Jani Syvänen

Ilmajoella kajahti!

Julkaistu 14.3.2022

Ilmajoen reserviläisten perinteinen talvisodan päättymistä kunnioittava perinnekivääri- ja perinnepistoolikisa avattiin äänekkäästi sarjatulta ampumalla. Käytössä oli suomikonepistoolin eri variaatioita, keräilijöiden silmäteriä.

Äänekkäimmistä sarjoista vastasivat pikakiväärit Lahti-Saloranta ja levystään tunnettu ”Emma” Degtjarev, sekä kaksi Maxim konekivääriä.

Laukauksien vielä kaikuessa tulee mietittyä, kuinka kovaa mielenlujuutta aikanaan on vaadittu, että tuollaista ääntä kohden on pystynyt etenemään. Kunnioitus veteraanejamme kohtaan kasvaa, kun asiaa miettii omalle kohdalle. Varsinkin tänä aikana, kun mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, tämä ajatus aiheuttaa kylmät väreet.

Päivän päätti perinnekiväärien ja perinnepistoolien rauhallinen laukausten tahti. Kisaajia oli saapunut mittelöön 40, joista napakympit seuloivat jälleen kisaajat paremmuus järjestykseen.

Ville-Matti Kulmala
Ilmajoen Reserviläiset

Ilmajoen talvisotakisan näyttävä avaus 13.3.2022 videon muodossa:

Veteraani, sankarivainaja?

Julkaistu 14.3.2022

Talvisodan päättymisen 82. muistopäivänä 13.3.2022, Venäjä teki ohjusiskun vierastaistelijoiden koulutuskeskukseen Ukrainan länsiosassa sijaitsevassa Yavovirissa. Aiemmin rauhanturvajoukkojen koulutuskeskuksena toimineessa paikassa saattoi olla myös suomalaisia koulutettavana.

Ukrainasta alkaa tulla ennen pitkää sinne lähteneitä vierastaistelijoita takaisin – myös sinkkiarkuissa. Täytyy myös muistaa, että heitä on sotimassa molempien osapuolien joukoissa. Vaikka olisimme heistä mitä mieltä tahansa, he tuovat palatessaan arvokasta tietoa eri osapuolten taktiikoista, kalustosta ja moraalista, unohtamatta heidän verkostoitumistaan eri maiden erilaisten sotilasosaajien kanssa.

Reserviläisliittojen on aika ottaa kantaa jo tässä vaiheessa, mitenkä heidät palattuaan otetaan vastaan.

Kai Kaistila

Talvisota päättyi 82 vuotta sitten – Muistotilaisuuksissa Ukraina nousi vahvasti tuntoihin

Julkaistu 13.3.2022

Talvisota päättyi 13.3.1940, päivälleen 82 vuotta sitten. Muistotilaisuutta vietettiin Taipaleen – Vuosalmen patsaalla seppelelaskuin ja puhein. Heti sen jälkeen siiryttiin Heimotulet – patsaalle muistamaan karjalaisten evakkotaivalta. Puheissa nousi vahvasti esiin myös tämänpäivän ukrainalaisten sisukas taistelu yhteisen itänaapurimme oikeudetonta hyökkäystä vastaan.

Historia tuntuu toistavan itseään

Taipaleen-Vuosalmen patsaalla puhui kenraalimajuri evp Jorma Ala-Sankila. Puhuja löysi useita samankaltaisuuksia talvisodan tapahtumissa 82 vuotta sitten, kuin nyt meneillään olevassa Ukrainan sodassa. Talvisodan Mainilan kaltaiset tekosyyt, totuuksien vääristely ja röyhkeys sävyttävät hyökkääjän keinovalikoimaa edelleen.

Kenraalimajuri evp Jorma Ala-Sankila uskoo suomalaisten kykyyn puolustautua yhteistuumin kaikissa oloissa. Kuva: Jani Syvänen

Nyt historia tuntuu toistavan itseään. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on vavahduttanut Eurooppaa ja maailmaakin. Järjellistä selitystä tälle toiminnalle on erittäin vaikea löytää. Ukrainalaiset ovat taistelleet urheasti ja ovat osoittaneet maailmalle, että kansakunnan oikeus puolustaa itseään motivoi kansaa ennennäkemättömällä tavalla. Heidän talvisotansa on nyt käynnissä Jorma Ala-Sankila totesi. Oman maanpuolustuksemme puhuja vakuutti olevan kunnossa.

Ala-Sankilan puhe on luettavissa kokonaisuudessaan artikkelin lopussa. Ukraina taistelee nyt meidänkin puolestamme.

Itsenäinen Suomi on suomalaisten koti

Heinotulet – patsaalla kansanedustaja Paula Risikko totesi talvisodan yhdistäneen Suomen kansaa hienolla tavalla. Sama tosiasia on päivittäisten sotauutisten mukaan meneillään nyt myös Ukrainassa. Se on innoittanut suomalaisia auttamaan ukrainasia vointinsa mukaan. Oma historiamme ja kokemuksemme talvisodasta auttavat ymmärtämään ukrainalaisten yksituumaisuutta heidän puolustaessaan sisukkaasti omaa maataan.

Paula Risikko piti tärkeänä sitä, että suomalaiset edelleen pitävät yhtä talvisodan hengen tapaan. Kuva: Matti Latvala

Risikko lausui tyytyväisyytensä siitä, että talvisodan takia kotinsa Karjalassa menettäneet evakot saatiin asutettua typistyneen isänmaan alueella. ”Säädettiin oikein laki, joka takasi evakoille toimeentulon näissäkin oloissa”, puhuja totesi. Kaikki suomalaiset saavat kokea oman Suomemme kodikseen.

Puheensa Risikko päätti sanoihin: ”Jumala siunatkoon Suomea, Jumala siunatkoon Ukrainaa”.

Reservin vääpeli Heikki Koivisto muisteli Seinäjoen Reserviläispiirien hengellisen toimikunnan puheenjohtajana olleensa talvisodan muistojuhlia junailemassa jo kolmenkymmenen vuoden verran. Kuva: Matti Latvala

Matti Latvala

Kenraalimajuri evp Jorma Ala-Sankilan puhe talvisodan päättymispäivänä 13.3.2022 Seinäjoella:

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisa yleisö!

Maaliskuun 13. päivänä 82 vuotta sitten Suomessa oli laskettu liput puolitankoon. 105 päivää kestänyt Neuvostoliiton hyökkäyksen käynnistänyt talvisota oli päättynyt. Vaikka rauhan tuloon oltiin tyytyväisiä, kansalaisten silmät olivat kyynelissä. Ankarat taistelut uhreineen ja saavutetut torjuntavoitot tuntuivat valuneen hiekkaan. Moni mietti, miksi oli taivuttava noin kohtuuttomiin ehtoihin. Erityisen suuri tuska oli niiden 400 000:n ihmisen keskuudessa, jotka joutuivat jättämään kotinsa. Talvisota kouraisi syvältä nuoren kansakunnan sydämestä.

Sotaan johtanut kehityskulku Mainilan laukauksineen on vääjäämättä tullut viime aikoina usein mieleen. Vaikka terminologia onkin nykyään vähän toinen, häikäilemättömyys, totuuden vääristäminen, harhautukset ja monenkirjava vaikuttamisen keinovalikoima näyttävät edelleen olevan käytössä. Talvisodan tunnelmia on valitettavasti tänään paljon helpompi ymmärtää, kuin viimeisten vuosikymmenien aikana.

Suomi oli Molotov-Ribbentrop -sopimuksen myötä vuonna 1939 joutunut Neuvostoliiton etupiiriin. Itäinen suurvalta koki silloinkin turvallisuutensa uhatuksi. Se halusi varmistaa omimansa oikeudet valtaamalla röyhkeästi läntisen naapurimaansa. Hyökkäykseen ryhdyttiin Kansainliiton ja monien maiden vastustuksesta huolimatta. Venäläiset katsoivat, että heillä on omassa etupiirissään toiminnan vapaus!

Seppeleenlaskijoina toimivat E-P:n Reserviupseeripiirin pj kapteeni res Tuomas Taivalmaa ja E-P:n Reserviläispiirin varapj sotilasmestari res Jarmo Koskela sekä alikersantti res Timo Fors ja sotilasmestari res Jari Ojala Seinäjoen Reserviläisistä. Kuva: Jani Syvänen

Tuolloin siinä ei onneksi onnistuttu, eikä hyökkäys edennyt suunnitelmien mukaisesti. Suomalaisten sitkeän vastarinnan ansiosta hinta valloituksesta oli nousemassa Neuvostoliitolle kohtuuttoman korkeaksi ja lisäksi oli vaarana, että Suomi saa apua ulkomailta.

Yksin taisteleva Suomi oli kuitenkin veitsen terällä ja sen kestokyky oli suurvallan paineen alla pettämässä. Rauha oli pakko solmia, melkein hinnalla millä hyvänsä.
Nyt historia tuntuu toistavan itseään. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on vavahduttanut Eurooppaa ja maailmaakin. Järjellistä selitystä tälle toiminnalle on erittäin vaikea löytää. Ukrainalaiset ovat taistelleet urheasti ja ovat osoittaneet maailmalle, että kansakunnan oikeus puolustaa itseään motivoi kansaa ennennäkemättömällä tavalla. Heidän talvisotansa on nyt käynnissä.

Suomen kannalta huolestuttavaa on, että tänään puhutaan taas ikävällä tavalla etupiireistä. Venäjän naapurimaissa koetaan epävarmuutta ja ahdistusta. Isänmaamme Suomen edun vaaliminen vaatii taas kerran viisautta, taitoa ja rohkeutta. Vaikka puolustuskykymme on vahva, sen kestokyky on kuitenkin aina pienen maan resursseista johtuen rajallinen. Diplomatian kortit on pelattava taitavasti ja yksin ei olisi varaa jäädä. Onneksi valtiojohtomme on toiminut aktiivisesti ja koettaa toimia niin, ettei tämä kauhuskenaario toteutuisi. Me kaikki toivomme sydämestämme, että toimenpiteet ovat riittäviä ja sotaan ei jouduttaisi.

Kaunis sää , isänmaallisuus ja kokoontumisrajoitusten vapauttaminen olivat houkutelleet paikalle runsaasti yleisöä. Kuva: Jani Syvänen

Talvisota oli monella tapaa armottomuudessaan vertaansa vailla. Se oli raju, intensiivinen ja lisäksi luonnon olosuhteet olivat poikkeukselliset ankarat. Suomi joutui sotaan käytännöllisesti katsoen yksin ja oli auttamattoman heikosti varustautunut. Paitsi sisua Suomella oli toki vähän onneakin. Stalin oli puhdistanut puna-armeijansa johdon, luottaen kuitenkin sen massamaiseen voimaan. Neuvostoliitossa luultiin myös virheellisesti, että osa suomalaisista odottaa avosylin pelastajia idästä.

Suomessa sotaa pelättiin, mutta siihen ei uskottu. Kun karu todellisuus sitten iski vasten kasvoja, kansa hitsautui ihmeellisellä tavalla yhtenäiseksi ja aloitti päättäväisen taistelun. Puolustustahtoa nostatettiin kirjoittamalla tiedotusvälineissä loistavista voitoista, joita toki saavutettiinkin.

Tosiasia kuitenkin oli, ettei hyökkäyksen laajuutta kyetty edeltä käsin arvioimaan oikein, ja voimasuhteet olivat musertavan ylivoimaiset. Maan valtaaminen tai katkaisu onnistuttiin onneksi estämään, samoin saavutettiin elintärkeä ajanvoitto.

Hyvät naiset ja miehet!

Talvisota kosketti jokaista suomalaista. Tällä paikalla muistamme tänään Etelä-Pohjanmaan nuorista miehistä muodostettua noin 3000 sotilaan vahvuista Jalkaväkirykmentti 23:a, joka joutui YH:n aikaisten kannaksen linnoitustöiden ja lyhyen koulutusvaiheen kautta, sodan sytyttyä Taipaleenjoen ja Vuosalmen ankariin taisteluihin. Niissä mitattiin eteläpohjalaisten yhtenäisyys ja kestävyys. Massiiviset tulivalmistelut, suuret tappiot ja peräjälkeen toistuneet rintamahyökkäykset yhdistyivät kylmään, epävarmuuteen ja kuolemanpelkoon. Sotilaat kävivät myrskyn läpi vain harvan selvitessä ehjänä. Rykmentti kärsi suhteellisesti erittäin raskaat tappiot. Se menetti kaatuneina lähes neljänneksen vahvuudestaan – noin 700 miestä. Haavoittuneita oli noin 1400. Etelä-Pohjanmaan kotirintamallakin tunnettiin tuolloin sodan todellisuus. Siitä kertovat synkkää kieltään kotiseutumme pitäjien hautausmaat. Sankarihautajaiset olivat pitäjien kirkoissa jokaviikkoisia. Kansan kestävyyttä mitattiin myös kotona.

Taisteluissa pärjäämisen lisäksi henkinen talvisota ”voitettiin” suomalaisten mielissä – rintamalla ja kodeissa. Meillä oli parempi motivaatio menestyä – eikä kerta kaikkiaan ollut varaa antaa periksi.

Seinäjoen Veteraanikuoro esiintyi tilaisuudessa Marika Ahosen johdolla. Kuva: Jani Syvänen

Arvoisa yleisö!

Seisomme tänään tässä Seinäjoen Taipale – Vuosalmi muistomerkillä vakavina, hiljaisina ja kiitollisina. Patsas kuvaa karulla tavallaan sitä, miten kotiseutumme miehet taistelivat tykkitulen tuhoamalla taistelukentällä isänmaan vapauden puolesta maksaen siitä kalliin hinnan. Muistakaamme kuitenkin, ettei talvisota ollut Etelä-Pohjalaisillekaan vain sotilaiden sota. Arvostamme korkealle myös Lottien ja siviiliväestön yhteisiä ponnistuksia.

Emmekä myöskään unohda sodan ajan sukupolven työtä myöhempinä vuosikymmeninä maamme nostamisessa tuhkasta hyvinvointivaltioiden joukkoon. Kiitos tulee sydämistämme!
Vakavuuttamme lisää tällä kertaa se, että Euroopassa epävarmuus ja sota ovat tämän päivän todellisuutta. Emme voi Suomessakaan ohittaa vaarallisimpia uhkakuvia, vaan meidän tulee varautua pahimpaan. Parhaiten turvassa olemme, kun maanpuolustuksemme on kaikin puolin kunnossa ja uskomme mahdollisimman yhtenäisenä kansana kykyymme selviytyä kaikista koettelemuksista. Nyt pitää käyttää harkintaa, mutta samalla varoa sinisilmäisyyttä.

Viime ajat niin Koronan kuin Ukrainan sodankin suhteen, ovat onneksi osoittaneet, että Suomessa kyetään tiukan paikan tullen puoluerajat ylittävään järkevään suunnitteluun ja yhteistyöhön. Nyt onkin hyvä tilaisuus unohtaa varsinkin sosiaalisessa mediassa aika ajoin vellonut turhanpäiväinen pikkumainen riitely ja kaivaa esille suomalainen talvisodan henki. Siitä meidät maailmalla tunnetaan ja sitä vastustajammekin ovat arvostaneet.

Kunniavartiossa vänrikki res Jussi Mylläri ja sotilasmestari res Marko Pänkälä. Kuva: Jani Syvänen

Reserville on nyt käyttöä

Julkaistu 10.3.2022

Vuosien kouluttautuminen ja valmius ovat nyt tarpeen. Vaikka tänään jo neljätoista päivää jatkunut Putinin Venäjän aloittama sota Ukrainaa vastaan tuntuu olevan kaukana, se ei ole kuin yhden päivän ajomatkan päässä. Sota tuntuu ja näkyy myös jokaisen suomalaisen elämässä päivä päivältä enemmän.

Meidän etumme on pitää sota loitolla ja heikentää siten mahdollisen vihollisen voimia. Kaikki tavara- ja muu apu mitä Ukrainalle annamme, auttaa myös meitä. Lahjoitimme ystäväni kanssa Ukrainan Puolustusministeriölle luoti-, sirpale- ja taisteluliivejä, sekä muita sotilasvarusteita arviolta 15000€ arvosta. Osa liiveistä ja muista varusteista oli yritykseni tuotantoa, luotiliivit ja muu täydellinen taistelijan varustus ystäväni lahjoittamat. Lahjoitetut varusteet saapuivat Ukrainaan viikonloppuna.

Syntymään päässyt tilanne on viimeisellä mahdollisella hetkellä saanut kansalaisten silmät auki minkälaisen naapurin kanssa olemme eläneet. Toivottavasti ei liian myöhään. Tässä vaiheessa emme voi tietää mitä tulee tapahtumaan ja kuinka pahaksi oma tilanteemme menee. Omalta kohdaltani, presidentti Sauli Niinistön vierailu Valkoisessa talossa tapaamassa presidentti Joe Bidenia ja kättely sopimuksen aikaansaamisen merkiksi rauhoitti yöuniani, toivottavasti muidenkin.

Omissa toiminnoissamme meidän täytyy muistaa, että nyt käytävä sota on Putinin ja hänen johtotroikkansa yksityissota, ei tavallisten venäläisten. Siksi joukossamme asuvia venäläisiä ei tule syyllistää Venäjän hallinnon masinoimasta hyökkäyksestä rauhaa rakastavaan maahan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että Venäjän laki erilaisuudessaan, määrittää Venäjän kansalaisen velvollisuuksia maataan kohtaan täysin erilailla, kuin Suomen laki.

Venäläiset ovat velvollisia pyydettäessä avustamaan missä ja milloin tahansa maansa hallinnon edustajia kaikella mahdollisella tavalla. Lisäksi laki antaa venäläisille ”oikeuden” puolustaa maansa kansalaisia myös maansa rajojen ulkopuolella.

Tähän pykälään vedoten he oikeuttivat itse itsensä hyökkäämään Ukrainaan. Maahamme heitä tulee toistaiseksi koko ajan enemmän, suurin osa jatkaa matkaa, mutta osa jää. Osa jää pakolaisiksi, osa ei.

Maahantuloviranomaisilla tuskin riittää aikaa tarkistaa heidän taustojaan, ainoastaan maahantulopaperien ja rokotetodistuksien oikeellisuudet. Matkassa saattaa olla vilpillisin mielin maahan yrittäviä GRU-, Spetsnaz- ja muissa terroristisissa tarkoituksissa liikkuvia ihmisiä.

Olkaamme ystävällisiä heitä kohtaan, mutta varuillamme.

Perisuomalainen varautuneisuus on nyt kunniassa. Heihin liittyen, viranomaiset ovat varmasti kiitollisia tiedoista, missä heitä kokoontuu ja majailee. Vuosien saatossa venäläisten eri puolilta maata hankkimat tukikohdat ovat vakava uhka. Niitä on erityisesti lentokenttien, sotilastukikohtien, tietoliikennekeskusten ja sähkönjakelukeskusten lähettyvillä.

Salaisen tiedon levittäminen

”Älä puhu sivu suusi, vihollinen kuuntelee!”

Muistamme näitä julisteita edellisen sodan ajalta. Tänään sivu suun voi puhua sadoilla eri tavoilla. Kännykkä ja muut mobiililaitteet, vaikkapa älykello, vaarantavat kaikkien turvallisuuden.

Facebook ja muut some -alustat ovat todella vaarallisia molemmille osapuolille, se on käynyt ilmi kuluneiden päivien aikana. Salainen tieto leviää yhdellä klikkauksella ympäri maailman.

Kasvojen kuvat, sotilasosastojen olin-/palveluspaikat, kaikki mahdollinen tieto on levinnyt lemmenkipeiden solttujen Tinder-, Instagram- ja muilla viesteillä. Meilläkin vuoden alussa palvelukseen astunut ikäluokka näyttää erityisesti kunnostautuneen tiedon levittämisessä, paitsi näillä alustoilla, myös vuotamalla tietoja iltapäivälehdistölle.

Älylaitteet kuuntelevat, halusit tai et.

Varautuminen vaatii omatoimisuutta

Turvaa läheistesi elämä ennakolta, silloin voit olla rauhassa, mikäli joudut lähtemään ”etulinjaan”. Yritä rauhoitella herkimpiä, sillä tämä tilanne on jo aiheuttanut vakavia fysikaalisia ja psyykkisiä ongelmia, jopa kuolemia.

Ota selvää, mitä sinä voit tehdä ja tee, sillä enää ei pelkkä peukuttaminen auta!

Kuva: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Vietin vuosien 2001-2011 aikana yhteensä noin vuoden verran virallisissa ja epävirallisissa MPK-, ja PV -harjoituksissa. Vuoden 2011 jälkeen on kertynyt lähinnä epävirallisia harjoituksia, joissa on kehitetty ja testattu erilaisia toimintamalleja, niitäkin on kertynyt reippaasti. Ja niin, yksikään käymistäni kursseista ei ole ollut ns. ”makkaranpaistokurssi”.

Miksikö olen käyttänyt vapaa-aikani maanpuolustustyöhön – minulle on aina ollut täysin selvää, että tämä päivä vielä tulee. Vaikka ikäni on jo tullut vastaan muutama vuosi sitten, niin kansallisuuttani en ala vaihtaa ja jos kutsu vielä tulee, niin ”reppu on valmiina”.

Slava Ukraini!
Eläköön Suomi!

Kai Kaistila
Seinäjoen Reserviläiset

Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö vaihtui

Julkaistu 2.3.2022

UUSIIN TEHTÄVIIN – SUOMEN PUOLESTA!

”…Sotilaallisen voiman ennakoiva käyttö kuuluu suurvaltojen työkalupakkiin. Itä-Ukrainassa käydään edelleen sotaa…”

Oheiset lauseet olivat ote Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kutsunnoissa pitämästäni avauspuheesta, jota en muuttanut reilun kolmen vuoden aluetoimiston päällikkyyteni aikana. Juuri kun luulimme pääsevämme lähes kahden vuoden COVID19-poikkeustilanteen jäljeltä normaaliin elämään, saimme muistutuksen siitä, ettei historia ole loppunut.

”… Suomen puolustamisesta päätaakan kantavat aina suomalaiset itse. Tämä riippumatta siitä, haemmeko joskus sotilasliiton jäsenyyttä tai emme…”

Tämä kutsuntapuheeni kohta on myös edelleen validi. Venäjän hyökkäyksen aiheuttama tyrmistys ja ahdistus on kyettävä kääntämään toiminnaksi Suomen eteen ja puolesta. Meillä on toki paljon valmiina. Emme hylänneet asevelvollisuutta tai aluepuolustuksen konseptia. Kuten näemme, luodit, singot ja stingerit tehoavat tämän päivän taistelukentällä edelleen. Maanpuolustustahtoinen, alueensa tunteva ja sotilaskoulutusta saanut kansa on vakava vastustaja.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia alueemme maanpuolustuksen toimijoita ja toiminnan tukijoita. Reserviläistemme, reserviläispiirien ja -yhdistysten, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, kutsunnanalaisten ja yleensäkin asevelvollisten kanssa on ollut kunnia toimia. Jatkan uusissa tehtävissäni täällä Maanpuolustuskorkeakoululla, mutta kannan aina kiitollisuudella mielessäni osoittamaanne asennetta, tarmokkuutta ja tukea.

Evl Mauri Etelämäki
Sotatekniikan laitoksen johtaja
Maanpuolustuskorkeakoulu

♦ ♦ ♦

YHTEISTYÖ ON VOIMAA!

Otin 1.3.2022 vastaan Pohjanmaan aluetoimiston päällikkyyden hetkellä, jolloin kansainvälinen tilanne on äärimmäisen kireä. Puolustusvoimat on seurannut tilanteen kehittymistä siitä hetkestä alkaen, kun ensimmäiset merkit kriisistä olivat havaittavissa. Meidät on tarkoitettu ja koulutettu toimimaan poikkeusoloissa. Päätehtävämme on Suomen sotilaallinen puolustaminen kaikissa tilanteissa. Säätelemme valmiutemme vallitsevan toimintaympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti.

VAASA22-VASA22-paikallispuolustusharjoitus toteutetaan maaliskuun alussa. Harjoitus näkyy ja kuuluu nimensä mukaisesti Vaasan alueella sekä siitä tiedotetaan aktiivisesti lehdissä ja internetissä. Harjoituksen ajankohta on päätetty kauan sitten eli siihen ei ole vaikuttanut vallitseva maailmanpoliittinen tilanne. Toivon kuitenkin, että harjoitus vahvistaa luottamusta puolustuskykyymme entisestään ja antaa siten mielenrauhaa.

Olen keskipohjalainen ja palvellut Puolustusvoimissa useilla eri paikkakunnilla Suomessa sekä kriisinhallintatehtävässä ulkomailla. Kainuun prikaatissa palvelin kahdeksan vuotta, joten minulla on hyvät edellytykset kertoa kutsunnanalaisille eri koulutusvaihtoehdoista ja palveluksesta Kajaanissa. Palveluspaikkojen osalta tässä kohtaa ympyrä sulkeutuu, sillä 15 vuotta sitten 2005-2007 palvelin Vaasan sotilasläänin esikunnassa koulutuspäällikkönä.

Kyseiseen ajanjaksoon sijoittunut maakuntajoukkojen rekrytoinnin sekä koulutuksen aloittaminen ovat vielä hyvässä muistissa, kuten myös Puolustusvoimain lippujuhlanpäivän valtakunnallinen paraati Vaasassa 4.6.2006. Maakuntajoukkojen osaamiseen kehittämiseen liittyen olen laatinut kaksi opinnäytetyötä, joiden tuloksia pyrin tuomaan käytäntöön mahdollisuuksien mukaan.

Koronan aiheuttamat rajoitukset ovat kahden vuoden ajan synnyttäneet tapahtuma- ja tapaamisvelkaa, mutta toivottavasti tilanne tästä paranee ja pääsen myös omalta osaltani tätä sumaa purkamaan.

Haluan kiittää edeltäjääni ja aluetoimiston henkilöstömäärältään pientä, mutta pippurista henkilökuntaa erinomaisesti tehdystä työstä sekä kaikkia alueemme maanpuolustuksen toimijoita ja toiminnan tukijoita. Pidetään pyörät pyörimässä ja lippu korkealla myös tästä eteenpäin!

Evl Pasi Heinua
Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö