Jani Syvänen

Tuomo Aho, RsPsto1 perinnetoimikunta:

Kurikkalaisen RsPsto1:n perustamisen 80-vuotisjuhlaa vietettiin 19.6.2021 Kurikan vanhalla asemalla. Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Tuomo Aho vetosi juhlayleisöön voimakkaasti kehoittamalla jokaista perinteen arvostajaa kollaamaan vielä kerran piironginlaatikkonsa ja kokoamaan talteen mumman ja paapan sotakirjeet.

Patteriston perinnetoimikunnan puheenjohtajana Tuomo Aholla on vetoomukseen varaa, koska hän itse henkilökohtaisesti panoksellaan on vaikuttattanut monien perinnetapahtumien järjestämiseen, sotahistoriallisesti arvokkaan kaluston keräämiseen ja median kautta vaikuttamiseen. Hyvänä näyttönä työstä oli myös 80-vuotisjuhla isänmaallisen ohjelman, arvovaltaisten puhujien, sotilaskodin, kuoroesitysten ja kalustoesittelyjen muodossa.

Täältä lähdettiin sinne jonnekin
Tämä paikka on historiallinen, Tuomo Aho totesi tapahtumaa avatessaan. 80 vuotta sitten juuri ennen juhannusta tuosta makasiinin takaa Raskas Patteristo 1:n miehet lähtivät junilla kohti tuntematonta. Vaunuissa oli 517 mietteliästä miestä. Kodon askareet jäivät naisille, lapsille ja vanhoille miehille.

Suurin osa patteriston miehistä oli Kurikasta ja lähipitäjistä. Tuomon paappa oli siinä joukossa yhtenä. Juuri hanen muistonsa ovat innoittaneet myös Tuomoa perinnetyöhön paappansa jäljille. Tuosta joukosta kaikki ovat nyt viimeiseen iltahuutoonsa oman kutsunsa saaneet. Sukupolvi, joka joutui kokemaan sodan kurjuuden maansa vapautta puolustaessaan ansaitsee tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi.

Tuomo Aho on selvittänyt RsPsto1:n sotatietä perusteellisesti haastatellen veteraaneja, lukien kirjeenvaihtoa kotirintaman ja taistelukenttien väliltä. Selvityksen perusteella hän on karttapiirroksin havainollistanut patteriston sotatien sen koko mitalta lähtien 19.6. 1941 – 20.11.1944 eli marssikäskystä aina kotiutukseen saakka. Se oli aseman seinällä tutkittavissa.

Vielä on kirja Tuomon suunnittelupöydällä. Jokainen kirje ja tiedonjyvä ovat nyt tarpeen helpottamassa ja täydentämässä kirjan työstämistä. Veteraaneja ei ole enää niitä kertomassa, mutta piirongin laatikot ovat nyt arvossaan.

Perinteen vaalimiskeinot päivittyvät kullekin ajalle sopiviksi
Juhlapuhujaksi patteriston perustamisen 80-vuotisjuhlaan oli saatu Satakunnan tykistörykmentin komentaja evl Nikolai Votshenko. Rykmentti on monille pohjalaisille tykkimiehille jo varusmiespalvelusta lähtien tullut tutuksi. Votshenko puolestaan totesi Kurikan tulleen hänelle itselleen läheiseksi varusmiesten kautta. Sen lisäksi tunnettu reserviläinen Mietaan Juha oli vieraillut Niinsalossa jättämässä Kurikan tervehdyksen Aliupseerikurssien päätöstilaisuudessa, josta tapaamisesta komentajalla oli mieluisat muistot.

Everstiluutnantti Nikolai Votshenko käsitteli puheessa tykistön merkitystä sodissamme kokonaisvaltaisesti, missä RsPsto1 oli hoitanut osuutensa kunniakkaasti ammattimaisesti piirulleen – metrilleen – ja sekunnilleen, kuten suomalaisella tykistöllä oli kenraali Nenosen oppien mukaan tapana toimia. ”Tykkimiesten hiki ja rauta säästivät suomalaisen jalkaväen verta merkittävästi”, hän totesi. Komentajan näkemyksen mukaan sama periaate on näkynyt myöhemmin myös reservin kertausharjoituksissa, joka on ollut mieluisaa havaita tykkimiesten osalta.

Perinteiden merkitykseen Votshenko luottaa lujasti. Ne vain päivittyvät kullekin aikakaudelle soveltuviksi. Tapahtumat poikivat runsaasti kirjallisuutta, tutkimuksia, elokuvia ja muuta kulttuuria.

-Heti sotien jälkeen kiltatoiminnalla oli suuri merkitys. Veteraanien ikääntyessä toiminta siirtyi enemmän perinneyhdistysten hoitoon. Näinä vuosina pystytetään muistomerkkejä sotahistoriaallisesti merkityksellisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi RsPsto1 lähiaikoina Tohmajärvelle, mistä patteriston jatkosodan hyökkäys 80 vuotta sitten lähti liikkeelle talvisodassa menetetyn Karjalan takaisin ottamiseksi. Muistopatsailla vierailut paappojen jalanjäljillä virittävät varmaan tiedonnälkää noista kunniakkaista päivistä myös nykypolvelle, Votshenko arvelee.

Missä vapaa isänmaa, siellä kirkkokin on läsnä
Kurikan seurakunnan tervehdyksen patteriston 80-vuotisjuhlaan toi kappalainen Rami Niemi. Hän käsitteli sanoissaan aihetta: miksi minäkin pappina olen täällä mukana. Pohjalainen väki ei tosin ole seurakunnan mukanaoloa koskaan vierastanut vaan pitänyt sitä isänmaamme kohtaloita ajatellen luonnollisena.

-Sotien aikana pappien tuloa taloon pikemminkin pelättiin. Mustapukuinen pappi toi rintamalta yleensä perheisiin kuolemanviestiä. Nyt pappia tilaisuuksiin kutsutaan monista muista syistä. Suomen kansa koki sotien aikana, että pieni kansakuntamme taisteli kotinsa, uskontonsa ja isänmaansa puolesta ideologian hallitsemaa suurvaltaa vastaan, jossa jumalalla ei ollut sijaa, pappi arveli. Pappina kappalainen sanoi tuntevansa olevansa nyt kutsuttuna ja osana perinteen vaalimista.

Sotaperinne kuuluu suomalaiseen kulttuuriin
Suomalainen kulttuuri on saanut mittavan määrän aineksia juuri kunniakkaista sodistamme, joissa meillä suurvallan pienenä naapurina ei ole mitään hävettävää. Satoja hyllymetrejä kirjallisuutta on syntynyt käymiemme sotien perinteestä. Kymmeniä elokuvia jopa autenttisin kohtauksin on saatu aikaan. Vuotuisia kalenteriin kirjattuja kohottavia muistopäiviä ohjelmineen liputetaan ja vietetään.

RsPsto1:n 80- vuotisjuhla oli yksi hyvä esimerkki tapahtumista. Tilaisuudessa esiintyi Lauluveteraanit – niminen kuoro, joka saa motiivinsa, tunnelmansa ja repertuaarinsa pääsiassa sotien perinteestä. Säestäjä Reino Saranpää, yli kahdeksankymppinen musiikkimies, toimii samoissa tehtävissä myös naapurikunnan Ilmajoen Korsuveljissä ja sen tapahtumissa.

Lauluveteraanien solistina esiintyi monipuolinen musiikkitaiteilja Mauri Niemi. Hän kertoi kokevansa syviä tunnelmia perinnemusiikkia esittäessään.

-Isäni muistot nousevat mieleen väkevästi laulujen sanojen myötä. Isä oli taistellut patteriston tulenjohtueessa. Joskus joutuu ennen esitystä tosissaan rykimään, jotta voittaa oman liikutuksensa. Koko kuoro, joka muodostuu enimmäkseen ikääntyneistä veteraanien jälkeisestä ikäpolvesta, tuntee vahvasti samaistuvansa laulujen sanomaan. Tällä kertaa Lauluveteraanit esittivät itse sanoittamansa kertomuksen patteriston sotatiestä, jota yleisö kuunteli hartaudella.

Kurikan kaupungin edustajana tilaisuudessa puhui apulaiskaupunginjohtaja Juha Luukko, joka vakuutti tuntevansa ylpeyttä siitä, että patteristo oli perustettu juuri Kurikassa. Eteläpohjalaisille tuollainen kunnan omaleimaisuus on äärettömän tärkeätä.

Matti Latvala

Yksinkertaisesti näin
aina tässä maassa suku
suomalainen vaaraa päin
seissyt on – ei nytkään nuku.

Paljon vailla olla vois,
kaikkea ei saada saata.
Kahta ällös anna pois:
Kunniaa ja isänmaata.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sota-ajan sukupolvi, hyvät kuulijat!

Esittämieni sanojen takana on sotilaspastori Oke Peltonen 1942 julkaistussa runossaan ”Yksinkertaisesti”. Suomalaiset ja varsinkin eteläpohjaiset ovat olleet aina valmiina puolustamaan maataan ja onneksi he ovat saaneet johtajikseen taitavat sotilasjohtajat.

Suomen puolustusvoimiin perustettiin niiden syntyvaiheessa kolme ylimmän arvoluokan upseerin arvoastetta; kenraali, kenraaliluutnantti ja kenraalimajuri. Vastaavat arvot laivastossa olivat amiraali, vara-amiraali ja kontra-amiraali.

Suomen itsenäisyys ei ehtinyt saavuttaa vielä ensimmäistä syntymäpäivää, kun sen johdon taholta tehtiin esitys supistaa kenraalinarvojen lukumäärä Suomen puolustusvoimissa kolmesta yhteen ainoaan. Maamme ensimmäinen sotaministeri, kenraalimajuri Wilhelm Thesleff antoi virkakautensa lopulla Sotaministeriön käskylehdessä joulukuussa 1918 julkaistun määräyksen, jonka mukaan sotaväen arvoasteikosta poistettiin kenraalimajurin ja kenraaliluutnantin arvot ja määrättiin käyttöönotettavaksi ainoastaan yksi kenraalinarvo. Määräys peruutettiin kuitenkin jo vuoden 1919 alussa uudella määräyksellä ja vanha kolmijakoinen järjestelmä pysytettiin edelleen voimassa.

Miksi Thesleff antoi tällaisen määräyksen? Syy oli todennäköisesti inhimillinen, sillä tällä tavalla hän olisi tullut samanarvoiseksi kenraali Mannerheimin kanssa. Thesleffin ja Mannerheimin välit olivat nimittäin täysin poikki, herrat eivät sietäneet toisiaan. Yksi syy siihen, että Mannerheim oli toukokuun lopussa 1918 luopunut ylipäällikkyydestä, oli juuri tieto Thesleffin tulosta sotaministeriksi.

Kenraalinarvoja koskevan määräyksen julkaisemisvaiheessa oli jo tiedossa, että kenraali Mannerheimista tulisi uusi valtionhoitaja ja sotaministeri Thesleff saisi etsiä itselleen uuden tehtävän. Itsenäisen Suomen armeijassa on palvellut yksi ylitse muiden, kenraalien kenraali, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Marsalkan arvo ei oikeastaan ollut Suomen puolustusvoimien arvojärjestelmään kuuluva sotilasarvo, vaan se oli arvonimi, jonka tasavallan presidentti valtioneuvoston istunnossa myönsi ratsuväenkenraali Mannerheimille toukokuun 19. päivänä 1933.

Upseerinarvoihin ylentäminen tapahtuu tasavallan presidentin toimesta niin kutsutuissa kabinettikäsittelyissä, joissa esittelijänä toimii joko puolustusministeri tai puolustusvoimain komentaja. Mannerheimille annettu sotamarsalkan arvonimi myönnettiin valtioneuvoston istunnossa, kuten Suomen tasavallan presidentin suomat arvonimet myönnetään. Sitä paitsi Mannerheimiltä perittiin 4000 markan suuruinen leimavero sotamarsalkan arvonimestä, kuten arvonimistä on tapana periä. Korkeammasta upseerinarvosta ei ole koskaan peritty ylennetyiltä minkäänlaisia virallisia maksuja.

Sotamarsalkan arvo ei ollut tarkoitettu olemaan pysyvästi Suomen armeijan arvojen joukossa, se oli Mannerheimille henkilökohtaisesti annettu kunnianosoitus. Sama pätee myös Mannerheimille hänen 75-vuotispäivänään kesäkuun 4. päivänä 1942 annettuun Suomen marsalkan arvonimeen.

Sisäpalvelusohjesääntö tunsi jonkin aikaa kenraalien arvoluokan yläpuolella marsalkkojen arvoluokan, mutta Mannerheimin kuoleman jälkeen se sittemmin poistettiin. Käsitys Mannerheimistä ainutlaatuisena hahmona itsenäisen Suomen sotahistoriassa on nyttemmin vakiintunut, eikä hänen jälkeensä liene vakavasti ajateltu kenellekään toiselle marsalkan arvoa vastaavaa kunnianosoitusta myöntää.

Hyvät kuulijat!

Ylipäällikkyyden vastaanottaessaan tammikuussa 1918 Mannerheim oli Suomessa kaikille täysin tuntematon 50-vuotias Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti. Toukokuussa 1918 Mannerheim ei ollut enää suomalaisille tuntematon vaan juhlittu sankari. Hänen päämajansa sijaitsi Seinäjoella useita viikkoja helmikuun 1918 alkupäivistä alkaen. Mannerheimin ja Etelä-Pohjanmaan vaiheet liittyvät toisiinsa erityisesti vuoden 1918 vapaussodan kautta.

Suomen marsalkka Mannerheimin patsaan suunnittelu Seinäjoelle alkoi pian Mannerheimin kuoleman jälkeen johtaja Lauri Koiviston, eversti Matti Laurilan, päätoimittaja Artturi Leinosen, rehtori Hilja Riipisen ja opettaja Lempi Saunamäen toimesta. Varainkeräys hoidettiin maakunnallisesti eri pitäjissä yksityishenkilöiden toimesta. Patsas tilattiin Jääkäripataljoona 27:ssa palvelleelta jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä Lauri Leppäseltä ja se paljastettiin 4.6.1955 Keskustorilla.

Paljastusjuhlan ohjelma alkoi virren 170 ensimmäisellä säkeistöllä ”Jumala ompi linnamme…, jonka jälkeen puhui piispa Väinö Malmivaara. Puheen jälkeen veisattiin virren 170 neljäs säkeistö ja Vaasan varuskuntasoittokunta soitti Sibeliuksen Andante festivon. Paljastus- ja luovutuspuheen piti eversti Matti Laurila. Valtuuston puheenjohtajan vastaanottopuheen jälkeen suoritettiin seppelten lasku, jonka yhteydessä kouluneuvos Hilja Riipinen puhui. Sitten vuorossa oli Klemetin Vilppulan urhojen muistolle ja juhlapuhe, jonka piti kirjailija Artturi Leinonen. Puheen jälkeen Maakuntakuoro eli Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat johtajanaan opettaja Eino Kiikka ja soittokunta esittivät Sibeliuksen Finlandia-hymnin ja Kuulan Nuijamiesten marssin. Opettaja Martti Laaksi esitti vielä lausuntaa ja tilaisuus päättyi yhteiseen Maamme – lauluun.

Seinäjoelle pystytetty Suomen marsalkka Mannerheimin patsas oli tuolloin Suomen ensimmäinen julkinen Mannerheim -patsas. Nykyiselle paikalleen patsas siirrettiin 1973.
Suomen marsalkan syntymästä on kulunut tänään 154 vuotta. Päivä on myös Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, jota alettiin viettämään toukokuun 16. päivänä 1919 Helsingissä järjestetyn vapaussodan voitonparaatin vuosipäivänä nimellä armeijan lippujuhla. Toukokuun 16. vahvistettiin armeijan lippujuhlan viralliseksi juhlapäiväksi 1921 ja viralliseksi liputuspäiväksi 1934. Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä 4. kesäkuuta 1942 75 vuotta, valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi hänen syntymäpäivänsä samalla Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

Yhdistyksemme, Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys, perustettiin 4.6.1990, joten yhdistyksellämme on tänään 31-vuotissyntymäpäivä. Vietämme syntymäpäivää kutsuvieraiden kesken ja palkitsemme vuoden aikana ansioituneita jäseniämme. Yhdistyksemme järjesti keväällä yhteistyössä kuntien ja useiden yhdistysten kanssa Lakeuden maakuntamarssin, jossa yhteydessä kunnat kilpailivat keskenään prosentuaalisesti aktiivisimmasta osanotosta kunnan asukaslukuun verrattuna. Kilpailun voitti Isonkyrön kunta osallistumisprosentilla 5,50. Ojennamme kunnanjohtaja Tero Kankaanpäälle tänään Lakeuden maakuntamarssi 2021 -kunniakirjan.

Vuoden kuluttua Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivästä ja ensimmäisestä Puolustusvoimain lippujuhlan päivästä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Yhdistyksemme järjestää silloin molempiin 80-vuotispäiviin liittyvän seminaarin Seinäjoella Kampustalon Seinäjoki-salissa. Alustajiksi ovat lupautuneet jo professori Martti Häikiö ja eversti Sampo Ahto sekä puheenjohtajaksi FT Vesa Määttä. Aloitamme vuosipäivän toki täällä Suomen marsalkka Mannerheimin patsaalla.

Olette silloin kaikki sydämellisesti tervetulleita juhlaseminaariimme!

Toivotan jokaiselle hyvää puolustusvoimain lippujuhlan päivää sekä Suomen marsalkka Mannerheimin syntymän 154-vuotismuistopäivää!

Tapani Tikkala
Puheenjohtaja
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry