Pitkät perinteet omaava Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien reserviläisten polkupyörämarssi järjestettiin tällä kertaa Alahärmässä. Paikalle oli saapunut nelisenkymmentä reipasta reserviläispyöräilijää eripuolilta maakuntaa. Loppukesän viimeiset auringonsäteet ulottuivat maahan asti ja pyöräilijät saivat nauttia komeiden lakeusmaisemien lisäksi myös lämmöstä.
Alkuvalmistelut
Pyöräilytapahtuman tukikohdaksi oli valittu kuuluisa Alahärmän Voltissa sijaitseva tanssipaikka Väinölä tilavineen lavoineen, jossa oli hyvä nauttia aamupalaa ja suorittaa varustautuminen polkupyörämarssia varten. Polkupyörämarssi suoritettiin Porin Prikaatista saapuneilla SA-polkupyörillä sekä M05 maastopuvuissa. Myös omien varusteiden käyttö sallittiin, mikäli kyseessä oli Suomen Puolustusvoimissa käytössä ollut varuste. Pukuvariaatioita nähtiin kaikilta vuosikymmeniltä. M62, M91 ja M05 varusteiden väliltä.
Alahärmän reserviläiset ja reserviupseerit olivat ottaneet järjestelyt tosissaan. Sen pystyi päättelemään aivan ensisilmäyksellä. Varustejakolinjasto oli pystytetty selkeästi artikkeli kerrallaan salin puolelle kukin omille pöydilleen. Marssinjohtaja Puronvarren kantava ääni kantautui parkkialueelle asti, joten varsinaista ohjausta sisätiloihin saapumiseen polkupyöräilyyn osallistuneet eivät tarvinneet.
Varusteiden kuittaus tapahtui varsin jämerään tyyliin ja pian aamupalan nautittuaan kaikki marssiin ilmoittautuneet seisoivat Väinölän pihamaalla marssinjohtaja Martti Puronvarren alkupuhuttelussa. Puronvarsi kertoi persoonallisella tyylillään marssijärjestelyistä ja esitteli marssin toimihenkilöt:
Marssinjohtaja Martti Puronvarsi
Varajohtaja Jarmo Kivimäki
Turvallisuuspäällikkö ja ensiapu Antti Asuinmaa ja Jouni Risikko
Liikenteenohjaus- ja huoltopartio 1. Jari Salo ja Mika Haapsaari
Liikenteenohjaus- ja huoltopartio 2. Kalervo Salo ja Kari Jutila
Polkupyöräaliupseeri Tauno Ikola
Huoltoauto Jani Syvänen
Muonittajat Asko Peltola, Raimo Peltola ja Jarmo Ekola
Varustevastaavat 1. (vaatteet) Juho Salminen, Asko Valkeinen ja Martti Puronvarsi
Varustevastaavat 2. (polkupyörät) Tauno Ikola
Marssiryhmä 1. Jarmo Kivimäki
Marssiryhmä 2. Asko Valkeinen
Marssiryhmä 3. Juho Salminen
Marssiryhmä 4. Mika Mäki
Sankarihaudan kunniavartio Tauno Ikola ja Asko Valkeinen
Sankarihaudan seppeleenlaskijat Juho Salminen ja Mika Mäki
Toimihenkilöiden esittelyn jälkeen vuorossa oli marssin turvallisuuteen ja mahdollisiin riskeihin perehdyttäminen turvallisuuspäällikkö Antti Asuinmaan kertomana.
Antti Asuinmaan puheenvuoron jälkeen porukan eteen asteli marssin varajohtaja Jarmo Kivimäki ja kertasi marssireitin sekä jonossa liikkuvan muodostelman käyttämät käsimerkit. Käsimerkit ovat osa turvallisuutta ja jokainen käsimerkin nähtyään toistaa sen – painotti Kivimäki.
Puhuttelujen jälkeen siirryttiin kootusti polkupyöräkonteille, josta marssilainen kävi nimensä kuultuaan noutamassa itselleen pyörän. Vaikka SA-pyörät ovat kestävyydeltään omaa luokkaansa, henkilökohtaiset säädöt ja ilmaa renkaisiin kuului komento.
Polkupyörille nouse!
Marssiryhmän johtajat ottivat nimetyt marssijat suojiinsa ja ryhmittäytyivät valmiiksi Väinölän piha-alueelle odottamaan lähtökäskyä. Toiminnassa oli sotilaallista järjestystä. Sellaista jämäkkää palojen loksahtelua paikoilleen on helppo arvostaa. Vilkkuvaloin ja liikenteenohjaustikkarein varustetut liikenteen ohjauspartiot singahtivat liikkeelle turvaamaan marssijoiden reitin. Pyöräilijät saivat marssikäskyn ja lähtivät ryhmästä 1. aloittaen liikkeelle. Huoltoauto seurasi sopivan matkan päästä kannoilla, silmäillen mahdollisia varusterikkoja ja yleistä jaksavuutta.
Huoltopisteiltä energiaa
Polkupyörämarssitahti pidettiin maltillisena n. 15km/h ja huoltopisteet oli suunniteltu noin 10km välein. Joukossa oli monen ikäistä ja monen kuntoista pyöräilijää. Vauhti ja huoltopisteet osoittautuvat oikein sopiviksi. Polkupyörän hajoamisia ei sattunut ainoakaan. Yhden taistelijan reidet kramppasivat puolen välin tienoilla ja katsottiin parhaimmaksi nostaa pyörä huoltovaunun kyytiin ja pyöräilijä levähtämään topatulle Volkswagenin penkille.
Kertaus on opintojen äiti
Marssinjohtaja Puronvarsi soitti allekirjoittaneelle muutama viikko ennen marssia ja kysyi mielipidettä siihen, josko marssireitti suunniteltaisiin kulkemaan Alahärmän kirkon sankarihautausmaan kautta ja reserviläispyöräilijät kävisivät samassa yhteydessä tekemässä kunniaa sankarivainajille laskemalla havuseppeleen kirkkomaalle. Pidin ajatusta loistavana, koska ei seppeleitä voi liiaksi laskea, eikä kunniaa koskaan tarpeeksi tehdä heille, jotka vapaan maan taistelivat. Alahärmän Reserviläisjärjestöt halusivat tehdä seppeleen laskun sotilaallisesti muodossa, joten sitä oli syytä hieman treenata etukäteen. Ensimmäinen huoltopiste Alahärmän raviradan suurella asvalttikentällä tarjosi siihen erittäin hyvät puitteet.
Porukka neliriviin kentälle ja ojennus. Täytyy tässä kohtaa muistaa, että osa polkupyörämarssille osallistuneista naisista, ei ollut suorittanut asepalvelusta, joten käskyt kerrottiin ja se mitä milläkin tavulla tapahtuu. Hienosti hyvin pienellä treenillä homma alkoi sujumaan. Uskallan väittää, että kukaan paikalla olleista ei laittanut pahakseen muodostelmassa liikkumisen harjoittelemista. Hymyileviltä kasvoilta sen pystyi lukemaan.
Ruokailu
Päivän kohokohta on tietenkin ruokailu. Matkaa oli jo sen verran takana, että lämpöastioista tarjoiltu lihakeitto maistui ulkosäässä oikein hyvälle. Järjestelyt toimivat jälleen kuin veitsellä leikaten. Yliviitalan liikuntakeskuksen pihaan oli perustettu kunnollinen jakopiste ruokahuollolle, joten nälkäisten marssijoiden ruokinta sujui ketjussa järjestelmällisesti ja tehokkaasti.
Toimivan huollon järjestäminen on kaiken a ja o. Mikäli huolto tökkii, niin tappiomieliala matkan kasvaessa on väistämätöntä. Alahärmän miehet hoitivat tämänkin tärkeän tehtävän kunnialla maaliin. Tappiomielialaa ei näkynyt onnellisilla kasvoilla. Seuraavaksi vatsat tankattuna kunniavelan maksuun kirkkomaalle.
Seppeleen lasku
Saavuttiin Alahärmän komian kirkon sivuutte seurakuntatalon pihaan. Marssinjohtajan Puronvarren viimeiset teroitukset neliriviin komennetulle joukkiolle. Maastopuvuin varustettu noin nelikymmentäpäinen joukko on komean näköinen ilmestys ja herättää kiinnostusta kirkon pihamaalta käsin tilannetta seuraavaa yleisöä. Lisämausteensa ja lisää ryhtiä tuo seurakuntatalon pihaan saapunut Komiat – lehden toimittaja kameroineen. Asento! Lepo! Sitten mennään.
Juhlallinen seppeleenlasku osana polkupyörämarssia taltioitiin videolle:
Kunniakkaan ja tyylikkään seppeleenlaskun jälkeen kuulen joidenkin polkupyöräilijöiden kertaavan mahdollisia protokollasta poikenneita virheitä.
Se on likat ja poijat sillä lailla, että yhtään ei tarvi hävetä. Puolustusvoimissa joukkojen liikuttamista harjoitellaan ihan jokaisena päivänä ja paraatikentällä kuitenkin virheitä sattuu joka kerta. Pitää nähdä kokonaisuus. Vähäiseen harjoitusmäärään nähden toiminta kirkkomaalla näytti oikein tyylikkäältä ja seremonia oli varmasti arvokas ja kunnioittava.
Kuvia polkupyörämarssilta löytyy galleriasta.
Kiitokset
Parhaimmat kiitokset reserviläispyöräilyn onnistuneista ja hyvin suunnitelluista järjestelyistä Alahärmän reserviläisille ja reserviupseereille. Kaikesta näki, että tapahtuman järjestämiseen on nähty vaivaa ja se kannatti!
Parhaimmat kiitokset Puolustusvoimille. Ilman Porin Prikaatin suotuisaa suhtautumista varustetuen muodossa, ei joka vuotista reserviläispyöräilyä olisi mahdollista toteuttaa.
Parhaimmat kiitokset Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Kauhavan toimipisteelle Ojalan Ismolle ja Alkion Juhanille. Väsymätön parivaljakko jaksaa vuodesta toiseen huolehtia taustalla, että kaikki menee kaluston ja ilmoittautumisien kannalta nappiin. Työmäärä taustalla on valtava. Lisäksi tällä kertaa huoltoautona toimi MPK:n uudehko Volkswagen 4-motion katettuine perävaunuineen, joka aiheutti sittemmin huoltoauton kuljettajalle myös massiivisen autokuumeen.
Ensi vuoden Reserviläispyöräily 2022 toteutetaan Laihialla.
Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit
