Vihollinen ei malttanut pitää tulitaukoa edes joulupäivänä 1939. Se ei suinkaan lannistanut ilmajokelaisen tulenjohtueen joulunviettoa etulinjassa. Näin kuvaili isäni Aarne Latvala tunnelmia talvisodan Kiviniemessä joulupäivänä 1939 kirjeessään kotiin Ilmajoelle.
Kolme viikkoa sitten tämän digilehden palstoilla julkaistiin isäni kotiin lähettämä kenttäpostikirje, joka oli kirjoitettu 2.12.1939 eli talvisodan kolmannen päivän yönä. Päätoimittaja Jani Syväsen ja useiden lukijoiden pyynnöstä annan Lakeuden Maanpuolustaja -lehden käyttöön ohessa myös isäni joulukirjeen, joka on kirjoitettu jouluyönä 4/KTR 8 tulenjohtueen korsussa. Vuoksen vastarannalla vietti vihollinen jouluaan omalla tavallaan, jota isäni kirjeessään kuvailee.
Ohessa on ote myös patterinpäällikkönä toimineen Ilmari Talvitien päiväkirjasta. On kiinnostavaa vertailla päiväkohtaisesti, miten tulenjohtueen radistina toiminut isäni etulinjan juoksuhaudasta ja patterinpäällikkönä komentopaikalla toiminut upseeri näkivät tilanteen. Puhtaaksikirjoitetut koosteet ovat luettavissa myös Aallon Patteriston perinnehuoneessa Ilmajoella. Ohessa suoria otteita kirjoittajien kuvauksista joulupäivänä 1939 Kiviniemen lohkolta.
Rintamalla Joulupäivänä 1939
”Rakas perheeni siellä kotona. Parhaat terveiseni teille sinne!
On kulunut tämä ainutlaatuinen joulupäivä iltaan. Vaikka tämän juhlan pitäisikin olla rauhanjuhla kaikille kansoille, vaikka onkin kansainvälinen sopimus olemassa, että kristikunnan suurimpana juhlapäivänä jouluna on kaikki sotatoimet keskeytettävä, ei tuo perivihollisemme ryssä näyttänyt silloinkaan malttavan olla paukuttamatta.
Vaikka eilen aattona olikin aika hiljaista, niin kyllä jo yön hämärässä alkoi taas rynnistää. Vaikka tilanne onkin tällainen, emme malttaneet jättää veisaamatta tuttua jouluvirttä, vaan sitä voimakkaampana annoimme sen korsussa kaikua. Vaan kun se oli tehty, vasta sitten alkoi taas työ. Ei ole miehet ennen niin sydämensä pohjasta laulaneet jouluvirttä, kun se tehtiin tänä jouluna taistelun tuoksinassa kranaattien räiskyessä.
Tänään ja yöllä sitten on ollut taas yhtämittainen pauke ja melske, ettei ole niinkään paljon tilaisuutta tätä juhlaa viettää, mutta ajatukset ovat silti ehtimiseen siellä kotona oman perhepiirin parissa. Lentäessään yllämme tänään on ryssä käyttänyt ainakin tällä paikalla vain lentolehtiä, joita on pudotettu monta lentokuormallista, mutta jotka Herran tuuli suurimmaksi osaksi vei heidän omalle puolelleen takaisin. Sai viedäkin, sillä kaikki asiat niissä olivat kokonaan päinvastoin, kuin on todellisuus.
Tässä toista viikkoa sitten he antoivat kovaäänilähetystä tuolta kosken takaa, mutta se lakkasi kuin seinään, kun tykkimme ampui yhden tarkkaan tähdätyn laukauksen puhujaa kohti. Meidän puolelta järjestettiin samanlainen tilaisuus viime viikolla. Soitettiin isänmaallisia lauluja ja marsseja, pidettiin mahtavia puheita venäjänkielellä.
Kyllä se otti kans naapurin kunniaan, koska se aloitti valtavan tykkitulen ääntä kohti, jossa me olimme juuri yötöissä uutta korsua tekemässä. Ei ollut heidän tulellaan yhtä valtavaa vaikutusta kuin meidän omilla laukauksillamme, sillä puhujamme puhui ja laulumme raikui pari tuntia heidän yhä kiihtyvästä tulestaan huolimatta, ja mekin pysyimme töissä, vaikka sirpaleet viuhuivat kiihkeästi.
Sellaista on ryssän tuli ollut koko ajan. Ei sillä ole mitään vaikutusta. Vaikka suomalainen seisoisi keskellä kenttää melkein kumartumatta, eivät ne silti osaa, sillä osanamme on sellainen ihmeellinen voima, joka panee nuo kauheat metallisirut ikäänkuin väistymään kohdallamme. Sellaista se on, kun on oikeuden vartijana. Sen tähden onkin miehistä tässä etulinjalla melkein kokonaan hälvennyt sellainen arkuus, kun oli ensi tulikasteessa. On tullut sijaan luottamus, että kyllä korkein kaitsija asettaa kilven sen eteen, jonka osa ei ole vielä kuolla. Vain Häneltä on apu odotettavissa ja häneltä se saadaan.
Emme vähääkään enää epäile voittavamme, se saavutetaan ehkä jo hyvinkin pian, niin kertoo jokaisen vaisto. Jaa, sain eilen joulupaketin myös tuntemattomana sotilaana joiltakin Kiukaisten lotilta. Ei ole minulla mitään valittamista tämän joulun suhteen olosuhteisiin katsoen.
En vain vieläkään ole saanut Sinulta kirjettä, eikä niitä yleensä ole saaneet muutkaan. Ehkä ne tulevat sitten pyhän jälkeen. Kuusiston Martti lähti eilen lomalle veljensä hautajaisiin. Muuten ei täältä lomaa taida saadakaan. Voikaa sitten hyvin vain taas. Lue Antillekin tämä.
Sydämellisin terveisin Aarnenne”
Joulu herkisti tunteita siellä jossakin
Rintamalla kirjoitetuista kirjeistä on luettavissa sanoja ja tunnelmia, joita tavalliset suomalaiset miehet eivät siviilioloissa useinkaan kehtaa tuoda julki. Varsinkin joulu näyttää nostaneen rivimiestenkin herkimpiä tunteita pintaan. Tulenjohtueen miehet katsoivat kolmen kuukauden ajan vihollista miltei silmästä silmään satametrisen Vuoksen virran yli.
Aallon patteristossa esimiehinä toimineet upseerit talvisodassa olivat pääasiassa kotoisin samoilta seuduilta kuin miehistökin. Kirjeiden perusteella he nauttivat miestensä lujaa luottamusta. Patterin päälliköllä Ilmari Talvitiellä oli lakiasiantoimisto Seinäjoella. Myös tulenjohtajana toiminut upseeri Aarne Saunamäki oli maakunnan miehiä. Vielä sodan jälkeenkin he pitivät yllä patteristonsa miehiin aseveljellistä yhteyttä.
Seuraava ote Ilmari Talvitien päiväkirjasta on samalta joulupäivältä kuin isäni kirje. Patterin päällikön kuvaus joulupäivältä on luonnollisesti hieman virallisempi kuin tavallisen rivimiehen kotiväelle osoittama kirje, joskin joulun herkkyys siitäkin heijastuu.
25.12.1939 Joulupäivä
”Nousin vuoteestani kello 6.30. Pakkanen edelleen kireä. Jalkaväen suojahaudoissa vasemmalla veisataan ”Jumala ompi linnamme”. Ryssä ampuu tykistöllään harvakseen meidän lohkollamme. Haitermaahan (kauhajokisten pattoristoalueelle) sataa ammuksia tiheämmin (Ulkuniemi n. 5000 kranaattia). Ryssä yritti hyökkäystä Suvannon yli vasemmalla puolellamme, Haitermaan suunnalla. Heidät lyötiin takaisin. 60: ryssän sanottiin saaneen ikuisen joulurauhan. Sotasaalis: 27 kivääriä, 3 konekivääriä ym.”
Oheisesta karttapiirroksesta näkyvät Talvitien päiväkirjassa mainitut paikat. ”Kiviniemen lukko” piti ja pysyi suomalaisten hallussa koko talvisodan ajan. Vasta rauhansopimus pakotti puolustajat vetäytymään satakunta kilometriä uudelle rajalle.
Matti Latvala
