Teuvan reserviupseerit, reserviläiset ja maanpuolustuksen ystävät vierailivat Dragsvikissa, Hangon rintamamuseossa, Turun merimuseossa ja Olkiluodon voimalaitoksella.
Teuvalta lähdettiin matkaan aamuvarhain lauantaina 1. lokakuuta Urpolan uudenkarhealla 20-hengen bussilla. Vajaan 20 henkilön ryhmä koostui pääosin teuvalaisista, mutta mukaan oli saatu myös porukkaa Kauhajoelta ja Seinäjoelta.
Uudenmaan Prikaatin Dragsvikin varuskunta oli ensimmäinen kohteemme. Ensin nautittiin ruokalassa omakustanteinen maittava lounas. Lounasravintolassa oli paikalla myös runsaasti USA:n merijalkaväen sotilaita, jotka olivat muutama päivä sitten saapuneet yhteisharjoituksiin Dragsvikin väen kanssa. Vieraat erottuivat joukosta hyvin, koska sotilailla oli osin pitkät parrat ja tukkakin leikkuun tarpeessa. Ruokailun jälkeen yliluutnantti Mikael Isberg esitteli meille varuskunnan toimintaa perinteisellä upseerikerholla.
Uudenmaan prikaati kouluttaa vuosittain noin 1200 varusmiestä, joista noin kolme prosenttia on naisia. Prikaati työllistää vajaat 200 henkilöä, joista kolmisenkymmentä on siviilejä. Lisäksi varuskunta-alueella työskentelee noin kuusikymmentä henkeä erilaisissa joukko-osaston tarvitsemissa tukitehtävissä, joita ovat muun muassa muonitus, sairaanhoito, sekä kiinteistöjen ja alueiden hoito ja kunnossapito.
Prikaatin varuskunta-alue sijaitsee Dragsvikissä, 90 km Helsingistä länteen. Varuskunta on kävelymatkan etäisyydellä Tammisaaren keskustasta, jossa on Raaseporin kaupungin keskustaajama.
Uudenmaan prikaatia johtaa prikaatin komentaja Juha Kilpi, ja organisaatioon kuuluu esikunta sekä kaksi joukkoyksikköä ja huoltokeskus. Joukkoyksiköt ovat Vaasan rannikkojääkäripataljoona ja Tammisaaren rannikkopataljoona. Mikael Isbergin mukaan Pohjanmaan kuntien alueelta tulee paljon varusmiehiä Dragsvikiin. Joukossa on myös useita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joiden varusmiespalvelus sujuu yleensä hyvin. Esittely jatkui museossa, joka sijaitsee ns. kapteenin puustellissa. Kasarmeilla on pitkä historia. Hienot tiilirakennukset ovat alkujaan venäläisten rakentamia, ja uudistetut sisätilat pääosin hyvin toimivat. ”Rakennuksilla on myös synkempi historia, sijaitsihan täällä kuuluisa Tammisaaren vankila sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Paljon vankeja kuoli tauteihin ja nälkään”, totesi Isberg.
Ohjelma jatkui tutustumisella Hangon Rintamamuseoon, joka sijaitsee kulttuurihistoriallisesti tärkeällä paikalla. Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja kulki museoalueella vuosina 1940–1941. Alueella on juoksu- ja taisteluhautoja sekä Kultainen rauha -muistokorsu. Museorakennuksen takaa alkoi runsaan kilometrin pituinen Sotapolku. Sen merkitty reitti kulki läpi alueen, josta ruotsalainen vapaaehtoispataljoona oli vastuussa jatkosodan aikana. Polku jatkui aina entiselle neuvostojoukkojen puolelle. Tärkeät kohdat reitillä oli merkitty valkoisilla nuolilla ja muilla opasteilla. Polun varrella oli jälkiä entisistä yhteyshaudoista, telttakuopista ja tulenjohtoasemista. Reservin vänrikki Joonas Lehtimäen johdolla käytiin polku läpi, Joonas esitteli ryhmälle kohta kohdalta sotapolun vaiheet ja historian.
Museokierroksen jälkeen käytiin reservin yliluutnantti Pekka Viirimäen johdolla noin viiden kilometrin päässä museosta olevalla Harparskogin puolustuslinjalla, joka rakennettiin välirauhan aikana. Puolustuslinja on noin 40 km pitkä, ja se koostuu noin 40 teräsbetonikorsusta eli bunkkereista sekä noin 5 km pitkästä panssarikiviesteestä. Linja rakennettiin osana Salpalinjaa ehkäisemään Hangon neuvostotukikohdasta suuntautuvaa hyökkäystä. Bunkkerit olivat todella vaikuttava näky, ja niiden rakentamisessa suomalaiset sotilaat ovat osoittaneet sitkeyttä ja lujaa maanpuolustustahtoa.
Illalla ryhmämme majoittui 3-4 hengen huoneissa Hangon Folkia Centerissä, joka on tehty entisen kansakoulun tiloihin. Paikan sijainti ja huoneiden taso oli hyvä sisältäen myös maukkaan aamupalan lisukkeineen. Kahvi keitettiin omatoimisesti talon värkeistä.
Aamupalan jälkeen startattiin kohti Turkua. Joonas Lehtimäki, joka opiskelee diplomi-insinööriksi Turussa, kertoi matkalaisille Turun merkittävistä rakennushankkeista, jotka kaikki eivät olleet menneet oikein ”putkeen”. Joonaksen mukaan Turku on kuitenkin mahtava ja viihtyisä opiskelukaupunki, jossa on hieno yliopisto ja paljon kulttuurinähtävyyksiä sekä muuta hyvää. Ensimmäinen kohde oli Turun Linnan läheisyydessä oleva merimuseo, Forum Marinum, jonka näyttelyt olivat monipuoliset ja kertoivat merenkulun historiasta todella mielenkiintoisesti erilaisten esineiden, valokuvien ja tekstien avulla.
Kahdesta näyttelyrakennuksesta löytyi runsaasti katsottavaa. Päänäyttely sijaitsee Kruununmakasiinissa. “Töissä merellä” -näyttelyssä paneudutaan Merivoimien historiaan sekä Lounais-Suomen kauppamerenkulkuun. Historiasta kerrotaan aloilla toimineiden henkilöiden näkökulmasta. Lisäksi päästiin tutustumaan S/S Bore -laivaan ja sen historiaan. Kyseessä on entinen matkustaja-alus, joka palvelee nykyään myös ravintola- ja majoituspalveluiden muodossa. Näyttelyihin oli helppo tutustua omin neuvoin, myös maksullista opastusta oli saatavilla.
Turusta bussi lähti kohti Eurajoella sijaitsevaa Olkiluodon ydinvoimalaa. Hienossa vierailukeskuksessa nautittiin ensin yhtiön tarjoamat kahvit suolapalan kera. Sen jälkeen siirryttiin tilavaan auditorioon, jossa vanhempi voimalaitosinsinööri Ari Anttila kertoi asiantuntevasti laitoksen historiasta ja nykyvaiheesta. Esittelyssä kävi ilmi, että Ari on syntynyt Jalasjärvellä, ja hänen äitinsä (omaa sukua Tammisto) oli syntyisin Teuvalta. Ari Anttilan mukaan Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennushanke alkoi vuonna 2005. Voimalaitoksen omistaa Teollisuuden Voima (TVO). Sen toimittaa Areva NP:n ja Siemens AG:n muodostama konsortio. Areva toimittaa reaktorin ja Siemens vastaa turbiinilaitoksesta.
Valmistuessaan Olkiluoto 3 on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin ydinvoimala. Reaktori tulee tuottamaan noin 15 prosenttia Suomessa kulutettavasta sähköstä. Anttilan mukaan Olkiluoto 1:n ja 2:n yhteisteho on ollut alkujaan noin 1300 MW, mutta nykyteho on modernisoinnin kautta nostettu lähes 900 MW:iin per laitos.
Olkiluoto 3 työvoiman vahvuus oli huipussaan vuoden 2009 aikana, jolloin työntekijöitä oli noin 4 500. Hankkeeseen on osallistunut noin 60 suomalaista yhtiötä. TVO:n tavoite on ollut 50 prosentin kotimaisuusaste voimalan rakentamisessa. Hankkeen valmistuminen on viivästynyt huomattavasti ja kustannukset ovat nousseet. Alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia, ja lopullinen tullee olemaan noin 10 miljardia. Ari Anttilan mukaan hanke on ollut rakentajille todella kunnianhimoinen. Kaikki vaiheet on tarkoin varmistettu, ei ole haluttu mennä siitä, missä aita on matalin. ”Kaikkien eri vaiheiden kautta Olkiluoto 3:sta tulee maailman modernein ja tehokkain ydinvoimala”, totesi Anttila. Olkiluoto 3:n reaktori käynnistettiin 21. joulukuuta 2021.
Se alkoi tuottaa sähköä 12. maaliskuuta 2022. Koekäytön aikana voimalan tuotantotasoja korotetaan asteittain sähköä valtakunnan verkkoon tuottaen. Kaupallinen käyttö 1 600 MW:n tasolla on suunniteltu alkavan 10. joulukuuta 2022. Anttilan mukaan uusi voimala on toiminut jo muutamia päiviä täydellä teholla, josta osoituksena hän pyysi katsomaan seinällä olevaa taulua, jossa voimalan reaaliaikainen teho näkyi.
Esittelyn lopussa Anttila näytti kaaviota, miten paljon Olkiluodon ydinvoimalat ovat säästäneet hiilidioksidipäästöjä Suomessa. Lopuksi Anttila innosti kansaa tulemaan tutustumiskäynnille Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskukseen, joka on kaikille avoin. Näyttely on todella mielenkiintoinen ja monipuolinen. Antoisan matkan suunnittelusta vastasivat Teuvan Reserviupseerikerhon puheenjohtaja reservin majuri Erkki Nevanperä sekä Teuvan Reserviläisten puheenjohtaja reservin vääpeli Jarkko Tuisku.
Erkki Nevanperä
Teuvan Reserviupseerikerhon puheenjohtaja