Pian pääsiäisen tapahtumien jälkeen Jeesuksen oppilaat olivat koolla lukittujen ovien takana. Ylösnoussut Jeesus seisoi yhtäkkiä heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” (Joh. 20:21)
Nuo sanat olivat enemmän kuin kaunis toivotus. Ne sanottiin ihmisille, jotka olivat paenneet henkensä edestä ja pelkäsivät vangitsemista. Sanojen lausuja oli äskettäin julmasti ruoskittu ja ristiinnaulittu. Rauha oli kaukana kohtaamisen alkutilanteesta. Siksi sanat olivat poikkeuksellisen painavat. Rauhan ja vapauden hinta oli ollut kova.
Kysymys rauhan ja vapauden hinnasta on näinä päivinä surullisen ajankohtainen. Kukaan ei tiedä, miten suureksi hinta Ukrainassa vielä kasvaa ja milloin rauha saadaan. Suomessa on mahdollisuus katsoa historiaan, nähdä kuluneet 77 rauhan vuotta ja yrittää hahmottaa niiden vaatimaa raskasta hintaa. Silti kukaan ihminen ei voi tietää kaikkea sitä hintaa, jota sankarivainajat ja sotien veteraanit ovat maksaneet ja jota kodeissa ja perheissä on maksettu. Rauhan ja vapauden arvo hahmottuu vähitellen, ja siitä on tarpeen muistuttaa.
On kulunut 35 vuotta siitä, kun huhtikuussa 1987 vietettiin ensimmäistä kansallista veteraanipäivää. Ajatus veteraaneille omistetusta päivästä nousi 1980-luvun puolivälin julkisesta keskusteluilmapiiristä. Siinä rauhan ja vapauden hintaa ei useinkaan mietitty eikä veteraaneja arvostettu. Sodista välittyi yksipuolinen kuva. Toisaalta pinnan alla oli paljon hiljaista arvostusta. Se mahdollisti veteraaneille omistetun päivän synnyn osana 70-vuotiaan Suomen juhlavuotta.
Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg tiivisti 30 vuotta sitten kansallisen veteraanipäivän sisällön puhuessaan veteraaneille:
”Ennen kaikkea se on Teidän päivänne, veteraaneille omistettu päivä, jolloin kansakunta pysähtyy arvostamaan ja kunnioittamaan Teitä ja Teidän edesmenneitä aseveljiänne ja -sisarianne. Se on Teidän omien muistojenne ja tuntojenne päivä, Teidän kokoontumistenne ja tapaamistenne päivä. Mutta samalla se on meille kaikille suomalaisille – myös nuoremmille – historiamme muistamisen ja pohtimisen päivä.”
Sanat tiivistävät kansallisen veteraanipäivän pysyvän merkityksen. Samalla ne osoittavat ajan mukanaan tuoman muutoksen. Enää tämä juhlapäivä ei ole veteraanien keskinäisten kokoontumisten vilkas päivä. Se on kuitenkin yhä veteraanien omien muistojen ja tuntojen päivä. Itsellenikin tämä puoli hahmottui konkreettisesti lapsuudessa, kun vietettiin ensimmäisiä kansallisia veteraanipäiviä. Paappani heikko sydän oli noina päivinä usein huonossa kunnossa. Hiljaiset muistot ja tunnot, joista oli Jeesuksen oppilaiden tavoin puhuttu korkeintaan omassa aseveliporukassa suljettujen ovien takana, nousivat pintaan. Veteraanipäivästä tuli kouriintuntuva muistutus, että rauhan ja vapauden hintaa maksettiin edelleen. Moni maksaa tuota hintaa yhä tänään ruumiissaan tai mielensä haavoissa.
Ehkä kuulut niihin, jotka tänäänkin maksavat rauhan ja vapauden hintaa. Ehkä läheisesi on joutunut kantamaan tuota velvollisuutta. Tai ehkä kuulut siihen amiraali Klenbergin mainitsemaan ryhmään, jolle kansallinen veteraanipäivä on historian muistamisen ja pohtimisen päivä. Riippumatta siitä, millaisista lähtökohdista käsin vietät tätä päivää, tänään kaikuvat sanat: ”Rauha teille!” Rauha on veteraanisukupolven lahja nuoremmille sukupolville. Tuo rauhan julistus on kuitenkin sanoma myös niille, jotka eivät nuoruudessaan saaneet nauttia rauhan päivistä. Perimmäisessä merkityksessä se on ylösnousseen Kristuksen viesti. Sanat lupaavat ja antavat rauhan, joka ei ole tästä maailmasta.
Tuon rauhan ja vapauden hinta on lopullisesti maksettu. Tuo rauha muuttuu täydelliseksi kerran iankaikkisuudessa. Lukittujen ovien taakse kokoontuneet, pelokkaat oppilaat tunnistivat Jeesuksen, kun he näkivät hänen haavansa. Myös Jeesus tuntee Sinun haavasi. Hän antaa Sinulle rauhan.
Rauhan Jumalan siunaamaa kansallista veteraanipäivää!
Jaakko Antila
hiippakuntapastori
Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin pappi
