Muistomerkki paljastettiin upeassa kesäisessä säässä hienosti entisöidyn 155mm haupitsin näyttävien kunnialaukausten kera. Helteisestä säästä huolimatta juhlaan osallistui kolmattasataa henkeä Tohmajärven korvessa.
Tilaisuuden avauspuheenvuorossa Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Aho toivotti kaikki tervetulleiksi Raskas Patteristo 1:n 80v. muistomerkin paljastusjuhlaan. Tuomo on toiminut 80v. muistomerkkihanketoimikunnan puheenjohtajana ja on vastannut hankkeen toteutumisesta.
Hän kertoi, että Raskas Patteristo 1 perustettiin Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa kesäkuussa 1941. Se oli perustettaessa Päämajan alainen patteristo. Henkilöstö koostui pääasiassa Kurikkalaisista ja lähipitäjien miehistä. Patteristoa komensi v. 1941 Heimo Hukki ja vuodesta 1942 sodan loppuun saakka Arvo Kervinen.
-Sukupolvi, joka joutui kokemaan sodan kurjuuden ansaitsee tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi totesi Tuomo.
Patteristo lähti Kurikan rautatieasemalta kahdella junalla 517 mietteliään miehen vahvuudella kohti tuntematonta juuri ennen juhannusta. Kodin askareet olivat jääneet naisille, lapsille ja vanhemmille miehille. Patteristo ei kuulunut orgaanisesti mihinkään isompaan yhtymään ja koko sodan ajan se alistettiin sotatoimien tarpeiden mukaan eri Divisioonille, joita oli useita. Patteristo saapui junilla heinäkuun alussa Joensuuhun, josta se jatkoi kahdella erillisellä moottorimarssilla Ilomantsintietä Öllölän kautta silloisen Värtsilän pitäjän Kenraalin-Kaustajärven kylien maastoon.
Raskas Patteristo 1:n jälkeläisille tämä paikka on erityisen historiallinen, sillä juuri täältä alkoi Raskas Patteristo 1:n varsinainen sotatie. Täsmälleen 80 v. siten 4. heinäkuuta illalla Patteriston Komentaja kapteeni Hukki ammutti 1.-tulipatterilla ensimmäiset tarkistuslaukaukset. Varsinaiset sotatoimet alkoivat heinäkuun 6. päivä, kun Patteristo tuki Susitaipaleen JR29:n hyökkäystä.
Patteristo irtautui ensimmäisistä asemistaan aamulla 12. heinäkuuta ja moottorimarssi läpi savuavan Värtsilän Pahkavaaran maastoon, jossa se ajoi uusiin asemiin. Patteriston sotatie kulki kärjen tuntumassa Tuulosjoelle ja sieltä Petroskoihin, josta se jatkoi lyhyen levon jälkeen kohti Karhumäkeä ja edelleen Maaselän kannakselle. Maaselän kannakselta Patteristo siirrettiin helmikuussa 1942 Syvärin eteläpuolelle lähelle Ostaa Baranyn lohkolle asemasotaan. Reilut 2 vuotta myöhemmin kesäkuun 16. 1944 se sai yöllä käskyn siirtyä Juustilaan Viipurin maalaiskuntaan, osallistuakseen Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluihin.
Tali-Ihantalan taisteluiden jälkeen Patteristo siirrettiin Juustilasta Vahvialan pitäjän Hounin ja Loukon kylien maastoon reserviin, jonne se rakensi uudet tuliasemat. Patteriston sotatoimet loppuivat 20.11.1944 jolloin se kuormattiin Luumäellä Taavetin asemalla junaan.
Puheenvuoronsa lopuksi Tuomo totesi, että 80 vuotis-muistomerkki on pystytetty Raskas Patteristo 1:ssä palvelleiden sankareiden ja lottien muiston kunnioittamiseksi.
Kimmo Hurri soitti trumpetilla hälytyssignaalin, jonka jälkeen Tuomo Aho antoi perinnetykkiryhmälle käskyn ampua kunnialaukaukset. Niitä ammuttiin kahdeksan kappaletta, jonka jälkeen Komentaja Hukin perikunnan edustaja Ville Hukki ja Tuomo Aho paljastivat muistomerkin ottamalla sinivalkoiset peitteet pois.
Juhlapuhuja ev Pasi Pasivirta toi esille puheessaan, että perinteiden vaaliminen on todella tärkeää. Tykistöllä on aina ollut suuri merkitys kansakuntamme kohtalon hetkillä. Raskas tykistö oli ja on edelleen tärkeä voimavara Puolustusvoimien puolustusvalmiudelle.
Sodan aikana yksi Suomalaisten vahvuuksista oli kykymme keskittää useiden tuliyksiköiden tuli samaan maaliin. Tämä oli mahdollista, koska käytimme hyvin edistyksellisiä ammunnan hallinnan ja tulenjohdon menetelmiä. Tulenjohto on edelleen yksi tärkeimmistä asioista koko tykistön käytössä. Sillä vaikka meillä olisi maailman parhaat tykistöjärjestelmät ja tykistöaseet, niin jos tulenjohtoa jolla pystymme osoittamaan maalin ja kohdentamaan sen vaikutuksen tarkkaan, niin muulla ei ole mitään merkitystä.
Jatkosodassa tykistömme merkitys oli valtava. Tykistömme ampui sodan aikana n. 4,5 milj laukausta. Voitte kuvitella minkälainen määrä siinä on ollut kuljetettavaa hyvin hankaliin taisteluasemiin. 155mm kranaatti painoi tuohon aikaan 43 kiloa. Raskas Patteristo 1:n käytössä olleella 155 H/17 haupitsilla pystyttiin ampumaan noin 10-11 km päähän. Nykyisellä 155mm kalustolla perussirpalekranaatin pystyy ampumaan 40 km päähän.
On kuljettu pitkä polku, kun ollaan siirrytty Raskas Patteristo 1:n käyttämästä 155 mm kalustosta nykyajan K9 Moukariin. Kaliiberi on pysynyt samana, ampumatarvike on suunnilleen saman painoinen, mutta teho ja käyttöperiaatteet ovat muuttuneet merkittävästi. 155mm tykillä pystytään nykyään ampumaan normaalien sirpalekranaattien lisäksi esimerkiksi panssaritorjuntaan soveltuvia ammuksia. Tämä tuo merkittävän lisän panssaritorjuntakykyymme.
Eversti Pasivirta korosti juhlapuheessaan, että pitkän aikaa ennen Ukrainan konfliktia useissa länsimaissa vallitsi käsitys, että tykistö on aikansa elänyttä ja että tykistöllä ei ole enää merkitystä nykyajan taistelukentällä. Ja kuinka väärässä he olivatkaan. Me Suomalaiset olemme olleet viisaita, kun emme ole lähteneet hötkyilemään erilaisten trendien perässä vaan olemme aina pitäneet Puolustusvoimien perustehtävän mielessä, joka on Isänmaan puolustaminen. Ja se onnistuu parhaiten silloin, kun meillä on riittävä kyky tuottaa tappiota vastustajille.
Jos haluamme osoittaa riittävää puolustuskykyä tällaista uhkaa vastaan, niin meillä on oltava vastaavat menetelmät käytössä. Ukrainan kokemukset ovat osoittaneet sen, että pitää olla kyky vaihtaa tuliasemia nopeasti. Aikaa on vain viisi minuuttia, siitä kun vastapuoli on paikallistanut tuliaseman. Jos joukolla ei ole kykyä liikkua nopeasti paikasta toiseen tulevat ne väistämättä tuhotuiksi. Tässäkin kuljemme Raskas Patteristo 1:n viitoittamaa tietä, joka oli moottoroitu ja joka pystyi nopeasti siirtymään paikasta toiseen.
Korostin tykistön merkitystä puheeni alussa ja totean että on hienoa, että meillä ymmärretään tällaisten tärkeiden tykistöjoukkojen kuin Raskas Patteristo 1 perinteet ja niitä vaalitaan sekä pidetään kunniassa. Eversti Pasivirta kiitti Tuomo Ahoa ja Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistystä kaikesta siitä työstä, mikä on tämän asian eteen ja näiden perinteiden säilyttämiseksi tehty sekä tämän arvokkaan tilaisuuden järjestämisestä.
Komentaja Hukin perikunnan edustaja Ville Hukki kävi läpi vaarinsa Heimo Hukin virkauraa. Heimo Hukki opiskeli upseerin ammattiin kadettikoulussa ja palvelus suomalaisen kenttätykistön parissa leimasi hänen koko uransa. Heimo Hukki komensi Raskas Patteristoa kiivaan hyökkäysvaiheen ajan ja siirtyi sen jälkeen Pääesikuntaan sekä Päämajan tykistöosastoon tykistökenraali Vilho Nenosen alaisuuteen. Ville on löytänyt vaarinsa jäämistöstä kenraali Nenosen kirjoittaman todistuksen vuodelta 1947, jossa silloisesta everstiluutnantti Hukista todettiin mm. seuraavaa:
”Sodissamme Hukki oli rintamalla tykistöjoukoissa koko talvisodan sekä jatkosodan hyokkäysvaiheen, toimien patteriston komentajana ja ansaitsee suuren tunnustuksen työstään. Luonnonlahjojensa ja luonteenominaisuuksiensa ansiosta Hukki kuuluu nuoremman polven kaikkein etevimpine tykistöupseerien joukkoon ja hän on yhtä haluttu ja arvokas työntekijä erilaisissa esikuntatehtävissä kuin myös monipuolisessa joukko-osastopalveluksessa.”
Siviilihenkilönä isoisämme oli monessa mukana. Perheensä ja sukunsa lisäksi häntä jaksoi kiinnostaa mm. ratsastus, yhdistystoiminta, eri urheilulajit, kirjallisuus, tekniikka, historia, taiteet sekä puutarhan- ja metsän hoito.
Haluamme erityisesti kiittää Tuomo Ahoa kutsusta tähän arvokkaaseen tilaisuuteen. Hänen johdollaan Raskas Patteristo 1:n tarina jatkuu.
Tohmajärven kunnan puheenvuorossa kunnanhallituksen puheenjohtaja Helena Pakarinen kiitti Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistystä muistomerkin pystyttämisestä Kaustajärven kylään paikalle, josta 80v. sitten lähdettiin puolustamaan Suomen itsenäisyyttä. Tohmajärvi joutui kokemaan sodan raskaat menetyksen monin tavoin. Nykyisin Tohmajärveen kuuluva Värtsilä joutui luovuttamaan 2/3-osaa alueestaan Neuvostoliittoon.
Tohmajärvi oli rautatie ja tie yhteyksiensä vuoksi merkittävä paikkakunta sotatoimille ja huollolle. Lukuisa joukko evakoita kulku Tohmajärven kautta turvallisemmalle alueelle ja myöhemmin uudelle kotiseudulle. Sotaa pakenevia ihmisiä jouduttiin majoittamaan kaikkialle. Kuiluihin, nuorisoseurantaloille jne. Osa väestöstä joutui jättämään totinsa kahdesti. Itsenäisyys ei ole itsestään selvä asia. Se on lunastettu kalliilla hinnalla, totesi Pakarinen ja siksi muistaminen on tärkeää.
Teillä vapaaehtoistyötä tekevillä on tärkeä merkitys historian kokoamisella ja sen esille tuomisessa. teette työtä omasta halustanne ja sydämestänne viallisen historiankirjoituksen ohella. Tohmajärven perinnetoimikunta ja Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistys ovat esimerkkejä siitä uhrautuvasta työstä jota teette perimätiedon kasaamiseksi kukin tahoillanne ja kukin tavallanne.
Maanpuolustushenki elää Suomessa vahvana. Siitä tämä teidänkin työnne on vahva osoitus. Voimme vain ihailla teitä eteläpohjalaisia, jotka tällä tavoin muistatte ja kunnioitatte niitä sankareita jotka antoivat kalleimman lahjansa – henkensä ja terveytensä jotta me voimme elää itsenäisessä isänmaassa emmekä jonkun muun määräysvallassa. Sota muutti Tohmajärven geopoliittista tilannetta. Aiemmin Tohmajärveltä itärajalle oli matkaa noin 150 km, nyt Tohmajärvi in rajakunta. Raja on meille Tohmajärveläisille tärkeä ja olemme tottuneet elämään sen läheisyydessä.
Koronan johdosta rajaliikenteen vähentyminen on merkittävästi vaikuttanut Elinkeinoelämään ja koronatuet ovat olleet tarpeen. Tohmajärven kunta näkee potentiaalia kauniin ja monipuolisen luonnon lisäksi alueen sotahistorialla. Sotahistoria kiinnostaa niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin alan harrastajia. Tämän päivän tilaisuus on hyvä esimerkki miten sotahistoria yhdistää eri alueiden ihmisiä.
Tohmajärven seurakunnan kirkkoherra, rovasti Mikko Lappalainen toi esille puheenvuorossaan, että Tohmajärven vanhimmassa kirkonkellossa on teksti vuodelta 1733, jossa sanotaan näin: Min vihan valta tuhoaa ja murskaks maahan lyö, sen rauha jälleen rakentaa ja iloks on sen työ. Oi sielu silloin kuule kun malmi soidessaan sua kutsuu luottamaan vain herraan jumalaan.
Suuri Pohjan sota ja 1700-luvun Iso-viha rasitti Tohmajärven aluetta monin tavoin. Sota on käsittämätön ihmismielen harharetki. Sanon tämän sotainvalidin poikana ja reservin yliluutnanttina. En pasifistina. Tuo äsken mainittu kello saatiin aikanaan Tukholmasta ja sen myötä tuli toivoa sotien runtelemaan maahan. Kello on edelleen olemassa ja sen teksti on edelleen ajankohtainen.
Tämä muistomerkki joka tänään on paljastettu olkoot myös rauhan muistomerkki, ei pelkästään sodan muistomerkki.
Muistomerkille laski seppeleen Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen ja Kurikan maanpuolustusjärjestöjen puolesta Henkka Uimonen ja Jari Oksman.
Päätöspuheenvuorossa Tuomo Aho ojensi perinneyhdistyksen pöytästandardin seuraaville henkilöille:
Juhlapuhuja eversti Pasi Pasivirta
Komentaja Hukin perikunnan edustaja Ville Hukki
Tohmajärven kunnanhallituksen pj. Helena Pakarinen
Tohmajärven seurakunnan kirkkoherra, rovasti Mikko Lappalainen
MPK Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunta johtaja Mika Hirvonen
Signaalin soittaja ja hankkeen merkittävä tukija Kimmo Hurri
MPK:n Savo-Karjalan maanpuolustuspiirin piiripäällikkö everstiluutnantti Antti Teräväinen
Tohmajärven perinnetoimikunnan pj. ja hanketta merkittävästi tukenut Jussi Raerinne
Muistokivet lahjoittanut ja hanketta merkittävästi tukenut Teuvo Nissinen
Huomionosoituksien jälkeen Aho avasi muistomerkin heraldiikkaa
Raskaan Patteriston muistomerkkiin käytettiin raskaasti kiviainesta. Itse muistomerkkikivi painaa lähes 20 tonnia ja kokonaisuudessaan muistomerkkiin on käytetty kiviaineksia yli 100 tonnia. Muistomerkissä on kaksi isoa kiveä. Kaksi kiveä symboloi henkeä ”kaveria ei jätetä”. Muistomerkkikivi ei seiso Tohmajärvellä ylhäisessä yksinäisyydessä. Se on jo osittain sammaloitunut, viitaten hiipuvaan veteraanien lukumäärään. Infotaulun kivessä yläreuna kaartuu ja osoittaa, mihin suuntaan patteristo lähti ensimmäisistä asemistaan Muistomerkkialueen takareuna on kaareva.
Se symboloi Raskas Patteristo 1:n tykkien tuliaseman kannuskuoppia. Kannuskuoppaa muistuttavassa kaaressa on 12 pyöreähköä kiveä. Yhdessä tulipatterissa oli noin 120 miestä eli kukin kivi edustaa kymmentä tulipatterin miestä. Kannuskuoppaa muistuttavassa kaaren sepelipatjassa on hohtokiviä, jotka antavat pimeällä hohtoa Patteristossa palvelleiden tykkimiesten ja lottien muistolle. Kun katsoo muistomerkkiä aivan keskeltä, niin isojen kivien välistä näkyy yksi isohko pyöreä kivi ja sen rinnalla molemmin puolin pienemmät kivet. Tämä symboloi Patterin päällikköä ja hänen lähettejään, jotka katsovat kivien välistä muistomerkillä vierailevia.
Rajavartiolaitoksen Tohmajärven raja-aseman päällikkö kapt. Mika Wegelius ja koiraohjaaja Risto Väistö esittelivät Rajavartiolaitoksen toimintaa ja näyttivät miten rajakoiraa käytetään valvontaan.
Hieno ja arvokas tilaisuus päättyi maastoruokailuun, jonka oli toteuttanut Savo-Karjalan MPK ja Martat yhteistyössä Muru-hankkeen tukemana.
Musiikista vastasi MPK Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunta Mika Hirvosen johdolla.
Tuomo Aho
Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja
