Lämpimät terveiset Teille, jotka olette kokoontuneet jatkosodan aselevon muistohetkeen ja seppeleenlaskutilaisuuteen.
Olen kuljettanut mukanani tämän vuoden aikana eri tilanteissa pientä vihkosta. Sen kannessa lukee ”Kenttähartaus”. Takakannesta näkyy, että vihko on painettu vuonna 1941 eli 80 vuotta sitten. Seuraava sukupolvi on sittemmin 40- ja 50-luvun vaihteessa käyttänyt vihon kantta piirustuspaperina, mutta olennainen on näkyvissä. Vihkonen sisältää valikoiman virsiä käytettäväksi kenttähartauksissa. Kannen sisäpuolelle paappani on kirjoittanut: ”Räisälän kirkossa 30/8 41” – lähes tarkalleen 80 vuotta sitten.
Kevyt Osasto 18:n sotapäiväkirjaan on tuona päivänä merkitty: ”Klo 14,15 Osasto kokonaisuudessaan ehtoollisjumalanpalveluksessa Räisälän kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen kunniamerkkien jako ja ylennys tilaisuus.” Takana oli kolmen päivän lepo, joka oli käytetty varushuoltoon, aseiden puhdistukseen, saunomiseen ja pyykinpesuun. Nyt kokoonnuttiin Herran pyhälle ehtoolliselle.
Kaksi kuukautta aiemmin juhannuksena eri puolilla Etelä-Pohjanmaata oli koottu joukkoja. Esimerkiksi täällä Kurikassa Raskas Patteristo 1 kuormattiin junaan. Kevyt Osasto 18:n sotapäiväkirja kertoo, että myös tuolloin lähdön hetkellä kokoonnuttiin ehtoolliselle. Sen jälkeen siirryttiin sankarihaudoille, tuoreille talvisodan kummuille, keskikesän luonnon keskelle. Kun sitten elokuun lopussa kokoonnuttiin Räisälän kirkkoon, osa oli joukosta poissa. Monen tie oli vienyt samoille kotiseurakuntien sankarihautausmaille, joiden luota matkaan oli lähdetty. Tuoreita kumpuja oli syntynyt aiempien rinnalle – niin myös täällä Kurikan sankarihautausmaalla. Seuraavien vuosien aikana niitä kaivettiin vielä paljon lisää.
Kun nykyään puhutaan uhrista, tarkoitetaan usein ihmistä, joka on joutunut onnettomuuden tai väkivallan uhriksi. Tilanteeseen ei sisälly mitään jaloa tai ylevää, vain kipua ja surua. On myös toinen tilanne, jossa puhutaan uhrista. Aika usein kuulee sanottavan: ”Älä uhriudu!” Katsotaan, että joku, joka ei oikeasti ole uhri tai huono-osainen, pyrkii itse asettumaan uhriksi. Harvoin sen sijaan puhutaan sellaisesta uhrista, jolla on myönteinen, välittävä ja arvokas päämäärä – sellaisesta uhrista, joka syntyy, kun joku uhrautuu toisen puolesta. Tällaisesta uhrista puhuttiin silloin, kun nämä haudat kaivettiin, kun hiljennyttiin kentälle jääneiden muistoksi ja kun odotettiin tietoa kadonneiden kohtalosta. Siksi Kurikan kauniissa sankarimuistomerkissä pyydetään Herraa siunaamaan soturin uhri. Soturin uhri oli samalla hänen rakkaimpiensa uhri.
Vaikka puhe uhrista on nykyään usein sävyltään kielteistä, myös arvokas, toisen hyväksi suuntautuva uhri on edelleen ajankohtainen. Viereisessä kirkkosalissa kootaan joka sunnuntai uhrilahja seurakunnan työn hyväksi, apua tarvitsevien auttamiseksi. Tuo uhri siunataan perinteisesti sanoilla: ”Herra, sinun omastasi me annamme, sinun lahjaasi jaamme.” Ihmisen uhri on sitä, että Herran omaa ja lahjaksi saatua annetaan toisten hyväksi. Soturin uhri on siinä, että lahjaksi saatu elämä on pantu alttiiksi lähimmäisten puolesta, isänmaan puolesta. Kun pyydetään siunaamaan soturin uhri, rukoillaan, että hän, joka on kerran ristillä kuollut ja täydellisesti uhrautunut tämänkin soturin puolesta, pitäisi huolta, että soturin uhri ei olisi turha vaan koituisi lähimmäisten parhaaksi. Mukanani kulkevassa yhden soturin virsivihossa on lyijykynällä ympyröity virsi: ”Hän on kuollut puolestani. Ken nyt voi mun kadottaa?”
Syyskuun 3. päivänä 1944 kello 10 Raskas Patteristo 1 kokoontui jumalanpalvelukseen. Seuraavana aamuna kello 5:30 eversti Kaarlo Rauramo tiedotti: ”Välirauha solmittu venäläisten kanssa. Vihollisuudet lopetetaan kello 7:00. Kirjallinen käsky myöhemmin. Asiasta tiedoitettava joukoille heti. Suomalaisella rauhallisuudella on suhtauduttava tähän tietoon, eikä ole syytä ilmaista käsitystään tai mielipidettään suuntaan tai toiseen. Palvelus jatkuu entiseen malliin.”
Soturin uhri ei ollut turha. Meidän jälkipolvien vastuulla on, että yhteinen palvelus toistemme hyväksi jatkuu ”entiseen malliin”. Se on soturin uhrin siunaamista arjen töissä. Soturin uhria siunaten lähetämme nyt seppelpartion sankarimuistomerkille ja Karjalan kirkkomaissa lepäävien muistomerkille. Seppelpartiot, olkaa hyvät.
Jaakko Antila
Hiippakuntapastori
