Karjalan Jaakkiman Kokonniemestä vuonna 1940 evakkoon joutunut Jenny Mäki-Hallila (o.s. Kuismin) ihastui paikkaan nimeltä Kuortane kuunneltuaan Heikki Klemetin pakinoita radiosta.
Jatkosodan alettua Jennyn isä Juho Kuismin sai komennuksen rintamalle loppusyksystä 1941 ja kahdeksantoistavuotias isänmaallinen Jenny päätti lähteä lottatehtäviin. Sodassa muonituslottana ja myöhemmin varusvarastolla Uukuniemellä, Sortavalassa, Harjussa ja Lahdenpohjassa palvellut nuori nainen näki, kun joka puolelta nousee taivaalle valojuovat, jotka yhtyvät yhdeksi ylhäällä.
”Siellä keskellä olivat kuin enkelin siivet levällään. Pelästyin, katsoin uudelleen ja sama näky siellä oli. Olin varma, että enkeli suojelee meitä ja Suomea. Ja kyllä se suojelikin.” – muisteli Jenny Mäki-Hallila takavuosina kirjoituksessaan raskasta sota-aikaa.
Tänään Kuortaneen kirkossa saateltiin sota-ajan muistelmien kirjoittaja, paikkakunnan viimeinen lotta arvokkaasti ja isänmaallisesti haudan lepoon.
Paikalla oli hautajaisiin saapuneiden surevien ystävien, tuttavien ja omaisten lisäksi myös järjestöjen edustajia. Kunniavartio oli koostettu omaisten toivomuksesta paikallisten reserviläisjärjestöjen riveistä naispuolista reserviläisistä kunnioittamaan viimeisen lotan siunausta.
Siunaustilaisuus oli kaunis ja arvokas. Väriltään valkoisen siniristillä verhoilun arkun poistuesta kirkon käytävää soi koko matkan Sibeliuksen Finlandia kirkkouruilla säestettynä. Hetki oli ikimuistoinen ja sai paikalle saapuneen maanpuolustusjulkaisun toimittajankin pyyhkäisemään silmäkulmaansa useampaan otteeseen.
Jälleen yksi isänmaan eteen nuoruutensa aikanaan antanut on joukosta poissa, muttei suuresta kunnioituksestamme ja muistoistamme milloinkaan.
”Himmetä ei muistot koskaan saa”
Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit
Videokooste siunaustilaisuudesta:
