Tykkimies Juho Tapanainen, vänrikki Matias Säntti ja alikersantti Riku Perä sekä kaikki 20.12.2018 kotiutuvat varusmiehet!
Toivotamme myös kaikille rauhallista joulua ja uutta vuotta 2019!
Toivottaa Kurikan maanpuolustusjärjestöt
Artikkeli
Jääkärivääpeli Luoman muistokivi julkistettiin Untamalassa
Untamalan kylässä vietettiin 7.12.2018 klo 18.00 alkaen yhdistettyä Jääkäri- ja itsenäisyysjuhlaa. Tilaisuus alkoi kylän ainoan jääkärin, jääkärivääpeli Einar Arvid Luoman Muistokiven paljastuksella, vuonna 1990 pystytetyn ’Vapaudesta kiittäen’ -muistomerkin viereen. Isänmaallinen ja maanpuolustushenkinen juhla jatkui kylän Yhteistalossa, alkaen Jääkärimarssilla, jota salintäysi juhlaväki useilta paikkakunnilta kuunteli seisaaltaan, kiitollisena vapaasta isänmaasta ja kunnioittaen jääkärien ja sotiemme veteraanien työtä.
Tilaisuutta johtanut ja juontanut Heikki Koivisto kertoi sanoin ja videotykkikuvin Einar Arvid Luoman elämänvaiheita ja ansiokasta työtä jääkärinä ja jääkärivärvärinä, sekä lyhyesti hänen elämänvaiheitaan sotien jälkeen. Juhlapuhujana oli JP 27 EP:n Perinneliiton puheenjohtaja Juhani Passi Kauhavalta. Jääkärin omaisten puheenvuoron käytti Jorma Tapio.
EP:n Poliisikvartetin laulujen lisäksi, yhteislauluna laulettiin Sam Sihvon Muistoja Pohjolasta. Juhlan päätössanat lausui kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Lammi. Tilaisuus päätettiin yhteislauluna laulettuun Maamme –lauluun.
Tilaisuuden järjestäjien puolesta, Pentti Heiska
”Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”
Hyvä maanpuolustusväki.
On joulukuun 15. päivän ilta ja parisen tuntia sitten palasin Joupiskan Korsuaukiolta perinteisestä Joulutulet -tapahtumasta, jossa tuttujen joululaulujen jälkeen hiljennytään joulun sanoman äärellä ja päätetään yhdessä enkeli taivaan -virteen. Yli 20 kertaa peräjälkeen Seinäjoen Reserviläisjärjestöt ovat kutsuneet väkeä tapahtumaan, joka aloitetaan parin kilometrin kävelyllä soihduin valaistulla Esteetön Jouppilanvuori -reitillä.
Maanpuolustushenkinen väki on ottanut tapahtuman omakseen ja nytkin mukana oli yli kahdeksankymmentä liikkujaa/laulajaa. Moni kävi ensimmäisen kerran tutustumassa sodanajan piirustuksilla rakennettuun korsuun, jollaisessa maamme puolustajat asuivat jatkosodan aikana useita vuosia. Tuli juhlallinen olo, kun nautitun glögin ja piparin jälkeen jätkänkynttilöiden loisteessa aloitimme ”Arkihuolesi kaikki heitä”.
Reserviläisjärjestöt toteuttavat usealla paikkakunnalla joulun alla valtakunnallisen suosituksen mukaisesti Joulutulet-tapahtuman täydentämään kirkon järjestämiä Kauneimmat joululaulut yhteislaulutilaisuuksia. Suositeltava tapahtuma yhdistyksille, jotka eivät ole vastaavaa toteuttaneet.
Hyvä joulumieli ei synny kaupallisuudesta, jonka lisääntymistä jokaisen joulun alla päivittelemme ja kuitenkin olemme siinä mukana enemmän tai vähemmän. Toki on mukavaa ja sallittua muistaa läheisiä pienillä lahjoilla, mutta eiköhän oikea joulumieli ja -tunnelma tule aivan muusta: Puhdas koti, joulusauna, joulurauhan julistus, hautausmaalla käynti, joulukirkko ja perheiden yhdessäolo jouluaterioineen luovat joulumielen ja joulutunnelman. Edellä mainittu hautausmaalla käynti kuuluu todennäköisesti ja toivottavasti jokaisen perheen jouluun. Matkaan on tärkeää liittää myös käynti sankarihaudalla, Samalla siirrämme hienon perinteen lapsillemme Jouluaaton perinteiset kunniavartiot sankarihaudoilla reserviläisjärjestöjen toteuttamana on hoidettava senkin jälkeen, kun veteraanit ovat poistuneet viimeiseen iltahuutoon.
Tärkeää on veteraanien perinnön siirtäminen tuleville polville. Tämä perintö on ennen muuta itsenäinen isänmaa. Itsenäisyystemme ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Eurooppa ja koko maailma on rauhattomampi kuin vuosikymmeniin. Vapahtajamme synnyinsijoilla räjähtelevät taas pommit lähes päivittäin. Tilanne Ukrainassa on pelottava ja arvaamaton. Tuntuu, että joka puolella varustaudutaan pahimman varalle.
Suomikaan ei voi pysyä syrjässä. Siksi vapaaehtoinen maanpuolustus ja reserviläistoiminta on edelleen tärkeä, ”kaiken varalta”.
Ristikäämme kätemme tänä jouluna rukoukseen Sibeliuksen jouluvirren sanoin ”mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”. Talvisodan alkamisesta tulee ensi vuoden marraskuussa 80 vuotta. Suomalainen sotilas halusi talvisodassa taistelujen keskellä hiljentyä joulun sanoman äärellä ja yhtyä lapsena opittuun jouluvirteen avaamalla korsun oven vihollisen suuntaan, että hekin kuulisivat: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa”
Näin päätimme perinteisesti myös korsuaukiolla ja tähän haluamme kaikki yhtyä.
Toivotan jokaiselle vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevälle perhekuntineen
RAUHALLISTA JOULUA JA VAPAHTAJAMME SIUNAAMAA VUOTTA 2019
Heikki Koivisto
Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirien hengellisen ja perinnetoimikunnan pj.
Maanpuolustustahto – asennetta ja kuntoa
Puolustusvoimien miesvahvuus koostuu 97-prosenttisesti varusmiehistä, joiden fyysisestä ja henkisestä kunnosta riippuu Suomen puolustuskyky. Nyt on enemmän kuin ajankohtaista kiinnittää huomiota armeijan tärkeimpään aseeseen, sen omaan miehistöön.
Olemme juuri juhlineet 100-vuotiasta upeaa Suomeamme ja todistaneet monimuotoisesti, kuinka hieno isänmaa meillä on. Entä seuraavat 100 vuotta? Olemmeko kypsiä ottamaan vastuun maamme rajojen turvaamisesta ja sisäisestä rauhasta?
Kouluttajina, kasvattajina ja kansalaisina teemme valintoja, jotka vaikuttavat erääseen tärkeimpään aseeseen niin rauhan kuin sodan aikana: maanpuolustustahtoon.
Koululaitos pyrkii kannustamaan oppilaita kunnon ja terveyden ylläpitämiseen. Uskon nuoriimme ja heidän oikeisiin valintoihin kunhan pahin pelimaailman riippuvuuksista johtuva aallonpohja on saavutettu.
Omalla koulullamme on ”Tikissä”-projekti, jossa liikunta, ravinto, uni ja rentoutuminen pyritään siirtämään nuorten arkeen ja tietoisuuteen herättelemään nuoria huolenpitoon itsestään. ”Operaatio pyykkilauta” ja muut opettajien pilke silmäkulmassa keksimät tempaukset palauttavat leikin liikunnan moottoriksi.
Liikkuva koulu, välituntiturnaukset ja liikunta-apit ovat keinoja, joilla nuoria houkutellaan liikkumaan. Mutta onko vastauksia toisen asteen kunnonkohotukseen, jolloin varusmiespalvelus lähestyy ja houkutukset lisääntyvät?
Liikunnanopettajaliiton LIT Kasper Mäkelä ja Puolustusvoimien liikuntapäällikkö evl Harri Koski kokosivat joukon opettajia pilottiprojektiin kehittämään toisen asteen valmistavaa kurssia armeijaan aikoville. Pitkäaikainen yhteistyö LIITOn ja PV:n kanssa poiki useita eri malleja valmistaa eri kunnossa olevia nuoria armeijaan.
Eräs kokeiluista on Kurikan lukion ja Sedun yhteisesti toteuttama Inttikuntoon-kurssi.
Kurssin tavoitteena on rakentaa pitempiaikaisesti pohjaa kestää armeijan fyysiset ja henkiset rasitukset.
Uskoisin kuitenkin, että tärkein anti kurssilla on oikean asenteen oppiminen kohtaamaan varusmiesarjen. Kurssi kokoaa ikäluokan nuoret sukupuolesta, rodusta ja koulutustaustasta riippumatta saman päämäärän tavoitteluun. Kurssi toteutetaan Kurikan reserviläisten ja MPK:n tuella.
Pääesikunnan koulutusosasto valmistelee fyysisen toimintakyvyn tehtäväkohtaisia vaatimuksia, toki vielä palkatun henkilöstön voimin kahdessa varuskunnassa.
Puolustusvoimien liikuntapäällikkö everstiluutnantti Harri Koski pitää tärkeänä jo kouluttavan henkilökunnan varusmiehille annettavien tehtävien kohdentumista oikein. ”Tämä vaatii luonnollisesti aikaa ja kulttuurinmuutosta”, Koski toteaa.
Tulevaisuudessa on tavoitteena karkeasti jakaa varusmiehet viiteen kuntoluokkaan eri sotilastehtäville (Ruotuväki 13/2018). Armeijan tapa toimia onkin ihailtavaa: tuleen ei konkreettisesti jäädä makaamaan, vaan vallitsevat ympäristössä tapahtuvat muutokset otetaan huomioon ja korjaavat ratkaisut tehdään niiden pohjalta ja kurssia tarkennetaan.
Pääministeri Sipilä otti kantaa varusmiesten kunnon heikkenemiseen ja ehdotti kuntien liikuntatoimen toimenpiteitä asian korjaamiseksi. PV ja koululaitoksemme on jo alkanut korjausliikkeen.
Erilaiset projektit ja aktiivisen elämäntavan tuominen kouluarkeen sekä PV:n tutkimukseen perustuvat liikuntakoulutukset herättelevät nuoret huolenpitoon kunnostaan – henkisestä ja fyysisestä.
Keskiasteen inttikuntoon-tyyppiset kurssit antavat maastossa liikkumisen ja majoittumisen perustaidot mutta ennen kaikkea asennetta, joita armeija jalostaa.
Ylipäällikkö, presidentti Niinistön rauhallinen, hötkyilemätön johtaminen on suunnanviittana liikuntakasvatuksen juuritasoillakin. Jopa maanpuolustustahto korjataan reilulla, toisiaan arvostavilla teoilla ja yhdessä tekemällä.
”Ollos huoleton, poikas valveill`on”.
Arto Mäkipelto
liikunnanopettaja, res. kapt.
Kurikka
Kirje talvisodan rintamalta 2.12.1939: Ilmajokelaisen tulenjohtueen tulikaste Kiviniemessä
Isäni Aarne Latvala palveli talvisodan aikana 4/KTR 8 tulenjohtueen radistina Sakkolan Kiviniemessä. Hän kirjoitti kotiin Ilmajoen Kiikerinkylään aina, kun siihen vain tilanne antoi myöten.
Kirjeet löysi entisen kotitalomme räystään alta talon nykyinen isäntä Vesa Iso-Tuisku kymmenkunta vuotta sitten. Niissä isäni kertoo talvisodan tunnelmista ja tapahtumista seikkaperäisesti. Kirjeet on kirjoitettu korsuoloissa, joten niiden puhtaaksikirjoittaminen muutama vuosi sitten kävi työstä. Ne tarjoavat meille jälkipolville koskettavia kertomuksia talvisodan kenttäoloista tasan 79 vuotta sitten. Kirjeistä kertyi yhteensä 52 puhtaaksi kirjoitettua liuskaa.
Oheinen ote on kirjeestä kotiin 2.12.1939 eli kolmannen sotapäivän tunnelmista. Sakkolan Kiviniemessä oli jo tehty nk. yh-toimia sitä ennen lokakuulta lähtien. Evakot oli autettu jättämään kotinsa, mutta karjaa vaelteli vielä maanteillä pommitusten jo alettua.
Viime päivinä on uutisoitu, että maanpuolustustahto on laskenut kansamme keskuudessa. Oheinen kirje etulinjoilta valaiskoon nykypolvelle silloista talvisodanhenkeä, jonka avulla itsenäisyytemme kesti koviakin aikoja.
Silloin ei gallupeja ehditty tehdä. Taistelut puhuivat puolestaan.
Matti Latvala
”Rintamalla 2/12 1939
Lähestyn Sinua Rakas, kun vähän ovat taistelut vaienneet. Nyt on taas melkein hautausmaan hiljaisuus ulkona. Ainoastaan joitakin tykinlaukauksia ja muita paukauksia kuuluu, myöskin lehmien ja lampaitten meteli kuuluu. Niitä kulkee tuossa vapaana ilman hoitajaakin suuret laumat katkeamattomana jonona kaivaen lumen alta heinää suuhunsa.
Tänä iltana ei enää näe niin valtavia tulipaloja kuin vielä eilenkin. Meillä on muuten ollut aivan erikoinen onni mukanamme. Panee todella ajattelemaan, että kyllä meillä on sentään johto ja suoja korkealla. Eilen tuossa 18 ryssän jättiläiskonetta tuli yhtenä laivueena yllemme ja vähän aikaa kierreltyään alkoi pudotella 500-1000 kilon painoisia pommejaan noin parin kilometrin korkeudelta. Ajattelimme jo, että voihan tämä näkemys olla viimeinen, mutta niin ei sattunut. Vaikka nämä jättiläispommit heittivät monta taloa ilmaan ympärillämme ja jonkun tulipalonkin sytyttivät, vaikka usean talon tilalle jäi vain syvä hauta ja melkein kaikista taloista särkyi ikkunat, ei yhtäkään ihmistä haavoittunut sillä kertaa..
Ne kaksi siltaa, johon ne olivat tarkoitetut, jäivät koskemattomiksi. Se on eri juhlallista olla äärestä katsomassa, sillä teot eivät siinä auta, kun ne lentävät tässä tapauksessa niin ylhäällä. Tänään ne tulivat taas pari kertaa samoihin hommiin, mutta omat koneemme ajoivat ne takaisin ensi kerralla ja toisella kerralla pommit putosivat metsään.
En uskonut sellaista voimaa olevankaan, kun kovaan mäkeen aukeaa 4-5 metrin levyinen kuoppa ja läpimitaltaan 2 metrin kivet kohoavat sellaisinaan ylös. Mutta se on hauskinta, kun saa ampua konetta ja näkee sen mustana savuna putoavan alas.
Te siellä kotona saatte olla rauhassa meidän ja maan suhteen, sillä maa ainakin saadaan pidetyksi vapaana, joskin tässä joudutaan vähän aikaa hihat käärittynä heilumaan. Ainahan sitä yksi ja toinen joutuu henkensäkin uhraamaan asian hyväksi, mutta enemmän aina menee toiselta puolelta. Kun meiltä on tähän mennessä mennyt tuhatkunta, niin ryssältä on mennyt toistakymmentä tuhatta ja lisäksi huomattavat määrät kallita aseita. Eilenkin mm. ainakin 18 lentokoneesta näin ainakin yhden putoavan. Sen pudotti laivueen yläpuolella lentänyt yksi oma kone.
Rohkeus on poikiemme keskuudessa sanoin kuvaamaton. En näe kenenkään kasvoissa (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) pelon ilmettä, vaikka luodit vinkuu ympärillä taistelukoneiden lennellessä yllä. Päivät vain rupesivat menemään niin kamalan nopeasti, ettei millään tahdo uskoa, että huomenna on pyhä jo taas, vaikka ei tässä nyt päivillä ole väliä, oli pyhä tai arki. Lapio ja kivääri vain taas olalla ja rautalakki ja ”häkänaama” päähän aamulla. Nyt saa taas olla ilman, kun on niin hiljaista. Ei laula radiokaan enää eilisestä alkaen, kun rumaaset ampuivat linjat ja muuntajat rikki. Taitaa olla Kannas pimeänä.
Olen muuten oppinut jalon taidon jo näinä päivinä, nimittäin lypsytaidon. Aamuin illoin lypsämme Salo-Jouppilan kanssa 10 miehelle maidon. Sitä saakin nyt niin paljon, kun haluaa. Tieltä olemme ottaneet jonkun lisää, kun on nähty suuret utareet. Ei ollut enää naista talossa, kun jouduin eni kerran koettamaan, mutta hyvin se vain tuli, vaikka en tiennyt, mistä kikistä yhtä aikaa vedetään.
Heino lypsää krannis. Muista taloista onkin vissiin päästetty karja ulos ja toiset vieneet mukanaan. Yksi ukko eilen lykkäsi potkurilla rajaseudulta tapettua sikaa ja tarjosi koko kroppaa ilmaiseksi, mutta en nähnyt, huoliiko kukaan. En minäkään viitsinyt lykätä kämpälle, kun sitä teuraskarjaa kyllä on muutenkin, ettei ainakaan nälkään kuole, mutta se keittäminen vain on noloa. En nyt muuta tällä kertaa. Toivon hyvää kestävyyttä Sinullekin. Me täällä kestämme ja olemme saavutuksista iloisia.
Sydämellisin terveisin Sinun Aarnesi
Ps. Sunnuntaiaamuna klo 2.30. Taisi tulla kova päivä eteen. Vielä terveiseni Sinulle ja muille!”
