Ylihärmässä viime vuonna alkanut perinne sankarihautojen liputtamisesta kansallisina juhlapäivinä sai tänä keväänä jatkoa ja laajeni koskemaan myös veteraanien perhehautoja.
Ylihärmän Reserviläisten aloitteesta syntynyt idea lähti halusta kunnioittaa myös veteraaneja, jotka lepäävät muualla kuin sankarihautausmaalla.
– Viime vuonna kansallisena veteraanipäivänä muistimme sankarivainajia, jotka eivät ehtineet olla veteraaneja. Samalla heräsi ajatus, että myös veteraaneilla on haudat, ja heidänkin muistoaan tulisi kunnioittaa.
Pienoislippujen toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Hyvinkäällä asuvan Kalevi Rönnqvistin kanssa, joka tunnetaan muun muassa rosvopaistitapahtumista. Rönnqvist valmistaa pienoiskokoisia Suomen lippuja kotonaan ja innostui heti hankkeesta kuultuaan.
– Kysyimme Kalevilta, onko vastaavaa toimintaa ollut muualla Suomessa. Ei ollut, ja hän lähti innolla mukaan. Samalla teimme uuden lipputilauksen.
Uusi perinne sai virallisen alkunsa kansallisena veteraanipäivänä sunnuntaina 27. huhtikuuta 2025. Ylihärmän Reserviläisten jäsenet myivät pienoislippuja Ylihärmän sankarihautausmaalla sanajumalanpalveluksen jälkeen. Omaiset veivät liput läheistensä haudoille samaan tapaan kuin kynttilät, mutta liput kerättiin illalla pois liputuskäytännön mukaisesti.
– Meillä oli myynnissä noin 50 lippua, jotka loppuivat nopeasti kesken. Jatkossa pienoislippuja on saatavilla myös Leskisen kukkakaupasta.
Pienoislipulla halutaan kunnioittaa veteraanien lisäksi myös lottia, pikkulottia, sekä kaikkia kotirintamalla toimineita.
Pienoislippujen vieminen haudoille ei ole aivan uusi ajatus, ensimmäisiä pienoislippuja vietiin Kalevi Rönnqvistin aloitteesta sankarihaudoille jo vuonna 2016 Hyvinkään Puolimatkan hautausmaalla, sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille.
Nyt veteraanitkin saavat arvoisensa kunnianosoituksen, toivottavasti pysyvästi osaksi juhlapäivien perinteitä.
Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry
Niinpä sotilaat pysäyttävät Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja laittoivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Hän oli satunnainen kaupunkiin matkaaja, jonka nimi tuli näin liitetyksi osaksi tätä suurta kertomusta. Hän sai kantaa Jeesuksen kuormaa.
reserviläisjärjestöllä on lähes täysin oma ja itsenäinen toimintansa ja vastaavasti upseereilla omansa, löytyy paikkakuntia joissa toisella yhdistyksellä on vireää toimintaa ja toisella ei toimintaa käytännössä lainkaan. Löytyy paikkakuntia, joissa reserviläiset ja reserviupseerit kuuluvat samaan yhdistykseen ja on paikkakuntia, joissa on omat itsenäiset yhdistyksensä, mutta toiminta on yhteistä. Etelä-Pohjanmaan piirin alueelta löytyy kaikkia edellä lueteltuja versioita. Esimerkiksi meillä Isossakyrössä toimintatapa on viimeisenä mainittu. Yhdistämiskeskustelua ei ole käyty vakavasti, koska olemme nähneet, että kahdessa yhdistyksessä on kaksinkertainen määrä ”velvoitettavia” hallituksen jäseniä ja siten myös yhdistysaktiiveja kaiken kaikkiaan. Meillä Isossakyrössä on todettu, että samalla järjestelyvaivalla pystytään palvelemaan molempien yhdistysten jäseniä, joten miksi tehdä 
turhaan kaksinkertaista työmäärää. Esimerkiksi vaikka kummankin yhdistyksen hallitustoiminta on itsenäistä, on sääntömääräiset kokoukset pidetty samana iltana, johon on pyydetty vierailevia alustajia ajankohtaisista reserviläisiä kiinnostavista asioista ennen varsinaisten kokousten alkua. Tämän keväisessä kokouksessa oli yhteensä 30 osallistujaa, mitä voi pitää kohtuullisena määränä pienelle paikkakunnalle arki-iltana. Yhteinen järjestäminen myös samalla sparraa veljesyhdistystä, sillä ainahan vähän pitää leikkimielisesti kilpailla ja vertailla kumpi saa omia jäseniään enemmän liikkeelle. Riippumatta yhteistyön tasosta useimmilla paikkakunnilla kunniakäynnit lienevät kuitenkin toteutettu yhteisesti.
käyneenä kuulua nimenomaan reserviupseeriyhdistykseen. Mielestäni on tärkeää, että jokaiselle halukkaalle löytyy sellainen yhdistys ja porukka, johon tuntee identifioituvansa.