdanof. Ehdoissa määrättiin tietenkin myös neuvostovankien palauttamisesta Neuvostoliittoon. Palautettujen vankien kohtalo oli karu ja tämän palautetut vangit varsin hyvin itsekin tiesivät. Kielsihän Neuvostoliiton ”sotalaki”  sotilaiden antautumisen, joten vähintäänkin pitkä työleirituomio oli tiedossa ja osalle jopa kuolemanrangaistus. Tarinoiden mukaan muutama vanki olisi välttänyt avustettuna palautuksen, mutta asiasta ei ole tutkittua tietoa.

Sotavankiluennon yleisöön oli saapunut henkilöitä, joilla oli omakohtaisia lapsuudenmuistoja sotavangeista. Kuva: Jani Syvänen

Lopuksi tulee mietittyä sotavangin kohtaloa rintaman eri puolilla, sitä miten ihminen sen kesti, varsinkin Neuvostoliiton lukuisilla leireillä. Tähän verraten tänä päivänä, kun me puhumme traumoista, henkisistä pahoinvoinneista, lienevät ongelmamme varsin pieniä.

”Himmetä ei muistot koskaan saa!”

Jari Ojala
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry

Videotallenne luentotilaisuudesta on katsottavissa:

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Turvallisuustilanteen muutos vaikuttaa meistä jokaiseen

Julkaistu 18.9.2024

Ähtäri-hallissa järjestetty turvallisuusseminaari keräsi runsaasti yleisöä. Maanantai-iltana 16. syyskuuta järjestettyyn tapahtumaan oli vapaa pääsy. Eniten mielenkiintoa herätti europarlamentaarikko (kok.), kenraalimajuri (evp) Pekka Toverin ajankohtainen turvallisuuskatsaus.

Tilaisuuden juontajana toimineen eversti (evp) Jari Mäenpään tervehdyssanojen jälkeen dokumentaristi, sotakamreeri Raimo Salo esitteli ja esitti kuvaamansa ja tuottamansa sotahistoriallisen dokumentin Poltettu kylä.

Vuonna 2012 valmistunut dokumentti kertoo partisaanien iskuista Lapin ja Koillismaan rajaseuduilla. Dokumentti perustuu selviytyneiden haastatteluihin ja vanhoihin valokuviin. Keskeisenä viestinä on sotarikosten uhrien yleismaailmallinen oikeus saada tietää, mitä tapahtui ja miksi kaikki tapahtui. Syyllisten saattaminen vastuuseen on käytännössä erittäin vaikeaa.

Dokumentaristi, sotakamreeri Raimo Salo esitteli ja esitti kuvaamansa ja tuottamansa sotahistoriallisen dokumentin Poltettu kylä. Kuva: Aarre Löytömäki

Kilpailu vallasta kiihtyy

Kenraalimajuri (evp) Pekka Toverin turvallisuuskatsaus alkoi nykytilanteen kuvailulla. Turvallisuustilanne Euroopassa ja maailmalla on muuttunut ja se on edelleen muutoksessa. Jakolinjat demokraattisten ja autoritääristen valtioiden välillä levenevät globaalisti ja kilpailu taloudellisesta ja sotilaallisesta vallasta kiihtyy.

Lännellä on vastassaan Venäjän, Kiinan, Pohjois-Korean ja Iranin kaltaisia toimijoita. Kilpakenttinä ovat muun muassa Ukraina, Lähi-itä, Afrikka ja arktiset alueet. Suurin osa globaalista yhteisöstä ei ole vielä valinnut puoltaan. USA:n sitoumus Euroopan puolustamiseen on vahva, mutta kuinka kauan tämä kestää. USA:n katse on siirtymässä Kiinan ja Tyynenmeren suuntaan.

Ukraina tarvitsee lännen tukea

Ukrainan sodan kannalta länsi on tehnyt vakavia strategisia virheitä, joita Venäjä on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen. Apua on annettu liian vähän, liian myöhään ja annettu kalusto on ollut osittain liian vanhaa. Venäjä tuskin kykenee valtaamaan koko Ukrainaa, mutta pyrkii rajoitettuihin voittoihin kuluvan vuoden aikana.

Venäjä pyrkii pitämään saavuttamansa alueet ja samanaikaisesti väsyttämään länttä. Ukrainan kyky jatkaa sotaa ja menestyä riippuu sen omista toimista ja lännen tuesta. Ukraina odottaa edelleen joiltakin länsimailta lupia saada iskeä pitkänkantaman aseilla Venäjän alueelle.

Suomen suunnalla Venäjän sotilaallinen paine on heikentynyt Ukrainan sodan aikana. Tällä hetkellä Suomen lähellä olleet joukot ovat osin tuhoutuneet tai sidoksissa Ukrainan rintamalla. Suomeen ei kohdistu välitöntä uhkaa, mutta tulevaisuudessa tilanne voi muuttua. Aikoinaan lakkautettu Leningradin sotilaspiiri on perustettu uudelleen.

Europarlamentaarikko (kok.), kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri piti turvallisuusseminaarissa ajankohtaisen turvallisuuskatsauksen. Kuva: Aarre Löytömäki

Hybridiuhkien aikakaudella jokainen on etulinjassa

Venäjäkin on oppinut Ukrainan sodasta. Asevoimat pitää rakentaa uudelleen ja kouluttaa paremmin. Kohdemaa ja sen liittolaiset täytyy uusissa operaatioissa ”valmistella” paremmin. Vaikeasti torjuttava hybridisodankäynti toimii edelleen. Sitä on vaikeampi torjua kuin konventionaalista uhkaa.

Hybridi on yhdistelmävaikutusta, jonka torjunta ei valitettavasti kuulu kenellekään, mutta vaikutus ulottuu kaikkiin ja kaikkialle. Hybridivaikuttaminen on koordinoitua, suunnitelmallista, opportunistista ja pahantahtoista. Pekka Toverin mukaan hybridissä yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.

Hybridisodankäyntiin liittyy ennakoimattoman laaja valikoima sotilaallisten ja ei-sotilaallisten keinojen yhdistelyä. Osa-alueita ovat muun muassa sotilaallinen vaikuttaminen, informaatiosodankäynti, poliittinen vaikuttaminen, siviilikeinoilla vaikuttaminen ja taloudellinen vaikuttaminen.

Hybridivaikuttamisessa tai -sodankäynnissä vaarassa ovat muun muassa energianjakelu, tietoverkot, vesihuolto, rahaliikenne ja tiedonvälitys. Venäjä käyttää myös välineellistettyä maahanmuuttoa aseena länsimaisten yhteiskuntien horjuttamisessa.

Venäjän ja Kiinan tiedustelupalvelut toimivat Suomessa. Venäjä pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon, heikentämään kansallista yhtenäisyyttä ja valmistautuu sotaan. Kiina varastaa henkistä pääomaa ja pyrkii ajamaan Kiinan etuja. Kiinan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen voima on nousussa.

Molemmilla mailla on käytössä sekä laillisia että laittomia keinoja. Tiedustelussa hyödynnetään suomalaisen yhteiskunnan avoimuutta ja ihmisten sinisilmäisyyttä. Vaarallisimpia keinoja ovat myyrien ja vaikuttaja-agenttien värvääminen sekä tietoverkkotiedustelu.

Pahantahtoisen tai vihamielisen tiedustelun kohteena on koko yhteiskunta mukaan lukien toimitus-, tuotanto- ja palveluketjujen kaikki osat. Esimerkkinä Pekka Toveri nosti esiin ruokahuollon haavoittuvuudet.

Räjähdekeskuksen johtaja insinöörieverstiluutnantti Vesa Kivelä ja kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri ehtivät kahvitauolla vaihtaa ajatuksia. Kuva: Aarre Löytömäki

Sinisilmäisyyteen ei enää ole varaa

Kahvitauon jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla ja yleisökysymyksillä. Pekka Toverin lisäksi paneelikeskusteluun osallistuivat kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) sekä Puolustusvoimien edustajana Räjähdekeskuksen johtaja insinöörieverstiluutnantti Vesa Kivelä.

Keskustelun alussa Mikko Savola kertoi kokemuksistaan ja havainnoistaan äskeiseltä Ukrainan vierailultaan. Tuhojen keskellä raivataan raunioita ja rakennetaan jo uutta.
Pitkät erot perheistä kuormittavat henkisesti etulinjan taistelijoita. Toisaalta maanpuolustustahto on edelleen vahvaa. Tavoitteena on itsenäisyyden säilyttäminen ja ennen Krimin valtausta vallinneiden rajojen palauttaminen.

— Suomi on pitänyt huolen omasta puolustuksestaan koko sodanjälkeisen ajan. Meillä on kykyä, voimaa ja tahtoa sekä vahvat liittolaiset, kiteytti kansanedustaja Savola Suomen nykyisen tilanteen.

Sinisilmäisyyden aika on ohi. Avoimen datan ongelmat ja kaksoiskansalaisuuteen liittyvät asiat nousivat esiin yleisökysymyksissä ja keskustelussa. Avoin data on kaksiteräinen miekka. Se tarjoaa suomalaisille toimijoille ja kansalaisille monia mahdollisuuksia, mutta toisaalta se tarjoa viholliselle helppoa ja ilmaista tietoa.

Avoimen datan haasteisiin ja ongelmiin ollaan vihdoin heräämässä Ukrainan sodan myötä. Jokaisessa ministeriössä asioita pohditaan myös turvallisuusnäkökulmasta.
Bluffia vai todellinen uhka?

Paneelikeskusteluun osallistuivat Räjähdekeskuksen johtaja insinöörieverstiluutnantti Vesa Kivelä, kansanedustaja Mikko Savola ja kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri. Kuva: Aarre Löytömäki

Pekka Toverin mielestä Putinin ydinaseuhkailut ja puheet punaisista linjoista ovat pelottelubluffia. Venäjällä ei ole tällä hetkellä todellista sotilaallista kykyä haastaa länttä. Hyökkäys länttä tai Natoa vastaan olisi Venäjälle itsemurha.

Suomelle huoltovarmuus on elämän ja kuoleman kysymys. Turvallisuuskatsauksessaan Pekka Toveri toi jo havainnollisesti esille, kuinka Suomi sijaitsee Pohjolassa ”pussin perällä”. Kriisi- ja konfliktitilanteissa Itämeren sulkeutuminen saattaisi Suomen erittäin vaikeaan tilanteeseen.

Merenkurkun yhteys ja rautatieyhteys Norjasta Ruotsin kautta Suomeen olisivat vakavassa tilanteessa Suomen henkireikiä. Elokuussa Oulussa järjestetyssä turvallisuus- ja talousfoorumissa sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen kertoi, että puolustusvoimat haluaisi rakentaa eurooppalaisen standardin mukaisen raideleveyden rautatien ensimmäisenä Haaparannasta Tornion kautta Rovaniemelle.

Turvallisuusseminaarin järjestäjinä olivat Ähtärin Reserviupseerikerho, Ähtärin Reserviläiset, Ähtärin Sotilaskotiyhdistys, Puolustusvoimat, Ähtärin kaupunki ja Töysän Säästöpankkisäätiö. Lisäksi seminaaria oli tukemassa useita ähtäriläisiä yrityksiä.

Aarre Löytömäki
Ähtärin Reserviupseerikerho ry

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Tavarantoimittajaksi Naton- ja Puolustusvoimien hankintoihin

Julkaistu 16.9.2024

Seinäjoen Oma SP -stadionilla järjestettiin syyskuun alussa 3.9.2024 uusia liiketoimintamahdollisuuksia pohjalaisyrityksillle esittelevä seminaari.

Järjestäjinä toimivat ELY -keskus, Etelä-Pohjanmaan Kauppakamari, Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät, Finnvera, Into Seinäjoki ja Viexpo. Tilaisuuden juonsi Aki Ruotsala.

Sisältö oli koottu esitelmin, taulukoin ja runsain käytännön esimerkein jo toimivien tavaran-/palveluidentoimittajien toimesta. Esitelmöitsijöinä toimivat mm. toimialapäällikkö DI Taina Hurme Puolustusvoimien logistiiikkalaitoksen esikunnasta ja Image Wear Oy:n myyntijohtaja Aleksi Heikkilä.

Paneelikeskustelussa oli mukana myös paikallisia, jo tavarantoimittajina toimivia yrityksiä. Keskustelussa avattiin myös tavarantoimittamisen ongelmakohtia ja toimittajilta vaadittavia vaatimuksia.

Kai Kaistila
Seinäjoen Reserviläiset

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan toimialapäällikkö Taina Hurme. Kuva: Kai Kaistila
Image Wear Oy:n myyntijohtaja Aleksi Heikkilä. Kuva: Kai Kaistila

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Valtakunnallinen Napue-Jotos kilpailtiin Isossakyrössä

Julkaistu 11.9.2024

Aurinkoinen sää suosi koko viikonloppua, kun 22 joukkuetta kisasivat valtakunnallisessa, yllätyksellisessä kilpailussa, jota käytiin kahdessa sarjassa. Kaksi joukkuetta lähti mukaan myös Virosta, joten kansainvälisyyttäkin nähtiin.

Kenraalimajuri Mika Kalliomaa saapui kisan suojelijaksi ja otti vastaan kisajoukkueet. Paikalliset n. 80 hengen aktiivit toimivat eri rastipisteiden tuomareina ja tarkkailijoina. Johtohenkilöinä toimivat Jari Viertola ja Antti Iivari, jotka vastasivat myös tehtävien suunnittelusta. Kenttähartauden piti lipunnoston jälkeen seurakuntapastori Vihtori Leskelä.

Kisan lähtölaukaus ammuttiin Napue-perinnetykillä, jolla saatiin muistutus 310 vuotta sitten käydystä surullisesta Napuen taistelusta.

Napuen perinneryhmän tykkimiehet vas. Tapio Rintamäki, Reima Pukkinen ja Juha Savinainen.
Kuva: Esko Petäjä

Lähtölaukauksen jälkeen kisailijat saivat tehtäväkartan ja alkoi ryhmän neuvonpito matkaan lähdöstä. Reserviläisten sarjassa matkaa oli 30-40 km ja sotilaskilpasarjassa 50-60 km. Ammuntapaikalla kisaajat saivat ensikokemuksen uudesta Sakon ARG S 40-kivääristä, joka on suunniteltu erityisesti reserviläisaseeksi.

Hienoa oli huomata, että mukana oli myös naisosallistujia, kenraali Kalliomaa totesikin tervehdyksessään, että tämäntyyppinen kilpailu on parasta koulutusta maanpuolustuksen rinnalle.

Kilpailunjohtaja Antti Iivari ilmoittaa joukot kenraali Mika Kalliomaalle. Kuva: Esko Petäjä
Jotokseen osallistuneet kilpailijat käskynjaolla. Kuva: Esko Petäjä

Vaikeita tehtäviä tuli yllätyksenä vastaan kaikille, koska kilpailijat eivät tienneet niistä mitään etukäteen. Käsikranaatin heitto makuulta olikin yllättävän vaikeaa, viimeisin tehtävä haavoittuneen sitominen ja siirtäminen kuvatun taistelutilanteen tuoksinassa vaati kekseliäisyyttä ryhmän jäseniltä.

Eri tehtävärasteilta saadut pisteet ynnättiin ja voittajat saatiin selville kummassakin sarjassa. Taikayön kommandot Tampereen seudulta veivät upean kiertopalkinnon jo toistamiseen, lienevätkö alan ammattilaisia?

Taikayön kommandot poseeraavat komean RESUL -kiertopalkinnon kanssa.
Voittajien on helppo hymyillä! Kuva: Esko Petäjä

Keski-Suomi järjestää vuoden kuluttua vastaavan Pilke- kisan syyskuun viimeisenä viikonloppuna ja kilpailupartiot jo vakuuttivat osallistuvansa myös silloin.

Upeaa jotosta oli hienoa seurata kameran takaa!

Esko Petäjä
Isokyrö

Kategoriassa: Artikkeli, Kilpailu, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 36
  • Sivu 37
  • Sivu 38
  • Sivu 39
  • Sivu 40
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 142
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Siperian lista
  • Kirjalansalmen uusi silta parantaa huoltovarmuutta
  • Isänmaallinen iltakirkko sai väen liikkeelle Kuortaneella
  • Kaldoaivi 2026
  • Lappajärven reserviupseerikerho markkinoilla

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·