Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys teki jalkamarssin sijaan moottorimarssin 11. – 12.9. Etelä-Karjalaan Härmän liikenteen Rumaksi Vallesmanniksi ristityn linja-auton kyydissä. Kuljettajanamme toimi Tuure Antila, joka on kuljettanut yhdistyksemme jäseniä sekä retkillä että kesäpäivillä vuodesta 2005 lähtien.
Bussin kerättyä aamutuimaan lakeuden eri puolilta 48 historiannälkäistä matkustajaa, auton keula suunnattiin kohti Mikkeliä, jonne saavuimme yhden välipysähdyksen taktiikalla puolen päivän maissa. Mikkelissä auto parkkeerattiin komeasti Päämajamuseon eteen, jossa pääkohteemme oli tällä kertaa samassa Mikkelin keskuskansakoulun rakennuksessa sijaitseva ja tänä vuonna avattu Sodan ja rauhan keskus Muisti. Muistin vahvistamiseksi kävimme kuitenkin syömässä ennen tiedekeskukseen menoa maukkaan lounaan Rauha -kahviossa.
Sodan ja rauhan keskus Muisti
Muisti on 4.6.2021 yleisölle avattu tiedekeskus, joka kertoo sodasta edistääkseen rauhaa ja keskittyy sotaan ilmiönä eli mitä sota tekee ihmiselle ja yhteiskunnalle. Muistin näkökulmana on kokemushistoria ja näyttely kertoo ihmisistä poikkeustilanteessa, tarkoituksena on antaa vastaukset kysymyksiin mitä sota tekee ihmiselle ja yhteiskunnalle ja mikä on sodassa toisin kuin rauhan aikana.
Näyttelytilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa ja kierrokseen sisältyy myös vanha Päämajamuseo. Ryhmämme suuren koon vuoksi museoon tutustuttiin omatoimisesti kolmessa eri ryhmässä, jotka sekoittuivat kierroksen aikana. Summan taistelun seuraaminen virtuaalilasien kautta lienee ollut mieleenpainuvin osio ja esitystä joutui jonottamaan kymmeniä minuutteja. Hätäisimpien epäilyistä huolimatta kaikki muistivat kuitenkin palata taistelun tiimellyksestä linja-autolle.
Kollaa ja Simo Häyhä -museo
Summan taisteluista selvittyämme jatkoimme Rautjärvelle ja siellä Kollaa ja Simo Häyhä -museoon. Museon ovat perustaneet 1980-luvun alussa rautjärveläiset talvisodan Kollaan taisteluiden veteraanit. Nykymuodossaan museo on avattu 2017.
Museon alakerrassa tutustuimme Rautjärven Kiiskisen kylässä 17.12.1905 syntyneen ja talvisodassa tarkka-ampujana tunnetuksi tulleen Simo Häyhän elämän eri vaiheisiin niin talvisodan kuin rauhan aikana. Simo Häyhä liittyi Rautjärven suojeluskuntaan 17-vuotiaana ja suoritti asevelvollisuutensa Polkupyöräpataljoona 2:ssa 1925 – 1927. Palvelusaika oli tuolloin 15 kuukautta. Tarkka-ampujakoulutuksen Häyhä sai kertausharjoituksessa Utin harjoituskeskuksessa 14.7. – 2.8.1938.
Simo Häyhä osallistui talvisotaan Kollaalla 30.11.1939 – 6.3.1940. Hän toimi tarkka-ampujana ja oman ilmoituksensa mukaan ampui 542 vihollista. Häyhä haavoittui päähän ja kasvoihin vihollisen räjähtävästä luodista Kollaan Ulismaisen korvessa 6.3.1940. Mannerheim ylensi Simo Häyhän alikersantista suoraan reservin vänrikiksi 1940. Häyhä kuoli 96 vuotiaana Haminassa 1.4.2002. Hänen hautansa on Ruokolahden hautausmaalla.
Imatran valtionhotelli
Suomen vanhin matkailunähtävyys halkaisee Imatran kaupungin ja muodostaa jylhän kanjonin keskelle asutusta. Yli 6000 vuotta vanha koski on ollut Euroopan merkittävimpiä nähtävyyksiä jo 1700-luvulta, eikä villin veden vetovoima ole aikojen saatossa kadonnut. Koskea ovat käyneet ihailemassa niin Venäjän keisarinna kuin Brasilian keisari.
Pohjoismaiden ainoa hotelliksi rakennettu jugendlinna, Valtionhotelli, valmistui 1903. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kauneimmaksi rakennukseksi.
Saavuimme hotelliin suurin odotuksin, mutta valitettavasti osa matkalaista joutui pettymään. Jostakin, vielä meille tuntemattomasta, syystä koko ryhmämme ei sopinutkaan hotellin päärakennukseen vaan osa ryhmäämme sijoitettiin viereiseen kylpylärakennukseen. Nautimme illallisen hotellin Ritarisalissa, josta retkeläiset melko aikaisessa vaiheessa poistuivat yöpuulle, olihan matka-aikaa kertynyt jo pitkälti toista kellonympärystä.
Imatran veteraanimuseo
Aloitimme sunnuntaiaamun tutustumalla Valtionhotellia vastapäätä olevaan yksityiseen veteraanimuseoon. Sotaveteraani, asianajaja sekä urheilija Reino Ikävalkon perustama museo on avattu yleisölle vuonna 2000 ja siellä on esillä runsaasti Suomen autonomian ajan ja itsenäisyytemme alkutaipaleen, vapaussodan sekä talvi- ja jatkosodan historiaa ja sotamuistoja. Museon laaja esineistö teki vaikutuksen, jota lisäsi Jarmo Ikävalkon asiantunteva esittely.
Myös itse museorakennuksella on kerrottavanaan oma sotatarina. Yhdessä huoneessa on suuri seinämaalaus, joka esittää talon rakennuttajan perhettä. Siinä on nähtävissä pomminsirpaleen tekemä reikä. Jatkosodan aikana talon lähelle putosi pommi, jonka sirpale lensi ikkunasta sisään ja osui seinässä olevaan maalaukseen.
Kotkaniemi – Presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseo
Imatralta suuntasimme Luumäelle presidentti Pehr Evind Svinhufvudin ja hänen puolisonsa rouva Ellen Svinhufvudin kotimuseoon. Svinhufvud valittiin vuonna 1908 kihlakunnantuomariksi Lappeen tuomiokuntaan, jolloin hän osti Kivijärven rannalla sijaitsevan Kotkaniemen tilan edeltäjänsä Alfred Thomén perikunnalta. Kotkaniemen päärakennus oli rakennettu 1898 maalaistuomarin kodiksi ja virkataloksi.
Kotkaniemessä on asunut ja sitä on ylläpitänyt neljä sukupolvea Svinhufvudeja. Kotkaniemi siirtyi Museoviraston omistukseen vuosituhannen vaihteessa ja se avattiin museona kesällä 2000. Nykyään Museovirasto toimii Kotkaniemessä vuokralaisena ja museosta vastaa Kotkaniemi-säätiö. Museo esittelee presidentti ja rouva Svinhufvudin elämää sekä Kotkaniemen tilan arkea. Talon huoneet on palautettu pariskunnan ajalle ja ne on sisustettu alkuperäisin kalustein ja esinein. Tämän kesän vaihtuva näyttely esittelee Svinhufvudin ampuma- ja metsästysharrastusta.
Myös ulkona oli paljon katseltavaa. Vuosien 2016 – 2017 aikana talon puutarha on palautettu 1930-luvun presidenttikauden aikaiseen asuun ja sitä ylläpitää Lappeenrannan seudun puutarhaseura. Museovierailun yhteydessä söimme lounaan Kahvila Ellenissä ja nautimme jälkiruuaksi, totta kai, Ellen Svinhufvudin kakkua.
Suomen Ilmavoimamuseo
Sääennusteet lupasivat sadetta ja Kotkaniemeen päästyämme alkoikin satamaan. Sadetta riittikin sitten aina kotiovelle saakka. Kolmetuntisen ajomatkan jälkeen vedimme hiukan henkeä Vaajakosken ABC:llä, josta jatkoimme Tikkakoskelle Suomen Ilmavoimamuseoon. Saavuimme sinne hiukan sulkemisajan jälkeen kello 17.15, mutta koska tämä oli jo etukäteen tiedossa, oli meillä mahdollisuus tutustua museon monipuoliseen näyttelyyn.
Keski-Suomen Ilmailumuseona 1979 aloittanut ja vuodesta 1987 Ilmavoimien perinteiden tallentamisesta vastaava museo muutti nimensä vuonna 2016 nykyiseen muotoonsa Suomen Ilmavoimamuseo. Se on erikoismuseo, jonka toimialueena on koko Suomi ja toimialana Ilmavoimien perinteiden tallentaminen ja ylläpitäminen.
Eräs museon harvinaisimmista näyttelyesineistä on luutnantti Lauri Pekurin ohjaama BW-372, jolla Pekuri teki pakkolaskun pieneen järveen Vienan Karjalassa 25.6.1942. Pekuri ampui alas kaksi venäläistä Hurricane-hävittäjää, mutta sen jälkeen hänen koneensa syttyi palamaan vihollisen luodeista. Pekuri pystyi uimaan rantaan ja kävelemään noin 20 km:n matkan omille linjoille. Sukeltaja Timo Nyman löysi koneen keväällä 1998 ja se nostettiin saman vuoden elokuussa. BW-372:n osti vuonna 2004 USA:n laivaston ilmailumuseo ja se omistaa koneen myös nykyään. Kone on lainassa vuoteen 2022 Ilmavoimamuseolla ja se on kunnostettu satojen tuntien työllä siihen asuun, jossa se oli järvestä nostettaessa.
Museossa oli niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että viimeiset matkalaiset jouduttiin lähes väkisin riistämään museokoneiden viereltä linja-auton kyytiin. Parhaat kiitokset kuljettajallemme Tuure Antilalle sekä matkanjohtaja Harri Yli-Rahnastolle sekä reippaille matkalaisille. Yhdessä teimme matkasta ikimuistoisen. Innokkaammat varasivatkin jo nyt paikan yhdistyksen ensi kesän kaksipäiväiselle retkelle Kuhmon – Suomussalmen talvisotamaisemiin!
Tapani Tikkala
Puheenjohtaja
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry
